Juhannus Krakovassa, mikäs sen parempaa. Mieheni toinen
ulkomaamatka huhtikuisen Tallinnan jälkeen :D
Puolassa olin aiemmin käynyt ainoastaan pääkaupunki
Varsovassa, joka on tyyliltään varsin erilainen kuin Krakova. Näistä Krakova
vetää selkeästi enemmän turisteja puoleensa. Varsovan johdosta tiesin Puolasta
etukäteen sen verran, että hintataso on erittäin kohtuullinen, ostostarjonta
hyvää ja arkkitehtuuri (vanhoissa kaupungeissa) viehättävää.
Saavuimme myöhään illalla Krakovan lentokentälle ja päätimme
lähteä tallustamaan juna-asemalle suunnataksemme junalla keskustaan. Juna-asema
on noin puolen kilometrin päässä lentoasemasta ja alkuun perille löytäminen
tuotti hankaluuksia – osittain siksi, että oli pilkkopimeää. Lopulta
havaitsimme päätyneemme perille, kun huomasimme raiteet suoraan jalkojemme alla
– itse laituri oli melkoisen valaisematon ja yksinäinen maitolaituri vähän kuin
keskellä ei mitään. Tässä vaiheessa ei voinut mitenkään havaita, että olimme
juuri saapuneet Puolan suosituimpaan turistikaupunkiin :) Matka junalla
keskustan päärautatieasemalle vei vartin verran ja maksoi kolmisen euroa.
Mikäli ei halua kävellä lentokentän juna-asemalle tai epäilee kykyään löytää
perille niin terminaalin edestä menee myös ilmainen bussikuljetus laiturille.
Majotuksen olimme varanneet vanhan kaupungin kupeesta Hotel
Matejkosta. Erinomaisella sijainnilla varustettu hotelli, jossa erittäin hyvä
hinta/laatusuhde! Aamiainen sisältyi hintaan, pieni ja melko vaatimaton, mutta
kuitenkin. Ilmaista wifiä ei ole saatavilla ja ilmastointi ei kuulu hintaan
lienevät suurimmalle osalle isoimmat miinukset paikassa. Meille kuitenkin
sijainti oli asia 1 ja hinta asia 2, joten hotelli oli nappivalinta. Siisti
hotelli ja ystävällinen henkilökunta. Kivenheiton päässä rautatieasemalta,
isolta ostoskeskukselta sekä vanhasta kaupungista.
Krakova on Puolan vanhimpia ja suurimpia kaupunkeja ja toimi
aikoinaan myös maan pääkaupunkina 1500-luvulle asti. Krakovan vanhakaupunki on
kerrassaan upea, vaikkakin pieni ja onnekseen Krakova selvisi toisesta
maailmansodasta ainoana suurena puolalaiskaupunkina ilman mittavia vahinkoja.
Vanhassa kaupungissa kiertelimme iltaisin aikamme kuluksi
nauttien kauniista miljööstä. Myöskin ruokapaikat jättivät positiivisen kuvan!
Omasta nirsoilustani johtuen perinteinen puolalainen rasvainen ja lihaisa
keittiö ei kuulu suosikkeihini, joten pääasiassa valitsimme italialaista, mutta
kaupungista löytyy hyvin valinnanvaraa, eivätkä vanhankaupunginkaan hinnat
järkytä. Mieheni päätyi myös maistelemaan erilaisia puolalaisia oluita (sekä
ensimmäisen kerran elämässään katkarapuja, todetakseen, että ne eivät todella
ole hänen juttunsa…). Vanhankaupungin tori loistaa paitsi koollaan niin
toimittaa kesäisin hyvin ulkoilmakahvilan virkaa katusoittajineen ja
-taiteilijoineen :) Tunnelma on viihtyisä, eikä ollenkaan tule ajatelleeksi
olevansa kaupungissa, joka on suuresti turistien suosiossa.
Vanhassa kaupungissa kävimme tutustumassa esimerkiksi Wavelin
linnavuoreen, jossa valotti hieman Puolan jakama osa historiastaan Ruotsin
kanssa. Linnavuorelta on mukavat näköalat sekä Veikseljoelle että vanhaan
kaupunkiin. Krakovan halki virtaavan Veiksel joen rannalla sattui myöskin
olemaan konsertti meneillään.
Lyhyen visiittimme aikana päätimme Krakovan lisäksi suunnata
etelään tutustumaan lähemmin vuoristoiseen seutuun ja niinpä matkasimme junalla
katsomaan mäkihyppykisoistaan tunnettua Zakopanea, joka osoittautui varsin
sympaattiseksi pieneksi vuoristokyläksi, onneksemme satuimme kaiken lisäksi
paikalle markkina-aikaan, joten kaupungista jäi hurjan kivat fiilikset ja
profiili vuorten ympäröimänä oli vaikuttava! Zakopane sijaitsee aivan Slovakian
rajalla, joten pidempään Zakopanen matkaan voisi yhdistää vierailun Slovakian
puolella – toki vaeltamista unohtamatta. Ainoan virheen teimme valitessamme
menomatkan kulkuvälineeksemme junan johtuen lipunmyyjätädin varsin
puutteellisesta englanninkielen taidosta ja minun vielä puutteellisemmasta
puolankielen taidostani. Menomatka maitojunalle kesti nelisen tuntia ja
kulkusuuntaakin vaihdettiin kerran jos toisenkin – no tulivatpahan puolalaiset
maalaismaisematkin samalla tutuiksi – eikä muuten yhtään hassummat nekään!
