Åland

Viime reissusta onkin jo aikaa useampi kuukausi - tammikuussa käytiin Hollannissa ja Belgiassa, seuraavaksi suunnattiin kotoiseen Ahvenanmaahan toukokuun lopussa. Tässä välissä T:n ja JO:n seuraan on ehtinyt liittyä Wii (s. 03/2014). Ahvenanmaa valikoitui kohteeksi sillä JO:n pitkäaikainen ystävä, entinen koulutoveri ja kämppis suuntasi saarelle kesätöihin, jolloin ilmainen maaseutumajoitus loistavassa seurassa oli taattu. JO:n isä lainasi matkaan autonsa, joka entisestään paransi reissua. Mennessä ajomatkalla Turkuun aamuyöstä bongattiin myös peuralauma, jee!

Laivalla mentiin

Laivalla oli kuitenkin tylsää ja  matka oli väsyttävä

Majotuimme muutaman kilometrin päässä Maarianhaminan keskustasta täysissä maalaismaisemissa hevosten ja kanojen keskellä. Tilaa löytyi noin 100 neliötä, H:n lisäksi seurana oli kissa. Suuntasimme autolla tutustumaan lähiympäristöön, ensimmäisen päivän kohteiksi valikoituivat entinen puolustuslinnake, Kastelholman linna, sitä ympäröivät museoalueet, näköalakahvila sekä pieni kotieläinpiha. Poikettiin myös paikallisessa ostoskeskuksessa, josta T osti Wiille rullalaudan  (kiireellinen hankinta...)

Ahvenanmaalla seurana oli H:n kissa

Vierailtiin ihailemassa Kastelholman linnaa (1300 l.) 

Linnassa soviteltiin hassuja hattuja

Nähtiin myös lampaita

ja tuulimylly

ja käytiin museoalueella tutustumassa menneeseen elämänmenoon

Ahvenanmaalla on oma lippu

Paluumatkalla Maarianhaminaan pysähdyttiin ihastelemaan maisemia näköalakahvilaan

Käytiin myös kotieläinpuistossa bongaamassa koiranpentu

Se on pupu!

ystävyyttä yli lajirajojen

katti

 

Toisena päivänä sää suosikin enemmän ja kiertelimme rannan tuntumassa katselemassa laivoja ja maisemia. Poikkesimme myös puistossa kuvaamassa meriharakkaa ja Maarianhaminan keskustassa syömässä jätskiä! Maarianhamina on pieni, asukkaita on noin 11 000 - joka on lähes puolet koko Ahvenanmaan väestöstä. Lyhyt irtiottoarjesta ja lähes kaikki puhuvat vain ruotsia - melkein kuin oltaisiin ulkomailla. JO:n isän auto luuli olevansakin Ruotsissa ja vaihtoi kellonaikaa - tosin auto luuli myös Turun sijaitsevan Ruotsissa.

Seuraavana päivänä sää suosi hieman enemmän ja ihasteltiin rantamaisemia

Ihasteltiin myös puistoa

Maria Aleksandrovna, jonka mukaan Maarianhamina on nimetty

Bongattiin meriharakka!

Ahvenanmaan pääkatu

Kotimatka tehtiin uudella Viking Gracella. Parempaa ruokaa, kauniimmat tilat :)

Mafian jalanjäljillä: Sisilia!

"Täältä tulee hirmuinen vauva..."

Kesä! Suomen toukokuiset ennätyshelteet väistyivät koleiden sateiden tieltä, joten mitäpä muutakaan kuin suunnaksi Välimeri. Suuntasimme Wiin ensimmäiselle ulkomaan reissulle Sisiliaan. Matkaan otettiin kumpikin mummi mukaan, jotta selviytymisen todennäköisyys saataisiin kasvamaan. Vauvan kanssa koimme lisäksi helppona aloittaa matkaamisen pakettimatkalla, joten varasimme suoraan matkan ja kuljetukset hotellille (FF Pamar) Finnmatkoilta.

