Sisilian auringon alla

Suuntasin helmikuun puolen välin tienoilla Italian Sisiliaan Erasmus-kurssille Sicily – a chain of civilisations. Kurssilla käsiteltiin erityisen paljon kulttuurihistoriaa ja kulttuurimaantiedettä, joka toki näin kulttuurimaantieteilijän näkökulmasta oli erityisen mielenkiintoista. Lisäksi keskeistä kurssilla oli verkkolehti, jota kurssilla hyödynnettiin ja jota meidän tuli myös kurssilla opetella käyttämään ja täydentämään. Alkuperäisen kurssikuvaus vaikutti lupaavalta, mutta sen perusteella en tosin osannut lainkaan ennustaa mitä kaikkea tulisi tapahtumaan.


Matka perille helmikuussa kohtuullisella budjetilla ja sopivilla aikatauluilla (ensimmäisenä matkapäivänä oli jo yhteinen illallinen) oli aika raskas. Lahdessa piti herätä aamulla 3.00, jotta Helsingin, Amsterdamin ja Rooman lentokenttien kautta päädyin Palermoon ajoissa. Perille pääsyyn toi myös hieman lisäjännitystä lyhyet vaihtoajat ja suuri myrsky, jonka vuoksi Amsterdamistakin peruttiin useita lentoja. Minulla kävi tuuri ja ainoa vaikutus minun reissuuni oli varsin töyssyinen matka, erityisesti laskussa ja nousussa Amsterdamissa.

Meitä oli kurssilla seitsemän osallistujaa, minun lisäkseni yksi saksalainen ja viisi espanjalaista, jotka olivat kaikki samasta kaupungista ja tunsivat toisensa ennestään. Olin etukäteen jonkin verran stressaantunut kielitaidostani, mutta ryhmämme ryhmäytyi erinomaisesti ja kaikkien ryhmäläisten seurassa oli helppoa olla. Ehkä huolta helpotti myös se, että espanjalaisista osa ei osannut englantia juurikaan ja hekin pärjäsivät ihan hyvin, joskin toki paljon heidän mukanaan olleen englannin opettajan ansiosta.

Kurssilla oltiin liikkeellä valtaosa päivistä, tunnelma oli ihan kuin opiskeluaikoina ja olisi taas päässyt kenttäkurssille (miten kaipaankaan niitä aikoja!). Sääkin suosi: aurinkoista ja lähes 20 astetta lämmintä, välillä tuuli enemmän tai vähemmän, mutta kuin Suomen alkukesä olisi ollut kyseessä. Jonkinlainen varoitus tosin olisi voinut olla fyysisen kunnon vaatimuksista kurssikuvauksessa: kävelimme päivittäin pitkälti yli 10 kilometriä melko vauhdikkaasti, viikon aikana tuli myös esimerkiksi kiivettyä vuorelle (ja koska Elymneillä ei aikoinaan ennen ajanlaskun alkua ollut mitään asvalttiteitä, piti toki meidänkin eläytyä ja kiivetä kivikkoa pitkin puskien läpi) ja kiipeiltyä ties missä muinaisissa kivikasoissa. Minusta tämä oli ihanaa vastapainoa tietokoneen ääressä nököttämiselle, mutta osalle tämä tuotti haasteita. Mutta ei todellakaan kurssin vetäjälle, joka oli 70-vuotias!

Kiersimme kurssilla esimerkiksi Palermossa useita kirkkoja ja vierailimme markkinoilla,
kävimme myös esimerkiksi Mozian saarella, Segestassa ja Selinuntessa tutustumassa arkeologisiin alueisiin. Perehdyimme mafian vaikutukseen alueella ja vierailimme paikallisen runoilijan luona. Runoilija, Michelangelo Ballisteri, oli myös kalastaja, jolla oli oma anjovis-museo, joka oli hänen mukaansa interaktiivinen – interaktiivisuuden loi hän itse. Enpä osannut ennen kurssia odottaa päätyväni suolaamaan anjoviksia!

