Kykladeilta kohti Dodekanesiaa

Matka Naxokselta jatkui Iokselle, jossa tuli pyorahdettya muutaman tunnin ajan satamakylassa Ormoksessa ja paakylassa Horassa, jotka molemmat ovat hyvin pienia ja ainakin siesta-aikaan tahan aikaan vuodesta myos hyvin hiljaisia, tulikohan yhteensa 5 ihmista matkalla vastaan? Iostahan pidetaan Kykladien bailukeskuksena, joten meininki ilta-aikaan olisi toki saattanut olla hyvinkin paljon villimpaa.

Horassa lahinna kiertelin kapeita kujia kunnes tormasin kahteen pikkuruiseen koiranpentuun ja naiseen, joka oli naiden kanssa ulkona. Yllattaen pienet karvapallot vetivat kovasti puoleensa ja jain noin tunniksi seuraamaan pentujen ulkomaailmaan totuttelua ja juttelemaan Bennyksi osoittautuneen naisen kanssa. Paroksella tarkoituksenani oli graduuni liittyen vierailla Paroksen koiratarhalla, mutta saksalaiselta Sabinelta ei kuulunut ajoissa vastausta, joten reissu jai tekematta, mutta nyt sattumalta paadyin siis tekemisiin Ioksen elainsuojeluvastaavan kanssa. Ioksella ei varsinaista tarhaa ole lainkaan, vaan kaytannossa uuden kodin tarvitsevat elaimet asuvat Bennyn luona ja niita kotiutetaan Iokselta paasaantoisesti Tanskaan (www.graeskehunde.dk ). Jutellessa tuli ilmi, etta meilla on myos yhteisia tuttuja, Tom ja Inkku Samoksen tarhalta toisinaan kiertavat autolla eri saarilla viemassa ruokaa :) Ioksella on sama kaytanto kuin Samoksella ja esimerkiksi Etela-Kyproksella eli koiria ei kotiuteta lahes lainkaan paikallisille, mika kertoo jotain paikallisesta elaintenpitokulttuurista... :/

Iokselta matka jatkui maailman romanttisimpaan kuuluvalle saarelle, Santorinille, jossa tuli poikettua myos viime syksyna eksan kanssa. Santorinille tulijoita samalla lautalla oli vain kourallinen ja muutama majoituksen tarjoaja vastassa satamassa. Olin ajatellut haluavani majoittua Oian kylaan ja kysyinkin ensimmaiselta seuraani lyottaytyneelta sedalta onko hanella tarjota majoitusta Oiassa. On on... Noh, lopulta kavi ilmi, etta ei, hotelli on Firassa, eika itseasiassa ihan siella, eika edes Firastefanissa vaan sedan mukaan 10 minuutin hitaan kavelymatkan paassa Firan keskusaukiolta. Bussipysakille kuulemma olisi matkaa 100 metria ja siita paasisi Oiaan. Kuulemma minun olisi paljon jarkevampaa majoittua Firaan kun Oiaan, silla Oiaan ehtisin auringonlaskua kuitenkin katsomaan seuraavana iltana, kun taas kyseinen ilta oli pilvinen. Samalla sain sitten huomata olevani sedan kanssa kahdestaan tyystin autiossa satamassa eli mitapa sita sitten muutakaan... Seta oli kuitenkin ihan kiva ja pysaytti auton matkalla nakoalapaikalle ja kertoi saaren luonnosta, linnustosta ja naapurisaarista. Hotelli (Olympia) osoittautui olevan ihan jees, noin yhden yon majapaikaksi ja hinnassa seta sentaan tuli kovasti vastaan. Tosin Firan keskusaukiolle oli reilun 15 minuutin kavelymatka reippaalla vauhdilla ja laheiselta bussipysakilta ei paassyt Oiaan, silla hotelli sijaitsi ennen Firaa, josta bussit lahtevat, ei Oian ja Firan valissa. Tosin talla nyt sinansa ei ollut mitaan merkitysta kun koko aikana hotelli-Fira valia tuli talsittua vain kuudesti.

Fira iltavalaistuksessa

Keskiviikkoiltana kiertelin paa-asiassa Firan kapeita kujia ja ihailin kylaa iltavalaistuksessa yrittaen samalla hankkiutua eroon albanialaisesta seuralaisesta vain saadakseni kreikkalaisen seuralaisen tilalle.