Sisilia on suurin saari Välimerellä ja kuuluu Italialle, tosin saarella on itsehallinto. Saarella on asukkaita lähes saman verran kuin Suomessa! Sisilia on kuuluisa suuresta, yli 3000 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitsevasta aktiivisesta tulivuorestaan, Etnasta. Etnan purkaukset ja maanjäristykset ovatkin ajoittain aiheuttaneet Sisiliassa melkoista tuhoa! Esimerkiksi Catanian kaupunki on aikoinaan osittain tuhoutunut tulivuorenpurkauksessa ja Messinan kaupunki kärsinyt valtavia vahinkoja maanjäristyksen seurauksena. T lähtikin äitinsä kanssa katsastamaan Etnaa 2000 metrin korkeudelle. Toinen asia mistä Sisilia on hyvin kuuluisa on toki mafia. Äitini olikin ennen reissua hivenen huolissaan turvallisuudesta, mutta mitä turhia. Mafia varmasti pitää huolen siitä, että turisteilla on hyvä olla.

Etnalta

Italia on toki kuuluisa myös suussasulavasta ruuastaan – etenkin pitsasta ja pastasta. Välimeren keittiöt kaikkiaan kuuluvat myös omiin ruokasuosikkeihini, joten matkaa tältäkin osin odotettiin innolla! Wiin atooppisen ihottuman vuoksi meillä kuitenkin oli aika neuvolalääkärille lähtöpäivän aamuna – pienillä vauvoilla, jotka eivät vielä syö kiinteää ruokaa, vaikeaa ja keskivaikeaa atooppista ihottumaa pahentamassa on useimmiten jokin tai jotkin ruoka-aineallergiat. Niinpä lähdimme matkaan saatuani uudeksi ruokavaliokseni (entisen laktovegetaarisen lisäksi) maidottoman, munattoman, viljattoman (vehnä, kaura, ruis, ohra) sekä soijattoman! Hyvästi siis pitsa, pasta, herkulliset juustot ja jäätelöt... Ainesosaluetteloiden tutkiminen tuotti melkoista tuskaa, sillä huomattavan moneen tuotteeseen on lisätty jotain mitä siellä ei todellakaan kuvittelisi olevan. Esimerkiksi kaupan mehujäätelöistä valtaosassa on käytetty maitoa jossain muodossa! Tummasta suklaasta löytyy usein soijalesitiiniä. Sorbetissa voidaan käyttää munanvalkuaista. Argh! Lopputuloksena ravintoloissa saatoin tilata lähinnä ranskanperunoita ketsupin kera, hedelmäsalaattia tai vihersalaattia.

JOn ruokavalikoimaa

Hotellimme FF Pamar sijaitsee erinomaisella paikalla Naxoksen rantakadulla. Perheomisteisen hotellin yhteydessä on mukava ravintola ja huoneet ovat yksinkertaisia, mutta siistejä. Keskeisen sijainnin miinuspuolena toimivat ulkoa kantautuvat häiritsevät äänet etenkin liikenteestä. Hotellin katolla on kattoterassi, jossa voi nauttia merimaisemista aurinkotuleissa hiekalla löhöten.  Olimme varanneet hotellista myös aamiaisen, joka oli yksinkertainen, mutta miellyttävä, tosin omalla kohdallani tämä tarkoitti jokainen aamu kahta appelsiinia ja lasillista ananasmehua. 

Giardini-Naxos

Giardini-Naxoksen kaupunki osoittautui mukavaksi pikkukaupungiksi. Lyhyet etäisyydet, rantakatu ravintoloineen ja pikkuputiikkeineen, hiekkarannat (maksuttomat rannat, joilla ei ole palveluita sekä maksulliset rannat varjoineen ja rantatuoleineen) sekä hyvin kohtuullinen määrä turisteja. Lämpötilat pysyttelivät koko ajan + 25 yläpuolella ja sää oli joko aurinkoinen tai puolipilvinen. Päivät kuluivat rannalla poiketen, rantakadulla käyskennellen, eri ravintoloissa syöden (yhtä lukuunottamatta tarjolla kerrassaan erinomaista ruokaa – myös ranskanperunoiden osalta) ja iltaisin jalkapallon MM-kisoja seuraten. Kahteen otteeseen vierailimme myös lyhyen bussimatkan päässä vuorenrinteellä sijaitsevassa kuvankauniissa Taorminan kaupungissa (bussilippu 2 €/suunta). Taorminasta maisemat ovat upeat ja palveluita on tarjolla huomattavasti enemmän kuin Naxoksessa – tosin myös turisteja. Kiitin itseäni Naxoksen valinnasta majapaikaksi myös hintatason osalta, jossa Naxoksen ja Taorminan välillä oli selkeä ero. Hintataso Sisiliassa ylipäätään ei ole varsinaisesti edullinen, mutta toki edullisempaa oli kuin Suomessa.

