Lennot varasimme Norwegianin kautta, menolento oli suora (4 h) ja paluulennolla oli välipysäkki Ruotsin Arlandassa. Hotellin, Sunotel Juniorin, varasimme hostels.comin kautta netissä suositellulta Eixamplen alueelta. Saapuessamme hotelliin kävi ilmi, että meidät majoitettaisiinkin läheiseen Sunotel Astoniin, joka -ainakin respan mukaan - olisi tasoltaan parempi. Kävi myös ilmi, että luvattu katolla sijaitseva uima-allas olisikin nimenomaan Sunotel Astonin katolla. Hotelli oli päällisin puolin ok, perustasoa. Huoneen piti olla äänieristetty, mutta vilkas liikenne kuului hotelliin ja myös vilkkaasti viereiseen sairaalaan liikennöineet ambulanssit. Ilmastointia ei saanut kunnolla säädettyä, joten palelin öisin pahasti. Toiseksi yöksi kaivoin kaapista paksun viltin, mikä oli virhe - olin aamulla täynnä isoja vaaleanpunaisia paukamia jalkapohjia myöten. Henkilökunta toimi kuitenkin asiallisesti ja saimme välittömästi uuden huoneen. Hotellin katolla oli tosiaan uima-allas, mutta sen hygieenisyydestä en menisi takuuseen. Henkilökunnan palvelu hotellissa oli kuitenkin aivan erinomaista. Hotellin sijainti oli kohtuullinen lähimpään metroasemaan nähden, mutta muutoin alue oli kuin yhtä suurta liikenneruuhkaa ja esimerkiksi hyvää ruokapaikkaa tuntui olevan mahdoton löytää lähikortteleista. Eräänäkin iltana etsimme takeaway pitsaa mukaan hotellille ja lopulta löysimme paikan, josta pitsaa saisi. Hetken päästä aasialaistaustainen työntekijä tuli kuitenkin käsillä huitoen kertomaan minulle, että heillä ei ole pitsa margaritaa - sen sijaan kinkkupitsaa kyllä on. Jäivät pakastepitsat ostamatta. Hotels.com kyselee aina reissun jälkeen palautetta hotellista ja palautetta yritin minäkin antaa neljään kertaan hotels.comin aina hylätessä palautteeni, vaikka mitään heidän virallisesti määrittelemistään rikkomuksista en tehnytkään :) 
Jos Barcelona on jostain oikeutetusti kuuluisa niin Antonio Gaudista. Tuo toisinaan arkkitehtuurin kauhukakaraksikin nimitetty miekkonen on ollut luomassa kaupungin kuuluisimpia nähtävyyksiä Parc Güellia sekä Sagrada Familiaa. Vuosina 1900-1914 rakennettu Güellin puisto on kuuluisa etenkin mosaiikkikaakeleilla koristellun kiemurtelevan penkin ympäröimästä näköalatasanteesta sekä keramiikkakoristeisista paviljongeista. Puisto on suurehko ja muilta osin vaikutelmaltaan melko luonnonmukainen. Puistoon pääsee sisään maksutta, tosin osa alueista, kuten esimerkiksi näköalatasanne, ovat maksullisia. Gaudin toinen valtavan kuuluisa luomus on pyhää perhettä tarkoittava Sagrada Familian kirkko, jonka rakennustyöt aloitettiin vuonna 1882 - ja joka on yhä keskeneräinen. Gaudi keskittyi suuresti työhönsä erakoituen ja muuttaen asumaan valmisteilla olevaan kirkkoon. Gaudi menehtyi 1926 jäätyään raitiovaunun alle, hänellä oli vaikeuksia aluksi päästä sairaalaan, sillä häntä luultiin kerjäläiseksi. Hänet haudattiin Sagrada Familian keskeneräiseen kryptaan. Sagrada Familia on merkittävin maamerkki Barcelonassa ja modernistisen arkkitehtuurin sekä art noveaun maailmanluokan luomuksia. Kirkko on kooltaan valtaisa, pinta-altaan 4500 neliötä, kolme sisäänkäyntiä ja valmistuessaan 18 tornia (joista korkein 170 m) käsittävä katedraali täynnä pieniä jänniä yksityiskohtia ja symboliikkaa. Sagrada Familiaan on valtaisat jonot ja kiukkuisen pienen äkäpussin kanssa päätimme olevan paras ratkaisu ihailla Jumalle luotua katedraalia ulkoapäin.
Parc Güell ja Sagrada Familia ovat ehdottomasti minusta Barcelonan parasta antia. Pyörimme toki kaupungissa muuallakin, ostoskaduilla, pääkatu Las Ramblasilla, vanhassa kaupungissa, satamassa Port Vellissa (jossa Kolumbus mielestämme taisi osotella vikasuuntaan) ja puistoalueilla. Pidin vanhasta kaupungista ja puistojen rauhasta. Sen sijaan kaupunkisuunnittelun helmeksi en Barcelonaa tituleeraisi. Valtavan äänekäs liikenne satoine autoineen ja moottoripyörineen herättää monin paikoin aivan ahdistusta ja betonia piikattiin auki joka toisessa kadunkulmassa. Hintataso oli pääasiassa ok, kun katsoi minne menee syömään. Esimerkiksi pääsylippujen hinnat olivat kuitenkin yllättävän korkeat ja saivat hylkäämään esimerkiksi eläintarhassa ja akvaariossa poikkeamisen. Myös taksimatkustus tuntui yllättävän tyyriiltä, matka lentokentältä hotellille kustansi melkein 40 euroa.Lokakuun loppupuolellakin kaupunki kuitenkin tarjosi sitä mitä haettiin: aurinkoa ja mukavaa, reilun 20 asteen lämpötilaa. Katseltavaa oli mukavasti ja espanjalaiset tapakset eivät petä. Suosimme erityisesti lounasaikojen hintalaatusuhteeltaan oivia menuja. Shoppailumahdollisuuksia kaupunki tarjoaa roppakaupalla, niitä tosin emme hyödyntäneet Corte de Ingles tavaratalon leluosaston leikkihetkiä lukuun ottamatta.
Wiin kanssa matkustaminen sujui mukavasti, matkarattaissa körötellen pitkin tasaisia jalkakäytäviä. Vauvan kannalta liikenteen valtaisa melu oli kovin ikävää, mutta neiti ei onneksi vähästä hätkähdä. Ihmiset olivat ystävällisiä ja neiti saikin runsaasti huomiota ja vilkutuksia osakseen. Yllättävän paljon ihmiset puhuivat vain katalaania tai espanjaa, eivätkä useinkaan osanneet englantia. Tämä tosin ei estänyt meitä kysymästä tietä, saamasta neuvoja ja pääsemästä perille.
Barcelona on nyt näiltä osin nähty ja se oli näkemisen arvoinen. Mitään kovaa hinkua lähitulevaisuudessa takaisin ei kuitenkaan ole, itse kaupunki ei valloittanut minun sydäntäni vaikka Antonio Gaudi niin taisi tehdäkin.