Olin jotenkin etukäteen onnistunut kuvittelemaan, että iltaisin kurssilla on vapaa-aikaa ja silloin ehtii levätä, käydä ruokakaupassa, kirjoittaa blogia ja hoitaa tuliaisostoksia. Tämä kuvitelma osoittautui pian aika vääräksi. Aloitimme päivät aamulla n. 8.30 ja iltaisin olimme takaisin Palermossa noin kuuden aikaan tai vähän sen jälkeen. Joka ilta oli yhteinen illallinen, jonne lähdettiin tapaamispaikalta klo 19 (tämä varmastikaan ei varsinaisesti olisi ollut pakollinen, mutta esitettiin muodossa ”sitten menemme” ja ryhmäpaine oli vahva). Sen jälkeen oli vielä iltaläksyt! Joka ilta tuli perehtyä seuraavan päivän kohteisiin ja asioihin verkkolehden artikkelien avulla. Sen lisäksi (mistä ei ollut kurssiohjelmassa mitään mainintaa) meidän piti valita artikkeleista henkilö ja valmistella monologi-esitys, joka sitten tulisi sopivassa paikassa kurssilla esittää muille osallistujille (heh heh, minä olin Mikkelin Ristiinasta kotoisin oleva Herman Liikanen, joka lähti vapaustaistelijaksi Garibaldin joukkoihin). Lisäksi käänsimme paikallisen runoilijan runon omalle kielemme (jonka pääsimme myös lausumaan tuon runoilijan luona toimittajien läsnäollessa) ja teimme maalauksen kohteesta, josta olimme ottaneet kurssilla kuvan.

Maalauksen kohdalla ohjeistuksena oli valita kuva ja tehdä siitä mahdollisimman värikäs maalaus. Espanjalaiset olivat toki tämän, kuten kaiken muunkin, tehneet yhdessä. He olivat päätyneet siihen, että kuvissa oli kaikenlaista muutakin kuin alkuperäisessä kuvassa ja esitellessään maalauksia meille he kertoivat mitä kuvassa mikäkin symboloi. Englannin opettaja oli kirjoittanut A4 pituisen tekstin siitä mitä kuva symboloi ja niilläkin kahdella, jotka eivät juurikaan puhuneet englantia, oli englannin kieliset tekstit luettavana siitä mitä mikäkin symboloi. Sitten tuli minun vuoroni esitellä maalaukseni ja esittelin maalanneeni Nooan arkin, jonka näimme mosaiikeissa sekä Palermon katedraalissa että katedraalissa Palermossa. Esittelin kuvassa olevat mustavalkoisen koiran (jonka näimme Mozian saarella ja joka kiersi koko saaren kanssamme), kellertävän kissan (joka asui hotellin puutarhassa ja halusi aina rapsutuksia), kilpikonnan (joita uiskenteli museon altaassa) ja mustan linnun (joita lenteli temppelissä). Kerroin, että tykkään piirtää ja maalata eläimiä, jonka vuoksi valitsin Nooan arkin. Hitunen hävetti kun muut olivat pitäneet pitkähköt sepustukset ties mistä symboleista.

Kurssilla oli käytössä verkkolehti, jossa oli useita Sisiliaan liittyviä artikkeleja paikoista, joissa vierailimme, aiheista, joita käsittelimme sekä henkilöistä. Meidän tuli myös itse kirjoittaa verkkolehteen ennen reissua oma esittelymme, jonka lisäksi tuli esitellä artikkelissa jokin kurssin teemaan sopiva paikka tai aihe omalta kotialueelta. Käsitin, että lisäksi on vielä myöhemmin luvassa jokin reissun jälkeinen artikkelitehtävä. Verkkolehden idea oli kiva ja kurssilla se toimi aika kivasti – seuraavan päivän asioihin sai perehtyä etukäteen sekä kerrata jälkikäteen. Teknisesti tosin se ei suurta vaikutusta tehnyt, meillä kun on Muikku ja lehti oli selvästi rajatumpi toiminnoiltaan. Lisäksi siellä oli toki rajoitettu myös sitä mitä kirjoittaja voi ylipäätään tehdä ja kurssin vetäjä hyväksyi ja sijoitti kaikki artikkelit ennen kuin ne tulivat näkyville.

Kurssin toiseksi viimeisenä päivänä meillä oli merkittynä iltapäivän ohjelmaan vapaaehtoinen visiitti Cefaluun, joka on tunnettu sisilialainen lomakohde noin tunnin junamatkan päässä Palermosta. Vetäjämme alkoi kuitenkin aamupäivästä ehdotella jos kuitenkin haluaisimme vielä lähteä kiertämään hänen kanssaan kirkkoja... Muu porukka päätyi siihen, että haluavat ottaa perjantai-iltapäivän rennosti ja viettää vapaa-aikaa ja suuntaisivat Cefaluun vasta lauantai-iltapäivällä (mikä ei olisi minulle mahdollista, koska lentoni lähtisi tuolloin). Suuntasin siis lopulta Cefaluun yksinäni, edestakainen matka maksoi hieman reilu 12€. Cefalun vanha kaupunki on kaunis. Kiertelin hiljalleen vanhaa kaupunkia ja nautin hiljaisuudesta omien ajatusteni kanssa. Poikkesin muutamassa lelukaupassa ja löysin I:lle tuliaisiksi Ryhmä Haun Rekun, jolla oli selässä ase, jolla saattoi ampua ammuksia (I kommentoi kotona, että tästä hän on aina haaveillut - minä tosin näin sellaisen reissussa ensimmäistä kertaa). Kävin myös alhaalla rannan tuntumassa katselemassa maisemia. Keskellä vanhaa kaupunkia on myös melko iso ja hieno katedraali. Tiesin, että Cefalua pääsee ihailemaan myös yläilmoista vuorelta ja tarkoitukseni oli alun perin ensimmäiseksi suunnata sinne - en kuitenkaan missään vaiheessa bongannut kylttejä miten sinne löytää. Pois lähtiessä kuitenkin kyltit osuivat silmiini ja koska junan lähtöön näyttikin olevan reippaasti aikaa, päätin vielä kiivetä vuorelle. Lippu maksoi 4 euroa ja tasaraha oli oltava, koska kone ei anna rahaa takaisin. Paikalla oli toki henkilökuntaakin kaksi ihmistä, mutta he ainoastaan avustivat koneen käytössä ja tarkastivat lipun poistuessa, eivätkä myyneet lippuja. Kiipeäminen ylös tuotti hieman hankaluuksia tuulen äityessä hurjan kovaksi, päädyin suosiolla sekä hatun että aurinkolasit laittamaan laukkuun talteen. Ylhäältä näkymät alas kaupunkiin olivat kuitenkin kaiken vaivan arvoiset ja tulipa tämänkin päivän liikuntasuoritus tehtyä.

Vaikka kurssilla varsinainen oma vapaa-aika oli kortilla, niin ehdin pikaisesti lauantaina aamusta piipahtaa Palermon kapusiinimunkkien katakombissa, jossa olin jo kauan halunnut vierailla. Hautaholveissa on satoja muumioita, joista vanhimmat ovat 1500-luvulta ja nuorimmat 1900-luvun alkupuolelta. Olin paikalla heti aamusta katakombin auetessa, koska missään muussa vaiheessa ei olisi ollut aikaa. Oli varsin aavemainen tunnelma kulkea yksin täydessä hiljaisuudessa maanalaisia korkeita hautakäytäviä pitkin, jossa seinustoilla vaatteisiin puetut muumiot näyttivät tuijottavan tulijaa. Pikavisiitin jälkeen olikin aika kiirehtiä Palermon oopperatalolle seuraamaan ooppera buffaa eli komediallista oopperaa ennen kotiinlähtöä.

Mitä kurssista sitten jäi käteen? Ennen kaikkea rohkeutta lähteä. Uusia ystäviä, kielitaidon virkistystä, lisää virtaa omaan työhön ja opetusideoita. Lopulta pidin erityisesti monologi-ideasta – ne kaikki jäivät erityisesti mieleen – ja verkkolehtikin oli monella tapaa mielekäs, juurikin opintomatkalla toimisi hienosti. Pidin lopulta myös kovasti siitä millä innolla kurssin vetäjä halusi saada meidät eläytymään aihepiireihin, siitä jäi mieleenpainuvia kokemuksia.

Lopuksi vielä kuvia, kaunis kaunis saari: