Balkanin helmiä
Heinäkuussa suuntasin kahden viikon reppureissulle
Balkanille, suunnitelmissa kiertää Kroatiaa, Montenegroa, Bosniaa, Makedoniaa,
Kosovoa ja Bulgariaa. Läpikulkumaina saisivat toimia ennestään tutut Albania ja
Serbia. Ensimmäisen viikon säntäilisin yksinäni ristiin rastiin Balkania ja
toiseksi viikoksi T liittyisi seuraan ja rauhoituttaisiin (sikäli mikäli
sellainen kohdallani on mahdollista…?). Suorat lennot varasimme Finnairilta
hyvissä ajoin Dubrovnikiin. Varasin etukäteen myös majoitukset T:n ja
minun yhteisen reissuni ajaksi, mutta oman osuuteni ajattelin katsoa paikan
päällä, netistä kun on lähes mahdotonta saada täysin paikkaansa pitäviä
aikatauluja Balkanin liikenteestä! Kaikenlaisia aikatauluja kyllä löysin ja
kävin läpi – perillä sitten kävi ilmi, että mikään ei ihan pitänyt paikkaansa.
Esimerkiksi Skopjesta Sarajevoon pääsee kyllä bussilla ilta kahdeksalta, mutta
ei suinkaan joka päivä, vaan kaksi kertaa viikossa.
Dubrovnik on erinomainen paikka aloittaa Balkanin kierros.
Busseja kulkee kohtuullisesti eri suuntiin ja on valinnanvaraa minne jatkaa
matkaa, tyypillisimpiä vierailukohteita ovat naapurimaat Bosnia ja Montenegro.
Dubrovnikiin en jäänyt hengailemaan paikalle saavuttuani, vaan suuntasin
suoraan kentältä bussiasemalle, josta klo 15 iltapäiväbussilla köröttelin reilut
pari tuntia Montenegron Kotoriin. Tarkoituksenani oli suorittaa alkuun rankka
matkustus ja suunnata suoraan yöbussilla Albanian läpi Makedonian Ohridiin,
mutta kuinkas kävikään, perjantai-iltana ei bussi sinne kuljekaan, vaan vasta
lauantai-iltana. Niinpä etsiydyin Kotorin vanhaan kaupunkiin, jossa majotuin
huokeaan (mutta hyvätasoiseen!) hostelliin, 8 hengen ryhmähuoneeseen (”Vu de
hostel” saa suosittelut!).
Montenegro: Kotor
Montenegron Kotor kuuluu Kotorin lahden poukaman ympäröimine
alueineen UNESCOn maailmanperintökohteisiin. Eikä ihme, paikka on lumoavan
kaunis. Turkoosina kimalteleva vesi, vanhankaupungin kiemurtelevat muurit ja
vuorien ympäröimä maisema. Turistikaupungin leimasta huolimatta turisteja
tosiasiassa oli hyvin kohtuullisesti varsin pienessä ja sievässä vanhassa
kaupungissa ja hinnat olivat suomalaiselle hyvin kohtuulliset jopa keskellä
varsin ”kallista” vanhaa kaupunkia. Ruoka oli myös hyvää ja tarjontaa laajalti!
Varsinainen rantakohde Kotor ei ole. Pienehkö kivikkoranta
löytyy kivenheiton päästä vanhasta kaupungista, mutta siinäpä se oikeastaan
onkin. Kulttuurikohteena paikka on upea, mutta erittäin pieni, joten
päiväreissukin paikalle on antoisa, pari päivää jo aivan riittävä. Ihmiset ovat
ystävällisiä ja hyvin kielitaitoisia. Valuuttana toimii euro, vaikkakaan
Montenegro ei ole EU:n jäsen. Omia euroja maalla ei olekaan, vaan käytössä on
muiden maiden eurot.
