Tarkoituksenamme oli kesällä 2023 lähteä Pohjois-Norjaan ja jättää lapset matkan varrella anopin hoiviin. Anoppi kuitenkin päättikin suunnata luoksemme Etelä-Suomeen niin päädyimme siihen, että täältä on kätevämpää matkata lentokentälle kun ei ole pakko mennä ensin pohjoiseen ja tällöin myöskään säät eivät samalla tavoin vaikuta reissuun. Selvittelimme siis minnepä saa edulliset lennot ja missä myös eläminen olisi kohtuuhintaista. Kohteeksi valikoitui Serbian Belgrad, jossa olen käynyt kerran aiemminkin ja josta pidän kovasti.
Lämpötilat Belgradissa ovat heinäkuussa tyypillisesti 18-31 astetta eli ihan ok. Puolitoista viikkoa ennen lähtöä Forecan säätiedotukset kuitenkin lupailivat kaupunkiin 40 astetta, jolloin alkoi vähän jännittää. Saimme reissun ajaksi kyllä varsin kuumaa säätä (38-28 astetta), mutta emme sentään lopulta ihan niin kuumaa tai koko ajalle mitä alkuun ennustettiin.
Meillä oli lennot Belgradiin AirBalticilla Riian kautta. Huomasin ennen reissua uutisista, että AirBalticilla on ollut ongelmia saada varaosia tiettyyn konetyyppiin, josta on aiheutunut pulaa koneista ja myöhästymisiä sekä peruutuksia. Edellisenä iltana myöhään ennen aikaista aamulentoa sainkin AirBalticilta tekstarin, mutta siinä onneksi kerrottiin vain konetyypin vaihtuneen ja lentäisimmekin Airbusin sijaan Boeingilla. Myöhemmin sain kuitenkin toisenkin tekstarin, jossa kerrottiin jatkolentomme lähdön Riiasta Belgradiin myöhästyvän noin puolella tunnilla.
Aamulennolla Helsinki-Vantaalta kaikki sujui hyvin. Olimme kaksi tuntia ennen koneen lähtöä paikalla ja saimme lähes heti jätettyä laukun ruumaan eikä turvatarkastuksessakaan ollut jonoa. Kone Riikaan lähti ja laskeutui ajallaan. Riiassa meillä piti alun perin olla alle kahden tunnin vaihto, mutta lopulta kone lähti matkaan melkein kaksi tuntia myöhässä.
Serbiassa meitä oli vastassa 38 lämpöastetta ja tuntui kun saunaan olisi astunut. Kiitin itseäni siitä, että olin varannut majoittajani kautta meille lentokenttäkyydin ja meitä olikin Severin kentällä nimikyltin kanssa vastassa. Severin myös antoi meille asunnon avaimet ja tuli näyttämään asunnon.
Majoituksen olin varannut Booking.comin kautta, Belgrade apartments. Meillä oli noin 50 neliöinen kaksio, jossa oli oma kylppäri suihkuineen ja pyykinpesukoneineen ja pieni keittiö. Meillä oli myös sohva, nojatuoli, sohvapöytä, työpöytä tietokoneineen, televisio ja dvd-laite sekä mikä parasta - tosi tehokas ilmastointi. Sijainti oli myös loistava kivenheiton päässä keskustasta ja Kalemegdanin linnoituksesta. Jos jotain miinusta pitää mainita niin 5 kerrosta portaita (121 porrasta) oli kyllä 38 asteen helteessä ihan urheilusuoritus. Jostain syystä myös alaspäin mennessä käytävän valo pysyi vähemmän aikaa päällä kuin ylöspäin noustessa ja se sammui aina kesken matkaa - päivällähän tällä ei ollut väliä, mutta iltaisin oli tällöin ihan pilkkopimeää. Kaiken lisäksi kaikkien asuntojen ovikellot olivat samalla korkeudella kuin valokatkaisin ja saman mallisia kuin valokatkaisin, joten pimeässä sai arpoa osuuko valokatkaisimeen vai soitteleeko naapurin ovikelloa :D 4 yötä majapaikassa kahdelle sai selvästi alle 200 eurolla, joten täällä oli kyllä hinta-laatusuhde loistava.
Tulopäivänä oli yksinkertaisesti niin kuuma, että mitään ihmeellistä emme jaksaneet. Lähdimme alkuun hakemaan vettä läheisestä kaupasta. Emme kuitenkaan sitä saaneet, koska meillä ei ollut vielä Serbian dinaareja ja kävi ilmi, että kummankaan meistä kortit eivät toimineet, koska olimme verkkopankissa asettaneet maarajaukseksi Euroopan. Nordean mukaan siis Serbia ei ole Euroopassa. Harmitti etten ollut osannut tätä ennakoida, näin oli nimittäin käynyt minulle aiemminkin sekä Valko-Venäjällä että Ukrainassa. Ei auttanut muu kuin laahustaa etsimään rahanvaihtopistettä, niitä lopulta sitten olikin ainakin keskusta-alueella lähes joka kadunkulmassa. Komissiota ei ollut ja kurssikin oli varsin sama kaikkialla, 1 eurolla sai 116 dinaaria.