Stromboli, mereen valuvaa laavaa

Yhden päivän ajan saimme T:n kanssa myös kahdenkeskistä laatuaikaa mummien huolehtiessa Wiistä ja meidän suunnatessamme järjestetyllä retkelle Strombolin tulivuorisaarelle. Stromboli on kuuluisa paitsi alati aktiivisesta tulivuorestaan myös Ingrid Bergmanin ja Roberto Rossellinin rakkaustarinasta. Suuntasimme alkajaisiksi Milazzon

Strombolin edustalla

satamakaupunkiin bussilla oppaan kertoillessa saaren historiasta ja satamasta läksimme kantosiipialuksella kohti Liparin saaria, joita on seitsemän suurempaa ja useita pienempiä ja jotka kuuluvat Unescon maailmanperintökohteisiin. Ensimmäisen stoppimme teimme Panarealla, jossa kuulemma rikkaat ja kuuluisat viihtyvät. Panarea osoittautui pieneksi ja sieväksi saareksi, jolla teimme pienen kävelyretken läheiselle kirkolle ja istahdimme satamaan nauttimaan virvokkeita ja niitä iän ikuisia ranskanperunoita.

Panarea

Panarealla ei ole tavallisia autoja lainkaan, vaan kaikki taksitkin ovat pikkuruisia ja sähkökäyttöisiä, mikä oli mukavaa vaihtelua. Tavallisen kokoisilla henkilöautoilla ei saaren kapeilla kujilla olisi kyllä mihinkään mahtunutkaan! Parin tunnin Panarean pysähdyksen jälkeen suuntasimme takaisin laivalle ja matkalla kohti Strombolia näimme esimerkiksi vedenalaisia purkauksia! Ihastelin maisemia T:n leikkiessä innoissaan kuin pikkulapsi uudella kamerallaan. Saavuttuamme Strombolille ihailimme ensin

Näkymiä Strombolilta

veneestä käsin saarta: toinen puoli on vulkaaninen puoli, josta laava virtaa mereen ja asutus sijoittuu toiselle puolen, asukkaita saarella on reilut 400. Suuntasimme satamaan, emmekä olleet ainoat turistit reissussa, mutta se ei menoa haitannut. Kävimme ensin kurkistamassa Bergmanin ja Rossellinin entistä kotitaloa, jonka jälkeen päädyimme viettämään loppupäivää sataman vieressä sijaitsevalle tummalle laavahiekkarannalle tulivuoren pöhistessä korkealla takanamme. Illan päätteeksi suuntasimme takaisin laivalle, joka vielä jatkoi Strombolin aktiivisen vulkaanisen puolen kiertämistä ja näimmekin illan pimetessä Strombolin purkautuvan kolmesti! Keskimäärin näin tapahtuu 20 minuutin välein. Sen jälkeen oli vuorossa hintaan sisältyvä illallinen, tonnikalapastaa ja viiniä, tosin minulle ei tietenkään muuta kuin vettä. Illallisen jälkeen alkoi pitkä  ja

Laavahiekkaa

raskas kotimatka takaisin hotellille, jossa olimme puolen yön jälkeen.

Strombolin ranta

Strombolin purkaus

Viimeisten matkapäiviemme aikana pääsimme todistamaan Etnan purkausta! Vielä iltalennolla koti-Suomeen katselimme lentokoneen ikkunasta kuinka punaisena hehkuva laava virtasi vuorenrinnettä pitkin. Purkaus oli onneksemme kesy, joten henkilövahingoilta vältyttiin ja matkaankin päästiin pienellä lentoreitin muutoksella. 

