Jee, itsenäisyyspäivä perjantaina ja viikonloppu vapaana...! 3 päivän miniloma keskellä lukukautta myös opettajille! Syksyllä aloimme lukioaikaisen ystäväni E:n kanssa katsella minnekäs sitä edullisesti lentelisi ja bongasimme suorat lennot Lufthansalla Düsseldorfiin 120 € menopaluu eli sinne siis!
Ensimmäinen mutka matkaan tuli vastaan kun Lufthansa jonkin verran ennen lähtöä ilmoitti, että lennot ovat vaihtuneet, lentäisimmekin välilaskulla kumpaankin suuntaan. Aikaa kun oli käytössä hyvin rajallisesti niin muuttuneet lentoaikataulut aiheuttivat pientä harmistusta, mutta edullinen hinta ja Saksan joulutorien houkuttavuus saivat pitämään suunnitelmasta kiinni.
Hotelliksi valikoitui Hotel Doerenkamp lähellä rautatieasemaa sijainnin ja kaupungin yleiseen hintatasoon nähden kohtuullisen hinnan vuoksi. Plussaa myös ilmaisesta wifistä ja omasta kylppäristä. Muutoin hotelli osoittautui merkillisellä maulla sisustetuksi (ei sillä, että se haittaisi), vanhaksi (suihkusta jäi jokin osa käteen seinästä) ja tupakka onnistui haisemaan vaikkei hotellissa tietääksemme saanut polttaa. Hotellin varasin booking.comia käyttäen ja pyyntönä oli ilmoittaa, mikäli saavumme klo 18 jälkeen. Uudet lentoaikamme johtivat siihen, että olisimme aikataulun mukaan Düsseldorfin kentällä klo 17 jotakin, joten päätin varmuuden vuoksi laittaa hotelliin sähköpostia mahdollisesta 18 jälkeen saapumisesta. Mietin pitkään kirjoitanko englanniksi vai yritänkö parhaani mukaan mongertaa saksaa - päädyin lopulta englantiin. Sain viestiini hyvin merkillisen vastauksen englanniksi, josta kuitenkin kävi ilmi, että he olivat asiani ymmärtäneet ja asia ok. Allekirjoituksena oli kuitenkin "best retards".... En sitten tiedä kuka tuo paras jälkeenjäänyt mahtoi olla.
Kentällä Suomen päässä ilmeni säätöä lippujen kanssa, lentomuutoksista johtuen check in ei onnistunutkaan normaalisti, vaan ylimääräinen luukulle jonottaminen oli edessä. Sama tilanne näytti olevan kaikilla Düsseldorfiin matkaajilla ja tilanteen hoito todellakin kesti - hyvä, että oli ylimääräistä aikaa kiitos ei aivan nappiin osuneiden lentokenttäbussiaikataulujen!
Menomatka sujui onneksi ilman kommelluksia koneenvaihtoineen ja pääsimme Düsseldorfin kentälle vain hieman aikataulusta myöhässä. Kentältä keskustaan matkaaminen oli varsin helppoa ja edullista, eikä matka vienyt kuin kymmenisen minuuttia. Tosin Düsseldorfin päärautatieasema ei ole aivan keskustan ytimessä, mutta väliäkös tuolla.
Düsseldorf on noin Helsingin kokoluokkaa oleva teollisuuskeskus. Kaupungissa itsessään ei oikeastaan ole mitään järin ihmeellistä - joskin shoppailun ystäville ja muuten vain Saksasta pitäville ihan kelpo parin päivän pikakohde! Pidemmällä reissulla toki ehtii kiertelemään lähistöllekin ja katsastamaan vaikkapa Kölnin kuuluisan tuomiokirkon :)
Ystäväni E:n kanssa suunnitelmamme rajoittuivat lähinnä shoppailuun, yleiseen ihmettelyyn, ravintoloihin, joulutorien tunnelmasta nauttimiseen ja paikallisen arkkitehtuurin katsastamiseen. Siihen Düsseldorf ja käytännössä 1,5 päivää riittivät mainiosti. "Vanhakaupunki" (lainausmerkeissä sen vuoksi, että Düsseldorf pommitettiin melkoisen pahasti maantasalle toisessa maailmansodassa) osoittautui viihtyisäksi ja joulutunnelma oli korkealla. Ihmisiä oli liikkeellä valtavasti ja glühweinin sekä pipareiden tuoksu leijaili ilmassa joulumusiikin soidessa ja joulupallojen loistaessa. Baarien edustalla terasseilla oli omat lämmittimet ja terassit olivat täynnä ihmisiä - tuntuu, ettei Suomessa koe samaa edes kesällä! Saksan tapaan englantia puhutaan Düsseldorfissakin hyvin vaihtelevalla menestyksellä ja esimerkiksi läheskään kaikilla ravintoloilla ei ole ruokalistaa englanniksi lainkaan - päädyimmekin ensimmäisenä iltana kalaravintolaan ja ainoa annos, jonka tunnistin listasta täydellä varmuudella kasvisannokseksi oli lettu suklaan ja banaanin kanssa... Seuraavan illan italialainen oli jo huomattavasti helpompi paikka :)
Düsseldorfin keskusta ei ole järin suuri, joten kävellen pääsee kiitettävästi etenemään, tarvittaessa toki on käytettävissä myös julkinen liikenne. Vanha kaupunki on ihana ja sen lisäksi Düsseldorfista kannattaa katsastaa ainakin Königsallee ja Medienhafen. Königsallee on valtavan kallis ostoskatu, joka itsessään on ihan näkemisen arvoinen (ja toisaalta varsin tunnelmallinen isoine katuja reunustavine puineen, joen ylittävine siltoineen ja jouluvaloineen), mutta mitään ei todellakaan tullut tuolta ostettua, vaan shoppailijan kannattaa siirtyä katsastamaan Schadowstraße :) Medienhafen on puolestaan entinen satama televisiotornilla ja mielenkiintoisella arkkitehtuurilla höystettynä.
