Meillä oli varattuna koko perheen lomamatka Kreikkaan syksylle 2020, mutta silloin korona vesitti suunnitelmat. Lapset olivat siis päässeet viimeksi aurinkolomalle ulkomaille alkuvuodesta 2019. V:n iho oli myös ollut aika kehnossa kunnossa, joten päätimme, että nyt on aika tehdä reissu, jonne myös lapset otetaan mukaan. Koululaisten lomat ovat harmilliseen huonoon aikaan (= kaikki on kallista), joten päätimme lähteä matkaan keskellä kesää, vaikka muutoin loppuvuosi olisi houkuttanut enemmän. Kohde ja hotelli valittiin ensisijaisesti lasten ehdoilla, kuitenkin selvästi halvimmasta päästä tarjontaa. Tällä perusteella kohteeksi valikoitui Kypros ja Fig Tree Bay. Sain iskältä kuulla käyneenikin täällä iskän 50v. synttäreiden aikaan eli pikkulapsena.
T oli alkuun vähän huolissaan kohdevalinnasta, kun eikös se ole lähellä Ukrainaa. No ei ole, vaan aika tasan yhtä kaukana kuin me normaalistikin. En sitten viitsinyt mainita, että Syyria on kyllä muutaman sadan kilometrin päässä.
Matkan varasimme Apollomatkoilta Sunrise Garden hotelliin. Hotelli oli aivan nappivalinta ja huomattavasti meidän tarpeisiin sopivampi kuin mitä etukäteen tiesimmekään. Hotellissa oli ainakin pari eri rakennusta, me majoituimme kadulta kauempana olevassa huoneistossa, mikä oli tosi hyvä, sillä sijainti oli hiljainen ja rauhallinen. Huoneisto oli siisti, meillä oli T:n kanssa oma makkari ja lapset nukkuivat toisessa huoneessa. Parveke oli uima-altaalle ja ilmastointi toimi hyvin. Hotellilla oli kunnollisen kokoinen uima-allas ja vaikka allastuolit olivatkin kovassa käytössä niin yleensä onnistuimme saamaan pari itsellemmekin. Joka päivä tulikin uitua runsain mitoin. Etukäteen olin aika huolissani siitä miten lapset pärjäävät + 30 asteen helteissä, mutta uima-altaalla vietettyjen päivien kanssa lämpötila sopi varsin hyvin yhteen. Altaalla oli myös allasbaari, josta saattoi tilata juotavaa ja pientä purtavaa samalla kun istuskeli altaassa.
Parasta paikassa oli kuitenkin se, että siellä oli maksuton lastenhoito kaksi kertaa päivässä muina päivinä paitsi tiistaisin, aamupäivästä 2h ja iltapäivästä 2h. Huomasin tämän ihan sattumalta hotellin nettisivuilta, Apollomatkat eivät tästä olleet kertoneet mitään. Tätä hyödynsimmekin useampaan otteeseen. Vaikka yhteistä kieltä ei ollut niin lapset tyytyväisinä kävivät leikkimässä ja saivat superhienoja kasvomaalauksia ja me T:n kanssa saatoimme yhdessä piipahtaa hetkeksi jonnekin tai käydä syömässä. Täydellistä!
Fig Tree Bay on aivan turistikohde eli mitään ihmeellistä näkemistä sieltä on turha odottaa. Yhtenä päivänä T:n kanssa kävelimme läheiselle kukkulalle, jolla oli pieni kirkkorakennus, profeetta Elian kirkko. 196 porras askelmaa ylöspäin ja siellä pieni kirkko nökötti ja ympärillä aukenivat näkymät Fig Tree Bayihin. Paikalla oli myös onnenpuu, johon saatoi ripustaa lapulle kirjoitetun toiveen. Tässä ne varsinaiset nähtävyydet ehkä sitten olivatkin.
Fig Tree Bay kuitenkin toimi itseasiassa todella hyvin lasten kanssa lomailuun. Päivät vietettiin uima-altaalla, koska lämpötilat olivat tosi korkeita. Kävimme myös tosi kauniilla, mutta ruuhkaisella rannalla. Atoopikon, jolla ihossa on rikkoa, kannalta suolainen merivesi ei kuitenkaan toimi kovin hyvin vaan kirveltää, jonka vuoksi ensisijaisesti joudumme suosimaan makean veden altaita. Iltaisin auringon laskiessa alkoi olla hieman viileämpää ja niinpä kävimme yhtenä iltana esimerkiksi tivolissa (luna park), joka oli ihan kivenheiton matkan päässä. Tivoli oli varsin pieni (läheisessä Ayia Napassa olisi ollut paljon isompi ja helposti yhdellä bussilla saavutettavissa), mutta ihan mukavaa iltapuuhaa. Hinnat olivat hieman tyyriit ja arvoin pitkään ostaako pelkkiä yksittäislippuja vai ranneke, joka oikeutti tiettyjä laitteita käyttämään rajattomasti. Päädyin rannekkeeseen ja hyvilläni laskin, että ipanat kyllä riekkuivat koko rahan edestä vaikka halusivatkin välttämättä käydä lisäksi maailmanpyörässä, josta piti erikseen maksaa aika suolaisesti.
Ayia Napa sijaitsee lähellä Fig Tree Bayta, vain reilun 10km päässä. Ayia Napa on selvästi isompi ja vilkkaampi paikka, josta löytyy myös yöelämää jos sellaista sattuu kaipaamaan. Me suuntasimme Ayia Napaan paikallisbussilla käydäksemme Water World nimisessä vesipuistossa. Ostin liput etukäteen netistä ja suuren hämmennyksen vallassa luin lipusta miten koronarokotukset tarkastatetaan saapuessa (apua, lapsilla ei ole rokotuksia) tai sitten pitää olla PCR-testi. Lipun mukaan pikatesti voitaisiin tehdä alueen edustalla aamusta olevassa pisteessä, mutta ohjeena oli nettisivuilta tarkastaa pisteen aukioloajat, koska ne voivat olla poikkeavat. Nettisivuilta ei löytynyt sanaakaan mistään rokotusten tarkastuksesta. Olin kuitenkin aamuun saakka aika hermona, kunnes sitten selvisi, että lippuihin oli jäänyt vanhentunut tieto asiasta. Rokotuksia ei vaadittu, eikä kukaan niitä tarkastanut.
WaterWorld oli tosi kiva paikka. Se oli antiikin Kreikan teeman mukaan tehty ja melko iso alue, jolla oli useita erilaisia altaita ja vesiliukumäkiä. Eri puolilla oli myös runsaasti maksuttomi aurinkotuoleja ja tavarat sai jätettyä lukittavaan lokeroon. Vesiliukumäet olivat lapsille vielä turhan hurjia, mutta suosikit puistosta löytyivät heti: Minotauruksen labyrintti, jossa lapset kiipesivät jonkinlaisen joustavan puolipallon päälle naruista kiinni pitäen ja laskivat alas, Poseidonin aaltoallas, jossa joka tunti tulivat mahtavat aallot ja Odysseuksen joki, jossa pitkin "jokea" saattoi rauhakseen kelluskella menemään yhden tai kahden loikoiltavalla renkaalla. Erityisesti näiden kolmen paikan väliä seilaten meni hienosti koko päivä tosi viihtyisästi. Jossain kohtaa paikalla oli myös taikuri esiintymässä. Söimme myös puistossa ja oli ilahduttavaa huomata, että toisin kuin Suomessa, oli syöminen ihan samaa hintaluokkaa vesipuistossa kuin Fig Tree Bayssakin. WaterWorldin nettisivuilta löytyy tosi hyvät tiedot paikasta ja mm. kuvat ja videot eri aktiviteeteista.
WaterWorldin jälkeen suuntasimme Ayia Napan keskustaan syömään Hard Rock Cafeeseen. Otimme yhteisen jälkiruuan meille kaikille neljälle ja V:n silmät loistivat lautasina kun jättiläismäinen jäätelöannos tuotiin pöytään. Alun perin oli ajatus, että olisimme syömisen jälkeen vielä suunnannet illaksi Ayia Napan lunaparkiin, mutta kello oli sen verran paljon ja väsymys painoi, että päätimme suunnata takaisin hotellille samalla paikallisbussilla, jolla olimme tulleetkin.
Kypros on jaettu kahteen osaan, kreikkalaiseen (Kyproksen tasavalta) ja turkkilaiseen Pohjois-Kyprokseen. Me majoituimme kreikkalaisella puolella, mutta ei kovin kaukana turkkilaisen puolen rajasta. Turkkilaisella puolella sijaitsee Famagustan kaupunki, jossa on Varosha niminen alue. 1970-luvun alkupuolella Famagusta oli suosituimpia lomakohteita Kyproksella ja esimerkiksi Varoshaan rakennettiin runsaasti hotelleja, jotka olivat myös filmitähtien suosiossa. Kuitenkin 1974 tehtiin vallankaappausyritys Kreikan sotilasjuntan tukemana ja vastauksena siihen Turkin armeija miehitti pohjoisen Kyproksen. Kyproksenkreikkalaisia pakeni pohjoisosista eteläpuolelle kun taas eteläpuolelta Kyprosta pakeni tai siirrettiin tuhansia kyproksenturkkilaisia pohjoispuolelle.
