Iskän synttärit lähestyivät, joten aloin suunnitella reissua kriteereillä suorat lyhyehköt ja edulliset lennot, kohtuullinen hintataso ja paikka, jossa iskä ei olisi vielä käynyt. Ajankohdaksi lomien vuoksi valikoitui pääsiäinen. Ebookersilta löytyi kahden hengen reissu Vilnaan suorilla Finnairin lennoilla kohtuuhintaa ja omastakin Vilnan reissustani oli vierähtänyt jo kymmenen vuotta, joten kohdevalinta oli sillä selvä. Matkaan lähdimme pääsiäislauantaina ja paluu koittaisi pääsiäisen jälkeen tiistaina.
Lentokentältä suuntasimme keskustaan paikallisbussilla, matkaa kertyi vain noin 7 kilometriä ja hintaa euron per naama. Majapaikaksi olin valinnut Rinno hotellin, joka sijaitsi hyvin lähellä vanhaa kaupunkia. Saavuimme paikalle alkuiltapäivästä ja kauniin keväisen sään suosimana lähdimme kävelylle ja syömään vanhaan kaupunkiin, joka onkin yksi Euroopan suurimmista.
Neris ja Vilnia jokien yhtymä kohdassa sijaitseva Vilna on eteläisimmän Balttian maan, Liettuan, pääkaupunki. Väkimäärältään se vastaa suurin piirtein Helsinkiä. Vilnassa liettualaisia on vain reilut 60% väestöstä, joten muista maista (etenkin Puolasta, Valko-Venäjältä ja Venäjältä) tulleiden osuus on merkittävä. Liettua on muita Balttian maita, Viroa ja Latviaa, vieraampi matkailukohde, mutta vierailemisen arvoinen kohtuullisen (edelleen vaikkakin euron myötä reilusti kohonneen) hintatason ja kauniin barokkivaikutteisen Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluvan vanhan kaupungin ansiosta. Vilnasta voi myös helposti tehdä päiväretken läheiseen Trakain linnaan.
Liettua on katolinen maa, joten pääsiäinen vähän jännitti aukiolojen kannalta. Pääsiäissunnuntaina koko kaupunki vaikuttikin lähes kuolleen. Iskä jäi hotellille lukemaan hänelle matkalukemiseksi hankkimaani kirjaa (Juurihoito, suosittelen, minäkin luin!) ja minä lähdin etsimään saisiko meille jostain ruokaakin, ruokapaikatkin kun valtaosin olivat kiinni. Take Awayna sitten lopulta löytyi pitsa ja hampurilaisateria. Poikkesin myös lähimarkettiin ajatuksena tehdä tuliaisostoksia ja yritin ostaa pullon viskiä. Myyjä ei osannut sanaakaan englantia, mutta ei selvästikään ollut aikeissa myydä pulloa. Toinen asiakas sitten valisti minua, että Liettuassa ei sunnuntaisin voi enää (ainakaan vahvaa) alkoholia ostaa kaupasta iltapäivällä kello kolmen jälkeen. Minä kun luulin, että Suomessa ollaan tarkkoja.
Maanantaina satoi, mutta pääsiäisestä huolimatta kaikki oli nyt toiminnassa toisin kuin sunnuntaina. Suuntasimme alkajaisiksi taksilla katedraalinaukiolle, josta otimme kiertoajelun (Vilnius City Tour) minibussilla Vilnan keskustassa, vanhan kaupungin lisäksi poikkesimme myös joen toisella puolen. Kuulokkeista sai valita omalla kielellä selostuksen, joten iskäkin tiesi missä mennään. Kiertoajeluita harrastan varsin harvoin, mutta sadesäällä sekä juuri Vilnassa, joka on todella suuri ja epäselkeä, oli kiertoajelu oikein hyvin paikallaan päänähtävyyksien katsastamiseksi ja jonkinlaisen kokonaiskuvan saamiseksi. Kävi selväksi, että Vilnassa on lukuisia kirkkoja ja museoita, mielenkiintoisimpana ehkä KGB-museo eli kansanmurhan uhrien museo. Tuomiokirkon aukion kupeessa viereisellä kukkulalla sijaitsee myös Gediminas-torni, joka on osa vanhaa linnoitusta, yläs kukkulalle olisi halutessaan päässyt vierailemaankin joko rappusia pitkin tai funikulaarilla. Tuomiokirkon aukion laidalla sijaitsee myös suuriruhtinaitten palatsi. Näimme myös Aamunkoiton portit eli Vilnan vanhan portin ja kuulimme, että sen kappelissa voi halutessaan ihailla maalausta, joka esittää Neitsyt Mariaa.