Kaikkiaan mukava pikapyörähdys irti arjesta :) Saksa harvemmin pettää, etenkään joulun alla. Yleensä reissuillani otan valtavan määrän kuvia - tälläkin reissulla järkkäri matkasi itsepintaisesti mukana, mutta reissun kuvasaldoksi jäi pyöreä nolla! Düsseldorf ei ole varsinaisesti kuitenkaan mikään ruma kaupunki läheskään kaikilta osin - ehkä hieman epäkuvauksellinen vain synkähkönä joulunalusaikana.
keskiviikko 11. joulukuuta 2013
tiistai 29. lokakuuta 2013
Uuu, Las Vegas!
Opettajan lomat. Ne mahtavat ja paljon kadehditut. Ja pah!
Lomien ajankohta on täysin ennakkoon määrätty, mitään et pysty vaikuttamaan.
Jos haluat lomalle vaikka 2 päivää ennen joululoman alkua ja olla lomalla
päivän joululoman loppumisen jälkeen niin joudut hakemaan myös koko joululoman
palkattomaksi, jee! Opettajien (ja koululaisten) loma-aikaan kaikki on
mahdollisimman kysyttyä ja kallista ja kaikkialla on tungosta. Puhumattakaan
siitä, että isolla osalla ”lomista” toki käytännössä joutuu niitä töitäkin tekemään,
vaikkei koululla istua tarvitsekaan.
Häämatkan rajoitukset liittyivätkin juuri opettajien lomiin.
Syyslomaviikko, lähtö aikaisintaan perjantai-iltana, reilu viikko matkoineen
aikaa, paluu aivan viimeistään maanantaina aamuyöstä. Vaihtoehtoja pyöri päässä
useita (mm. Venetsia, Malaga, Kenia, Malta, Toronto, Hong Kong…). Venetsiaan ei
saanut majotuksia lomaosakkeen kautta kuin vuoden päähän, Malagalle oli
umpisurkeat lentoajat + käytännössä autonvuokrauspakko, Kenian turvallisuus- ja
tautitilanne ahdisti, Torontossa olisi kylmä… Lopulta päädyimme suuntaamaan
Jenkkilään ja Las Vegasiin todettuamme, että tosiasiassa lennot välilaskuineen
Las Vegasiin ja Maltalle kestäisivät yhtä kauan!
Majoituksen varasimme lomaosakkeen kautta Tahiti Village
hotellista ja lennot buukkasimme AirBerliniltä (meno: Helsinki – Berliini – New
York – Las Vegas, paluu: Las Vegas – Los Angeles – Düsseldorf – Helsinki). Sitten
enää passien uusiminen ja esta:n anominen.
Aikaisena
lauantai aamuna lokakuun lopussa suuntasimme kapsäkkeinemme Helsinki-Vantaalle,
josta siirryimme Berliiniin Tegelin kentälle. 5 tunnin välilasku ja koska
kaupunki sekä kenttä olivat itselleni ennestään tuttuja, päätimme suunnata
eläintarhaan viettämään aikaa ja ihmettelemään. Kentältä pääsee eläintarhalle
suoralla bussilla parin euron hintaan 5-10 minuutin välein ja matkan
taittuminen vie noin vartin verran, ei paha! Ennen eläintarhaa poikkesimme
vielä aamiaisella paikallisessa kahvilassa: valtava kuppi kahvia, valtava kuppi
kaakaota, coca cola zero, valtaisat tuoreet täytetyt leivät ja
jälkiruokahässäkkä yhteensä 6 euroa. Saksa on ihana maa!
Berliinin
eläintarha on valtava ja pääasiassa hyvinhoidetun oloinen. Välilaskun aikana
ehdimme mukavasti kiertää alueen läpi ja T näki ensimmäistä kertaa elämässään
elävänä esimerkiksi norsuja, sarvikuonoja ja virtahepoja (tiesittekö muuten,
että virtahevot ovat oikeasti aivan kammottavia petoja, jotka voivat hyvinkin
palastella myös ihmisiä?).
Berliinistä
jatkoimme matkaa myöhässä kohti New Yorkin JFK-lentokenttää, jonne aikataulun
mukaisen saapumisenkin jälkeen vaihtoaikaa olisi ollut luvassa alle tunti...
Lennot sujuivat kivasti. AirBerlinillä on poikkeuksetta ollut hyvä ruoka,
juomat sekä palvelut kaikkiaan. Niin ja ruuat ja juomat tarjoillaan hienoista
airBerlin kupeista, joita on aina pakko säästää myös kotiin! Elokuvia ja muuta
oheisohjelmaa oli sopivasti ja itse olen myös tottunut lentokoneessa nukkuja.
Yhdysvaltoihin
saavuttaessa maahantulotarkastus tehdään aina ensimmäisellä kentällä.
Käytännössä siis kuvataan, otetaan sormenjäljet, kysellään kenties sitä, tätä
tai tota, viedään matkatavarat itse tullista läpi ja siirretään eteenpäin jne.
Ihanaa, New York ja 40 minuuttia vaihtoaikaa!
New Yorkissa
sitten juostiin punainen priority-lappu kourassa kentän halki. Pääsimme
kaikkien jonojen ohi, maahantulotarkastuksessa setä ei kysellyt meiltä yhtään
mitään. Tullista pika pikaa eteenpäin ja ajoissa portilla! Viimeinen rutistus,
useita tunteja sekin, New York – Las Vegas. Operoijana oli American Airlines,
jonka kone oli vanha, suuri ja rämisevä. Kova meteli koko ajan, eikä maksutonta
tarjoilua useamman tunnin lennon aikana. Onneksi nukuin valtaosin.
Las Vegasin
kentälle saapuessamme määränpäästä ei voinut erehtyä. Jo pelkkä lentokenttä oli
casinoiden ilotulitusta. Lennettyämme noin vuorokauden keräsimme kamat nopeasti
kasaan ja otimme kentältä taksin alle 10 kilometrin päässä
sijaitsevalle hotellillemme. Nopea sisäänkirjaus, suoraan huoneeseen, jossa
totesimme, että ehkä parhaat sängyt ikinä ja nukuimme makeasti aamuun asti.
Seuraavina
päivinä jaksoimmekin jo hyvin tutustua hotelliin ja ympäröivään kaupunkiin.
Hotelli osoittautui aivan hulppeaksi: Vegasin keskustan kupeessa, kuitenkin
syrjällä hälinästä. Ilmainen shuttle kuljetus keskustaan puolen tunnin välein.
Kaksi valtaisaa uima-allas aluetta, toinen ”tavallinen” ja toisessa ihan
mutkitteleva laiska joki, jota pitkin saattoi lipua uimadonitsin kyydissä!
Kaksi 24/7 lämmitettyä ulkoilmaporeallasta, joista toinen oli K-18. Erilaista
ohjattua toimintaa tarjolla, kävimme mm. askartelemassa omat kangaskassit
lasten keskellä ja osallistuimme joogaan. Moderni kuntosali, jota myös kävimme
testaamassa sekä hoitosalonki, jossa T kävi hieronnassa. Hotellihuone avara ja
siisti, huoneessa keittovälineet ja jääkaappi sekä kylpyamme. Maailman
mukavimmat sängyt! Mistään ei kuulunut mitään. Hotelliaulasta saatavilla kaikki
palvelut lippujen varaamisesta ym. lähtien ja aamupäivisin tarjolla oli myös
kahvia/teetä/kaakaota. Shuttlella saattoi toisinaan tehdä myös lyhyitä
reissuja, itse kävimme esimerkiksi hieman syrjemmällä isossa ruokakaupassa.
Aivan hotellimme
vieressä sijaitsivat valtavat Outlet-myymälät, joissa saatavilla oli ties mitä
merkkitavaraa sadoista eri liikkeistä. Ja hinnat jotain aivan muuta kuin
Suomessa. Ehdottomasti parasta oli mielestäni Disney-kauppa! Päätin samalla
protestoida isälleni sitä mistä kaikesta olinkaan pienenä jäänyt paitsi... T
löysi itselleen kellon, boksereita, kengät, paitoja ja vaikka mitä ja minä
löysin itseni jatkuvasti haaveilemasta Disneykaupasta.
Las Vegasin
ydinkeskusta keskittyy yhden suoran pääkadun varrelle. Pääkatua reunustavat
valtaisat toinen toistaan upeammat hotellit (joiden yhteydessä on totutusti
aina valtaisa casino), jotka esiintyvät eri teemoilla. Kaupungista löytyykin
mm. Pikku-Pariisi, Pikku-Venetsia, Pikku-Egypti sekä mini New York! Hotellit
myös houkuttelevat ihmisiä mitä erilaisimmin teemoin, esimerkiksi New York New
York hotellin katolla voi ajaa vuoristoradalla, Body worlds näyttely kiersi
tällä erää Luxor hotellissa, Bellagion edustalla iltaisin oli mieletön
suihkulähdemusiikkiesitys, Miraclen edessä tapahtui iltaisin tulivuorenpurkaus
ja Venetian hotellin edustalla oli mahdollista käydä gondoliajelulla. Kuvat
kertovat enemmän kuin sanat!
Iltaisin
kiertelimme kaupungilla ja lähinnä tyydyimme ihastelemaan ympäristöä. Niin
keinotekoista ja feikkiä, mutta kuitenkin jotain todella kiehtovaa ja hienoa!
Kävimme visiittimme aikana myös katsomassa kaksi Cirque du Soleilin näytöstä,
jotka olivat aivan huippuja!
Las Vegasin
viikkoon sisällytimme yhden pitkän ja raskaan päiväretken, halusimme käydä
Grand Canyonin south rimillä. Varasimme järjestetyn bussimatkan, luksusta kun
ei tarvinnut itse ajaa tai huolehtia! Matkalla piipahdimme myös vilkaisemassa
tunnettua valtavan kokoista Hooverin patoa ja ajelimme pitkin maailmankuulua
Route 66:iä. Saimme myöskin kattavan selostuksen alueen historiasta ja mm.
läheisestä alue 51:stä sekä ufoista.
Grand Canyon on
mykistävä. Koon tietää ennalta aivan valtavaksi, mutta siltikään ei osaa
odottaa sitä mitä näkee. 1,5
km pudotusta, kanjonin pohjalla kiemurtelee
Colorado-joki satoja kilometrejä. Miljoonia vuosia kestäneet geologiset
prosessit näyttävät voimansa. Kiersimme parin tunnin ajan kanjonin reunaa,
pysähdyimme nauttimaan eväitä ja bongasimmepa pari condoriakin! Mielettömät
maisemat, todellakin yksi maailman ihmeistä. Jälleen kuvat kertovat eniten.
Kokonaisuutena
Vegasin reissu oli loistava irtiotto arjesta. Ihanat hellelukemat keskellä
lokakuuta, hulppea hotelli, ikinä en ole missään nukkunut yhtä hyvin. Viileät
yöt kuumassa porealtaassa lojuen. Keskustan värit, vilinä ja vilkkaus. Grand
Canyonin jylhyys.
Paluulennot
sujuivat ilman kummempia ongelmia, kävi tosin ilmi ettei T osaa nukkua
lentokoneessa (minähän nukun vaikka kerällä rakennustyömään kattotelineellä jos
tarve vaatii). Onneksi T:llä oli kuitenkin myös loman jälkeinen viikko vapaata,
se todellakin tuli tarpeeseen jetlagista toipumiseksi! Kotona olimme su-ma yönä
ja itse suuntasin maanantai aamuna takaisin työmaalle.
keskiviikko 17. heinäkuuta 2013
Balkanin helmiä
Balkanin helmiä
Heinäkuussa suuntasin kahden viikon reppureissulle
Balkanille, suunnitelmissa kiertää Kroatiaa, Montenegroa, Bosniaa, Makedoniaa,
Kosovoa ja Bulgariaa. Läpikulkumaina saisivat toimia ennestään tutut Albania ja
Serbia. Ensimmäisen viikon säntäilisin yksinäni ristiin rastiin Balkania ja
toiseksi viikoksi T liittyisi seuraan ja rauhoituttaisiin (sikäli mikäli
sellainen kohdallani on mahdollista…?). Suorat lennot varasimme Finnairilta
hyvissä ajoin Dubrovnikiin. Varasin etukäteen myös majoitukset T:n ja
minun yhteisen reissuni ajaksi, mutta oman osuuteni ajattelin katsoa paikan
päällä, netistä kun on lähes mahdotonta saada täysin paikkaansa pitäviä
aikatauluja Balkanin liikenteestä! Kaikenlaisia aikatauluja kyllä löysin ja
kävin läpi – perillä sitten kävi ilmi, että mikään ei ihan pitänyt paikkaansa.
