T täytti pyöreitä vuosia, jonka kunniaksi päätimme lähteä kahdestaan hieman isommalle reissulle, kohteeksi valikoitui New York. Varasin lennot Norwegianilta syyskuussa yhdellä ruumaan menevällä matkalaukulla (yhteensä 735€). Joitakin päiviä varauksen jälkeen huomasin Gmailini tarjoukset -osioon ilmestyneen Norwegianilta viestin, jonka mukaan paluulentomme ei olisi saatavilla (ja ehdotuksena oli paluulento seuraavalle päivälle) ja kehotettiin ottamaan yhteyttä asiakaspalveluun. Huolestuneena olin yhteydessä asiakaspalveluun, jossa selvisi, että varausjärjestelmä ei aina osaa varata lentoja oikein jos on aikaeroa - tässä tapauksessa varausjärjestelmä oli hyväksynyt lennot, joissa ensimmäinen lento ei ehtisi määränpäähän ennen jatkolennon lähtöaikaa. Järjestelmä ei myöskään osannut tarjota tilalle parhaita mahdollisia lentoja määränpäähän vaan hakee täysin samalla reitillä vaihtoehtoja (eli meillä New York - Oslo -Helsinki). Asiakaspalvelussa palvelu kuitenkin oli ripeää ja asianmukaista, saimme ilman hintaeroa paluulennon haluamallemme päivälle reittinä New York - Lontoo - Helsinki ja paremmalla vaihtoajalla.

Matkaan lähdimme kotoa joulukuisena tiistaina klo 4.30. Auton jätimme lentoparkkiin ja suuntasimme sieltä bussilla kentälle. Ilahduttavaa oli, että saimme kummallekin lennolle vierekkäiset paikat, vaikka emme olleet niitä etukäteen varanneet. Lentomme lähtöaika oli aamulla klo 8.00, mutta lumen puhdistuksen vuoksi saimme koneessa odotella lähtöä puolisen tuntia ja olimme puolisen tuntia aikataulusta myöhässä saapuessamme Lontoon Gatwickiin. Meille tällä ei käytännössä ollut mitään merkitystä kahdeksan tunnin vaihtoajan vuoksi. Alkuun olimme arponeet lähdemmekö pyörähtämään Lontoossa vai emme: pienen pyörähdyksen ehtisi tehdä ja aika menisi nopeasti, mutta tosiaan pyörähdys jäisi kovin pieneksi ja kovin kalliiksi. Olemme käyneet Lontoossa jo aiemmin, joten päädyimme hengaamaan kentällä. Aika meni yllättävän nopeasti ja mukavasti. Kiertelimme läpi kaupat, jotta tietäisimme mitä mahdollisesti paluumatkalla hankkia, katsoimme läpi ravintolat ja valitsimme missä haluaisimme syödä. Meillä oli mukana myös tabletti, johon oli etukäteen kotona ladattu ohjelmia ja elokuvia, joten katsoimmekin Australian MasterChefin finaalin sekä yhden elokuvan välilaskun aikana.

Charging Bull (Wall Street)

Lentomme lähti Englannista aikataulun mukaisesti viiden jälkeen kohti New Yorkia, tämä lento kestäisi 8 tuntia. Jokaisella paikalla oli oma näyttö, josta löytyi pelejä, elokuvia (kuulokkeet matkaan, kaikissa ei tekstitys-vaihtoehtoa), matkakartta sekä tiedot lennolla myytävistä tuotteista. Suurimman osan aikaa oli mahdollisuus ostaa pientä syötävää, joka tapahtui näytön kautta tilaamalla ja siinä samalla kortilla lasku maksamalla, henkilökunta sitten toi tilauksen paikalle, tämä oli kätevää! Täytyy kuitenkin todeta, että jos ei ole ottanut etukäteen ruokia (35€/naama, joten jätimme välistä) niin kannattaa varautua omin eväin, koneen tarjonta oli aika pientä. Matka sujui jonkin asteista turbulenssia lukuun ottamatta hyvin ja olimme New Yorkissa perillä iltakahdeksan jälkeen, joskin toki Suomessa kello oli jo seitsemän tuntia enemmän eli kaksi yöllä. Saavuimme rajamuodollisuuksien jonoon, nykyisin tarjolla on myös automaatteja, mutta väsyneinä päädyimme siihen, ettemme lähteneet kokeilemaan niitä siltä varalta, ettemme onnistuisi ja jäisimme jonon hännille. Rajamuodollisuudet sujuivat lopulta yllättävän nopeasti ja puolen tunnin kuluttua olimme antaneet sormenjälkemme ja vastanneet kysymyksiin ja olimme jo ulkona. Olin lennon loppupuolella ollut huolissani siitä, ettei meille ei annettu kaavakkeita (mm. tulli) täytettäväksi, jotka olen aiemmilla kerroilla aina täyttänyt. Niitä ei kuitenkaan kyselty missään vaiheessa, joten ilmeisesti niitä ei enää tarvita. New Yorkin JFK-kentältä pääsee Manhattanille helpoiten taksilla. Myös kimppataksit ovat hyvä, hieman edullisempi vaihtoehto, mutta niissä lähtöä voi joutua odottamaan ja matkanteko saattaa kestää (+ kun matkustajia on useampi niin hintaero ei ehkä jää kovin kummoiseksi). Kentältä voi ottaa myös ilmajunan, jonka vaihtaa junaan Jamaican asemalla ja päätyy Manhattanin PennStationille. Juna on näistä halvin ja taksi kallein vaihtoehto, mutta oltuamme 24 tuntia hereillä ja matkustettuamme tuntikausia koneessa, päädyimme ottamaan taksin, jotta pääsisimme hotellille helposti ja nopeasti. Matka kesti noin 20 minuuttia ja maksoi tippeineen hurjat 75 dollaria.

