Ystäväni E, jonka kanssa tunnemme jo useiden vuosien takaa ja aiemmin myös reissasimme paljon yhdessä, opiskeli Skotlannissa ja töiden perässä muutti Etelä-Englannin Southamptoniin. Kuulin yhteiseltä ystävältämme A:lta hänen suunnittelevan visiittiä E:n luokse, joten niinpä aloimme suunnitella reissua yhdessä. Kaksi on hauskaa, mutta kolmisin vielä hauskempaa! Viime vuosina olemme muutenkin harmillisen vähän nähneet porukalla erilaisten elämäntilanteiden ja eri kaupungeissa ja maissa asumisen vuoksi.
Suuntasimme Lontoon Gatwickin lentokentälle Norwegianin lennoilla. Lontooseen lentää usein edullisesti ja sieltä junalla matka Southamptoniin ei olisi ongelma - olimme hankkineet etukäteen junaliput viidellä punnalla. Jouduimme kentällä odottelemaan pari tuntia jään poistoa koneesta huurteisena tammikuun iltana, mutta muutoin matka sujui ongelmitta. E:llä oli istumapaikka eri rivillä kun meillä, hän oli palaamassa joulun jälkeen takaisin kotiinsa samalla lennolla ja hankkinut lipun paljon meitä aiemmin ja tehnyt check inin erikseen. Lopulta uskaltauduimme A:n kanssa vienosti kysymään rivillämme istuneelta tytöltä englanniksi josko tämä olisi valmis vaihtamaan E:n kanssa paikkaa (tytöllä oli käytävä paikka ja E:llä keskipaikka, joten toiveemme eivät olleet suuria). Tyttö sitten vastasikin suomeksi, että vaihtaa oikein mielellään paikkaa, koska juuri E:n vieressä sattui istumaan hänen oma matkaseuransa. Matka aika meni siis joutuisasti yhdessä tekemisiä suunnitellen.
Olimme perillä Gatwickin kentällä pari tuntia myöhässä aikataulusta, joten juna, johon olimme halvat liput varanneet, oli mennyt aikoja sitten. Netin mukaan seuraavat junat olisivat olleet törkeän hintaisia, joten pohdimme eri vaihtoehtoja kuten kentällä yöpymistä. Saimme kuitenkin lippumme lunastettua laitteesta junan jo mentyäkin ja suuntasimme niiden kanssa seuraavaan junaan. A:lla kaiken lisäksi kävi niin tuuri, että laitteessa oli jokin pieni ongelma, jonka vuoksi junan aika ei tulostunut lippuun ollenkaan. Pääsimme ongelmitta perille Southamptoniin vaikka lippu pari kertaa matkan aikana tarkastettiinkin. Tai no, melkein ongelmitta, ajoimme vaihtoaseman ohi matkalla, mutta onneksi vaihtamaan pystyi vielä seuraavallakin.
E:n asunto sijaitsi aivan juna-aseman (Woolstonin asema) kulmalla, mikä oli ilahduttavaa saapuessamme paikalle puolen yön tienoilla. E:llä oli useampi kämppis, asunnossa oli tilava olohuone-keittiö ja kylpyhuone sekä mikä parasta: lämmintä (ei muuten ole Englannissa itsestäänselvää). Asunnossa sähkö ja kaasu kuuluivat vuokraan. E:n huone oli hyvin hyvin pieni, mikä aiheutti luovia järjestelyjä nukkumisen suhteen. E:llä oli parisänky, jonka mahtui huoneeseen ja jonka eteen huoneeseen jäi tila, joka oli noin 60 senttiä leveä ja 160 senttiä pitkä. Sängyn toiselle laidalle jäi puoletaan tilaa noin 40 senttiä. Minä olen yli 170 senttiä pitkä, joten päädyimme siihen, että nukuin E:n vieressä sängyssä ja A alle 160 senttisenä otti paikan oven ja sängyn välisestä tilasta. Tähän tilaan sitten kasattiin E:n täytettävää ilmapatjaa, joka ei kuitenkaan täytenä olisi tilaan mahtunut, joten se piti jättää puolilleen. Ihan opiskeluajat tulivat mieleen, mutta budjetti pysyi hienosti kun majoituksesta ei tullut kuluja.
Ensimmäisen päivän pyörimme E:n johdolla Southamptonissa. Woolstonista, jossa E asui, oli matkaa keskustaan kävellen noin 40 minuuttia. Ensimmäisenä edessä oli suuren ja komean sillan ylittäminen Itchen joen toiselle puolelle pääsemiseksi. Southampton on Hampshiren kreivikunnan suurin kaupunki ja kuuluu Englannin suurimpiin satamakaupunkeihin. Kuuluisinta kaupungissa on varmastikin se, että Titanic lähti sieltä surulliselle neitsytmatkalleen. Southampton ei ole erityisen kaunis kaupunki (Soton joutui nimittäin toisessa maailmansodassa ihan kunnolla pommitusten uhriksi), eikä siellä ole paljoa mielenkiintoista nähtävää. Vähän itseasiassa kuin olisi tullut Englannin Lahteen, joka toki väkimäärältään vastaa pikemminkin Tamperetta. Päivä riitti meille oikein hienosti kaupunkiin tutustumiseen, pyörimme keskustassa ja toki Woolston-keskusta väli tuli kävellen tutuksi. Mitään varsinaisia vierailukohteita meillä ei erikseen ollut. Kävimme hyvin syömässä ja vietimme aikaa yhdessä olikin pääsuunnitelmana. Pienimuotoista shoppailua tuli myös harrastettua, Southamptonissa on kauppa, Poundland, jossa kaikki maksaa yhden punnan. Ja siis, tavarat ovat kuitenkin arvoltaan jotain muuta kuin punnan.Seuraavana päivänä suuntasimme etukäteen suunnitellulle päiväreissulle Brightoniin (junalipuista saa muuten ryhmäalennuksen, joten kannattaa ostaa liput yhdessä). Brighton sijaitsee Englannin etelärannikolla, noin 90 kilometrin päässä Southamptonista. Junamatka kestää hieman alle kaksi tuntia suuntaansa.
Brightonin kuuluisin nähtävyys lienee Brighton Pier eli rannassa sijaitseva palatsi- ja laiturirakennelma, jossa on huvipuisto, pelihalleja ja ravintoloita. Paikka ei erityisesti tammikuussa säväyttänyt, mutta helppo on uskoa sen olevan mukava paikka kesällä: hienohiekkaista hiekkarantaa on kummallakin puolella kilometreittäin.Päivä kului kuljeskellessa keskustan ympäristössä ja kaupunkiin melko päämäärättömästi tutustuen. Englannissa on paljon hyviä ravintoloita ja mikä ihaninta monessa niistä on lounasaikana tarjolla hyvin edullisia menukokonaisuuksia (alkupala + lounas + jälkiruoka tai alkupala tai jälkiruoka + lounas). Löysimmekin mukavan italiaisen ravintolan, jossa nautimme maittavan lounaspaketin kahdeksan punnan hintaan.
Brighton Pierin lisäksi Brightonista jäi viehättävän kaupungin lisäksi erityisesti mieleen Royal Pavilion, entinen kuninkaallinen rakennus, jonka kohdalle osuimme sattumalta. Indo-goottilaista tyyliä edustava rakennus on erikoinen ilmestys keskellä englantilaista kaupunkia, nyt talven kunniaksi sen edustalla oli pystyssä myös luistinrata.Southampton ja Brighton päivien lisäksi meillä oli jäljellä enää yksi kokonainen päivä, koska viimeinen päivä kuluisi valtaosin kotimatkaan. Mietimme pitkään mitä tekisimme, itseäni houkutti erityisesti Salisburyn läheinen sijainti, siellä voisi käydä katsomassa kuuluisaa katedraalia ja suunnata samalla reissulla neoliittista ja pronssikautista kivikehää, Stonehengeä, ihmettelemään. Stonehengeen pääsee hyvin kätevästi Salisburyn asemalta lähtevällä bussilla, josta saa myös lipun helposti ostettua. Muuten sinne ei sitten perille oikeastaan pääsekään kuin taksilla tai autolla, joten tämä melko tyyris vaihtoehto on käytännössä monille ainoa. A ja E päättivät jättää Stonehengen seuraavaan kertaan, mutta lupautuivat kuitenkin lähtemään mukaan Salisburyyn.
Salisburyyn pääsi nopeasti ja edullisesti Southampton Centralin asemalta. Matka Stonehengeen sujui helposti, mutta hieman harmitti kun bussissa selvisi, että samalla lipulla voisi tutustua myös läheisiin raunioihin ja sieltä pääsisi pois myös paikallisbusseilla maksutta Stonehengen lipun kanssa. Itse olin laskeskellut etukäteen, että aikani ei mitenkään riitä raunioilla vierailuun turistibussin kulkuaikataulujen vuoksi ja olin sopinut A:n ja E:n kanssa aikatalun sen mukaisesti (iphoneni, joka tätä nykyä on jo kuollut, oli siis tuolloin hyvin heikossa hapessa, mitä toki oli ollut jo pari vuotta, eikä sen pakkasen kestoon voinut lainkaan luottaa, joten kaikki piti sopia etukäteen varmuuden vuoksi).
 |
| Paikallinen asukas |
Stonehengen vierailukeskuksessa saattoi lämmitellä (oli melko navakka tuuli ja varsin koleaa) ja johdatella itseään oikeaan tunnelmaan sekä toki ostaa ylihintaisia matkamuistoja jos halusi. Itse 5000 vuotta vanha kivikehä sijaitsi noin 2,5 kilometrin päässä, jonne oli minibussikuljetus. Kiviä sai ihastella kaukaa, miljoona vuosittaista turistia ilmeisesti muutoin onnistuisi turmelemaan nähtävyyden. Kuvia, joihin ei tulisi mukaan turisteja oli hieman haastava saada, mutta jossain kohti oletan saaneeni otettua kuvan siten, että kaikki kivikehän toisella laidalla olleet sijoittuivat kivipaasien taakse. 
Stonehengen arvoitus on kiehtova. Tuhansia vuosia sitten nähty valtava vaiva alkeellisin työkaluin, sijoittelu siten, että esimerkiksi äänet vahvistuvat. Miksi, miksi juuri tässä. Tutkijat eivät ole löytäneet varmoja vastauksia kysymyksiin. Kovin maagiset fiilikset eivät kyllä olleet itse paikalla, ehkä esimerkiksi lyhyen matkan päässä kulkeva tie vähän vesitti tunnelmaa.
Stonehenge-vierailuni jälkeen tapasimme A:n ja E:n kanssa rautatieasemalla. He olivat ehtineet jo ennalta tutustua kaupunkiin, joten suuntasimme suoraan ihailemaan katedraalia. Ja ihaltavaa riittikin: katedraali on niin suuri, että sen mahduttaminen kokonaan yhteen valokuvaan tuotti vaikeuksia, 123 metriä korkea torni on Englannin korkein. Katedraalissa olisi päässyt ihailemaan niin maailman vanhinta toimivaa kelloa kuin maan parhaiten säilynyttä Magna Cartaa (julkista valtaa rajoittava säädöskokoelma, joka aikoinaan laadittiin rajoittamaan Englannin kuninkaan Juhana Maattoman valtaa) vuodelta 1215. Itse katedraali on 1200-luvulta, joskin rakennustyöt saatiin päätökseen 1300-luvulla. Tällä kertaa ihailimme katedraalia vain ulkoa.
Salisburyn kaupunki on aivan ihana, pieni ja viehättävä, suorastaan suloinen. Sellainen, jossa olettaisin olevan mukavaa asua. Kaunista arkkitehtuuria, paljon pieniä kauppoja ja herkullisia näyteikkunoita (erityisesti leivokset ja karkkikaupat). Kaupungissa yhtyy peräti viisi jokea, joten viehättäviä jokivarsia löytyy. Ehdottomasti kannatettava päiväreissukohde Sotonista, pidemmällä matkalla myös Lontoosta. 
Viimeisenä päivänä meillä oli aamupäivä aikaa ennen bussin lähtöä. Nukuimme pitkään, söimme aamiaista, pakkasimme ja suuntasimme kävellen kohti keskustaa, joka ei pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa ei tuottanut ongelmia. Bussiliput olimme ostaneet jo selvästi ennen reissua netin kautta, n. 15 puntaa tuli hintaa kolmituntiselle siirtymiselle Gatwickiin. A:n puhelimen akussa oli ongelmia ja A:lla ei ollut tulostettuna lainkaan boarding passia, joten varmuuden vuoksi hän laittoi sen WhatsAppin kautta myös minulle. Minun puhelimeni kuitenkin sammui jo kesken bussimatkan, eikä siitä enää tointunut edes lentokentällä latauksessa. A:n puhelin onneksi kuitenkin kesti turvatarkastukset ja lähtöselvitykset. Paluumatkalle meillä oli ollut vaihtoehtona suora aamulento (joka olisi edellyttänyt lähtöä Southamptonista bussilla aamuyöllä klo 4) ja iltalento Riian kautta, olimme valinneet jälkimmäisen. Suomessa olimme puolen yön jälkeen ja sain lainata A:n puhelinta soittaakseni iskälle olevani tulossa bussilla.
Bussimatka kotiin sujui ihan hyvin kunnes tajusin, että emme ajakaan normaalia reittiä vaan bussi kiertää moottoritien kautta ja nousee keskustaan bussiasemalle vasta keskustan läheltä - ajaisimme siis minun pysäkkini ohi. Tässä vaiheessa koko ajan latauksessa ollut iphoneni päätti sopivasti herätä henkiin ja onnistuin ilmoittamaan iskälle olevanikin bussiasemalla.Kaikkiaan tosi kiva reissu, vaikkakaan tammikuu ei todellakaan ole kovin viehättävä ajankohta vierailulle Etelä-Englannissa. Seuraavalle reissulle jäivät odottamaan vielä ainakin Isle of Wight ja kenties päiväreissu Bristoliin :)