Esimerkiksi Skopjesta Sarajevoon pääsee kyllä bussilla ilta kahdeksalta, mutta
ei suinkaan joka päivä, vaan kaksi kertaa viikossa.
Dubrovnik on erinomainen paikka aloittaa Balkanin kierros.
Busseja kulkee kohtuullisesti eri suuntiin ja on valinnanvaraa minne jatkaa
matkaa, tyypillisimpiä vierailukohteita ovat naapurimaat Bosnia ja Montenegro.
Dubrovnikiin en jäänyt hengailemaan paikalle saavuttuani, vaan suuntasin
suoraan kentältä bussiasemalle, josta klo 15 iltapäiväbussilla köröttelin reilut
pari tuntia Montenegron Kotoriin. Tarkoituksenani oli suorittaa alkuun rankka
matkustus ja suunnata suoraan yöbussilla Albanian läpi Makedonian Ohridiin,
mutta kuinkas kävikään, perjantai-iltana ei bussi sinne kuljekaan, vaan vasta
lauantai-iltana. Niinpä etsiydyin Kotorin vanhaan kaupunkiin, jossa majotuin
huokeaan (mutta hyvätasoiseen!) hostelliin, 8 hengen ryhmähuoneeseen (”Vu de
hostel” saa suosittelut!).
Montenegro: Kotor
Montenegron Kotor kuuluu Kotorin lahden poukaman ympäröimine
alueineen UNESCOn maailmanperintökohteisiin. Eikä ihme, paikka on lumoavan
kaunis. Turkoosina kimalteleva vesi, vanhankaupungin kiemurtelevat muurit ja
vuorien ympäröimä maisema. Turistikaupungin leimasta huolimatta turisteja
tosiasiassa oli hyvin kohtuullisesti varsin pienessä ja sievässä vanhassa
kaupungissa ja hinnat olivat suomalaiselle hyvin kohtuulliset jopa keskellä
varsin ”kallista” vanhaa kaupunkia. Ruoka oli myös hyvää ja tarjontaa laajalti!
Varsinainen rantakohde Kotor ei ole. Pienehkö kivikkoranta
löytyy kivenheiton päästä vanhasta kaupungista, mutta siinäpä se oikeastaan
onkin. Kulttuurikohteena paikka on upea, mutta erittäin pieni, joten
päiväreissukin paikalle on antoisa, pari päivää jo aivan riittävä. Ihmiset ovat
ystävällisiä ja hyvin kielitaitoisia. Valuuttana toimii euro, vaikkakaan
Montenegro ei ole EU:n jäsen. Omia euroja maalla ei olekaan, vaan käytössä on
muiden maiden eurot.
Makedonia: Ohrid
& Skopje
Kotorista matka jatkui yöbussilla Albanian halki kohti
Makedonian Ohridia. Viideltä aamulla pysähdyimme jossain keskellä ei mitään ja
suurin osa porukasta vaihtoi bussia. Missään ei näkynyt mitään merkkejä siitä
missä mahdoimme olla, mikään paikka ei ollut auki ja Makedoniassa ei toki
käytetä myöskään länsimaisia kirjaimia. Bussikuskitkaan eivät toki puhuneet
sanaakaan englantia. Hädissäni huitoessani ja hokiessani ”Ohrid, Ohrid” sedät
alkoivat lopulta levitellä käsiään, Ohrid siis olisi ympärillämme…
Selvä. Parin kilometrin tallustaminen keskustaan melko
pimeässä ja (ilman takkia) myös aavistuksen koleassa säässä. Ensimmäiset
melkein neljä tuntia sainkin tutustua Ohridiin lähes täysin omassa rauhassani –
bongasin kaksi kulkukissaa, yhden koiran ja vanhan miehen, joka väkersi
ongenkoukkuja.
Ohrid on viehättävä. Ohrid-järven rannalla oleva melko
vilkas ja modernin oloinen kävelykatu putiikkeineen, vuoristoinen profiili,
pienet sievät asuinrakennukset, jotka kohoavat rinteellä.Pienen pieni kaupunki,
varustettuna aivan hillittömällä määrällä kirkkoja ja historiaa! Äärimmäisen
viehättävää aluetta. Ensimmäisten kahviloiden avatessa ovensa päädyin
ihailemaan auringon nousua ja kuvittelin tilaavani kaakaon ”hot chocolate”,
mutta sainkin kuuman suklaavanukkaan lasissa, erinomaisen hyvää!
Ohridkaan ei ole rantakohde, piipahdin pienen pienellä
rantakivikkokaistalla, jonka lisäksi järven päälle oli rakennettu kellumaan
auringonottotulien armeija. Muuta rantaa ei käytännössä ollutkaan, mutta se ei
vähennä Ohridin houkuttavuutta matkakohteena. Valuuttana on muuten Makedonian
dinaari ja hinnat erittäin kohtuulliset… Ennen kuin jatkoin matkaani
pääkaupunki Skopjeen, päätin vielä tehdä puolen tunnin veneajelun
Ohrid-järvellä. Vanha setä, joka minua kyytsäsi, näytti itsestään suomalaiseen
lehteen tehdyn lehtijutun! Setä oli aikoinaan ollut töissä tupakkatehtaassa ja
ainakin hänen mukaansa hänellä asiat olivat paljon paremmin Titon
valtakaudella…. Niin tai näin.
Iltapäivällä jatkoin matkaa kolmisen tuntia bussilla
Makedonian pääkaupunki Skopjeen. Maisemat osoittautuivat kerta kaikkiaan
huimiksi! Jylhiä vuoria, vehreää maastoa. Skopjen bussiasemalla minulle
selvisi, että pääsisin vasta kolmen päivän päästä jatkamaan matkaa yöbussilla
Bosnian Sarajevoon, joten päätin varata liput myös päiväreissuille Kosovon
Pristinaan sekä Bulgarian Sofiaan.
Majotuin mukavasti pieneen hostelliin (Shanti hostel 2) syrjäisellä
ja hieman pimeällä kujalla Skopjen bussiaseman ja keskustan välissä. Lisäjännitystä
elämään toivat kaupungissa valtoimenaan elävät kulkukoirat, joista kaikki
kohtaamani olivat onneksi vallan ystävällisiä. Ei kuitenkaan kovasti naurata
kun keskellä yötä pimeällä kujalla valtavan lehmän kokoinen koira juoksee
suoraan kohti, vaikkakin vain tervehtiäkseen… Oli muuten täysi työ pitää koira
hostellin portin ulkopuolella! Raskauspahoinvointi myös hieman haittasi matkantekoa ja sellikaverini eivät ehkä olleet ihan innoissaan kun eräänä aamuna laattasin yläsängystä suoraan lattialle. Tosin kaikki näyttivät jokseenkin tottuneelta moiseen.
Skopje osoittautui ihanaksi. Keskustaa halkova Vardar-joki,
upeat rakennukset sen laidalla, keskusaukion suihkulähteet, musiikki- ja
väriesitykset, boheemi basaarialue, pieni ja sievä eläintarha, suuret
puistoalueet. Kaikkiaan Makedonia yllätti positiivisesti länsimaisuudellaan –
mielikuvani etukäteen olivat jotakuinkin samansuuntaiset kun kokemukseni
Albaniasta ja Makedonia osoittautui kerta kaikkiaan eri planeetalla olevaksi. Köyhä maa, mutta ei kerrota sitä muille. Noin
Helsingin kokoinen, mutta pienemmältä vaikuttava sympaattinen kaupunki, ihana
katukahvilakulttuuri. Paikalla voi käydä myös fiilistelemässä äiti Teresan
kotikonnuilla. Makedonialla on potentiaalia matkailumaana! Suomesta ei paikalle
voi lentää suoraan, mutta naapurimaan Arlandan kentältä on toisinaan Skopjeen
suoria lentoja.
Bulgaria: Sofia
Sofiaan päätin tehdä päiväreissun, huolimatta raskaasta
viiden tunnin bussimatkasta. Edestakaista matkaa ei muuten voi hankkia
lähtöpisteestä, mikäli tulee takaisin eri yhtiön bussilla… Sofian bussiasema
muistuttikin sitten ihan Turkin bussiasemia, jokaisella yhtiöllä oli oma pieni
kojunsa, omat bussinsa, omat kohteensa ja omat aikataulunsa… Kesti siis aikansa
selvittää mistä saa ostettua liput päivän myöhäisimpään Sofia-Skopje lähtöön!
Sofia on Bulgarian pääkaupunki. Mielenkiintoinen kohde sinänsä,
tätä ennen viimeksi olin poikennut Bulgariassa vuonna 2004 ja silloin kohteet
olivat Mustanmeren rannikolla sijaitsevat Sunny beach, Nessebar ja Burgas.
Sofia on oikeastaan jollain
tavalla pieni ja kodikas – helposti hallittavissa kävellen, ei mikään megaluokan pääkaupunki. Mitään mielestäni kovin
ihmeellistä nähtävää kaupungissa ei ole, keskusta-aukioiden laidoilla on joitakin varsin
hienoja rakennuksia ja kivoja kirkkoja, mutta paikoitellen myös selvää
rähjäisyyttä. Kahvilakulttuuri on vilkasta ja tunnelmallista ja shoppailijalle
Sofia on hyvä kohde niin hintojensa kuin tarjontansakin puolesta.
Kosovo: Pristina
Kun kerran vieressä oltiin niin pitihän sitä piipahtaa myös
Kosovon pääkaupungissa Pristinassa. Matka Skopjesta taittui parissa tunnissa
minibussilla. Ennakkoon Pristinassa ei pitänyt olla mitään erityisen mielenkiintoista ja
se piti melko hyvin kutinsa. Tai sitten en vain löytänyt oikeita asioita?
Kohtuullisen ruma, yliliikennöity kaupunki, jossa
silmiinpistävää on jenkkifanitus Bill Clintonin patsaineen ja USAn
presidenttien mukaan nimettyine katuineen. Mielenpainuvin kokemus oli Pristinan
bussiaseman vessat, jotka olivat ehdottomasti kamalammat kiinalaiset
kyykkyvessat, kuin Pekingissä ikinä! Todella halpaa Kosovossa on ja valuuttana
euro, mikä sinänsä on kivaa. Mielestäni kuitenkin päiväreissu kohde, ainakaan itselläni
ei kiinnostusta pidempään visiittiin löytyisi. Missään määrin pelottavana en
kohdetta osannut pitää.
Kosovossa vieraillessa kannattaa muistaa myös, että välit
Serbian kanssa ovat kireähköt, joten maahantulosäännösten kanssa kannattaa olla
tarkkana. Jos saavut Kosovoon vaikkapa Makedoniasta, niin et voi jatkaa suoraan
matkaa Serbiaan tai sinut katsotaan laittomasti maahantulleeksi. Kosovosta
Serbiaan pyrkivällä on oltava aiemmin saatu Serbian maahantuloleima. Vaihtoehdoksi
jää siis palata samaa reittiä takaisin Makedoniaan ja mennä sen jälkeen
Serbiaan.
