Joulukaupunki Pariisi

Norwegianiin oli jostain kumman syystä eksynyt tuttu setä...

Pariisi on ihana, ihana, ihana aina. Olen käynyt aiemmin Pariisissa kahdesti, kerran keväällä ja kerran kesällä. Pakkohan sinne siis oli suunnata myös talvella!

Tänä vuonna joulukuulle sattui osumaan erityisen paljon vapaapäiviä, joten mihinkä ne paremmin voisikaan käyttää kuin virkistysreissuun ulkomailla! Isä oli helposti puhuttavissa ympäri matkaseuraksi, vuosi 2013 kun saattaa työelämässä tuoda mukanaan asioita, joiden vuoksi samanlaislla intensiteetillä reissaillu ei kenties jatkossa enää onnistu.

Iskä ja Notre Dame

Sovimmekin siis isän kanssa, että teemme joulukuussa poikkeuksellisesti kaksi reissua, toisen Pariisiin ja toisen Müncheniin. Reilusti päätimme, että isä maksaa Saksan reissun ja minä Ranskan reissun. Suorat lennot varasin Norwegianilta Orlyn kentälle (204 €/naama), pelkillä käsimatkatavaroilla. Majoituksen varasin Hotel Nationista läheltä Montmartea ja Barbes-Rochecourtin metroasemaa. Huom! Minä varasin majoituksen hotellista! Tosin vessat ja suihkut käytävällä, mutta hotellipa kuitenkin ja kahden hengen huone!

Orlyn kentälle saavuimme keskellä päivää ja hankkiuduimme sieltä Orlyjunalla Antonyn asemalle, josta RER-B-junalla matka jatkui keskustaan. Liikkuminen oli sikäli helppoa, että tunsin kaupungin ennestään ja vaikka aina aiemmin olen lentänyt Charles De Gaullen kentälle niin olen aiemmin poikennut myös Orlyn kentällä matkalla Parc Asterixiin. Isä ei ole aiemmin Pariisissa käynyt, joten tämän kertainen reissu keskittyi näyttämään sitä Pariisia, jonka isä halusi nähdä.

Ensimmäiseksi poikkesimme ihmettelemässä kuuluisaa Notre Damen katedraalia kivihirviöineen, jonka jälkeen suuntasimme Seinen rantaa pitkin kahville. Kahvin jälkeen etsiydyimme hotellillemme, joka osoittautui sijainniltaan mainioksi pikku majapaikaksi. Huone oli kohtuullisen kokoinen ja vallan ok. Tosin huoneessa oli vaatekaappi, josta pölyjä ei ollut pyyhitty ehkä viimeiseen viiteen vuoteen, mutta kaikkea ei kai voi saada, ainakaan niin halvalla kun mitä hotellimajoituksesta maksoin :)

Pyörimme hetkisen hotellin lähistöllä tutustumassa alueeseen, jonka jälkeen suuntasimme lounaalle johonkin meksikolaismestaan, josta matka jatkui jalkasin ylös kohti taiteilijoiden ja turistien kansoittamaa Montamarte kukkulaa. Montamartelle pääsee toki myös bussilla ja jonkinlaisella hissisysteemillä, mutta jokaisella Pariisin matkalla on tarpeellista ja nostalgista kokea tuo vaivan arvoinen kapuaminen :) Ylhäällä kukkulalla katsellessaan näkymää Pariisin yli myös isä oli sitä mieltä että oli vaivan arvoista. Montmarte on ehdottomia suosikkipaikkojani Pariisissa. Paljon pieniä putiikkeja, houkuttelevia ravintoloita, taitelijoita maalauksineen, iloista puheensorinaa, valtavan kaunis valkea Sacre Coeurin kirkko ja auringonlasku yli Pariisin kattojen. Mitä muuta voisi toivoa? Jos käyttäisin alkoholia, niin lasi punaviiniä sopisi käteen.

Montmartelta suuntasimme kulkumme Pere Lachaisen hautausmaalle ihmettelemään kuuluisuuksien, rikkaiden ja muuten vaan tärkeiden henkilöiden hautoja. Hautausmaa on valtavan kokoinen ja suunnattoman vaikuttava valtaisina hautakivineen ja mustavariksineen. Tunnelma auringon jo laskettua illalla on jokseenkin aavemainen. Kävimme tsekkaamassa Jim Morrisonin haudan, jota vartioidaan jatkuvasti, ennen kuin vartijat saattelivat meidät ulos ja laittoivat hautausmaan siltä päivältä kiinni.

Iskä ja iskän haaveostos

Illalla ennen nukkumaan menoa suuntasin vielä Hard Rock Cafeen hakemaan siskolleni Annalle tuliaisiksi lasin, jonka jälkeen menimme jo nukkumaan aikaisen aamuherätyksen vuoksi.

Aamulla heräsin siihen, että isä pyysi minut käytävään katsomaan jotain jännää. Siellä oli kuollut hiiri. Huomasi kyllä, että tämän Pariisin reissun maksoin minä... Onneksi isällä ei ole mitään ongelmaa ruumiiden kanssa :D

Aamiaiselle suuntasimme Montmarten kupeeseen, mutta jäimme alarinteeseen :) Pariisi on muuten varsin kohtuuhintainen, kunhan vähän katsoo minne menee.

Seuraavaksi päätimme käydä katsastamassa Riemukaaren ja kävelimme Champs Elyseen päästä päähän. Isä juuttui ihastelemaan uutta Porshea ja kuviakin piti auton kanssa toki ottaa. No, pitäähän mustakin aina ottaa kuvia katukoirien ja -kissojen kanssa, että makunsa kullakin... Champs Elyseellä oli pystyssä aivan ihanat joulumarkkinat, joilla myytiin ihan kaikkea: lapasia, sukkia, pipoja, kaulaliinoja, joulupalloja, karamelliomenoita, suklaahedelmävartaita, glögiä, vohveleita, makkaraa, koruja ja ties mitä. Ihana tunnelma ja tuntui kuin markkinat olisivat jatkuneet kilometri toisensa perään. Isä osti minulle tosi hienon talvihatun ja käsineet :)

Joulumarkkinoilta suuntasimme vielä tsekkaamaan viimeisen ehdottoman must-see kohteen isän listalla eli Eiffel-tornin. Jonottamaan emme vaivaantuneet, vaan ihailimme ilmestystä maasta käsin :) Seuraavaksi oli missiona etsiä ruokaa. Se ei ole Pariisissa itsestään selvyys kellon ajasta riippuen. Pariisissa nimittäin on tavallista, että monet ravintolat ovat auki lounasaikana ja päivällisaikana, mutta suljettuina näiden välissä. Meillä toki oli nälkä lounas- ja päivällisaikojen välissä... Päädyimmekin sitten tapojeni vastaisesti vietnamilaiseen kebap-mestaan. Tilasin itse pitsan tomaatilla ja ananaksella ja isä otti kebap-pitsan. Oma annokseni oli normaali, mutta isän annos oli aivan valtava. Valtaisa kebap-annos salaatteineen ja ranskalaisineen ison pitsan päällä :D Hintaa 8 €! Ja isän mukaan oli aivan älyttömän hyvääkin, vaikka puoliakaan ei alas saanut.

Loppupäivä käytettiinkin sitten kauppojen kiertämiseen ja shoppailuun. Ex-esimieheni S oli tapansa mukaan printannut mukaani kuvan cuscus-laatikosta, jota hän Pariisista toivoi tuliaisekseen :) ja Cuscusit (ei hajuakaan miten oikeasti kirjoitetaan...) löytyivät! :)

Seuraavana aamuna olikin sitten suunnattava kentälle ja pikavisiitti Pariisiin oli tehty :) Loppuyhteenvetona sanottakoon, että Pariisi on ihana, aina. Keväällä, kesällä ja talvella. Syksyllä en ole vielä käynyt... ;)

München & Salzburg

Saksassa on aina hurjan kiva käydä. Saksassa alkoholi ja suunnilleen kaikki muukin on paljon halvempaa kuin Suomessa. Saksa on yliveto paikka tarjonnaltaan shoppailua ajatellen. Iskäkin tykkää Saksasta, Seppo Rädystä huolimatta. Joulukuussa siis toisella reissulla suunnaksi valikoitui Saksa, kolmas kerta itselleni tänä vuonna, isälle toinen.

Baijerin pääkaupungissa Münchenissä ei ole tullut aiemmin käytyä, joten suunnaksi valikoitui se. Matkat taitettiin SAS:n lennoilla välilaskut Kööpenhaminassa ja hotellina Golden Leaf Park hotel im Lehel, tähtiä tarpeeksi :) Matkaa keskustaan alle kilometri ja lähin metropysäkki (Lehel) melkein kulman takana.

München oli aivan yhtä ja suurta joulukaupunkia. Joka paikassa vilisti uskomaton määrä ihmisiä, punaisista hiuksista oli sekin etu, että isän oli helpompi bongailla missä viiletän. Kun olisi tajuttu etukäteen niin olisi värjätty iskänkin pää joko punaiseksi tai jollain muulla tunnistettavalla värillä (esim. violetti olisi ehkä ollut aika cool. Tai ihan musta, mutta keskelle violettiraita, joka olisi nostettu ylös.). Ahtaanpaikan kammoisille tai väkijoukkokammoisille tai mille vaan -kammoisille ei jouluista Münchenia voi suositella. Kyynärpäät esiin ja etiäpäin!

Shoppailumestana München on ok. Kauppoja on hyvin tarjolla, hinnat keskimäärin korkeammat kuin muualla Saksassa, mutta selvästi edullisemmat kuin Suomessa. Joulun alla alennusmyyntejä oli joka paikassa. Ja niitä ihmisiä. Alkoholishoppailut päätettiin suosiolla jättää lentokentälle, mutta muutoin shoppailtiin kaikkea pientä, muutamia vaatteita, suklaata ja sen sellaista. Ja pikkusiskolle toki Hard Rock Cafe tuliaiset ja joululahja!

Hotellimme osoittautui aivan luksukseksi. Kiiltävät ja puhtaat kullanhohtoiset aulatilat, joissa tarjolla ilmaista kahvia/teetä, hedelmiä ja suklaata non-stop. Valtavan suuri ja siisti huone, jossa isot mukavat sängyt muhkeilla tyynyillä. Amme. Jee! Kävelymatka keskustaan ja lyhyempi kävelymatka lähimmälle metropysäkille.

Münchenissä ei ole oikeastaan mitään ihmeellisiä maailmanluokan meganähtävyyksiä. 2012 oli muutenkin aikamoinen reissuvuosi, joten tämä reissu tarkoituksellisesti otettiin ihan iisisti. Ei siis pakollista tehtävää, vaan tarkoituksena shoppailla ja rentoutua ja kierrellä ja katsella vapaasti oman mielen mukaan. Emme siis vierailleet esimerkiksi museoissa. Sen sijaan aidossa ja tunnelmallisessa oluttuvassa poikkesimme! Tarjoilijatäti selvästi hämmentyi tilatessani cokista... Safkat olivat kaikin puolin jees, tunnelma katossa ja olut virtasi.

Muutoin pyörimme keskustan tienoilla poiketen mielenkiintoisiin pikkuputiikkeihin ja ihaillen miljöötä. Kauniita vanhoja rakennuksia. Kirkkoja jos jonkinlaisia. Poikkesimme myös muutamilla joulumarkkinoilla nauttimassa perinteikästä glühweinia. München on suuri ja monella tapaa  ihan sievä. Kiva paikka, mutta ei tokikaan suosikkejani Saksassa, vaan edelle menevät esimerkiksi Esslingen, Bremen, Hampuri ja Berliini.

Münchenistä teimme päiväreissun junalla Itävallan puolelle Salzburgiin, 2 tuntia suuntaansa. Wienin olin katsastanut jo kesällä, joten nyt oli talvisen Salzburgin vuoro. Salzburgiin pääsee muuten paljon halvemmallakin kun menee Münchenistä eikä Wienistä...

Salzburgin juna-asemalta on joidenkin kilometrien matka keskustaan ja vanhaan kaupunkiin, joten pakkauduimme paikallisbussiin - ja todellakin siis pakkauduimme! Bussi oli ääriään myöten täynnä - siis enemmän täynnä kuin Pekingissä! Jokaisella pysäkillä oli jo pelkkä ovien auki saaminen äärimmäinen operaatio kun ihmiset olivat littaantuneina ovia vasten. Iskä ei kovin arvostanut edullista ja läheistä matkustusmuotoa... Onneksi kukaan läsnäolijoista tuskin ymmärsi suomalaisia kirosanoja.

Salzburg on aivan ihana. Ihana. Vanhakaupunki on kuin pikkuruinen korumainen joulukylä. Kauniita vanhoja rakennuksia, pieniä kujia, kymmenittäin liikkeitä, jotka myyvät Mozartin kuulia. Linna ylhäällä kaiken keskellä. Niin kaunista, kuin sadusta. Hiljalleen alas leijailevia lumihiutaleita. Tykkäsin!

Salzburgissa lähinnä nautimme tunnelmasta ja vaeltelimme hiljakseen eteenpäin poiketen välissä teekupillisella lämmittelemässä. Kaupunki on ihana. Itävallassa on heti kalliimpaa kuin Saksassa, mutta mitä sitten. S:lle piti toki töihin ostaa Mozartin taalereita ja muutenkin vähän tuliaisia hankkia, mutta ostostenteko pidettiin minimissä.

Iltasella suuntasimme Salzburgista takaisin Müncheniin väsyneinä, mutta onnellisina :)

Lähtöpäivänä suuntasimme kentälle ajoissa ehtiäksemme suorittaa kaikki vaadittavat shoppailut. Münchenin kenttä on iso ja kiva. Lufthansalla on joka puolella isoja pisteitä, joista saa hakea ilmaiseksi kahvia/teetä/kaakaota/whatever ja niitä toki oli pakko myös hyödyntää :P Lento Köpikseen taittui nopeasti, mutta Köpiksessä aikaa olikin tuntikaupalla... Isä jäi kentälle ja itse suuntasin keskustaan junalla pyörimään ja etsimään siskolle joululahjaksi Hard Rock Cafen Hurricane-lasia :) Kastrupista on äärettömän helppoa ja nopeaa kulkea junalla keskusrautatieasemalle (n. 10 min). Lippukin on voimassa noin tunnin verran eli jos on tarvetta vain piipahtaa noutamassa yksi lasi niin samalla lipulla ehtii takaisinkin :D Hard Rock Cafe nimittäin sijaitsee aivan päärautatieaseman kupeessa. Samalla ehdin nopeasti vilkaista myös kuuluisaa Tivolia jouluilmeessään :)

Kentällä lähinnä tapoimme aikaa koneen lähtöä odotellessa. Alun perin vaihtoaikaa oli kuutisen tuntia, mutta koneeseen päästyämme ilmeni tekninen vika, joka vielä myöhästytti lähtöä noin tunnilla. Paluulento itsessään sujui kuitenkin mallikkaasti ja lopulta olimme Helsingissä pitkälti puolenyön nurjalla puolen. Kummallekin oli luvassa töitä seuraavaksi päiväksi, joten nokka kohti kotia. Itse pääsin sujuvasti bussilla kotiin, iskä taas sai ensi alkuun odotella bussia, sitten matkata bussilla yli tunnin Lahteen, sitten taivaltaa bussipysäkiltä keskellä yötä matkalaukun kanssa kilometrin verran kotiin autoteitä pitkin, koska jalkakäytäviä ei ollut aurattu, sitten leikkiä riemuhalvauksen saaneen piskin kanssa, sitten nukkua pari tuntia ja nousta ylös lumitöihin, jotta aamukuudeksi olisi mahdollista ehtiä aamulla töihin. Itse menin iltavuoroon, ei paha :P

Äkkilähtö Kreetalle

Kreeta. Auringon ja mahtavien maisemien saari. Finnmatkojen äkkilähtö määrittelemättömällä majoituksella ja lopputuloksena Blue Star Atlantica Caldera Bay hotelli Plataniaksessa, aivan rannalla ja Plataniaksen aukion kupeessa. Suuri huoneisto, jossa jääkaappi, keittomahdollisuudet, hierova suihku, hiustenkuivaaja ja parveke. Nukkumistilat neljälle, joten voitiin mutsin kanssa suosiolla nukkua eri huoneissa. Muutoin mä en olisi nukkunut lainkaan. Kaksi suurta uima-allasta. Ei yhtään hassumpaa! :)

Syyskuun viimeisellä viikolla Kreetalla säät edelleen suosivat, joka päivä lämpöä noin 30 astetta ja pilvetön taivas. Mä niin rakastan Kreikkaa! Ensimmäinen päivä vietettiin rusketusta hankkien ja alueeseen vähitellen tutustuen. Itselleni alue oli ennestään tuttua parin vuoden takaa, mutta mutsille kyseessä oli ensimmäinen Kreetan reissu.

Toisena päivänä suuntasimme saaren itäpuolelle Apollomatkojen retkelle Spinalongan saarelle. Spinalonga on pikkuruinen saari, jonne aikoinaan 1900-luvun alusta puolen välin tienoille pakkosiirrettiin kaikki spitaaliset. Suomalaista matkaopasta ei ollut tarjolla, mutta onneksemme saimme ruotsalaisen tanskalaisen sijaan. Tai no, sujuu multa tanskakin autettavasti jos yritän puhua ruotsia kuuma peruna suussa ;) Agios Nikolaoksen kaupungista lähdimme matkaan veneellä ja pysähdyimme ensin nauttimaan rantaelämästä pienelle Kolokitan saarelle, jossa laivan henkilöstö grillasi meille ruokaa. Oli muuten parhaat retkieväät ikinä! Kreikkalaista salaattia viinilehtikääryleiden kera (muilla oli joku pihvi), pala patonkia ja omena. Spinalongalla kiersimme kaksi tuntia, jonka aikana opas kävi tarkkaan läpi saaren historian. Olen aina kuvitellut äidin ymmärtävän ruotsia edes kohtuullisesti, mutta uskoni sai nyt kyllä kolauksen. Äiti kysyi minulta ovatko vessat toisella puolella, johon totesin että en tiedä. Äiti totesi oppaan sanoneen niin, johon totesin, että kuuntelin opasta kyllä tarkkaan, mutta ei hän mielestäni mitään vessoista puhunut… Toisella puolella saarta sitten äiti totesi turhautuneena, että eihän täällä mitään vessoja ole, vaikka aivan varmasti opas totesi että ”huset” on toisella puolella :D Spinalongan jälkeen meillä oli vielä aikaa nauttia tunnin verran Agios Nikolaoksesta ennen Plataniakseen paluuta. Agios Nikolaos on todella todella söpö kaupunki, jossa on pieni lahti keskellä kaupunkia. Korkeuseroja on jonkin verran ja monet talot ovat söpön pastellisävyisiä. Tänne voisi joskus tulla pidemmäksikin aikaa. :)

Seuraavana päivänä oli vuorossa pitkään haaveilemani Samarian rotko. Linnuntietä 18 kilometriä, oikeasti 21 kilometriä + 3 kilometriä asvalttitietä Agia Roumelin kylään, josta laiva lähtisi. Ensimmäiset kilometrit olivat laskeutumista alas rotkoon ja jalat joutuivat heti koetukselle. Taukopisteitä oli sopivin väliajoin, niissä oli vessat ja vesipisteet, myös purosta saattoi täyttää vesipulloa. Maisemat olivat upeat. Metsää, jylhiä kalliorinteitä. Muutamaan otteen ylitettiin puro kiviä pitkin hyppimällä tai puista rakennettua siltaa pitkin. Toisinaan oli pätkiä, jolloin oli hypittävä kiveltä toiselle ja toivottava, että kivi pysyy paikallaan. Mikäli ei, niin äkkiä hyppy seuraavalle kivelle. Ajankäyttö ei itseltäni sujunut aivan oppikirjan mukaan, olin perillä Agia Roumelin kylässä ennen kello kahta ja vene sieltä lähti eteenpäin vasta 17.30. Enemmänkin aikaa olisi siis voinut käyttää ihmettelyyn ja kenties seuraavat päivätkin olisivat olleet vähän vähemmän kivuliaita… Rotkon kuitenkin kykenee kulkemaan vaaditussa ajassa läpi normaalilla peruskunnolla. Loukkaantumisriski on kuitenkin aina olemassa, jos jotain sattuu niin aasikyyti vie takaisin.

Samarian jälkeiset päivät sitten tasoiteltiinkin rusketusta ja paranneltiin kipeitä pohkeita :D Haaveilin vähän kiertäväni myös Imbrosian rotkon, mutta oppaan kuvaus sai minut muuttamaan mieleni. Opas totesi Imbrosian olevan ikään kuin Samarian pikkusisko. Vähän kuin kävisi ensin Tuurin kyläkaupassa ja lähtisi sitten halpahalliin… :D

Kävimme sentään minujuna-ajelulla ”seitsemän kylää”. Suuntasimme kauniiden maisemien halki poiketen seitsemässä pienessä kylässä maistelemassa paikallisia herkkuja, kuten appelsiineja ja rypäleitä.

Lauantaina suuntasimme Haniaan nauttimaan vanhankaupungin vilskeestä ja tekemään ostoksia. Bussimatka on 1,8 € suuntaansa ja alle puolessa tunnissa ollaan perillä. Hania on ihana, ihana, ihana.

Sunnuntai oli viimeinen lomapäivä. Lähtö kentälle tapahtuisi kuitenkin vasta ihan yöllä, joten päätimme suunnata päiväksi Elafonissin paratiisirannalle saaren eteläpuolelle. Se todellakin oli paratiisi! Hienoa hiekkaa, kirkasvetinen turkoosi laguuni. Matalaa kauas kauas niin, että vastapäiselle saarelle voi halutessaan kahlata. Lapsiperheille aivan mahtava paikka ja syyskuussa tilaakin oli riittämiin. Tänne on palattava!

Shoppaileminen on harvoin päätarkoituksiani reissuilla, tosin Jenkkilä pois lukien. Tällä reissulla tosin oli pakko sortua ostamaan pari ihanaa ihanaa mekkoa räväkän Marian Cosi Fashion Storesta, jossa tuli 2010 törsättyä kolmen mekon edestä… Maria raahasi sovituskoppiin sovitettavaa sitä mukaa, että siellä sai viettää hyvän tovin :D Hanian vanhasta kaupungista löysin aivan ihanan kaupan, jossa oli tarjolla kaikenlaisia hiusten- ja ihonhoitotuotteita sekä perinteisiä kreikkalaisia juttuja kuten mausteita, oliiviöljyjä, karkkeja, oliiveja sekä hunajaa. Täälläkin tuli törsättyä ja kauhisteltua matkalaukun painorajoituksia… Mukaan tarttui jos jonkinlaista hunajashampoota ja –hoitoainetta, kosteuttava hiusnaamio, hunajakuorinta, suklaabodylotion, yrttimaustettua oliiviöjyä, balsamicoa ja viinietikkaa, erikoishunajaa, hunajakarkkeja, luomivärejä sekä mausteita kreikkalaiselle salaatille, fetajuustolle, tsatsikille sekä perunoille. Muutama koru tuli myös hankittua ja vähän tuliaisia. :) Talouskriisi ei pahemmin paikalla näkynyt ja yksikään ihminen ei suhtautunut suomalaisiin mitenkään ikävästi.

Kreikkalainen ruoka on maailman parasta. Olen vähän nirso ja taipuvainen fanittamaan asioita, joten koko viikko sujuikin iloisesti kreikkalaista salaattia (ilman oliiveja) syöden J Yhden ainoan kerran tilasin pitsaa – päällisenä kreikkalaisen salaatin ainekset :D Oli muuten toiseksi paras pitsa ikinä. Paras oli myöskin Kreikassa, Rodoksella, 2008 pitsa exotica, jossa oli ananasta, mansikkaa, kiiviä ja banaania. Yhden kerran myös tilasin aamiaiseksi jugurttia hunajalla, nam. Muutoin aamiaiseksi puputimme tylsästi leipää omassa hotellihuoneessa.

Sunnuntaina iltayhdeksältä suuntasimme kohti Hanian kenttää. Lento kotiin lähti tunnin etuajassa, mikä oli varsin mukava yllätys, sillä se tiesi minulle tunnin pidempiä yöunia ennen töihin menoa. :) Iskä tuli kiltisti noutamaan kentältä, mutta silti paluu kylmään, pimeään ja märkään Suomeen oli jokseenkin vaikea.

Frankfurt: Herzlich willkommen!

Aikoinaan hyvä ystäväni R pakotti minut muuttamaan Helsinkiin ja tulemaan hänen kanssaan samaan työpaikkaan. Sitten R otti rakastui ja lähti miehensä työn perässä maailmalle jättäen minut tylysti yksin. R:n matka suuntautui Englannin Maidenheadin kautta Saksan Hanauhun. Syksyllä ero R:stä riitti ja minun oli päästävä Saksaan. Liput AirBaltic + AirBerlin pelkillä käsimatkatavaroilla (a´ 6 kg) 154 € ja menoksi!

Vanha EKP

Frankfurtin "vanha"kaupunki

Toki matkaan oli ensin valmistauduttava huolellisesti. Tämä tapahtui siten, että tiedotin matkasta kaikille työtovereilleni ja painostin lähettämään R:lle tuliaisia mukanani. Niinpä R sai esimieheltään pipon, lapaset ja kaulahuivin, minulta muumimukin ja Fazerin Nordic Gourmet suklaata, J:ltä karjalanpiirakoita, T:ltä muumipyyhkeitä ja A:lta Nordic Gourmet suklaata. Aikainen joulu!

Uusi EKP

Sitten matkaan. R oli ihana ja tuli minua vastaan kotikentälleni Frankfurtiin, jotten eksy :) Lämpimän jälleennäkemisen jälkeen suuntasimme tutkimaan Frankfurtia. Frankfurt on iso bisneskaupunki, eikä kovin nätti. Feikki vanhakeskusta on kyllä kaunis :) EKP on suuri ja hieno. Silti rakennetaan uutta, varmaan vielä suurempaa ja hienompaa. Joillakin on selkeästi liikaa rahaa. Kävelimme Main-joen vartta ja nautimme syksyisestä tunnelmasta auringon paistaessa. Joen ylittävä silta on täynnä rakastuneiden parien kiinnittämiä lukkoja, romanttista :) Joen toisella rannalla on Sachsenhausenin alue, joka tunnetaan oikeastaan bilealueena, mutta joka osoittautui varsin kivaksi alueeksi lounastaa.

J & R:n Micci

Iltasella suuntasimme R:n ja hänen miesystävänsä D:n kanssa katsomaan asuntoa. Välittäjä oli vähän kummissaan siitä, että meitä oli kolme. Mitäs tuosta, Suomessa ei kaikille kuitenkaan riitä hyviä miehiä, joten on toki hyvä oppia jakamaan ;)

Ilta kuluikin pesuaineseosta valmistellessa ja vispatessa, R:n koirilla oli mahat vähän sekaisin...

Paikallinen apteekki @ Mainz

Seuraavana aamuna aikaisin saavuimme Maizin kaupunkiin, jota peitti kunnon sumukerros. Mainz on arviolta Tampereen kokoinen, vaikuttaa ehkä vähän isommalta, kun kaikki ei ole yhden kadun varressa. Mainz on sievä. Nättejä taloja, kävelykatua. Saksan tyyliin myös joka puolella on toinen toistaan houkuttelevampia leipomoita. Jätskibaareja on myös aivan tolkuton määrä. Sen sijaan ravintolatarjonta sucks. Saksalainen ruoka muutenkin on pelkkää rasvaista lihaa, joten mihinkään paikalliseen kuppilaan ei ole menemistä.

@ Mainz

Syksyinen Saksa on kuitenkin tosi kaunis. Vanhoja tai "vanhoja" rakennuksia siellä täällä ja syksyinen ruska värittää maisemaa. Puistoalueita ja joenvartta on joka puolella :) Kiertelimme keskustan nähtävyydet läpi ja istuimme iltapäivällä kahvittelemaan ja huvittamaan itseämme lähettelemällä kortteja työkavereille. Rakas A sai I <3 lederhosen (nahkahousut) kortin, johon oli perään lisätty & J & R ;)

Schloss Biebrich

Mainzista suuntasimme pikavisiitille Wiesbadenin Biebrichiin, jossa ihastelimme Schloss Biebrichiä kunnes D nouti meidät ja suunnistimme takaisin Hanauhun.

Kortti A:lle

Viimeisen kokonaisen päivän vietimme R:n ja koirien kanssa Hanaussa. Kiersimme puistoalueita ja vierailimme Phillipsrühessa katsomassa linnaa ja puistoa. Hanau on pieni ja sievä. Tosi pieni ja tosi sievä. Vähän kuin Kouvola, mutta sievempi. Kävimme myös paikallisessa eläinkodissa, joka oli karukokemus. Henkilökunta oli aavistuksen tylyä ja monet koirat olivat odottaneet omaa kotia jo vuosia. Kissoista, kaneista jne. puhumattakaan.

Viimeisenä päivänä kiersimme koirien kanssa puistossa ja suuntasimme Frankfurtiin shoppailemaan. Jo käsimatkatavaroiden painorajoitus rajotti tehtävää, mutta pientä kivaa tarttui mukaan. Kentällä jatkoin vielä shoppailua ennen lennon lähtöä ja lopputuloksena 6 kg käsimatkatavaroita oli melkein 17 kg.... En kuitenkaan jäänyt kiinni :) 


Loistava reissu, nyt jo ikävä R:ää! Saksa on ihana maa, tykkään aivan hurjasti.

Työmatka ruumisnäyttelyyn

Saksassa on tällä hetkellä ruumisnäyttely, joka kiertää eri puolilla maailmaa. Siispä iskänhän oli tottakai päästävä työmatkalle sinne ja tarvitsihan hän toki tulkin. Tosiasiassa allekirjoittanutta ei yksinkertaisesti voinut jättää tukevassa lääkepölyssä hetkeksikään yksikseen, mutta se olkoon sivuseikka. Ruumisnäyttely sijaitsisi eteläisessä Saksassa, ludwigsburgissa, joten fiksuin vaihtoehto oli lentää Baden-Württembergin osavaltion pääkaupunkiin Stuttgartiin, joka on tullut kuuluisaksi etenkin autoteollisuudesta. Kooltaan Stuttgart on

@ Esslingen

jotakuinkin Helsinkiä vastaava (n. 590 000 asukasta) ja Saksan kuudenneksi suurin kaupunki. Kuten ehkä olette jo havainneet, olen erityisen ihastunut joenrantakaupunkeihin ja Stuttgart sijaitsee Neckar-joen varrella Schwabenin Juran ja Schwarzwaldin metsäalueen välissä. Kaupunki koki kovia toisessa maailmansodassa, jonka vuoksi ns. vanhaa kaupunkia ei ole, vaan itse ainakin miellän Stuttgartin kohtuullisen moderniksi kaupungiksi habitukseltaan.

@ Esslingen

Lentokentällä päätimme ensimmäiseksi perille saavuttuamme suunnata infopisteeseen kyselemään karttaa, tiedustelemaan miten hotellillemme (Astoria am Urachplatz) pääsee kätevimmin ja minkälainen matkalippu meidän kannattaa hankkia kun aiomme joka tapauksessa pyöriä ympyrää. Saksassa on matkalippuja ihan joka lähtöön, mikä voi olla ajoittain vähän rasittavaakin. Lipputyyppi ja hinnat riippuvat monesta asiasta mm. matkustavien henkilöiden määrästä, viikonpäivistä, päivien määrästä, alueesta ja niin edelleen. Itse hankimme kolmen päivän liput, joilla sai koko osavaltion alueella huristella niin paljon kun lystäsi.

Liikkuminen Baden-Württembergin alueella on helppoa. U-bahn ja S-bahn linjastot ovat selkeät, raitiovaunut ja bussit täydentävät. Englantia alueella puhutaan yleisesti yllättävän huonosti, saksalaiset tykkäävät dubata ihan kaiken! Siitä, että ymmärrän saksaa jossain määrin oli varsin paljon hyötyä, vaikkein osaa mitään kovin kummoista itse kylläkään sanoa. Ihmiset ovat kuitenkin vallan avuliaita ja pyrkivät parhaansa mukaan neuvomaan, vaikkakin tosiaaan neuvot tulevat sitten saksaksi.

Hotellimme oli edullinen, hyvällä sijainnilla, iso siisti huone ja erinomainen aamiainen. Ihan luksusta! Saksassa hintataso on paljon Suomea alhaisempi ja halvallakin todellakin saa hyvää. Hotel Astoria Am Urachplatz sijaitsee noin 1,5 kilometrin päässä keskusrautatieasemalta ja sitä todellakin voi suositella :) Sijainti oli tosi rauhallinen, öisin ei ollut minkäänlaista häiriötä, mutta kuitenkin kulkuyhteydet olivat erinomaiset. Iskää tosin ketutti jokaikinen kerta ylämäki hotellille mennessä.

Körperwelten

Schloss Ludwigsburg

Ensimmäiseksi suuntasimme matkan pääkohteeseen eli Ludwigsburgiin. Junalla paikalle pääsi helposti reilussa vartissa. Heti aseman vieressä sijaitsi Arena Ludwigsburg, jossa kuuluisa ruumisnäyttely (Körperwelten) sijaitsi. Sinne siis! Vahinko kyllä, kuvaaminen näyttelyssä oli täysin kiellettyä. Monet kyltit olivat myös vain saksaksi (osa myös englanniksi), mutta tämä ei menoa haitannut kun matkassa olivat ruumiinavaaja ja sivuaine-biologi :) Näyttely oli äärimmäisen mielenkiintoinen ja hienosti toteutettu. Näyttely koostuu oikeista ihmisten ruumiista (tieteelle itsensä testamenneita sekä huhujen mukaan kiinalaisia kuolemaantuomittuja), joissa pilaantuvat osat on korvattu jonkinlaisella muoviseoksella. Näyttely esittelee niin ihmisen anatomiaa kuin terveyttäkin, esimerkiksi terveiden keuhkojen rinnalla oli nähtävissä tupakoitsijan keuhkot (hyi!). Osassa ruumiista keskityttiin esimerkiksi luuston esittelyyn, kun toiset toivat esiin lihaksistoa. Näyttely oli myöskin hauska: esimerkiksi kolme ruumista pelasivat keskenään korttia ja kaksi ruumista yhdessä huijasivat kolmatta vaihtamalla korttia varpaidensa välissä! (Kannattaa muuten katsoa Bond: Casino Royale, siellä Bondkin vierailee ruumisnäyttelyssä ja samat veijarit istuksivat pelaamassa korttia!). Näyttelyn loppupuolella oli myös kuvattu ruumiit harrastamassa seksiä, mikä oli mielestäni varsin mautonta, mutta muutoin näyttely oli todellakin UPEA.

Loppuiltapäivän hengailimmekin sitten viehättävässä Ludwigsburgin kaupungissa. Kävimme ihailemassa esimerkiksi Schloss Ludwisburgia, jota ihaillessa tuli väkisinkin mieleen, että arkkitehti on tainnut ihailla Ranskan Versaillesia. Ludwigsburgin vanha kaupunki on pieni ja sievä ja täynnä kukkaistutuksia. Toki kun Saksassa oltiin niin iskän täytyi myös saada olutta. Jännää, että sitä joutui oikein etsimällä etsimään, eikä sitä saanutkaan joka paikasta o.O

@ Stuttgart

Lääkkeet väsyttävät varsin pahasti, joten joka ilta tuli mentyä ajoissa unten maille. Jo senkin takia, että aamulla oli herättävä riittävän aikaisin, jotta aamiaispöydässä riittäisi vielä ilmakuivattua kinkkua.. (iskälle siis). Mikään mitä itse suostuin syömään ei vaatinut minkäänlaista kilpailua :D

Seuraavana päivänä suuntasimmekin sitten kaupunkiin nimeltä Esslingen (am Neckar), olihan meillä kolmen päivän liput, joilla sai suhata. Esslingen oli aivan aivan ihana. Niin kaunis kaunis kaunis. Ihanaa vanhaa arkkitehtuuria, kävelykatuja, mukulakiviä, pastellisävyjä, auringonpaistetta, kukkia. Saksassa myös ostosmahdollisuudet ovat yleisesti ottaen mahtavat ja olinkin aivan innoissani löydettyäni ex-esimiehelleni tuliaisiksi pienen pullollisen hibiscusta, jotta hän voi kokkailla vierailleen tästä edespäin violetteja ruokia, jee! Esslingenissä lähinnä nautimme kauniista päivästä ja päädyin kampaajalle, blondista olikin jo aika vaihtaa takaisin punapääksi muutamien vuosien tauon jälkeen. Tosin olisi kenties hyvä osata saksaa vähän enemmän ennen kuin antaa kenenkään koskea niin tärkeään osaan identiteettiään kuin hiuksiinsa. Ensimmäinen setä vain leikkasi ja järkytys oli suuri, en diggaile lyhyestä tukasta. Tosin mun hiukset kyllä kasvaa salamavauhtia, mutta silti.

Viimeinen päivä vietettiinkin sitten itse Stuttgartissa nähtävyyksiä katsellen (Neue Schloss & Altes Schloss yms.) ja shoppailuun keskittyen, missä muuten Stuttgart on jopa Saksan mittakaavassa aivan loistopaikka. Sääkin suosi ensimmäiset kaksi päivää, kun kolmantena jo vähän sateli. Kävin vielä kolmannella kampaajalla korjauttamassa väriä oikeaansuuntaan kirkkaan punaiseksi ja kolmas kerta toden sanoi tai ainakin vihdoin tulin tyytyväiseksi :) Tyttö tosin varoitteli pelästyneenä, että mun hiukset saattavat tyyliin pudota käsittelyn jälkeen ja oltiin ilmiselvästi molemmat tosi huojentuneita kun mitään tämänkaltaista ei lopulta tapahtunutkaan :D

Lopulta oli aika palailla kohti kotia. Kentältä matka jatkui Köpiksen Kastrupin kautta kohti Helsinkiä. Seuraavaa Saksan kierrosta odotellessa.... Kuvat tulevat taas jälkijunassa, kunhan pääsen paremman nettiyhteyden äärelle :)

Keski-Euroopan ennätyshelteissä

Työvuorolistaan oli elokuulle osunut pieni aukko, jota sain vähän levennyttyä vuorojen vaihtojen avulla, joten jonnekin piti päästä. Skyscannerista halvat lennot löytyivät Wieniin, joten siis suunta sinne. Wienissä olinkin kerran pikaisesti poikennut kotimatkalla Albaniasta, mutta lähes koko kaupunki oli edelleen tutkimatta. Samalla reissulla päätin katsastaa myös Slovakian pääkaupungin Bratislavan ja poiketa myös vähän matkan päässä Wienistä Wachaun viininviljelysseudulla, jonka kuuleman mukaan pitäisi olla hurjan kaunista aluetta.

Matka Helsingistä taittui Lufthansalla Müncheniin, jossa on muuten tosi hieno kenttä. Kentällä on muun muassa pisteitä, joista saa ilmaiseksi erikoiskahveja, kaakaota tai teetä. Sen lisäksi kentällä on esimerksi "napbox" tai jotain sinnepäin se nimi lieni, eli siis käytännössä kontteja, joihin voi maksua vastaan mennä viettämään omaa laatuaikaa vaikka torkkujen tai töiden teon merkeissä. Jee!

Muutaman tunnin Münchenin kentällä pyöriskelyn ja gradun rustaamisen jälkeen jatkettiin Air Austrian kyydissä kohti Wieniä. Wienin lentokentältä suuntasin tutusti bussilla Westbahnhof:ille (8 € yhteen suuntaan, 13 €/meno-paluu), jonka vieressä hostellini, Westend City hostel, sijaitsi. Sama hostelli kuin viime kerralla, mitä sitä turhaan hyvää vaihtamaan :) 12 hengen sekadormi, 70 €/4 yötä, mutta aivan loistosijainnilla! Ja huonekaveritkin alkuun mitä parhaita, mm. indonesialainen tyttö, joka opiskeli geologiaa vaihto-opiskelijana Portugalissa ja haaveili tulevaisuudesta öljy-yhtiön leivissä ja Australialainen pappaikäinen herrashenkilö, joka oli yksinään pari kuukautta kiertelemässä ympäri Eurooppaa! Setä kertoili ties mitä hurjia tarinoita reissustaan ja heitti läppää. Ihana setä!

Ensimmäisenä aamuna suuntasin päiväretkelle naapurimaa Slovakiaan. Slovakian pääkaupunki Bratislava sijaitsee vain reilun 60 kilometrin päässä Wienistä ja reilun tunnin ajomatkan takana. Syystä tai toisesta Suomesta on muuten lähes aina kohtuuhintaista lentää Wieniin, mutta ihan törkeän kallista lentää Bratislavaan...

Matka Bratislavaan taittui sutjakkaasti junalla (Südbahnhof:lta, 14 €) tunnissa ja kymmennessä minuutissa. Bratislavan juna-asemalta tallusteltavaa vanhaan kaupunkiin oli noin vartin verran. Bussillakin toki olisi halutessaan päässyt.

Bratislava on pieni. Siellä ei ole oikeastaan mitään ihmeellistä nähtävää. Kuitenkin kaupunki on kerrassaan lumoava. Pienet mukulakiviset autoliikenteeltä suljetut kujat, värikkäät talot, kaunis vanha arkkitehtuuri, vehreät puistot, kukkaloisto, auringonpaiste, lukuisat kahvilat ja jäätelökioskit, ilmassa hiljalleen leijaileva kahvin tuoksu, olostaan nauttivat kiireettömät ihmiset, taideteokset ja patsaat ympärikaupunkia, kaupungin yllä kohoava Hradin linna, Tonava. Jokaisen nurkan takaa löytyy jotain kaunista ja mielenkiintoista. Minun Bratislavani.

Menetin Bratislavalle sydämeni. Kerrassaan ihana ihana kaupunki. Hintatasokin on mukavan edullinen. Vaikkei kaupungissa mitään kovin ihmeellistä varsinaista nähtävyyttä olekaan, on esimerkiksi kulttuuriannostus silmiinpistävä. Joka nurkan takaa löytyy omituisia patsaita, kuten viemäriaukosta könyävä ukko, jolle on osoitettu myös oma liikennemerkki. Tai ukko, joka nurkan takaa salaa vakoilee ihmisiä. Tai valtavat naisen haarat, jotka osoittautuivat suosituksi kuvausrekvisiitaksi etenkin miesturistien kesken.

Bratislavassa kiertelin aikani ja nautin tunnelmasta. Ehdottomasti suosikkipaikkojani! Grenada-Ljubljana-Cesky Krumlov-Curacao-Bratislava... Kävin hankkimassa perinteisesti työkaverilleni E:lle tuliaisiksi erilaisia kahveja ja pistäydyin (virhe!!) yhdessä kenkäkaupassa ja poistuin kolmia kenkiä rikkaampana ja 50 euroa köyhempänä.  Paluumatka bussilla Wienin südtirolerplatz asemalle kustansi 7,70 €. Slovakiassa on todellakin selvästi edullisempaa kuin Wienissä.



Wienissä päätin iltasella poiketa Belvederessä sen sijaitessa aivan bussiaseman kupeessa. Belvedere koostuu kahdesta linnasta, Ylä- ja Ala-Belvederestä ja näiden väliin jäävästä puistoalueesta suihkulähteineen. Linnat ovat arkkitehti Johann Lukas von Hildebrandtin käsialaa ja valmistuttuaan 1700-luvulla on linnassa asustellut aikoinaan kuninkaallisia, viimeisimpänä Itävalta-Unkarin arkkiherttua Frans Ferdinand, jolle tunnetusti kävi köpelösti Gavrilo Principin toimesta Sarajevossa 1914, mikä toimi osaltaan lähtölaukauksena ensimmäiseen maailmansotaan Balkanin ruutitynnyrin räjähtäessä. Nykyisellään Belvedere toimii käytännössä taidemuseona.

Schloss Belvedere

vadelmasooda

Julius Meinl´s

Muutoin ilta kului ristiin rastiin Wienin keskustaa kummastellessa, Mariahilfergasse on yksi merkittävimmistä ostoskaduista ja kulkee Westbahnhof:lta keskustaan. Moninaisimpien kauppojen ohella voi ihastella katuun ikuistettuja olympiavoittajien jalan- ja kädenjälkiä :) Museokortteli, joka koostuu useammasta merkittävästä museosta (esim. luonnonhistoriallinen ja taidemuseo) on vaikuttava jo ulkoiselta habitukseltaan ja arkkitehtuuri keskustan tuntumassa on muutenkin vaikuttavaa. Vanhankaupungin alue (Innere Stadt) on rakennettu keskiaikaisen ahtaan sokkeloasemakaavan mukaan, joka on mitä viehättävin. Rakennuskanta vaihtelee tyylillisesti keskiaikaisesta barokkiin ja jugendiin. Keskellä kaikkea on Pyhän Tapanin katedraali eli Stephansdom, joka on huomattavimpia keskiajan goottilaisia katedraaleja ja jolla on vaikuttava 136 metrinen torni. Kirkkoja on muutenkin paljon ja joka paikassa (mm. barokkiajan Karlskirche). Puistoalueitakin löytyy mukavasti, mm. Siegmund Freudin puisto ja raatihuoneen puisto. Ja mikäs sitä päivää paistatellessa + 35 asteen ennätyshelteissä... Hofburg (Habsburgien keisarillinen palatsi) keskustassa on näkemisen arvoinen ja lisäksi löytyy mm. kuuluisa espanjalainen ratsastuskoulu. Poikkesin toki myös Julius Meinl'sissä, joka on ikään kuin Itävallan Stocka. Ihan mielettömät valikoimat mm. viinejä ja kaikkea kummallista. Tällä kertaa ihana ex-esimeheni olikin päättänyt tilata palmunsydämiä, joten eikun tavaaman infotiskin tädeille "palmherz" ja löytyihän niitäkin lopulta :) Älkää edes kysykö mitä niistä mahdetaan tehdä, ei niin mitään käsitystä...

Illalla uni maittoikin huolimatta viidestä huoneeseemme majoittuneesta espanjalaistytöstä. Sekadormeissa alkaa esiintyä ongelmia sitä enemmän mitä enemmän paikalla on naisia ja pitihän tämä toki tälläkin kertaa paikkansa. Yöllä meteli oli toisinaan kova ja aamulla jono ainoaan kylppäriin vaikuttava. Voi kun voiskin varata paikan miesten huoneesta...

Aamulla suunnaksi Unecon maailmanperintöluetteloonkin kuuluva Krems, pikkukaupunki noin 80 kilometriä Wienistä lounaaseen. Juna lähti Spittelaun asemalta (14 €) ja matka kesti reilun tunnin verran. Krems on syötävän söpö. Pieniä mukulakivikujia ja vallan kaunista vanhaa arkkitehtuuria. Suuntasin suoraan keskustan läpi satamaan, josta otin menopaluuristeilyn Wachaun alueella Krems-Melk (Krems-Dürnstein-Weissenkirchen-Spitz-Emmersdorf-Melk). Lähtö oli klo 13 ja paluu olisi kuuden jälkeen illalla. Päivä oli mitä kaunein, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, hento tuulenvire, kansipaikka laivalla ja vadelmasooda, vehreitten viininviljelysmaisemien ja viehättävien pikkukaupunkien täplittäessä maisemaa, täydellistä :) Wachaun alue on kauneimpia alueita, joita olen nähnyt. Laivasta käsin viehättävimmän näköisenä kaupungeista esittäytyi Dürnstein. Tästä aiheesta annettakoon kuitenkin kuvien puhua puolestaan :) Myös kuuluisa Melk abbey tuli bongattua.

Melk abbey

Dürnstein

Krems

Iltasella pyörähdin vielä tutustumassa hiljaiseen Kremsin keskustaan ennen kuin suuntasin takaisin Wieniin ja hostellille nukkumaan. Loistopäivä ja tulinpa myös polttaneeksi itseni kunnolla :)

Zentralfriedhof

Aamulla suuntasin raitiovaunulla suoraan keskushautausmaalle (zentralfriedhof), joka toimii monien kuuluisuuksien jäännösten säilöjänä (mm. Beethoven) ja jonka keskellä on vaikuttavan kokoinen ja näköinen valkea kirkko. Hautausmaa on valtava ja kivet toinen toistaan upeampia. Tunnelma on puolittain aavemainen, joten aurinkoinen aamupäivä oli oiva ajankohta vierailulle.

Haudoista iloisempiin tunnelmiin ja suuntasin katsomaan Schönbrunnin linnaa. Schönbrunnin linnasta tulee ensimmäisenä ehkäpä mieleen Sissi eli Itävalta-Unkarin keisarinna, joka piti palatsia aikoinaan kesäasuntonaan. Palatsialue on upea ja valtavan laaja, alueella on itse palatsin lisäksi mm. Euroopan vanhin eläinpuisto, labyrinttipuutarha, Roomalaiset rauniot ja "gloriette"-paviljonki. Alueen ympäri kiertää piskuinen puksujuna. Vierailun selkeitä kohokohtia, historian lähes niin näkee, haistaa, maistaa kuin tunteekin.

Riesenrad

Iltasella suuntasin vielä kuuluisaan Praterin huvipuistoon käydäkseni Wienin symbolissa, yhdessä koko Euroopan vanhimmista maailmanpyöristä, Riesenradissa (1897). Riesenrad on suuri, ja pyörässä pyörii isohkoja vaunuja, joihin mahtuu kerrallaan tusinan verran ihmisiä. Osaan vaunuista on järjestetty romanttinen illalliskattaus.

Viimeinen aamu koitti haikeana. Viimeiselle päivälle en edes haikaillut mitään ihmeellisempiä suunnitelmia, vähän shoppailua (New Yorker & Bijou Brigitte <3 ) ja yleistä tunnelmasta nauttimista teekupin ääressä ihmisvilinää seuraten. Lämpötila reissun edetessä vain kohosi kohoamistaan, joten päätin jättää työkavereiden tilaamien tuliaissuklaiden, Mozartintaalereiden, hankkimisen suosiolla lentokentälle.

Kentältä matka jatkui tuliasshoppailujen (Chivas Regal 24,50 €/litra, Mozartintaalerit) jälkeen jonkin verran myöhässä kohti Frankfurtia. Frankfurtissa saikin sitten juosta terminaalin toiseen päähän, jotta ennätti jatkolennolle kotiin. Kotona olin kolmen aikaan aamuyöstä ja mikäs sen ihananpaa kuin paluu arkeen kellon soidessa 5.30 ja uuden työpäivän startatessa :)

Scloss Schönnbrunn

Kaikkiaan Wien oli ihana. Niin paljon nähtävää ja koettavaa. Maailmanluokan nähtävyyksiä. Mahtipontisen komeaa arkkitehtuuria. Suurta ja hienoa, vaikka väitetäänkin Wienin olevan kävellen hallittavissa ja kompakti, mitä en allekirjoita. Wachaun alue on kertakaikkisen silmiä hivelevää. Sydämeni jäi kuitenkin pienelle ja sievälle Bratislavalle. Minun kaupunkini.


Ps. Kotona nettiyhteys on niin kökkö, ettei kuvien lataamisesta tule mitään, tulossa ovat kuitenkin jahka pääsen yliopistolle!