Laahustimme lähinnä ydinkeskustassa viihtyisällä kävelykatu Knez Mihailovalla ja kävimme pyörähtämässä Kalemegdanin linnoituksen puistossa. Päivälliseksi T söi lohta ja minä salaattia, oltiin kumpikin tyytyväisiä. Serbiaa aina kehutaan alhaisesta hintatasosta ja onhan se sitä suomalaisen näkökulmasta, mutta ei kuitenkaan likikään niin alhainen kuin mitä netissä muutaman vuoden takaiset blogitekstit ja oppaat väittävät vaan hintataso on noussut täälläkin. Ydinkeskustassa puolen litran oluen sai lähes ravintolasta kuin ravintolasta noin 3 eurolla ja päivällisen riippuen siitä mitä tilasi noin 6-20 eurolla, esimerkiksi T:n lohiannos maksoi 18 euroa (mutta annoksessa oli kyllä huomattavan paljon lohta - selvästi enemmän kuin mitä Suomessa tyypillisesti olisi).
Seuraava päivä oli myös tosi kuuma, 36 astetta. Päätimme vierailla eläintarhassa, joka sijaitsi kävelymatkan päässä Kalemegdanin linnoitusalueella. Eläintarhassa oli esimerkiksi norsu, kirahveja, merileijona, virtahepoja, simpansseja, paljon erilaisia kissaeläimiä (joista lähes mitään ei tässä säässä näkynyt), hyeenoja, kenguruita ja paljon erilaisia lintuja. Kahteen hyvin hätääntyneeseen lintuun törmäsimme myös aitauksen ulkopuolella ja kumpikin selvästi hädissään pohti miten ihmeessä aitaukseen pääsisi. Hienointa oli nähdä hyeenan pentu. Muuta erityistä ohjelmaa meillä ei sitten loppupäivänä ollutkaan, kävimme kävelykadulla syömässä ja isossa ilmastoidussa ostoskeskuksessa hieman kiertelemässä.
Torstaina lämpötila jo laski lähemmäs 30 astetta mikä selvästi helpotti oloa. Kävimme aamiaisella läheisessä kahvilassa, Bloomissa, joka tarjosi brunssia koko päivän. Paikka ei ollut kovin suuri ja se oli tosi suosittu, mekin saimme kymmenisen minuuttia odotella pöydän vapautumista ja koko aamiaisemme ajan, joku oli odottamassa vapautuvaa paikkaa. Oli kuitenkin todellakin odotuksen arvoista! Minä otin smoothien ja puuron marjoilla, hunajalla ja pähkinöillä, T otti cafe latten, jonkun vihreän terveysmoothien, kinkkuleivät ja ties mitä muuta. Listalla oli hurjat määrät kaikkea valloittavaa. Tämä paikka oli aivan ihana! Olisin voinut koko vuoden joka aamu syödä täällä aamiaista.
Päätimme suunnata rannalle ja menimme bussilla Ada Ciganlijaan. Katsoin Google Mapsin reittioppaasta miten julkisilla pääsee perille ja valikoimme reitin, jossa alkuun kävelimme tasavallan aukiolle ja otimme sieltä pikkubussin numero 2 (200 dinaaria/suunta/henkilö), jolla matkasimme perille. Pikkubussissa ei ollut stop-nappuloita, eikä se pysähtynyt kuin niillä pysäkeillä, joilla joku huitoi tulevansa kyytiin tai kertoi jäävänsä pois. Seurasin GPS:n avulla koko bussissa olon ajan reittiämme, jotta tiesin milloin jäämme kyydistä. Belgrad lienee Euroopan suurin kaupunki (noin 1,5 miljoonaa ihmistä), joka on ilman metroa. Pikkubussien lisäksi siellä kuitenkin kulkevat myös normaalit bussit (joihin liput ovat edullisempia ja saa myös edullisia päivälippuja) ja raitiovaunut.
Belgrad sijaitsee Tonavan ja sen sivujoen Savan risteyksessä. Ada Ciganlija on Belgradin ehkä tunnetuin virkistysalue, joka sijaitsee Sava-joen keinotekoisella saarella. Alueella on varsin paljon erilaisia palveluita, siellä on ravintoloita, baareja ja runsaasti erilaisia ulkoilu- ja liikuntamahdollisuuksia tenniksestä pyöräilyyn ja polkuveneilyyn. Bussipysäkiltä on perille lyhyt kävelymatka ja bussipysäkin vieressä on iso ostoskeskus jos kaipaa taukoa ilmastoinnin ääressä.