Bosnia: Sarajevo
& Mostar
Toinen pitkä ja piinallinen yö bussissa takana, tällä kertaa
tosin bussisetä jopa väkersi minulle oman sängyn! Johtuen Skopje-Sarajevo
aikatauluista jäi Bosnian visiittini aiottua lyhyemmäksi: vietin ensin päivän
tallustelemalla pitkin Sarajevon vanhaa kaupunkia (todella kivanoloinen ja
symppiskaupunki, joskin ihan liian pinnalliseksi vilkaisuksi jäi tutustuminen!), jonka jälkeen suuntasin illaksi kohti Mostaria. Mostarissa
poikkesin vanhaan kaupunkiin illalliselle ja ihailemaan vanhaa upeaa siltaa
(Stari Most), josta Mostar onkin kuuluisa.
Bosniaan houkuttaa kenties jonain päivänä vielä palata.
Mostarissa yksi ilta oli ihan riittävä, mutta Sarajevossa voisi hyvinkin
viettää viikonloppua ja lomakohteena Bosnia on huomattavasti Kroatiaa
edullisempi, mutta varustettuna yhtä upealla ilmastolla ja hulppeilla
maisemilla.
Aamusta suuntasin suoraan bussilla kohti Dubrovnikia, josta
T:n kanssa suunnistimme edelleen Montenegron Kotoriin kahdeksi yöksi.
Kroatia: Dubrovnik,
Plitvice & Krka
Montenegrosta palailimme T:n kanssa Dubrovnikiin.
Kroatiassa on perinteisesti tarjolla paljon kotimajoitusta ja olimmekin
varanneet majoituksen aivan vanhan kaupungin kupeesta vanhalta ihastuttavalta
papparaiselta, joka osoittautui Suomifaniksi tietäen muun muassa Kimi Räikkösen
ja Mika Häkkisen.
Dubrovnikissa on kerrassaan upea vanha kaupunki, tulisen
kuumaa keskikesällä, miljoona porrasta, tsiljoona turisti, täyteen kansoitettu
piskuinen rannanpätkä ja suurimmaksi osaksi törkeän kalliita ravintoloita.
Hieno paikka nähdä ja kokea, mutta lyhyt visiitti todella riittää. Itse
onnistuimme ihan majapaikkamme kulmalta bongaamaan erinomaisen ravintolan niin
hinnoiltaan kuin laadultaan ja söimmekin lopulta samassa paikassa jokainen
päivä – erityisesti gnocchit ja pizza greece olivat makuumme.
Dubrovnikista vuokrasimme auton – etukäteispelot
Kroatiassa ajamisessa osoittautuivat täysin turhiksi. Dubrovnikista pohjoiseen menee tasan yksi
moottoritie, joten eksymisen vaaraa ei ole. Matkalla on tietulleja, joten
matkanteosta joutuu kyllä maksamaan, mutta sitten saakin posottaa yhtä soittoa 140 km/h erittäin
hyväkuntoista tietä eteenpäin erittäin vähäisten kanssa autoilijoiden seurassa!
Ei paha, kun matkaa on rutkasti edessä! Mielenkiintoisena juttuna myös rahanvaihto osoittautui kohdallamme edullisimmaksi tietullissa, maksettiin siis aina niin isolla eurosetelillä kun löydettiin ja otettiin vaihtorahat kunina... Vuokrasimme auton siis kahdeksi päiväksi ja
suunnitelmanamme oli piipahtaa Plitvicen ja Krkan kansallispuistoissa ja yöpyä
välillä Zadarin kaupungissa.
Auton vuokraaminen olikin sitten oma operaationsa. Turisti-infossa ystävällinen työntekijä hoiti asian puolestamme, mutta maanantaina aamulla mitään autoa ei näkynyt missään. Hiltonin aulassa työntekijät kuitenkin tekivät kaikkensa auttaakseen meitä (oletettavasti luulivat kyllä meidän majoittuvan heidän hotellissaan...) ja saimmekin lopulta käyttöömme automaattivaihteisen henkilöauton hieman alkuperäistä hintaa edullisemmin. Tosin vuokraajasedällä oli valtava kiire ja hän suorastaan vain lykkäsi avaimet kouraan ja kertoi että "tuolla, tuolla, tuolla ja tuolla on lommoja, hyvää matkaa". Mielessä hetkellisesti kummittelivat kaikki ohjeistukset siitä kuinka lommot käydään etukäteen yhdessä läpi, kuvataan, kirjataan paperille..
Matkaan päästiin kuitenkin! Plitvice osoittautui uskomattoman kauniiksi. Kiersimme noin neljän tunnin mittaisen patikkaretken puiston halki ihaillen turkoosina kimmeltäviä järviä, vehreitä metsikköjä ja näimme myös kuuluisat ”roikkuvat järvet”. Edes lukuisat muut turistit eivät onnistuneet pilaamaan tunnelmaa. Upea paikka!
Zadarissa vietimme vain yön ja jatkoimme aamulla matkaa
suoraan Krkan kansallispuistoon. Krka ei ole yhtä kaunis kuin Plitvice, mutta
pointsit siitä, että vesiputoukseen pääsee uimaan!
Rankat kaksi päivää, paljon ajamista, mutta oli todellakin
sen arvoista. Viimeiset yksi ja puoli päivää Dubrovnikissa kuluivatkin lähinnä
rauhassa reissusta toipuessa.
Matkustamisesta
Balkanilla yleensä
Balkanilla pääsääntöisesti bussi on vaihtoehto numero 1
silloinkin vaikka junayhteyksiä olisi tarjolla. Bussien kulkemisesta saa tietoa
Internetistä, mutta tieto ei useinkaan pidä täysin paikkaansa – esimerkiksi
kulkupäivät voivat olla erilaiset. Matkantekoon kannattaa siis varata hieman
joustovaraa aikataulujen ja reittisuunnitelmien kanssa – majoituksia sai vallan
hyvin aivan keskellä kesääkin ilman varoitusaikaa (riippuu tietysti siitäkin
mitä majoitukselta edellyttää, omat edellytykseni olivat hinta ja sijainti).
Usein bussiasemalla on jo vastassa joukko majoituksen tarjoajia ja tässä
vaiheessa on oiva tilaisuus päästä tinkimään.