Takaisinpäin köröttelimme kahdessa tunnissa bussilla :)
Aikaa oli varsin rajallisesti, joten päätimme varata
matkanjärjestäjältä kaksoisretken Auschwitz-Wieliczka, jossa samana päivänä
poikettaisiin molemmissa. Itse toteutettuna matka tulee – matkustustavasta
riippuen – hieman edullisemmaksi, mutta samana päivänä molempien toteuttaminen
voisi olla haasteellista ja vaivalloista. Auschwitziin erillistä pääsymaksua ei
ole, mutta Wieliczkaan hinnat ovat paikan mukaisesti aavistuksen suolaiset,
varsinkin kun Puolassa ollaan J Auschwitz 1 ja Auswitz 2 (Birkenau) eivät myöskään
sijaitse aivan vierekkäin, vaan siirtymistä tulee myös paikan päällä. Hintaa
reissuille tuli yhteensä hivenen alta 50 €/naama, joka sisälsi kaikki
kuljetukset, sisäänpääsyt sekä opaspalvelut ja johon olimme vallan tyytyväisiä.
Aamulla suuntasimme ensimmäiseksi Auswitziin
(puolalaisittain Oświęcimiin) ja jo bussimatkalla saimme virittäytyä tunnelmaan
englantia puhuvan oppaan kertoillessa keskitysleiristä ja menneisyydestä. Ensin
vieraille Auswitz 1 leirillä, joka oli vaikuttava kokemus kaikkine kuvineen ja
traagisine ihmiskohtaloineen. Toisessa maailmansodassa natsit vangitsivat
työleireille niin juutalaisia, homoja, jehovantodistajia kun poliittisia
vastustajia. Suurin osa ei selvinnyt, kaasukammiot, lääketieteelliset kokeilut,
taudit, kylmyys, kuumuus ja nälkä tappoivat tehokkaasti. Leirillä oli esillä
paljon kuvamateriaalia leirin uhreista ja tarinoita ihmiskohtaloista. Esillä
oli myös natsien uhreiltaan keräämää omaisuutta, kaikki kun säästettiin:
kasoittain erilaisia silmälaseja, proteeseja, hiusharjoja, kenkiä.
Pysäyttävimpänä näkynä tonneittain hiuksia.
Auswitz-Birkenau oli aikoinaan varsinainen tuhoamisleiri.
Alueelle johti rautatie ja jo asemalla vangeista erotettiin työkykyiset ja
saman tien tuhottavaksi vietävät. Laaja, valtavan kokoinen alue täynnä puisia
suuria hökkeleitä, joissa on valtavat määrät kerrossänkyjä. Talven kylmyys ja
kesän kuumuus ovat melkein käsin kosketeltavia, samalla on selvää, että
esimerkiksi rottien invaasiota ei ollut mikään estämässä. Vessat olivat
alkeelliset, betonirivejä, joissa oli reikiä ja niihin päästiin kahdesti
päivässä. Pysäyttävä paikka, jossa valtavan moni ihmiselämä koki loppunsa.
Iltapäivällä suuntasimme kohti Wieliczkan suolakaivosta,
joka sekin kuuluu UNESCO:n maailmanperintökohteisiin Auschwitzin lisäksi.
Kaivoksessa kuljimme oppaan johdolla parin kilometrin mittaisen reitin syvällä
maan alla ihastellen erilaisia suolasta veistettyjä kappeleita lukuisine
koristeineen. Syvällä kaivoksessa on myöskin esimerkiksi suolajärvi ja oppaan
kertoman mukaan aikoinaan sinne hukkui useampi mies näiden veneiltyä järvellä
ja veneen kaaduttua heidän päälleen – ilmatasku jäi, mutta ei riittänyt
pitkäksi aikaa, suolaa vedessä kun on niin paljon, että uiminen pois veneen
alta oli sula mahdottomuus. Vaikuttava paikka tämäkin.
Kotiinlähtöpäivänä kävimme vielä shoppailemassa
menestyksellä isossa ostoskeskuksessa, jonka jälkeen suunnistimme kohti
kenttää. Paluulennolla meillä oli välilasku Varsovassa, joten suunnistimme
tällä kertaa kotimaanterminaaliin, joka muistutti varsin paljon Sallan
bussiasemaa. Jee!
Kaikkiaan ihana juhannus, ihana kaupunki. Pieni ja sievä.
Pointsit myös kaupungin tupakointikielloille, jotka koskevat sisätilojen
lisäksi esimerkiksi bussipysäkkejä!
Kumman kaa on mielenkiintoisempi matkustaa
VastaaPoistaiskän vai aviomien?
Älä vain vastaa täällä.
Seppo