Valikoimme rannalta osan, jossa ranta oli pientä kiveä - ei niin miellyttävä oleilupohja kuin hiekka, mutta toisaalta ei tarvinut sotkea märän hiekan kanssa. Tarjolla olisi kauempana ollut myös rantatuoleja ja -varjoja. Kummallakin puolella jokea uintialuetta oli rajattu kelluvallaviirinauhalla (tai mikä ikinä sen nimi suomeksi sitten onkaan), sen toiselle puolelle sai kyllä mennä omalla vastuulla, mutta innokaita rantavahteja oli rannalla vähän väliä tähystämässä telineissään ja pilliin tuli vihellys aina jos lapsi meni liian kauas aikuisesta tai yritti mennä viirin toiselle puolelle. Alue oli aivan ihana ja päivä täydellinen. Vesi oli niin lämmintä, että edes minun ei tarvinut käyttää aikaa totutteluun, mutta kuitenkin virkisti mainiosti. Viereisessä kahvilabaarissa kävimme aina välillä juomatauoilla ja reilut puolipäivää kului mukavasti.
Pyörimme vielä aikamme ostoskeskuksessa ennen kuin suuntasimme takaisin keskustaan. Matkalla poikkesimme Skadarlijan alueella. Skadarlija on historiallinen alue, täynnä kapeita kujia, ravintoloita ja kahviloita, tunnelma on boheemi. Alue on suosittu erityisesti iltaisin ja nyt iltapäivästä olikin varsin hiljaista. Skadarlijasta suuntasimme asunnolle levähtämään ja pohtimaan iltasuunnitelmia. Asunnolla huomasin, että vettä ei tule kylppärin eikä keittiön hanasta. Laitoin whatsapp-viestiä majoittajallemme ja kyselin onko jokin remontti talossa menossa. Majoittaja reagoi asiaan nopeasti ja sai selville, että 2. kerroksessa on jokin ongelma, jonka vuoksi vedet on pitänyt katkaista, toivottavasti eivät ole kauaa pois. Sen verran kauan olivat kuitenkin, että vessahätä iski ja päätimme lähteä läheiseen ostoskeskukseen vessaan ja iltakävelylle.
Sen jälkeen meillä oli suunnitelmissa mennä syömään läheiseen pitseriaan, joka oli saanut mainiot arviot netissä. Ilta oli kaunis ja täysin tavanomainen: paljon ihmisiä oli liikkeellä, ravintoloiden terassit olivat täysiä ja iloinen puheensorina kuului. Täysin yhtäkkisesti läheisen kerrostalon katolta rämähti peltejä alas ja silmämme täyttyivät hiekasta valtaisan tuulenpuuskan nostaessa kaiken lähellä olleen riittävän kevyen ja irtonaisen ilmaan. Samalla taivas - joka hetki sitten ei ollut varoittanut mistään - repesi totaalisesti ja alkoi mieletön salamoiden pauke myrskytuulen puhaltaessa. Kaikki ihmiset - me mukaan lukien - lähtivät juoksemaan kuka minnekin ja ravintolatyöntekijät siirtyivät kiireesti hakemaan terasseilta kaikki sisään. T:llä oli nälkä, joten hän oli sitä mieltä, että nyt kun olemme ihan ravintolan kulmalla, on meidän sama juosta sinne odottamaan myrskyn loppua. Juoksimme ja juoksimme, mutta todella nopeasti kävi selväksi, että matka on lyhyydestään huolimatta aivan liian vaarallinen. Tuulenpuuskat katkoivat isoja oksia ja heittivät niitä tielle ja päätimme rynnätä mahdollisimman pian asunnolle. Katu, jolla asunto sijaitsee, oli siinä mielessä keskimääräistä turvallisempi, että sitä eivät reunustaneet puut kuten useimpia sivukatuja, joten omalle kadullemme päästyämme saimme juosta sitä alaspäin kahviloista karanneet istuintyynyt seuranamme. Päästyämme asunnolle katselimme myrskyä kattoikkunasta. En ole koskaan nähnyt tai kokenut mitään vastaavaa, taivas oli valkeana jatkuvista salamoista. Ihan maailmanlopunmeininki.
Parin tunnin kuluttua tilanne näytti hieman paremmalta ja päätimme uskaltautua läheiseen ostoskeskukseen syömään. Muutoin emme olisi suunnanneet ulos, mutta tiesimme matkaa olevan ehkä 100 metriä ja pääsisimme perille omaa katuamme pitkin, joten matkan varrella ei olisi esimerkiksi puita. Juoksujalkaa ostoskeskukselle - jossa muuten oli aikamoinen määrä ihmisiä suojassa odottamassa milloin uskaltaa lähteä - ja Vapianossa onneksi oli vielä muutama paikka vapaana ja ruokaakin ehdittiin saada ravintolan ollessa vielä puolituntia avoinna.