Turkin armeija sai myös Famagustan alueen valtaansa, aitasi Varoshan ja sen jälkeen alueelle ei ollutkaan enää asiaa. Alue jäi niille sijoilleen asukkaiden paetessa. Pyykit jäivät roikkumaan, keskeneräiset ruuat pöydille ja keskeneräiset hotellit ja nostokurjet jäivät paikoilleen. Asukkaat eivät ole päässeet palaamaan. Vuosikymmeniin alueelle ei edes päässyt muita kuin Turkin armeijan väkeä ja YK:n henkilöstöä. Kävin Famagustassa 2010-luvun alussa ja rannalta katselin Varoshaa, mutta se oli tarkoin vartioitu ja esim. kuvaaminen Varoshan suuntaan oli kiellettyä. Nyt kuitenkin Varoshan alueelle oli mahdollista päästä, joten halusin toki päästä käymään tässä aavekaupungissa.
Kohtuuhintaiset matkat löytyivät The Original Red Bus -yhtiöltä, joka kuljetti turisteja kaksikerroksilla kirkkaan punaisilla busseilla, joissa yläkerta oli avoin. Retki oli puolenpäivän mittainen ja matka perille sujui hyvin rajamuodollisuuksineen. Lapsillehan aavekaupunki sinänsä oli vähän tylsä juttu ja sää oli toki tosi kuuma, joten jonkin verran valitusta riitti. Jos olisi vaihtoehtoja niin lapset olisi toki kannattanut tältä retkeltä jättää pois. Varoshaan oli kuitenkin aavetalojen keskelle ja rannalle avattu muutama (varsin pieni) ns. kahvila, joista sai ostettua virvokkeita ja jäätelöä, joten etenemimme käytännössä jäätelön voimin kahvilalta toiselle. Hintataso oli turkkilaisella puolella huomattavasti alhaisempi kuin Kyproksen kreikkalaisella puolella. Oli huikeaa päästä omin silmin näkemään paikka, joka aikoinaan loisti ja nyt oli rapistunut niille sijoilleen. Saa nähdä mitä alueelle tapahtuu tulevaisuudessa. Matkat bussilla sujuivat hyvin myös rajan ylityksineen. YK:n rauhanturvajoukot vartioivat yhä rajavyöhykettä. Pohjois-Kyproshan aikoinaan julistautui itsenäiseksi Kyproksen turkkilaiseksi tasavallaksi, mutta sen on tunnustanut ainoastaan Turkki. Kyproksella on vuosia käyty rauhanneuvotteluja ja selvitetty esimerkiksi mahdollisuutta jälleenyhdistyä esimerkiksi liittovaltiotyyppisesti, mutta ratkaisua ei ole löydetty.
Iltaisin Fig Tree Bayn taivaalla näkyi jotain värikkäitä valonsäteitä. V kiinnostui näistä ja halusi, että mentäisiin katsomaan. Sain selvitettyä, että kyse oli eräänlaisesta vesivaloshowsta (Magic dancing waters). Varasimme liput ja illalla menimme katsomaan näytöstä ja olihan muuten hieno! Lapsetkin jaksoivat koko näytöksen ajan istua paikallaan katsomassa valojen ja veden sekä jonkinlaisten laserjuttujen näytöstä musiikin säestämänä. Meillä oma pöytä, jonne sai myös ostaa purtavaa ja juotavaa ja olisi paikalla voinut halutessaan illallistaakin. Olin ihan tyytyväinen, että istuimme melko takana, koska edessä olleet taisivat saada myös vesipesun. Shown lopuksi tilaan puhallettiin iso määrä saippuakuplia ja show tosiaan fiilikseltään oli taianomainen.
Tämä oli myös ilta, jolloin olimme kaikista myöhimpään liikkeellä. Päivisin kovin rauhalliselta vaikuttanut Fig Tree Bay olikin illalla aivan täynnä väkeä ja iloista puheensorinaa, eikä mistään uneliaasta paikasta ollut tietoakaan. Tällöin olisi myös ollut tarjolla jonkinlaiset filmifestivaalit, joissa olisi päässyt seuraamaan ulkoilmaelokuvia.
Ruokapaikoista Fig Tree Bayssa täytyy muuten erikseen mainita italialainen Marcello's. Tosi hyvää
Kypros ja Fig Tree Bay osoittautui oikein loistavaksi matkakohteeksi kun tarkoitus oli lomailla lasten ehdoilla eikä ollut tarve kierrellä kovin mitään nähtävyyksiä. Tänne voitaisiin tulla joskus toistekin.