Aamulla herasin aikaisin ja suuntasin seitsemalta patikoimaan kalderan reunaa pitkin Firasta Oiaan. Halusin lahtea aikaisin aamulla, jotta ei olisi aivan tuhottoman kuuma ja luultavasti myoskin vahemman ihmisia olisi liikkeella. Tarkoituksenani oli myos jatkaa matkaa eteenpain Santorinilta illalla. Olin etukateen yrittanyt kysella reitista paikallisilta, naiden arvioiden mukaan valimatka olisi 12-15 kilometria ja kysyessani minne menen vastauksena oli vain "tuohon suuntaan ja ylos, ylos, ylos, ylos, ylos....". Matka todellakin sisalsi kunnolla kiipeamista! Reitin loytaminen ei ollut lopulta aivan helppoa, pyorin Firastefanin kylassa muutaman ylimaaraisen kilometrin verran rappuja ylos ja alas kohdattuani aina umpikumpia. Lopulta kuitenkin loysin tieni ulos kylasta ja sen jalkeen reitti loytyikin helposti. Maisemat kalderan reunalla olivat mahtavat aamuauringon paisteessa :) Reitti myos kiersi yhden vuorennyppylan niin, etta samalla tuli ihailtua myos saaren toista laitaa, alavaa puolta. Hyvat kengat todellakin olivat reissussa tarpeen, ylos kiipeamista epatasaisella kivikkopolulla oli paljon, mutta alasmenot melkein olivat rankempia, oli oltava todella varovainen mihin laittaa jalkansa. Nilkka muljahtikin pari kertaa ikavan tuntuisesti harha-askeleiden myota, muttei onneksi mennyt poispaikaltaan. Lisaksi mahdolliset kaarmeet vahan huolestuttivat, ei todellakaan kaynyt mielessakaan laittaa pitkia housuja jalkaan! Kolmen tunnin patikoinnin ja maisemien ihailun jalkeen olinkin jo Oiassa.

Oia on lumoava. Aamusta oli oikeastaan erittain hyva aika olla paikalla, muita turisteja oli todella vahan, sain pitkalti kiertaa kujia kohtaamatta valttamatta ketaan. Oiasta suuntasin bussilla takaisin Firaan, josta otin bussin Perissaan mustalle laavahiekkarannalle. Seurakseni sain talla kertaa afgaanimiehen, joka selvasti luuli, syysta tai toisesta, etta Suomi on Puola ja olisi kovasti tahtonut minun auttavan hanta paasemaan Puolaan... kysyessani kuinka han vastasi aina kylla (joten toistin kysymyksen ja han taas toisti vastauksen) ja lopulta tuli siihen tulokseen, etta valitettavasti mina en ilmeisesti ymmarra englantia :D Se ei kuitenkaan tuntunut hanta paljon haittaavan.

Perissan rannalla aloin jo hieman kaivata jotakuta selvajarkista ihmista, jonka kanssa jutella, joten laitoin viestia tyo- ja opiskelukaverilleni R:lle, josko tama voisi soittaa minulle ja R:han soitti, kiitos, pelastit paivan! :) R:n kanssa peruskuulumisten lisaksi suunniteltiin vahan tulevan syksyn ohjelmaa... R on myoskin hyvin elainsuojeluhenkinen ja meilla on tosi paljon muutenkin yhteista esimerkiksi opintotaustan kautta. Olen jo pitkaan miettinyt, etta gradun puolesta olisi hyva kayda tekemassa kenttatyota Espanjassa, Malagan alueella, ja kysyin olisiko R:lla kiinnostusta lahtea myos. Tottakai on! :) Lisaksi syksylla saattaa olla luvassa myos uusi reissu kyprokselle samansuuntaisissa merkeissa, mutta palaveerataan R:n kanssa aiheista tarkemmin kunhan olen kotiutunut taalta :)

Perissan laavahiekkaranta

Bussimatkustaminen Kreikassa muuten poikkeaa hyvin paljon riippuen sijainnista. Thessalonikissa bussilippu taytyi ostaa bussin sisalta masiinasta, joka ei anna vaihtorahaa. Naxoksella bussista ei voi ostaa lippuja, vaan ne on ostettava kioskista etukateen. Santorinilla mennaan bussiin ja rahastaja tulee jossain valissa keraamaan maksut. Kortti kay saaristossa maksuvalineena vain kohtalaisesti, suurin osa hotelleista, joita olen kayttanyt, ei ole korttia huolinut (korkeat kulut). Lisaksi monessa paikassa missa kortilla voi maksaa menee lisamaksu, n. 1-2 euroa. Automaatteja on siis pitanyt kayttaa, kun en tuhottomasti kateista ole halunnut roudata mukana. Automaatitkin vaihtelevat kovasti, esim. Naxoksella automaatista oli valittavissa varmaan kymmenen kielta! Vaihtoehdot nostosummiksi oli kuitenkin etukateen maaratty ja tosi asiassa 50 euroa on saarilla raha, jota voi olla joskus hankala saada rikki. Sen sijaan esimerkiksi Kosilla automaatin saattoi valita toimimaan englanniksi tai kreikaksi, summan sai maarata itse ja mika hienointa, sai itsevalita millaisena seteliyhdistelmana rahansa halusi ulos :D

Perissasta palasin Firaan, jossa kavin lounastamassa (kreikkalaista salaattia <3!) ennen kuin suuntasin Oiaan katsomaan auringonlaskua. Illalla Oiassa vakea oli jo selvasti enemman kuin aamulla, mutta yllattavan vahan kuitenkin.Saa oli hieman pilvinen, joten auringonlasku ei nayttaytynyt aivan parhaimmillaan, mutta sen lisaksi saatoin seurata yksinaisen delfiinin hyppelya lahden poukamassa :)

Santorinilta matka jatkui yolautalla kohti Dodekanesian saariryhmaa ja Kosia. Halvin lauttalippu oikeutti istumapaikkaan, mutta paadyin lopulta nukkumaan matkatavarahyllylle. Lautalla oli kuitenkin hyytavan kylma, joten oli pakko kayda yon aikana kannella(!) useampaan otteeseen lammittelemassa. Oisin matkustaessa on muuten oltava tosi tarkkana, etta on hereilla oikeaan aikaan osatakseen jaada lautasta pois..

Kosille saavuin joskus 04-05 aamuyosta muutaman muun ihmisen kanssa. Lahdin umpimahkaan kavelemaan eteenpain, en ollut tehnyt viela tarkkoja jatkosuunnitelmia, joten suunnittelin etsivani puistonpenkin tai rantakaistaleen, jonne jaada muutamaksi tunniksi jatkamaan unia. Joku seta kuitenkin bongasi ja lahes puoli vakisin raahasi hotellilleen. Hotelli oli kaikinpuolin ok ja hinta kohtuullinen, joten paatin sitten yhdeksi yoksi ottaa sielta majoituksen.

Kosin kaupunki on melko suuri ja hyvin eri tyyppinen kuin mita kaupungit/(kylat) Kykladeilla. Talot ievat ole valkoisia ja pikkuruisia, eika taalla ole kapeita mutkaisia kujia ja maasto on paa-asiassa tasaista. Muistuttaa oikeastaan vahan Rodosta. Ravintoloita ja kauppoja on todella paljon, rantaa riittaa, mutta varsinaista nahtavaa on melko vahan. Hippokrateen puu ja arkeologiset nahtavyydet tulikin kierrettya jo aamusta lapikotaisin :) Kreikassa en muuten tahan mennessa koskaan ole HYY:n opiskelijakortilla joutunut maksamaan mistaan nahtavyyksista mitaan.

Jatkosuunnitelmat alkavat myos olla jokseenkin selvilla. Huomenna aamusta suuntaan lautalla ensin paivareissulle Kalymnokselle, josta matka jatkuu (Kosin kautta) illaksi Symin saarelle, jossa vietan yhden yon. Lauantaiaamuna suuntaan Symilta takaisin Kosille ja Kosilta iltapaivalla Turkin puolelle Bodrumiin. Bodrumissa vietan joko illan ja suuntaan myohaisillan bussilla kohti Antalyaa jos mahdollista tai sitten jaan Bodrumiin yoksi ja suuntaan aamusta Antalyaan, jossa tarkoitukseni on viettaa sunnuntai ja illalla palata mahdollisuuksien mukaan lopulta takaisin Alanyaan (tai viimeistaan maanantaiaamuna). Alanyasta haluan vieda tehda kolmen paivan (ti-to) reissun Kappadokiaan eli tekemisesta ei tule olemaan puutetta...! Kreikassa kulkemisen suunnitteleminen on ollut kohtuullisen katevaa (http://www.gpr.gr/), mutta Turkin puolen matkantekoa on tosi hankala suunnitella etukateen, kun bussiaikatauluja ei saa yleensa kuin bussiasemalta. Ja talloinkin niita ei ole mahdollista saada yhdesta paikkaa, vaan jokaikisella yhtiolla on oma tiski, josta on erikseen kaytava kyselemassa.

minkä sitä maantieteilijä-biologi itselleen mahtaa...

Tassa talta eraa, auringonlaskua katsomaan ->