Sateisen sään houkuttelemana päätimme vielä suunnata myös hieman kauemmaksi ostoskeskukseen, johon matkustimme paikallisbussilla. Ostoskeskuksessa erityisesti ilahdutti laadukas ja kattava Ritualsin liike, etenkin kun Ritualsia ei vielä tuolloin saanut Suomesta, enkä ollut tuotteita nähnyt vielä laivoillakaan. Kaikki tuoksui ihanalta ja kaikkea sai myös kokeilla. Hyvähän se vaan on, että pystyy joululahjoja hankkimaan ennakkoon jo huhtikuussa. Löysin myös kauan kaipaamaani bb-voidetta, jota ei ole enää saanut Suomesta ja sekin lähti kolmanneksella siitä hinnasta, mitä se oli aikoinaan Suomessa maksanut. Iskän tehtäväksi jäi etsiskellä tuliaisia lapsenlapsille. Takaisin hotellille otimme taksin.
Sateisten päivien jälkeen sää taas suosi ja vanhassa kaupungissa oli mukava viettää aikaa. Vanha kaupunki on todella suuri ja useat kujat olivat hyvin hiljaisia, hetken aikaa sai tarpoa, jotta löysi tiensä ihmisten ilmoille. Asemakaava ei myöskään ole kovin selkeä, joten ihan heti ei ole välttämättä helppo hahmottaa missä on mitäkin. Vanha kaupunki on kuitenkin rauhallinen, siellä on hyviä ruokapaikkoja ja mukavia kahviloita (eräskin, jossa voi ikkunan ääressä syödä keinussa istuen). Monet talot ovat kauniin pastellinsävyisiä ja hauskoja kivijalkakauppoja on toinen toisensa jälkeen. Ihmettelimme myös toistuvasti patsasta, joka vaikutti saavan aina uuden tuoreen ruusun.
Hotellimme, Rinno hotel, on todellakin suosittelun arvoinen. Palveluiltaan varsin perustasoinen hotelli, ei esim. aamiaista. Kuitenkin hyvin kohtuuhintainen, mukavalla sijainnilla. Henkilökunta tyypillisestä balttialaisesta eleettömyydestä huolimatta oli hyvin ystävällistä ja esimerkiksi kun pyysimme saada vaihtaa hissittömän hotellin kolmannen kerroksen huoneen ensimmäisen kerroksen huoneeseen niin se onnistui kahdenkymmenen minuutin kuluessa. Alakerran huone laitettiin valmiiksi ja kysyttiin tarvitsemmeko tavaroille kantoapua. Alakerran huone oli vieläpä todella suuri ja korkeamman hintaluokan huone (huoneessa esim. kahvinkeittovälineistö) kuin se, josta olimme maksaneet, mitään lisämaksua tästä vaihdosta ei kuitenkaan missään vaiheessa pyydetty.
Taksilla matkustaminen Vilnassa oli hyvin edullista, joskin sen huomion tein, että hotellista taksin tilatessa oli se kalliimpi kuin muutoin (esim. kun otimme taksin ostoskeskukselta hotellille). Kyse oli kuitenkin siinä määrin kohtuullisista summista, että tällä ei ollut pahemmin väliä.
Kaikkiaan oli mukava muutaman päivän reissu, Vilnassa kolme-neljä päivää on ihan hyvä aika ja kevät hyvä ajankohta vierailla. Pääsiäinen ehkä voi hieman vaikuttaa suunnitelmiin kun ainakaan sunnuntaina paikat eivät juurikaan olleet auki (ei huolta, ainakin Hesburger oli auki!). Osassa paikoista aukioloajat olivat muutenkin sellaiset, että olisi vaatinut vähän suunnittelua ujuttaa vierailu johonkin kohtaan, esim. joku katsomani ruokapaikka oli sellainen, joka aukesi vasta illalla.