Highline

Varasimme myös hotellin Norwegianin kautta erikoistarjouksen vuoksi. Hotelliksi valitsimme Manhattanin 120E 31st Streetilla sijaitsevan Hotel31:n. New Yorkissa majoitus on järkyttävän kallista, etenkin jos haluaa kohtuu hyvän sijainnin. Hinta-Laatu suhde ei siis koskaan kohtaa samalla tavoin kuin lukuisissa muissa paikoissa. Meillä majoitus maksoi 85,28-115,89 euroa/yö jaetulla kylpyhuoneella. Hotelli osoittautui mainioksi valinnaksi. Huoneemme oli pieni (9 neliötä), mutta siisti. Huoneessa oli parisänky (ei kovin leveä), käsienpesuallas, peili, pieni tv, pieni tuoli ja pöytä, safety box ja hylly sekä pieni naulakko. Huoneemme oli ilmeisesti sisäpihan puolelle sillä sijainnista Manhattanilla huolimatta oli huoneessa varsin hiljaista. Samalla käytävällä oli kaksi kylpyhuonetta, joissa oli wc-pönttö, käsienpesuallas, amme ja suihku. Koko matkan aikana ei osunut yhtään kertaa, jolloin kylppäri olisi ollut varattuna kun sinne yritti mennä. Kylppäriä myös siivottiin todella ahkerasti, siellä ei ollut vessaharjaa, mutta silti vessa oli siisti aina siellä käydessä. Yhtenä iltana kumpikin vessanpönttö oli tukossa, mutta nämäkin hoidettiin kuntoon heti illlalla. Muutenkin palvelu pelasi riittävän hyvin: safetybox ei eräänä iltana kymmenen aikoihin suostunut aukeamaan vaan herjasi patteria: respasta mies tuli viiden minuutin sisään selvittämään mistä on kyse. Muutoin palvelu oli aika vähäeleistä (leveästi hymyileviä siivoojia lukuun ottamatta). Ennakkotietojen mukaan hotellissa olisi ollut myös tarjolla aamiaista (n. 7 dollaria/hlö), mutta tämän perään emme missään vaiheessa kyselleet. Wifi toimi mainiosti huoneessa. Pienenä miinuksena huoneessa oli aika kuuma: patteri oli kovalla. Pidimmekin välillä meluisaa ilmastointilaitetta viilennyksellä ja välillä ovea raollaan käytävään. Viimeisen yön nukuimme ikkuna raollaan, mikä oli toimiva ratkaisu.

New York Public Library

New York on tunnettu ruutukaavastaan, jota rikkoo kiemurteleva Broadway. Muutoin Manhattania halkovat pääasiassa itä-länsisuunnassa Streetit ja Pohjois-Eteläsuunnassa Avenuet. Nämä on pääosin myös nimetty numeroin 5th Avenue, 6th Avenue, 30th Street, 31th Street jne., joten suunnistaminen alueella on poikkeuksellisen helppoa. New York on täynnä myös valtavan korkeita rakennuksia, jotka voivat auttaa suunnistamisessa jonkin verran, mutta etäisyyksien hahmottaminen ei aina ole helppoa. Vaikka Empire State Building näyttäisi olevan ihan edessä, saattaa sinne olla melko pitkähkökin kävelymatka. Kävellä New Yorkissa todellakin saa, meillä askelia tuli 10-20 kilometrin edestä päivää kohti, toki metrolla ja bussilla pääsee jonkin verran vähemmällä. Taksikaan ei Manhattanin sisällä matkustaessa ole erityisen tyyris vaihtoehto.

Ruokaa

Emme ole kulinaristeja, juokse kuulusien ravintoloiden perässä tai tee ravintolaverailuja ja suunnitelmia ennakkoon. Saatamme myös hyvän paikan osuessa kohdalle poiketa sinne yhä uudelleen yhtään harmittelematta sitä, että jotain muuta jää nyt kokematta. Tällä reissulla ravintolakokemukset rajoittuivat muutamaan. Kävimme useampana iltana syömässä tylsästi (ja hintavahkosti) tutussa ja turvallisessa Hard Rock Cafessa. Hyvä puoli tässä oli, että aamiaisen lisäksi riitti kerran päivässä syöminen mainiosti. Kerran poikkesimme olosuhteiden pakottamina Planet Hollywoodissa. Olimme menossa Times Squarella teatteriin ja sitä ennen oli tarkoitus käydä syömässä teatterin vieressä Hard Rock Cafessa, joka kuitenkin oli suljettu yksityistilaisuuden vuoksi. Siispä päädyimme jonnekin mihin satuimme mahtumaan (meillä kävi oikeastaan tuuri, että edes satuimme illalla Times Squarella ilman pöytävarausta mahtumaan jonnekin). Miljöö oli aika lapsellinen, eikä kovinkaan viihtyisä, mutta positiivisena puolena ruoka oli oikein hyvää.

Hard Rock Cafen lisäksi söimme muutamaan otteeseen hotellimme kanssa samalla kadulla sijainneessa Vezzossa, jossa oli erinomaiset oikein ohutpohjaiset pizzat. Palvelu oli myös hyvää, ruuhkaisena lauantai-iltana talo tarjosi maksuttomat toiset juomat (oluen ja cola zeron) ruuan hitaan saamisen vuoksi, vaikka emme olleet ehtineet vielä edes ajatella ruuan olevan tulossa jotenkin poikkeuksellisen hitaasti.

Aamiaisella kävimme toisinaan Pretissä hakemassa appelsiinimehut, kahvin/kaakaon ja kreikkalaisen jugurtin. Pari kertaa poikkesimme myös Hard Rock Cafen aamiaisbuffetissa, joka oli oikein onnistunut.

Iltaisin ja viikonloppuisin kannattaa tehdä pöytävaraus etenkin jos haluaa syömään suositulla alueella kuten Times Squarella tai jossain tietyssä pienemmässä ravintolassa. Etenkin perjantai- ja lauantai-iltana olivat ravintolat ja pubit Times Squaren lähistöllä aivan tukossa (johtui ehkä osittain myös sateisesta säästä). Muutama ravintola, jotka olimme etukäteen bonganneet netistä kehutuiksi ja joihin olimme ennalta ajatelleet menevämme syömään, olivatkin sellaisia, että pöytävarausta ei voinut tehdä lainkaan vain kahdelle.

Nähtävyyksiä

Manhattan Rockefeller Centeristä katsottuna, keskellä Empire State Building

New Yorkissa on paljon mielenkiintoista nähtävää, jota tulee vastaan jo ihan vain kävellessä ja ympäriinsä katsellessa. Olen itse käynyt aiemminkin New Yorkissa, joten paljon oli jo nähtynä, mutta T:lle tämä oli ensimmäinen kerta ja useammat nähtävyydet tuli tälläkin kertaa vierailtua.

Manhattan on täynnä pilvenpiirtäjiä, joten näkymä maatasolta on hyvin rajoitettu. Niinpä alue on päästävä näkemään yläilmoista. Valitsimme kohteeksi Rockefeller Centerin (Top of the Rock), josta olisi myös hieno näkymä Empire State Buildingiin (jonka näköalatasanteella olen aiemmin vieraillut). Suolaisen hintaiset liput maksettuamme (yhteensä noin 80 dollaria) pääsimme pienen jonotuksen jälkeen huipulle ihailemaan mahtavia Manhattan näkymiä, pilvenpiirtäjiä, keskuspuistoa ja pienen pieneltä näyttävää Manhattanin eteläkärjen saarella seisovaa vapaudenpatsasta.

Grand Central Terminal

Kävimme varta vasten ihastelemassa Grand Central Terminalia, joka on paitsi kuuluisa rautatieasema, myös paikka käydä ostoksilla ja syömässä. Asema on ulkoa ihan hieno, mutta sisältä se vasta onkin vaikuttava, kuvat eivät tee valtavalle, upealle päähallille oikeutta. Asemahalli onkin toiminut monen elokuvan kuvauspaikkana (esim. Men in Black, I Am Legend, Armageddon, Superman jne.).

Poikkesimme Fifth Avenueta kulkiessamme myös New York Public Libraryssa, joka on valtavan kaunis kirjasto, jota vartioivat leijonapatsaat. Kirjastokin on tuttu esimerkiksi useista elokuvista (Spiderman, The Day after tomorrow, Ghostbusters, Breakfast at Tiffany´s, jne.). Sinkkuelämää Carrie meni kirjastossa naimisiin!

Manhattanin eteläkärki Staten Islandin lautalta kuvattuna

Vapauden patsas Staten Islandin lautalta kuvattuna

Manhattan on hieno yläilmoista, mutta se on mukava nähdä myös maatasolta, mikä onnistuu eteläkärjen osalta hienosti maksuttomalla Staten Islandin lautalla. Staten Islandin lautalta pääsee mukavasti bongaamaan myös vapaudenpatsaan. Matka Staten Islandille vie noin puoli tuntia, perillä lautasta on hypättävä pois, mutta samantien voi kiertää takaisin Manhattanille palaavalle lautalle. Näkymät ovat upeat. Tänne kuitenkin yritetään puoliväkisin kaupitella lippuja, joten niitä ei kannata sortua hankkimaan, tämä tosiaan on ilmainen. Meidätkin yritti matkalla väkisin pysäyttää kaksi henkilöä, jotka huusivat olevansa henkilökuntaa ja väittivät, että matkamme kestäisi kaksi tuntia (koko reissu vei tunnin), joten olisi paljon järkevämpää ottaa (maksullinen) kiertoristeily.

9/11 (USAssa päivä ja kuukausi kirjoitetaan kuukausi edellä toisin kuin meillä) muistomerkkiä Ground Zerolla kävimme myös katsomassa. Muistomerkkiä ympäröivät altaat, joihin on kaiverrettu 2001 vuoden terroristi-iskussa menetyneiden nimet. Muistomerkki on maksuton, sen vieressä on myös aiheesta kertova museo, jossa olisi ollut mielenkiintoista vierailla. Tuona päivänä meillä oli kuitenkin iltasuunnitelmien vuoksi hieman hoppu ja museoon oli pitkä jono.

Poikkesimme myös Wall Streetillä ihmettelemässä kuuluisaa härkää, jossa kiemureli turistien pitkä kuvausjono. Jonoja oli oikeastaan kaksi: osa halusi kuvauttaa itsensä härän kanssa sen pään vieressä seisoen, osa taas halusi kuvata itsensä hiplaamassa härän palleja o.O

Viimeiset päivät lähinnä pyörimme fiiliksen mukaan, kävimme mm. ihastelmassa näkymiä ja tunnelmaa keskuspuistossa, joka on 3,4 neliökilometrin laajuinen puistoalue Manhattanin pohjoispuoliskolla, jossa voi esimerkiksi lenkkeillä, viettää aikaa ystävien kanssa ja talviaikaan luistella.

Teatteri-iltoja: Harry Potter and the Cursed Child

Kaikkien aikojen suosikkikirjojani ovat ehdottomasti Harry Potterit. Olen lukenut ne kaikki suomeksi ja englanniksi (iskä aina kiltisti jonotti englanninkielisen kirjan julkaisuaamuna ja kirjan ostettuaan toi sen minulle töihin tai kouluun :D), olen käynyt Englannin Harry Potter Studiolla sekä Orlandon The Wizarding World of Harry Potterissa. Elokuvat on toki tullut myös katsottua. Harry Potterista on kirjoitettu myös näytelmä, Harry Potter ja kirottu lapsi, jossa tapahtumat sijoittuvat aikaan lähes parikymmentä vuotta kirjoja myöhemmin ja päähenkilöinä seikkailee jälkipolvi. Tuota näytelmää myös esitetään muutamissa teattereissa eri puolilla maailmaa (Lontoossa, San Franciscossa, New Yorkissa ja Melbournessa, tulevaisuudessa myös Hampurissa ja Torontossa). Tuo näytelmä oli siis päästävä katsomaan!

Ostin liput näytelmään Broadwayn sivustolta jo syyskuussa. Näytelmä on pitkä, joten se on jaettu kahteen osaan, jotka kumpikin kestävät noin 2 tuntia 40 minuuttia sisältäen 20 minuutin väliajan. Liput voi ostaa molempiin osiin jos haluaa nähdä koko näytelmän, mutta on myös mahdollista katsoa vain jompi kumpi osa näytelmästä. Näytelmän voi katsoa samana päivänä kokonaan, jolloin osien väliin jää muutaman tunnin tauko tai sitten näytelmän osat voi katsoa esimerkiksi peräkkäisinä iltoina kuten me teimme. Valitsin edullisimmat tarjolla olleet liput, jotka yhteensä kahdelta (molemmat osat) maksoivat veroineen 180 dollaria. Sain sähköpostiin vahvistusviestin, jossa oli tilausnumero, liput tulisi noutaa Lyric teatterilta aikaisintaan 72 tuntia ja viimeistään puoli tuntia ennen esitystä.

Torstai-iltana oli kauan odotetun näytelmän aika. Olimme varmuuden vuoksi hakeneet liput jo edellisenä päivänä teatterin lähellä poiketessamme, mutta liput olisi ehtinyt ihan hyvin hakea myös ennen näytöstä. Teatteriin pääsi sisään tuntia ennen alkamisajankohtaa, joten sitä aiemmin ei paikalle kannattanut saapua. Turvatarkastuksen kautta sisälle ihmettelmään. Tarjolla oli pientä ostettavaa, Harry Potter aiheisia matkamuistoja, kuten tupakaulahuiveja ja syötävää ja juotavaa. Seinällä oli kuvia muutamista suojeliuksista. Yleisöä teatteri vetää lähes 2000 henkilöä ja teatteri olikin lähes täynnä. Omat paikamme olivat toisen parven viimeisellä rivillä (todella loogisesti vierekkäiset paikat numerot 10 ja 12), mutta sieltäkin näki hienosti kiitos penkkirivien portaittaisuuden. Ennen näytelmän alkua henkilökuntaa hääräili ympäriinsä menujen kanssa. Heiltä saattoi tilata kortilla maksaen syötävää ja juotavaa, joka tuotaisiin omalle paikalle salissa. Hyödynsimme tätä kerran, mutta totta puhuen selvästi kannattavampaa on ostaa olut/viini/limsa itse aulasta ja tulla sen kanssa katsomoon. Esimerkiksi puolen litran tölkkiolut maksoi 10 dollaria aulassa, olut maksoi 10 dollaria myös paikalle tuotuna, mutta oli 0,33l (ja paikalle tuomisesta tahtoivat lisäksi vielä tippiä).

Suojeliuksia

Ennen näytelmän alussa salissa saattoi ottaa valokuvia ilman salamaa, mutta näytelmän aikana kuvaaminen oli kielletty. Harry Potter and the cursed child on Broadwayn kaikkien aikojen kallein näytelmä, joten senkin myötä odotukset olivat suuret, emmekä joutuneet pettymään. Noitia ja velhoja liukui esiin takasta, velhot muuttivat muotoaan toisiksi ja kirjahylly ahmaisi noitia sisäänsä hyvin uskottavan näköisesti. Ankeuttajat ja hyinen tunnelma oli varsin aidon tuntuinen. Erikoistehosteiltaan selvästi hienoin koskaan näkemäni näytelmä. T ei ollut lukenut näytelmää aiemmin, joten hän kaipasi paikoin pientä selostusta siitä mitä on tapahtunut/tapahtumassa, mutta hyvin näytelmästä sai irti vaikkei tarinaa ennestään tuntenutkaan. Tätä kokemusta suosittelen aivan ehdottomasti!