Myöskään matkankesto eri kohteiden välillä ei ole lähes
koskaan lukkoon lyöty. Jotain hassua voi tapahtua tai sitten ei. Rajanylitysten
kestossa voi olla todella suurta vaihtelua, toisinaan meiltä kerättiin kaikilta
passit, toisinaan vain osan passit otettiin, joskus seisottiin kaikki ulkona ja
otettiin kaikki tavaratkin ulos. Leimojakin tulee periaatteella miten sattuu,
itse sain leimat kummallakin menokerralla Montenegrosta ja Kosovosta maahantulo
ja maastapoistumisleiman, muuten mentiin leimatta. Dubrovnikista käsin jos
aikoo matkustaa muualle Kroatiaan, vaatii jo sekin rajanylitystä Bosniaan ja
takaisin, sillä Bosnia halkaisee noin parikymmentä kilometriä rantaviivasta
Kroatian eteläosassa. Meidän ylittäessä rajaa toisella kertaa sedälle riitti,
että sanottiin olevamme Suomesta. Pääasiallisesti rajanylitykset sujuivat
kohdallamme varsin kohtuullisesti, mutta silti useampi tekemistäni
bussimatkoista heitti saapumisajaltaan 0,5-4 tuntia.
Rahanvaihdosta ei kannata stressata, kannattavinta on vaihtaa euroja perillä paikalliseen valuuttaan. Useimmissa maissa monin paikoin myös eurot kelpaavat suoraan maksuvälineenä (toki kaikki hieman kalliimpaa euroilla maksaessa kuin paikallisella valuutalla), mutta jos käyttää äärivähän rahaa (kuten itse käytin käteistä esimerkiksi Bulgariassa 5,50 € edestä) niin tällä tuskin on merkitystä, eikä tarvi stressailla ylimääräisistä uggabugga-hiluista.
Seikkailumieltä reppuun ja eteenpäin, kyllä kaikki lopulta
matkan aikana suttaantuu tavalla tai toisella jos on tarvittaessa valmis
muuttamaan suunnitelmia myös lennosta :) Itse pidin tällä
reissulla eniten Makedoniasta, Bosniasta ja Montenegrosta, toki Kroatian
luonnonpuistot olivat myös lumoavia.
perjantai 28. kesäkuuta 2013
Puolan helmi: Krakova
Juhannus Krakovassa, mikäs sen parempaa. Mieheni toinen
ulkomaamatka huhtikuisen Tallinnan jälkeen :D
Puolassa olin aiemmin käynyt ainoastaan pääkaupunki
Varsovassa, joka on tyyliltään varsin erilainen kuin Krakova. Näistä Krakova
vetää selkeästi enemmän turisteja puoleensa. Varsovan johdosta tiesin Puolasta
etukäteen sen verran, että hintataso on erittäin kohtuullinen, ostostarjonta
hyvää ja arkkitehtuuri (vanhoissa kaupungeissa) viehättävää.
Saavuimme myöhään illalla Krakovan lentokentälle ja päätimme
lähteä tallustamaan juna-asemalle suunnataksemme junalla keskustaan. Juna-asema
on noin puolen kilometrin päässä lentoasemasta ja alkuun perille löytäminen
tuotti hankaluuksia – osittain siksi, että oli pilkkopimeää. Lopulta
havaitsimme päätyneemme perille, kun huomasimme raiteet suoraan jalkojemme alla
– itse laituri oli melkoisen valaisematon ja yksinäinen maitolaituri vähän kuin
keskellä ei mitään. Tässä vaiheessa ei voinut mitenkään havaita, että olimme
juuri saapuneet Puolan suosituimpaan turistikaupunkiin :) Matka junalla
keskustan päärautatieasemalle vei vartin verran ja maksoi kolmisen euroa.
Mikäli ei halua kävellä lentokentän juna-asemalle tai epäilee kykyään löytää
perille niin terminaalin edestä menee myös ilmainen bussikuljetus laiturille.
Majotuksen olimme varanneet vanhan kaupungin kupeesta Hotel
Matejkosta. Erinomaisella sijainnilla varustettu hotelli, jossa erittäin hyvä
hinta/laatusuhde! Aamiainen sisältyi hintaan, pieni ja melko vaatimaton, mutta
kuitenkin. Ilmaista wifiä ei ole saatavilla ja ilmastointi ei kuulu hintaan
lienevät suurimmalle osalle isoimmat miinukset paikassa. Meille kuitenkin
sijainti oli asia 1 ja hinta asia 2, joten hotelli oli nappivalinta. Siisti
hotelli ja ystävällinen henkilökunta. Kivenheiton päässä rautatieasemalta,
isolta ostoskeskukselta sekä vanhasta kaupungista.
Krakova on Puolan vanhimpia ja suurimpia kaupunkeja ja toimi
aikoinaan myös maan pääkaupunkina 1500-luvulle asti. Krakovan vanhakaupunki on
kerrassaan upea, vaikkakin pieni ja onnekseen Krakova selvisi toisesta
maailmansodasta ainoana suurena puolalaiskaupunkina ilman mittavia vahinkoja.
Vanhassa kaupungissa kiertelimme iltaisin aikamme kuluksi
nauttien kauniista miljööstä. Myöskin ruokapaikat jättivät positiivisen kuvan!
Omasta nirsoilustani johtuen perinteinen puolalainen rasvainen ja lihaisa
keittiö ei kuulu suosikkeihini, joten pääasiassa valitsimme italialaista, mutta
kaupungista löytyy hyvin valinnanvaraa, eivätkä vanhankaupunginkaan hinnat
järkytä. Mieheni päätyi myös maistelemaan erilaisia puolalaisia oluita (sekä
ensimmäisen kerran elämässään katkarapuja, todetakseen, että ne eivät todella
ole hänen juttunsa…). Vanhankaupungin tori loistaa paitsi koollaan niin
toimittaa kesäisin hyvin ulkoilmakahvilan virkaa katusoittajineen ja
-taiteilijoineen :) Tunnelma on viihtyisä, eikä ollenkaan tule ajatelleeksi
olevansa kaupungissa, joka on suuresti turistien suosiossa.
Vanhassa kaupungissa kävimme tutustumassa esimerkiksi Wavelin
linnavuoreen, jossa valotti hieman Puolan jakama osa historiastaan Ruotsin
kanssa. Linnavuorelta on mukavat näköalat sekä Veikseljoelle että vanhaan
kaupunkiin. Krakovan halki virtaavan Veiksel joen rannalla sattui myöskin
olemaan konsertti meneillään.
Lyhyen visiittimme aikana päätimme Krakovan lisäksi suunnata
etelään tutustumaan lähemmin vuoristoiseen seutuun ja niinpä matkasimme junalla
katsomaan mäkihyppykisoistaan tunnettua Zakopanea, joka osoittautui varsin
sympaattiseksi pieneksi vuoristokyläksi, onneksemme satuimme kaiken lisäksi
paikalle markkina-aikaan, joten kaupungista jäi hurjan kivat fiilikset ja
profiili vuorten ympäröimänä oli vaikuttava! Zakopane sijaitsee aivan Slovakian
rajalla, joten pidempään Zakopanen matkaan voisi yhdistää vierailun Slovakian
puolella – toki vaeltamista unohtamatta. Ainoan virheen teimme valitessamme
menomatkan kulkuvälineeksemme junan johtuen lipunmyyjätädin varsin
puutteellisesta englanninkielen taidosta ja minun vielä puutteellisemmasta
puolankielen taidostani. Menomatka maitojunalle kesti nelisen tuntia ja
kulkusuuntaakin vaihdettiin kerran jos toisenkin – no tulivatpahan puolalaiset
maalaismaisematkin samalla tutuiksi – eikä muuten yhtään hassummat nekään!
Takaisinpäin köröttelimme kahdessa tunnissa bussilla :)
Aikaa oli varsin rajallisesti, joten päätimme varata
matkanjärjestäjältä kaksoisretken Auschwitz-Wieliczka, jossa samana päivänä
poikettaisiin molemmissa. Itse toteutettuna matka tulee – matkustustavasta
riippuen – hieman edullisemmaksi, mutta samana päivänä molempien toteuttaminen
voisi olla haasteellista ja vaivalloista. Auschwitziin erillistä pääsymaksua ei
ole, mutta Wieliczkaan hinnat ovat paikan mukaisesti aavistuksen suolaiset,
varsinkin kun Puolassa ollaan J Auschwitz 1 ja Auswitz 2 (Birkenau) eivät myöskään
sijaitse aivan vierekkäin, vaan siirtymistä tulee myös paikan päällä. Hintaa
reissuille tuli yhteensä hivenen alta 50 €/naama, joka sisälsi kaikki
kuljetukset, sisäänpääsyt sekä opaspalvelut ja johon olimme vallan tyytyväisiä.
Aamulla suuntasimme ensimmäiseksi Auswitziin
(puolalaisittain Oświęcimiin) ja jo bussimatkalla saimme virittäytyä tunnelmaan
englantia puhuvan oppaan kertoillessa keskitysleiristä ja menneisyydestä. Ensin
vieraille Auswitz 1 leirillä, joka oli vaikuttava kokemus kaikkine kuvineen ja
traagisine ihmiskohtaloineen. Toisessa maailmansodassa natsit vangitsivat
työleireille niin juutalaisia, homoja, jehovantodistajia kun poliittisia
vastustajia. Suurin osa ei selvinnyt, kaasukammiot, lääketieteelliset kokeilut,
taudit, kylmyys, kuumuus ja nälkä tappoivat tehokkaasti. Leirillä oli esillä
paljon kuvamateriaalia leirin uhreista ja tarinoita ihmiskohtaloista. Esillä
oli myös natsien uhreiltaan keräämää omaisuutta, kaikki kun säästettiin:
kasoittain erilaisia silmälaseja, proteeseja, hiusharjoja, kenkiä.
Pysäyttävimpänä näkynä tonneittain hiuksia.
Auswitz-Birkenau oli aikoinaan varsinainen tuhoamisleiri.
Alueelle johti rautatie ja jo asemalla vangeista erotettiin työkykyiset ja
saman tien tuhottavaksi vietävät. Laaja, valtavan kokoinen alue täynnä puisia
suuria hökkeleitä, joissa on valtavat määrät kerrossänkyjä. Talven kylmyys ja
kesän kuumuus ovat melkein käsin kosketeltavia, samalla on selvää, että
esimerkiksi rottien invaasiota ei ollut mikään estämässä. Vessat olivat
alkeelliset, betonirivejä, joissa oli reikiä ja niihin päästiin kahdesti
päivässä. Pysäyttävä paikka, jossa valtavan moni ihmiselämä koki loppunsa.
Iltapäivällä suuntasimme kohti Wieliczkan suolakaivosta,
joka sekin kuuluu UNESCO:n maailmanperintökohteisiin Auschwitzin lisäksi.
Kaivoksessa kuljimme oppaan johdolla parin kilometrin mittaisen reitin syvällä
maan alla ihastellen erilaisia suolasta veistettyjä kappeleita lukuisine
koristeineen. Syvällä kaivoksessa on myöskin esimerkiksi suolajärvi ja oppaan
kertoman mukaan aikoinaan sinne hukkui useampi mies näiden veneiltyä järvellä
ja veneen kaaduttua heidän päälleen – ilmatasku jäi, mutta ei riittänyt
pitkäksi aikaa, suolaa vedessä kun on niin paljon, että uiminen pois veneen
alta oli sula mahdottomuus. Vaikuttava paikka tämäkin.
Kotiinlähtöpäivänä kävimme vielä shoppailemassa
menestyksellä isossa ostoskeskuksessa, jonka jälkeen suunnistimme kohti
kenttää. Paluulennolla meillä oli välilasku Varsovassa, joten suunnistimme
tällä kertaa kotimaanterminaaliin, joka muistutti varsin paljon Sallan
bussiasemaa. Jee!
Kaikkiaan ihana juhannus, ihana kaupunki. Pieni ja sievä.
Pointsit myös kaupungin tupakointikielloille, jotka koskevat sisätilojen
lisäksi esimerkiksi bussipysäkkejä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)