Mukava reissu! Vauvan kanssa matkustaminen tuo omanlaisiaan haasteita, mutta selvisimme niistä melko hyvin. Lentomatka sujui mallikkaasi, Wii nukkui suurimman osan ajasta jomman kumman meistä sylissä, eikä häriintynyt paineenvaihteluista. Nousun ja laskun ajan Wii oli turvavyöllä kiinni jomman kumman meistä vyössä. Turvatarkastuksen läpi sai viedä vauvalle maitoa, joten sikälikään ongelmia ei ollut ja paikalla oli helppo imettää. Wii oli matkan aikaan vielä niin pieni, 3 kk, että matkarattaiden käyttö ei tullut kyseeseen (no, kokonaan makuuasentoon taittuvat olisivat käyneet, mutta turha spekuloida kun meillä ei edes rattaita ole), joten päädyimme ottamaan mukaan yhdistelmävaunumme (phil & teds). Vaunuille jouduimme vuokraamaan lentokentältä säilytyspussin, kyseinen lentoyhtiö ei muuten korvaisi jos matkan aikana syntyisi vaurioita. Siirtymiset lentokentillä olivat kaikkiaan hivenen hankalia valtavan tavarapaljouden takia! Vaununsuojalaukku oli kaikkea muuta kuin pieni, kevyt tai kätevä. Eniten matkatavaraa oli nimenomaan pikkuintiaanilla (atooppisen ihonhoitoon mm. iso liuta erilaisia voiteita). Ruumaan menneen kahden laukun lisäksi matkassa olivat kaksi reppua käsimatkatavaroihin sekä lastenhoitolaukku. 

@ Taormina

 

Maisemia Taorminasta

Tupruttava Etna

Vaunujen lisäksi otimme reissuun mukaan rintarepun. Naxos ei ollut parhaita kohteita vaunuja ajatellen. Kadut olivat melko kapeita ja jalkakäytävissä korokkeita. Vaunuja käytimmekin pääasiassa rantakadulla, joka oli muita selvästi leveämpi. Muutoin neiti matkasi rintarepussa. Wii on temperamenttinen ja rintarepussa matkatessaan pysyy hyvin tyytyväisenä – suuttumus iskee kun pysähdytään, mikä on välillä varsin raskasta kun itse olisi kiva joskus levätä tai vaikka syödä rauhassa. Tosin ei Wiikään aina saanut olla rauhassa, kun amatöörivanhemmat kauhuissaan tökkivät rauhassa nukkuvan vauvan hereille peläten lämpöhalvausta...

Etukäteen huolta aiheutti myös vauvan suojaaminen auringolta – hyvin kevyitä, mutta hyvin peittäviä vauvan vaatteita oli nimittäin erittäin hankala löytää! Pääsiassa vauvalla oli pitkähihainen body, kevyet puolipotkarit ja aurinkohattu. Lisäsuojaa teimme tarvittaessa harsoista ja pyrimme vauvan pitämään varjossa. Rannalla käytössä oli myös uv-suojapuku sekä rantavarjo. Pienille vauvoille ei suositella aurinkovoiteita, mutta varuiksi otimme mukaan myös lapsille tarkoitettua aurinkovoidetta, farmaseutinkin mukaan sen käyttö on pienempi paha kuin ihon palaminen. Onneksi selvisimme hyvin vähäisellä aurinkorasvan käytöllä, eikä ihokaan päässyt palamaan. Ruuan puolesta reissu taas olikin helppo, Wii kun ei vielä syönyt kiinteitä eli pääasiassa imetyksellä selvittiin – tosin joka kerta kun minne tahansa lähdettiin niin hetihän se nälkä iski. Mukava oli myös uutta korviketta, joka ei sisällä lehmänmaidon proteiineja tunnistettavassa muodossa. Korvikkeen teko olikin sitten oma operaationsa kun ensin keitetään pullovettä, joka sitten jäähdytetään kädenlämpöiseksi ja sekoitetaan jauheeseen – hotellilla teko kyllä onnistui, mutta tienpäällä olisi ollut toinen juttu. 

Sellainen ensireissu uudella kokoonpanolla, jatkoa seuraa... :)