NHL-matsi New York Islanders - Buffalo Sabres

Mietimme, että nyt kun olemme paikalla, olisi mukava käydä katsomassa NHL-peliä. Minä en nykyisin enää seuraa jääkiekkoa, eikä myöskään T juurikaan, mutta tunnelma kiinnosti. New Yorkista on käytännössä mahdollista helposti käydä katsomassa kolmen eri NHL-joukkueen kotipelejä eli Madison Square Gardenilla Manhattanilla pelaavan New York Rangersin, Brooklynissä Barclays Centerissä ja Long Islandin Uniondalessa Nassau Veterans Memorial Colisseumilla pelaavan New York Islandersin sekä New Jerseyn puolella Prudential Centerissä pelaavan New Jersey Devilsin. Peli oli helppo valita, koska ainoa kotiottelu, joka sattui osumaan reissumme ajaksi oli New York Islanders - Buffalo Sabres Uniondalessa. Arvoimme lähtöä silti aika pitkään, koska netistä tietoa kulkuyhteyksistä etsiessä reissu vaikutti enemmän tai vähemmän vaivalloiselta. Suositeltuna tuotiin esiin reitti Manhattanin Penn Stationilta junalla Hempsteadin asemalle, josta tulisi kävellä Hempsteadin bussiasemalle, josta tulisi ottaa bussi perille. Tarkempi selvittely osoitti, että junamatkalla tulisi myös vaihtaa junaa Jamaican asemalla, eikä GoogleMaps onnistunut paikantamaan Hempsteadin asemaa kartalta kun yritin katsoa reittiä juna-asemalta bussiasemalle. Toinen tarjottu vaihtoehto oli ottaa juna Westburyn asemalle ja napata sieltä taksi perille. Lopulta emme päätyneet näistä kumpaankaan vaan valitsin Long Island Railroadin googletettuani löytämäni nettisivun reittioppaan ehdottaman yhteyden eli Penn Stationilta suoraan Freeport Stationille (ota suunta Babylon) ja sieltä läheiseltä bussipysäkiltä (reilu 100m matkaa pysäkille) bussilla N43 perille. Matka kestäisi noin 1,5 tuntia odotusaikoineen.

PennStationille hotelliltamme oli helppo kävelymatka. Liput sai ostettua helposti lipunmyyntipisteestä (katso, että menet alueelle LIRR, Long Island Railroad, esimerkiksi liput New Jerseyyn (NJ) myydään toisaalla), otimme suoraan menopaluuliput (noin 20 dollaria/henkilö).Viikonloppu on "off-peak"-aikaa, jolloin liput ovat halvempia kuin arkisin ruuhka-aikoina ("peak"). Junia Freeportin asemalle kulki noin parinkymmenen minuutin välein. Lähtöraiteet ilmoitetaan vasta muutamaa minuuttia ennen junan lähtöä, joten niiden kanssa kannattaa olla tarkkana. Freeportin asema on pieni, kaksi raidetta. Bussipysäkille (N MAIN ST & BROADWAY) löytäminen sujui helposti, koska olin laittanut ylös pysäkin nimen ja olimme Google Mapsista vilkaisseet sijainnin ennen lähtöä. Pysäkki oli junan kulkusuuntaan nähden aseman vasemmalla puolella poikittain asemaan nähden sijaitsevalla kadulla. Bussipysäkin kyltit ovat varsin eri näköisiä kuin Suomessa, mutta kyltistä kävi kuitenkin ilmi pysäkin nimi, mitkä bussit pysäkillä pysähtyvät ja se mihin suuntaan ne menevät.

Bussissa ongelmaksi muodostui se, että bussimatkan saattoi maksaa metrocardilla (jota meillä ei ollut) ja käteisellä, josta olin ottanut etukäteen selvää, mutta en ollut osannut huomioida, että maksuksi kelpasivat vain kolikot, jotka eivät muuten tahdo kelvata missään! Yhdysvalloissa suurin kolikko on neljännesdollari ja kolikoita saa harvoin, koska dollaritkin ovat seteleitä. Meillä ei siis tokikaan ollut tarpeeksi (2,75/naama) kolikoita. Kuski otti meidät silti kyytiin ja käski istumaan (yritin ensin sulloa boksiin dollarin seteliä, josta kuski selvästi hätääntyi). Matkalla huomasimme, että monet paikalliset näyttivät lippua puhelimesta eli jonkinlainen mobiilisovelluskin lipun ostamiseen on olemassa. Bussimatka kesti lähes puoli tuntia ja jäimme pois kyydistä Earle Ovington @ Coliseum Park -pysäkillä, joka sijaitsee Nassau Veterans Memorial Coliseumin edessä, paikan tunnistaa kyllä. Bussilla matkustaminen oli helppoa myös siinä mielessä, että bussin etuosassa on taulu, josta jatkuvasti näkee mikä on seuraava pysäkki. Ainoastaan oven avaaminen tuotti alkuun hieman vaikeuksia, vaikka olin lukenut ohjeetkin (kyllä, bussissa on ohjeet oven avaamiseksi ja siitä mihin kohtaan kädet tulee asettaa). Olin jotenkin olettanut, että ovi avautuisi automaattisesti kun kädet laittaa oikein, mutta eivät avaudu, vaan niitä tulee voimalla työntää.

Olimme perillä hyvissä ajoin n. tunnin ennen ottelun alkua juuri kun ovet avautuivat ja paikalla oli vasta kourallinen ihmisiä. Näytimme liput puhelimesta ja pääsimme turvatarkastuksen kautta sisään stadionille. Yllätykseksemme saimme kumpikin New York Islandersin kaulahuivit lahjaksi ovelta :) Päätimme aluksi hieman kiertää katselemassa kun kävelemään vielä hyvin mahtui. Paikalla oli myyntikojuja, joista sai alkoholijuomia ja pientä syötävää kuten nachoja tai hotdogeja.  Muutamasta kojusta sai ostaa fanituotteita. Usemman kojun tarjonta tuntui olevan varsin saman tyyppistä. Hinnat olivat varsin korkeat (esim. 8 dollaria pieni nachokori juustolla ja 14 dollaria 0,5 litran hanaolut + tipit päälle) ja yllätykseksemme monessa kojussa kelpasi ainoastaan korttimaksu (olimme kuvitelleet, että paluubussimatkaa varten saattaisimme täällä saada kolikoita, no tämä osoittautui vääräksi kuvitelmaksi).

Ottelun alun lähestyessä väkimäärä alkoi lisääntyä ja lopulta stadion pakkautuikin lähes täyteen, joitakin hajapaikkoja tyhjänä näkyi siellä täällä. Stadionin yleisökapasiteetti on 14 500, joten tunnelma oli katossa kun paikalla oli paljon selkeästi todellisia faneja, eikä vain meitä uteliaita. Musiikki pauhasi ja kannustuslaulut raikuivat. Pelin katketessa kuvaruudulla näytettiin yleisöä ja laulavaa murmelia, jonka perässä yleisö lauloi. New York Islanderin maalit saivat aikaan rajua kannustusta ja Buffalon rikkeet myös nostivat melutasoa. Etukäteen T oli ollut hieman huolissaan siitä, olisivatko paikkamme huonot, sillä valitsimme halvahkot liput (48 dollaria olivat halvimmat, meidän lippumme maksoivat 55 dollaria + verot) ja paikkamme olivat 1 ja 2 rivillä 6 osiossa 28 eli kulmassa ja hieman ylempänä. NHL-ottelut pelataan kuitenkin selvästi pienemmässä kaukalossa kuin ottelut Euroopassa, joten näkymät paikalta olivat oikein hyvät ja olettaisin, että mikä tahansa paikka stadionilla olisi ollut ihan jees (ilmeisesti kuitenkin New York Islandersin toisella kotiareenalla on paikkoja, joista on rajoitettu näkyväisyys). Ottelu päättyi lopulta varsinaisella peliajalla tasan 2-2 lopun jännitysnäytelmän jälkeen (Islanders sai ihan ottelun lopussa jäähyn ja Buffalo otti maalivahdin pois päästen pelaamaan kuudella kolmea vastaan ja tasoittaen pelin) ja Islanders vei lopulta voiton viiden minuutin kolmella kolmea vastaan pelatun jatkoajan aikana. Yleisö tuntui suorastaan räjähtävän. Todellakin oli käymisen arvoinen reissu!

Pelin päätyttyä väki purkutui nopeaa tahtia stadionilta. Suuntasimme bussipysäkille odottamaan saa bussia, jolla olimme olimme tulleetkin, nyt vain tulopysäkkimme vastapäiselle pysäkille. Etukäteen hieman stressasi, että tiesimme, ettei meillä taaskaan olisi tarpeeksi kolikoita saati metrocardia. Olin yrittänyt stadionilla myös ilmaisella wifillä googlettaa mahdollisuutta ostaa liput mobiilisovelluksella, mutta en löytänyt asiasta minkäänlaista tietoa (tietoa on bussin ulkopuolella oven vieressä). Bussi saapui paikalle ja hyppäsimme kyytiin tarjosin tasarahaa, joka kuitenkin oli pääosin seteleitä. Bussikuski ei suostunut ottamaan rahoja vastaan, joten totesin, ettei meillä ole riittävästi kolikoita ja pääsimme onneksi kyytiin. Muuten olisimme seisoneet pysäkillä 20 minuuttia ja tilanne olisi ollut sama seuraavan bussin kohdalla. Paluumatka takaisin hotellille sujui helposti kun reitti oli ennestään tuttu. Ottelu myös pelattiin päiväsaikaan (alkoi klo 13, päättyi noin klo 16), joten emme joutuneet yöaikaan matkustamaan.

Shoppailua

Emme ole varsinaisia shoppailijoita, mutta joissakin kohteissa poikkeamme myös ostoskeskuksissa tai tietyissä kaupoissa. New Yorkissa toki silmäilimme tarjontaa missä milloin kävelimmekin ja erityisesti Fifth Avenuella. Joulunaikaan jo monet näyteikkunat ovat näkemisen arvoisia! Ainoa kauppa, jossa etukäteen ajatellen ehdottomasti halusin käydä oli valtavan suuri lelukauppa Fao Schwarz, joka nykyisin sijaitsee Rockefeller Centerin kainalossa. Rockefeller Centerin edessä on myös suuri ja kaunis joulukuusi sekä luistinrata.

Maailman paras mausteseos ikinä on Chef Paulin Vegetable Magic. Ilman sitä ei voi tehdä maailman parasta tomaattikeittoa. Tuota maustetta saa tietääkseni vain Yhdysvalloista ja minulla se on vähissä, joten yhtenä tärkeänä tavoitteena oli löytää tuota maustetta. Manhattanilla ruokakauppoja on kuitenkin vaikea löytää - niitä on jopa vaikea nähdä. Usein katutasossa on pelkkä ovi, jonka jälkeen on liukuportaat kellarikerrokseen, jossa kauppa oikeasti sijaitsee. Nyt käytimme kauppojen bongaamisessa apuna Google Mapsia, jonka lisäksi poikkesimme jokaisessa vastaan osuneessa ruokakaupassa. Olin myös katsonut Chef Paulin Magic Seasoning Blends -sivuilta listan brändeistä, jotka myyvät tuotteita ja yritimme silläkin tavoin mausteita löytää. Luovutimme kuitenkin lopulta kun olimme kovan etsinnän jälkeen löytäneet perille muutamiin paikkoihin, joista maustetta ei kuitenkaan saanut. Ystäväni oli myös etukäteen laittanut yritykseen sähköpostia kysyäkseen mistä Manhattanilta saa tuota maustetta -sähköpostiin ei ole vastattu. Kenties Chef Paulin kuoleman jälkeen yrityksellä on alkanut alamäki. Emme lopulta yrityksistä huolimatta löytäneet mausteseosta ja tämä minua jäi kyllä harmittamaan. Chef Paulilta ei saa tätä myöskään tilattua Suomeen.

Yhdysvalloista on saatavilla myös Game of Thrones -olutta, joten sitäkin etsiskelimme. Tämäkin osoittautui tosi hankalaksi löytää, lopulta ihan Penn Stationin läheltä olutkaupasta löysin yhden ison pullon tummaa GoT-olutta, joka lähti mukaan kotimatkalle.

Muutoin poikkesimme muutamassa ostoskeskuksessa kuten Macy´sillä lähinnä ihmettelemässä. Ainakin paikalla ollut joulupukki veti mielettömät jonot ihmisiä paikalle.

Kotimatka

Paluulentomme lähti illalla, joten luovutimme hotellihuoneen ja jätimme tavarat muutamaksi tunniksi säilöön hotellille. Paluumatkan kentälle päätimme tehdä julkisilla, koska levänneenä se ei ole mikään ylivoimainen ponnistus. Suuntasimme kävellen PennStationille, josta ostimme junaliput Jamaican asemalle, josta ostimme liput ilmajunaan JFK-kentälle (lippuja perille asti ei voi ostaa kerralla, vaan PennStationilla myydään ainostaan junalippuja). Matka sujui helposti ja ongelmitta, erinomainen vaihtoehto tämä etenkin ihmisten aikaan pois lähtiessä. Jamaican asemalle kulkee useita junia ja ilmajuna kulkee vähän väliä (eikä matka sillä kestää enää kuin noin 10 minuuttia). Ruuhka-ajan ulkopuolella lipun saa hitusen halvemmalla.

Kentällä teimme check inin automaatilla ja saimme jälleen vierekkäiset paikat kummallekin lennolle. Kävin bag dropissa jättämässä laukun ja jatkoimme matkaa kansainväliselle puolelle turvatarkastuksen läpi. Lentomme lähti terminaalista yksi, jossa oli pieni valikoima kauppoja ja ruokakauppoja, tuliaisostosten tekemistä ei siis kannata jättää kentälle. Lento lähti ajallaan ja sujui ongelmitta, noin 6,5 tunnin kuluttua olimme Lontoossa, josta matka jatkui ajallaan parin tunnin jälkeen kohti Helsinkiä.