Makedonia: Ohrid
& Skopje
Kotorista matka jatkui yöbussilla Albanian halki kohti
Makedonian Ohridia. Viideltä aamulla pysähdyimme jossain keskellä ei mitään ja
suurin osa porukasta vaihtoi bussia. Missään ei näkynyt mitään merkkejä siitä
missä mahdoimme olla, mikään paikka ei ollut auki ja Makedoniassa ei toki
käytetä myöskään länsimaisia kirjaimia. Bussikuskitkaan eivät toki puhuneet
sanaakaan englantia. Hädissäni huitoessani ja hokiessani ”Ohrid, Ohrid” sedät
alkoivat lopulta levitellä käsiään, Ohrid siis olisi ympärillämme…
Selvä. Parin kilometrin tallustaminen keskustaan melko
pimeässä ja (ilman takkia) myös aavistuksen koleassa säässä. Ensimmäiset
melkein neljä tuntia sainkin tutustua Ohridiin lähes täysin omassa rauhassani –
bongasin kaksi kulkukissaa, yhden koiran ja vanhan miehen, joka väkersi
ongenkoukkuja.
Ohrid on viehättävä. Ohrid-järven rannalla oleva melko
vilkas ja modernin oloinen kävelykatu putiikkeineen, vuoristoinen profiili,
pienet sievät asuinrakennukset, jotka kohoavat rinteellä.Pienen pieni kaupunki,
varustettuna aivan hillittömällä määrällä kirkkoja ja historiaa! Äärimmäisen
viehättävää aluetta. Ensimmäisten kahviloiden avatessa ovensa päädyin
ihailemaan auringon nousua ja kuvittelin tilaavani kaakaon ”hot chocolate”,
mutta sainkin kuuman suklaavanukkaan lasissa, erinomaisen hyvää!
Ohridkaan ei ole rantakohde, piipahdin pienen pienellä
rantakivikkokaistalla, jonka lisäksi järven päälle oli rakennettu kellumaan
auringonottotulien armeija. Muuta rantaa ei käytännössä ollutkaan, mutta se ei
vähennä Ohridin houkuttavuutta matkakohteena. Valuuttana on muuten Makedonian
dinaari ja hinnat erittäin kohtuulliset… Ennen kuin jatkoin matkaani
pääkaupunki Skopjeen, päätin vielä tehdä puolen tunnin veneajelun
Ohrid-järvellä. Vanha setä, joka minua kyytsäsi, näytti itsestään suomalaiseen
lehteen tehdyn lehtijutun! Setä oli aikoinaan ollut töissä tupakkatehtaassa ja
ainakin hänen mukaansa hänellä asiat olivat paljon paremmin Titon
valtakaudella…. Niin tai näin.
Iltapäivällä jatkoin matkaa kolmisen tuntia bussilla
Makedonian pääkaupunki Skopjeen. Maisemat osoittautuivat kerta kaikkiaan
huimiksi! Jylhiä vuoria, vehreää maastoa. Skopjen bussiasemalla minulle
selvisi, että pääsisin vasta kolmen päivän päästä jatkamaan matkaa yöbussilla
Bosnian Sarajevoon, joten päätin varata liput myös päiväreissuille Kosovon
Pristinaan sekä Bulgarian Sofiaan.
Majotuin mukavasti pieneen hostelliin (Shanti hostel 2) syrjäisellä
ja hieman pimeällä kujalla Skopjen bussiaseman ja keskustan välissä. Lisäjännitystä
elämään toivat kaupungissa valtoimenaan elävät kulkukoirat, joista kaikki
kohtaamani olivat onneksi vallan ystävällisiä. Ei kuitenkaan kovasti naurata
kun keskellä yötä pimeällä kujalla valtavan lehmän kokoinen koira juoksee
suoraan kohti, vaikkakin vain tervehtiäkseen… Oli muuten täysi työ pitää koira
hostellin portin ulkopuolella! Raskauspahoinvointi myös hieman haittasi matkantekoa ja sellikaverini eivät ehkä olleet ihan innoissaan kun eräänä aamuna laattasin yläsängystä suoraan lattialle. Tosin kaikki näyttivät jokseenkin tottuneelta moiseen.
Skopje osoittautui ihanaksi. Keskustaa halkova Vardar-joki,
upeat rakennukset sen laidalla, keskusaukion suihkulähteet, musiikki- ja
väriesitykset, boheemi basaarialue, pieni ja sievä eläintarha, suuret
puistoalueet. Kaikkiaan Makedonia yllätti positiivisesti länsimaisuudellaan –
mielikuvani etukäteen olivat jotakuinkin samansuuntaiset kun kokemukseni
Albaniasta ja Makedonia osoittautui kerta kaikkiaan eri planeetalla olevaksi. Köyhä maa, mutta ei kerrota sitä muille. Noin
Helsingin kokoinen, mutta pienemmältä vaikuttava sympaattinen kaupunki, ihana
katukahvilakulttuuri. Paikalla voi käydä myös fiilistelemässä äiti Teresan
kotikonnuilla. Makedonialla on potentiaalia matkailumaana! Suomesta ei paikalle
voi lentää suoraan, mutta naapurimaan Arlandan kentältä on toisinaan Skopjeen
suoria lentoja.
Bulgaria: Sofia
Sofiaan päätin tehdä päiväreissun, huolimatta raskaasta
viiden tunnin bussimatkasta. Edestakaista matkaa ei muuten voi hankkia
lähtöpisteestä, mikäli tulee takaisin eri yhtiön bussilla… Sofian bussiasema
muistuttikin sitten ihan Turkin bussiasemia, jokaisella yhtiöllä oli oma pieni
kojunsa, omat bussinsa, omat kohteensa ja omat aikataulunsa… Kesti siis aikansa
selvittää mistä saa ostettua liput päivän myöhäisimpään Sofia-Skopje lähtöön!
Sofia on Bulgarian pääkaupunki. Mielenkiintoinen kohde sinänsä,
tätä ennen viimeksi olin poikennut Bulgariassa vuonna 2004 ja silloin kohteet
olivat Mustanmeren rannikolla sijaitsevat Sunny beach, Nessebar ja Burgas.
Sofia on oikeastaan jollain
tavalla pieni ja kodikas – helposti hallittavissa kävellen, ei mikään megaluokan pääkaupunki. Mitään mielestäni kovin
ihmeellistä nähtävää kaupungissa ei ole, keskusta-aukioiden laidoilla on joitakin varsin
hienoja rakennuksia ja kivoja kirkkoja, mutta paikoitellen myös selvää
rähjäisyyttä. Kahvilakulttuuri on vilkasta ja tunnelmallista ja shoppailijalle
Sofia on hyvä kohde niin hintojensa kuin tarjontansakin puolesta.
Kosovo: Pristina
Kun kerran vieressä oltiin niin pitihän sitä piipahtaa myös
Kosovon pääkaupungissa Pristinassa. Matka Skopjesta taittui parissa tunnissa
minibussilla. Ennakkoon Pristinassa ei pitänyt olla mitään erityisen mielenkiintoista ja
se piti melko hyvin kutinsa. Tai sitten en vain löytänyt oikeita asioita?
Kohtuullisen ruma, yliliikennöity kaupunki, jossa
silmiinpistävää on jenkkifanitus Bill Clintonin patsaineen ja USAn
presidenttien mukaan nimettyine katuineen. Mielenpainuvin kokemus oli Pristinan
bussiaseman vessat, jotka olivat ehdottomasti kamalammat kiinalaiset
kyykkyvessat, kuin Pekingissä ikinä! Todella halpaa Kosovossa on ja valuuttana
euro, mikä sinänsä on kivaa. Mielestäni kuitenkin päiväreissu kohde, ainakaan itselläni
ei kiinnostusta pidempään visiittiin löytyisi. Missään määrin pelottavana en
kohdetta osannut pitää.
Kosovossa vieraillessa kannattaa muistaa myös, että välit
Serbian kanssa ovat kireähköt, joten maahantulosäännösten kanssa kannattaa olla
tarkkana. Jos saavut Kosovoon vaikkapa Makedoniasta, niin et voi jatkaa suoraan
matkaa Serbiaan tai sinut katsotaan laittomasti maahantulleeksi. Kosovosta
Serbiaan pyrkivällä on oltava aiemmin saatu Serbian maahantuloleima. Vaihtoehdoksi
jää siis palata samaa reittiä takaisin Makedoniaan ja mennä sen jälkeen
Serbiaan.
Bosnia: Sarajevo
& Mostar
Toinen pitkä ja piinallinen yö bussissa takana, tällä kertaa
tosin bussisetä jopa väkersi minulle oman sängyn! Johtuen Skopje-Sarajevo
aikatauluista jäi Bosnian visiittini aiottua lyhyemmäksi: vietin ensin päivän
tallustelemalla pitkin Sarajevon vanhaa kaupunkia (todella kivanoloinen ja
symppiskaupunki, joskin ihan liian pinnalliseksi vilkaisuksi jäi tutustuminen!), jonka jälkeen suuntasin illaksi kohti Mostaria. Mostarissa
poikkesin vanhaan kaupunkiin illalliselle ja ihailemaan vanhaa upeaa siltaa
(Stari Most), josta Mostar onkin kuuluisa.
Bosniaan houkuttaa kenties jonain päivänä vielä palata.
Mostarissa yksi ilta oli ihan riittävä, mutta Sarajevossa voisi hyvinkin
viettää viikonloppua ja lomakohteena Bosnia on huomattavasti Kroatiaa
edullisempi, mutta varustettuna yhtä upealla ilmastolla ja hulppeilla
maisemilla.
Aamusta suuntasin suoraan bussilla kohti Dubrovnikia, josta
T:n kanssa suunnistimme edelleen Montenegron Kotoriin kahdeksi yöksi.
Kroatia: Dubrovnik,
Plitvice & Krka
Montenegrosta palailimme T:n kanssa Dubrovnikiin.
Kroatiassa on perinteisesti tarjolla paljon kotimajoitusta ja olimmekin
varanneet majoituksen aivan vanhan kaupungin kupeesta vanhalta ihastuttavalta
papparaiselta, joka osoittautui Suomifaniksi tietäen muun muassa Kimi Räikkösen
ja Mika Häkkisen.
Dubrovnikissa on kerrassaan upea vanha kaupunki, tulisen
kuumaa keskikesällä, miljoona porrasta, tsiljoona turisti, täyteen kansoitettu
piskuinen rannanpätkä ja suurimmaksi osaksi törkeän kalliita ravintoloita.
Hieno paikka nähdä ja kokea, mutta lyhyt visiitti todella riittää. Itse
onnistuimme ihan majapaikkamme kulmalta bongaamaan erinomaisen ravintolan niin
hinnoiltaan kuin laadultaan ja söimmekin lopulta samassa paikassa jokainen
päivä – erityisesti gnocchit ja pizza greece olivat makuumme.
Dubrovnikista vuokrasimme auton – etukäteispelot
Kroatiassa ajamisessa osoittautuivat täysin turhiksi. Dubrovnikista pohjoiseen menee tasan yksi
moottoritie, joten eksymisen vaaraa ei ole. Matkalla on tietulleja, joten
matkanteosta joutuu kyllä maksamaan, mutta sitten saakin posottaa yhtä soittoa 140 km/h erittäin
hyväkuntoista tietä eteenpäin erittäin vähäisten kanssa autoilijoiden seurassa!
Ei paha, kun matkaa on rutkasti edessä! Mielenkiintoisena juttuna myös rahanvaihto osoittautui kohdallamme edullisimmaksi tietullissa, maksettiin siis aina niin isolla eurosetelillä kun löydettiin ja otettiin vaihtorahat kunina... Vuokrasimme auton siis kahdeksi päiväksi ja
suunnitelmanamme oli piipahtaa Plitvicen ja Krkan kansallispuistoissa ja yöpyä
välillä Zadarin kaupungissa.
Auton vuokraaminen olikin sitten oma operaationsa. Turisti-infossa ystävällinen työntekijä hoiti asian puolestamme, mutta maanantaina aamulla mitään autoa ei näkynyt missään. Hiltonin aulassa työntekijät kuitenkin tekivät kaikkensa auttaakseen meitä (oletettavasti luulivat kyllä meidän majoittuvan heidän hotellissaan...) ja saimmekin lopulta käyttöömme automaattivaihteisen henkilöauton hieman alkuperäistä hintaa edullisemmin. Tosin vuokraajasedällä oli valtava kiire ja hän suorastaan vain lykkäsi avaimet kouraan ja kertoi että "tuolla, tuolla, tuolla ja tuolla on lommoja, hyvää matkaa". Mielessä hetkellisesti kummittelivat kaikki ohjeistukset siitä kuinka lommot käydään etukäteen yhdessä läpi, kuvataan, kirjataan paperille..
Matkaan päästiin kuitenkin! Plitvice osoittautui uskomattoman kauniiksi. Kiersimme noin neljän tunnin mittaisen patikkaretken puiston halki ihaillen turkoosina kimmeltäviä järviä, vehreitä metsikköjä ja näimme myös kuuluisat ”roikkuvat järvet”. Edes lukuisat muut turistit eivät onnistuneet pilaamaan tunnelmaa. Upea paikka!
Zadarissa vietimme vain yön ja jatkoimme aamulla matkaa
suoraan Krkan kansallispuistoon. Krka ei ole yhtä kaunis kuin Plitvice, mutta
pointsit siitä, että vesiputoukseen pääsee uimaan!
Rankat kaksi päivää, paljon ajamista, mutta oli todellakin
sen arvoista. Viimeiset yksi ja puoli päivää Dubrovnikissa kuluivatkin lähinnä
rauhassa reissusta toipuessa.
Matkustamisesta
Balkanilla yleensä
Balkanilla pääsääntöisesti bussi on vaihtoehto numero 1
silloinkin vaikka junayhteyksiä olisi tarjolla. Bussien kulkemisesta saa tietoa
Internetistä, mutta tieto ei useinkaan pidä täysin paikkaansa – esimerkiksi
kulkupäivät voivat olla erilaiset. Matkantekoon kannattaa siis varata hieman
joustovaraa aikataulujen ja reittisuunnitelmien kanssa – majoituksia sai vallan
hyvin aivan keskellä kesääkin ilman varoitusaikaa (riippuu tietysti siitäkin
mitä majoitukselta edellyttää, omat edellytykseni olivat hinta ja sijainti).
Usein bussiasemalla on jo vastassa joukko majoituksen tarjoajia ja tässä
vaiheessa on oiva tilaisuus päästä tinkimään.
Myöskään matkankesto eri kohteiden välillä ei ole lähes
koskaan lukkoon lyöty. Jotain hassua voi tapahtua tai sitten ei. Rajanylitysten
kestossa voi olla todella suurta vaihtelua, toisinaan meiltä kerättiin kaikilta
passit, toisinaan vain osan passit otettiin, joskus seisottiin kaikki ulkona ja
otettiin kaikki tavaratkin ulos. Leimojakin tulee periaatteella miten sattuu,
itse sain leimat kummallakin menokerralla Montenegrosta ja Kosovosta maahantulo
ja maastapoistumisleiman, muuten mentiin leimatta. Dubrovnikista käsin jos
aikoo matkustaa muualle Kroatiaan, vaatii jo sekin rajanylitystä Bosniaan ja
takaisin, sillä Bosnia halkaisee noin parikymmentä kilometriä rantaviivasta
Kroatian eteläosassa. Meidän ylittäessä rajaa toisella kertaa sedälle riitti,
että sanottiin olevamme Suomesta. Pääasiallisesti rajanylitykset sujuivat
kohdallamme varsin kohtuullisesti, mutta silti useampi tekemistäni
bussimatkoista heitti saapumisajaltaan 0,5-4 tuntia.
Rahanvaihdosta ei kannata stressata, kannattavinta on vaihtaa euroja perillä paikalliseen valuuttaan. Useimmissa maissa monin paikoin myös eurot kelpaavat suoraan maksuvälineenä (toki kaikki hieman kalliimpaa euroilla maksaessa kuin paikallisella valuutalla), mutta jos käyttää äärivähän rahaa (kuten itse käytin käteistä esimerkiksi Bulgariassa 5,50 € edestä) niin tällä tuskin on merkitystä, eikä tarvi stressailla ylimääräisistä uggabugga-hiluista.
Seikkailumieltä reppuun ja eteenpäin, kyllä kaikki lopulta
matkan aikana suttaantuu tavalla tai toisella jos on tarvittaessa valmis
muuttamaan suunnitelmia myös lennosta :) Itse pidin tällä
reissulla eniten Makedoniasta, Bosniasta ja Montenegrosta, toki Kroatian
luonnonpuistot olivat myös lumoavia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti