Minulla on vielä kourallinen Euroopan maita vierailematta, nimittäin Romania, Moldova, Andorra, San Marino, Islanti, Valko-Venäjä sekä Malta. Tällä kertaa päätimme suunnistaa toukokuussa Maltalle äitini (syksyllä tulevien) kuusikymppisten kunniaksi etukäteen. Varasimme suorat lennot Finnairilta ja lomaosakkeen kautta majoitus löytyi turistialueelta, Qawrasta. Majoitus ja lennot eivät osuneet aivan samaan aikaan (lennot oikeina päivinä olisivat olleet tuhottoman kalliit), joten yhdeksi yöksi varasimme majoituksen Maltan vilkkaimmasta ja suurimmasta kaupungista, Sliemasta.
Slieman hotelli osoittautui onnenpotkuksi. Hyvä sijainti rantakadulla, piskuinen ja ahtaan oloinen hotelli sen hetken kun kävelimme käytäviä, mutta majoitus: 2 suurta makuuhuonetta, kylpyhuone poreammeella, erillinen wc, kuivaushuone, parveke merinäköalalla, olohuone-keittiö... Ei hassumpaa!
Sliema on Maltan vilkkain kaupunki ja shoppailijan ykköskohde - mikään kummoinen shoppailukohde Malta kalliine kauppahintoineen ei tosin ole. Sliemaan kiinni kasvaneina ovat myös St. Juliansin alue, joka tunnetaan yöelämästään. Ipanan kanssa ei yöelämään pahemmin tutustuta, mutta ensimmäisenä iltana suuntasimme porukalla perinteisesti kohti Hard Rock Cafea, jonka laseja mieheni keräilee.
Sliemaa vastapäätä, toisella niemenkärjellä on Maltan pääkaupunki Valletta. Sinne pääsee mukavasti ja edullisesti paatilla (tai epämukavammin ja vielä edullisemmin bussilla), matka kestää viitisen minuuttia. Valletassa ei ihmeemmin ole yöelämää, joten ei siellä juuri ole hotellejakaan, vaan kaupunki on juuri passeli päiväreissukohde. Viehättävä ja historiaa henkivä kaupunki, jossa on paljon kivoja ravintoloita ja pikkuputiikkeja. Symppis!
Maltalla on edullinen joukkoliikenne, päivälipun hinta on 1,5 € ja sillä saa suhata sen verran mitä tykkää. Ongelmana kuitenkin on, että muutkin tykkää. Huonolla tuurilla voi siis joutua seisomaan tuntikaupalla pysäkillä odottamassa bussia, johon mahtuisi kyytiin. Kyytiin mahtuessakin voi hyvin olla, että koko matka menee "mukavasti" tungoksessa seisten, olit sitten vanha ja raihnainen, raskaana, matkustit vauvan kanssa tai voit muuten vain pahoin (bussikuski kyllä kurkkaa perään ikkunasta kun jäät pois bussista oksentaaksesi..). Jos mahdollista niin bussimatkat kannattaa yrittää ajoittaa hiljaisempiin aikoihin, niitä kannattaa välttää lastenrattaiden kanssa ja matka kannattaa pyrkiä aloittamaan bussiasemalta jos mahdollista. Välimatkat saarella ovat lyhyitä, mutta tiet huonokuntoisia kapeita serpentiinejä ja autoja varmaan saarella enemmän kuin ihmisiä, mistä voi päätellä jotain liikenteen yleisestä sujuvuudesta. Taksi ei maksa paljoa Suomen hintoihin verrattuna (kiinteät taksat alueittain), mutta on kuitenkin sen verran tyyristä, ettei sitä joka paikkaan taksilla mennä.
Slieman ja Vallettan jälkeen päädyimme siis Qawraan. Pieni, pieni paikka, joka ensi alkuun vaikutti hyvin autiolta (lukuun ottamatta akvaariota, jossa ipana viihtyi oikein mainiosti erilaisia kaloja ja muita mereneläviä tuijotellen). Hotellina oli Sunny Coast Resort & Spa Holiday Clubin kautta. 4 tähden hotelli, mutta ilmeisesti Maltalla tähdet tulevat eri asioista kun muualla, ei ollut aivan totuttua Holiday Clubin tasoa. Tosin ei nyt ihmeempää valittamistakaan, eikä ehkä sijainnin lisäksi mitään valittamista jos olisin itse bookannut tämän semi halpisvaihtoehtona. Sijainti hieman syrjässä, ihmisten ilmoille jonkin verran kävelymatkaa. Uima-altaat paikasta löytyi, mutta allasalue rajattu kallionjyrkänteeltä vain kahden putken aidalla, josta ipana siis mahtuisi ketterästi putoamaan milloin tahansa. Hotellilla oli myös spa-alue, joka kuitenkin oli todella tyyris (esim. jos haluat tunnin saunan maksaa se 10 € - per henkilö :D Tätä ihmetellessäni minulle kerrottiin sen johtuvan kalliista sähköstä - en tiennytkään, että Maltalla menee enemmän sähköä jos 3 saunoo kuin jos 1 saunoo...).
Qawra on pieni ja toukokuussa kovin kuollut. Bugibbaan ja bussiasemalle oli onneksi kohtuullinen kävelymatka ja siellä oli jo enemmän elämänmenoa, isompia kauppoja ja ravintoloita yms. Tosin siinäkin sijainti oli kuitenkin sen verran kaukana iltakävelylle, että tyydyimme useimmiten syömään hotellilla, onneksi ruoka kuitenkin oli jees. Hintataso ravintoloissa oli halvempi kuin Suomessa ja esimerkiksi paikallisen 0,5 l oluen sai 2 eurolla. Sen sijaan kaupassa ruoka oli varsin kallista ja Suomen hinnoissa tai kalliimpaa (tosin jouduimme useimmiten tyytymään siihen ainoaan hotelliamme lähellä olleeseen pikkukauppaan, mikä saattoi olla osasyynä...).
Maltalla tuulee. Paljon. Paljon. Ja kylmästi. Toukokuussa useampana päivänä oli + 28 lämmintä, mutta silti oli käytävä tuulen takia ostamassa villatakit. Muutamana päivänä sai oikeasti nauttia auringosta, mutta suurimman osan ajasta vähintään semisti tuntui ikävältä tai paleli. Ehkä se heinäkuu olisi sittenkin ollut valttia? Tosin bussit olivat jo niin tupaten täynnä, että enemmän turisteja niin minnekään ei olisi enää päässyt.
Qawra kun oli akvaarioineen nopeasti nähty niin sitten oli päiväreissujen aika. Äitini ja sisareni lupautuivat vahtimaan ipanaan, jolloin pääsimme mieheni kanssa kahdestaan vanhaan kaupunkiin Mdinaan, jota kutsutaan myös hiljaiseksi kaupungiksi - siellä autoliikenne on lähes täysin kielletty. Voi autuutta! Aamutuimaan ei turistejakaan ollut pahemmin liikkeellä ja paikasta sai oikeasti nautittua :) Muutoin kun Maltalla tuntuu olevan autoja paljon enemmän kuin ihmisiä. Vanhat rakennukset, autiot tiet, hyvä kahvila suklaaleivoksineen ja näköaloineen... Mdinassa kiinni on myös modernimpi Rabatin kaupunki, jossa pikaisesti myös pyörähdimme katakombeissa. Pettymykseksemme näistä luolastoista ei kuitenkaan ruumiita löytynyt.
Vierailimme päiväseltään myös Malta Marine Parkissa, josta olimme etukäteen varanneet netin kautta miehelleni ja sisarelleni uinnin delfiinien kanssa. Lippujen hinnat puistoon ovat suolaiset ja puistossa on papukaijaesitys, delfiiniesitys, merileijonia ja erilaisia liskoja - ja siinä porukka taisi ollakin. Hyvin pieni puisto, pienellä määrällä nähtävää siis. Eläinten oloissa olisi myös toivomisen varaa. Päivä oli myös todella tuulinen ja kylmä - onneksi sisko ja mieheni saivat delfiiniuintiin yllensä märkäpuvut! Jos etukäteen olisi asiasta otettu selvää, niin meripuiston lisäksi käyntiin olisi voinut yhdistää myös viereisen vesipuiston - tosin sinnekin olisi märkäpuvun tarvinnut selvitäkseen.
Maltalla joka puolella on myynnissä erilaisin sisällöin kaikenlaisia retkiä. Päädyimme hankkimaanjärjestetyn retken pienille saarille, Gozolle ja Cominolle. Minua houkutti etenkin sinisen laguunin näkeminen. Meidät haettiin aamulla ajoissa paatille, jossa sitten jouduimmekin odottamaan yli tunnin loppujengiä ennen kuin matka edes alkoi (tästä ei tiedetty etukäteen). Ensialkuun niin mukavan väljältä vaikuttanut paatti täyttyi siihen malliin, että ihmisillä oli jo vaikeuksia päästä istumaan. Ärsytys. Ensimmäinen stoppi matkallamme oli kristallin kirkkaan veden täyttämässä Chrystal Lagoonissa, jossa oli mahdollisuus hypätä laivasta pulikoimaan, ja jossa mieheni kauhukseni kävi hyppäämässä alas korkealta kalliolta. Seuraava stoppi oli kuvan kauniilla Blue Lagoonilla, jossa aikaa kuitenkin oli vaivaiset 45 minuuttia, jonka lisäksi laguunin reunoilla oli hyvin vähän hiekkakaistaa, jossa oleskella - ja se oli täynnä turisteja. Ruokaakin oli pakko tässä välissä keretä tankkaamaan. Paikka olisi lämpimänä aurinkoisena päivänä ilman sankkoja turistijoukkoja ollut oikea unelma.
Gozon saarella meitä odotti 3 tunnin retki pikkubusseilla, jossa pysähdyimme aina välillä katselemaan nähtävyyksiä. Sinänsä mitään erityisen ihmeellistä ei saarella tullut vastaan, pääkaupunki, kalliomuodostuma, kirkko, mutta verrattuna pelkkään satamaan jäämiseen ehdottomasti minibussiretki vei voiton. Saariretki kokonaisuudessaan oli pienoinen pettymys, joka ehkä johtui liioista odotuksistakin.
Kokonaisuudessaan kuitenkin ihan mukava reissu, ei suosikkipaikkojani tässä maailmassa, mutta ei isompaa valittamistakaan. Malta on nähty :)
Viimeinen reissu ennen pidempää reissutaukoa suuntautui Islantiin, jonne ensimmäistä kertaa elämässäni onnistuin löytämään edulliset lennot + majoituksen. Lensimme SAS:lla Oslon kautta paikan päälle ja kolme yötä vietimme Reykjavikin keskustan Tyssgata apartmentsissa. Majoituksen sijainti oli ihanteellinen ja hinta kohtuullinen, mutta tiedoksi, että kuvat ja tekstit antavat silti paikasta kovin optimistisen kuvan. Syyskuussakin oli kylmää ja koleaa, en usko, että oltaisiin kestetty vaikkapa helmikuista Tyssgata apartmentsia. 
Islannissa välimatkat ovat pitkiä, pääkaupunki Reykjavik on piskuinen, eikä ihmeempää nähtävää ole ja tiet ovat lähes autioita, joten vuokrasimme etukäteen netin kautta lentokentän vierestä Geysir autovuokraamosta Huyndai i 20:n lastenistuimella. Saimme Huyndai i30:n ja lastenistuimen, joka oli aivan riittävä tarpeisiimme. Ei kun menoksi!
Menomatkalla pysähdyimme pulikoimassa ehkä Islannin kuuluisimmiassa geotermisessä lähteessä eli Blue Lagoonissa, joka sijaitsee Keflavikin kentän lähistöllä. Liput varasimme etukäteen netistä niiden hieman halvemman hinnan sekä varoituksen paikkojen riittävyydestä vuoksi. Vasta kun liput oli maksettu ja pamahtaneet sähköpostiin, tajusin kauhukseni, että paikka on K2! Ei siis auttanut muu kuin mennessä vastata lapsen olevan 2 v., tätä onneksi ei kyseenalaistettu (ainoastaan ohjeistettiin, että kaikilla alle 8-vuotiailla on joka hetki oltava kellukkeet). 
Autolla päätimme turvallisuushakuisina perheturisteina oli tylsiä ja kiertää perinteisen turistilenkin, Golden Circlen. Reitti, jonka tiet ovat hyvässä kunnossa, reitti helppo ja autolla kun autolla saa ajaa reitin läpi. Reitille osuu Pingvillerin kansallispuisto, jossa voi ihmetellä kuinka Euraasian ja Pohjois-Amerikan laatat erkanevat toisistaan, Hagadalur, jossa voi ihastella Geysirejä sekä Gullfossin-putousta sekä Keridin kraatterijärvi. Muutoin matka meni ihastellessa aavoja maisemia jäätikköineen, vuorineen, islanninhevosineen ja lukuisine lampaineen. Reissun parasta antia!