Jäkikäteen selvittelin, että kyseessä oli supersolu-ukkonen eli rajuin mahdollinen ukkosmyräkkä. Se oli pyyhkinyt myös muun Balkanin yli ja aiheuttanut kuolonuhreja niin Sloveniassa kuin Bosniassakin. Belgradissakin vahinkoja tuli: muutama ihminen kuoli, autoja kolhiintui, puita kaatui runsaasti ja nostokurki meni nurin.
Seuraavana aamuna illan jäljet olivat huomattavat. Pitkin katuja oli kaatuneena puita ja suuria oksia, joita sai väistellä. T:llä oli alkanut kova kurkkukipu, joten mietimme päivän suunnitelmia uusiksi. Minulla oli ollut toiveissa suunnata Zemuun, historialliseen kaupunginosaan, joka sijaitsee Sava-joen pohjoisrannalla ja joka on ikään kuin kokonaan oma kylänsä omine perinteineen ja tunnelmineen. Kurkkukivun tultua päätimme haikeasti hylätä suunnitelman ja suunnata edellispäivän tapaan viettämään rantapäivää Ada Ciganlijaan, koska todennäköisesti kurkkukipu silloin parhaiten pysyisi aisoissa. Ei ole erityisesti meidän tapaistamme viettää rantalomaa kahden kesken, mutta ihan kiva oli vaihteeksi näinkin ilman isompia suunnitelmia.
 |
| Tämä oli reissun aiempi pitsa - normaalikokoa. |
Alkuillasta T halusi kurkkuineen levätä, joten sovimme, että käyn hakemassa meille pitsat Chaplin pitseriasta, jossa meidän oli ollut edellisenä päivänä tarkoitus käydä syömässä. Saavuttuani paikalle totesin, että pitseria on luukku seinässä - siellä ei siis ole minkäänlaisia asiakastiloja vaan ainoastaan take away -mahdollisuus. Hieno juttu siis, että emme jääneet lopulta tätä etsimään myrskyä paetessamme... Paikka oli myös todellakin suosittu ja jonottaa sai. Minulta myös kysyttiin otanko pienen vai ison pitsan ja tein sen virheen, että valitsin näistä ison - se oli jättimäinen. Onneksi oli jääkaappi ja mikro, pitsaa syötiinkin sitten loppureissu. Oli kyllä hyvää pitsaa.
Illalla suuntasimme Kalemegdan-linnoitukselle, koska halusin nähdä siellä auringonlaskun (ja niin halusi aika moni muukin). Ihan parasta Belgradia 💖. Historialliselta linnoitukselta on upeat näkymät kaupunkiin ja jokiin, siellä on myös laajat viehättävät puistoalueet.
Supersolu-ukkosesta järkyttyneenä ja hengissä selviämisestämme kiitollisena seurasin loppuloman erityisen aktiivisesti säätiedotuksia lähinnä Ilmatieteen laitoksen ja Forecan kautta. Täytyy todeta, että erityisesti Foreca ennusti kaiken iloisesti päin honkia. Edellisenä päivänä olin tietoinen siitä, että illaksi oli luvattu ukkosta (en tosin tiennyt millaista ukkosta!), mutta Foreca ennusti sen alkavan klo 22 kun taas me olimme liikkeellä 19.30. Seuraavan päivän rantareissu vähän jännitti kun Foreca lupaili ukkosta klo 15, mutta lopulta ukkonen saapui klo 23 jälkeen, jolloin olimme ja turvallisesti sisällä asunnolla viettämässä iltaa. Edellisen illan toisinto oli kuitenkin meneillään asunnon ulkopuolella.
Seuraavana päivänä oli kotiinlähdön aika. Päätimme pyytää majoittajaamme järjestämään kyydin kentälle ja hieman jännitimme lentojen toteutumista, sillä jälleen oli luvassa ukkosta. Lento Riikaan kuitenkin lähti ajallaan ja sujui ongelmitta.
Minä pidän Belgradista ja sen tunnelmasta. Kalemegdanin puistoalue on ihana, tunnelma mukavan eloisa, mutta suuret turistimassat puuttuvat. Belgrad tuntuu myös varsin turvalliselta kaupungilta - ilman ukkosia voisin hyvin kuvitella yöaikaankin liikkuvani yksinkin keskustan alueella. T oli alkuun huolissaan turvallisuudesta, hämmentävää kyllä naapurimaamme vuoksi eikä suinkaan vaikka Kosovon tilanteen takia. Minkäänlaisia turvallisuuteen liittyviä ongelmia emme kuitenkaan kohdanneet, eikä T:kään tuntenut perillä oloaan missään kohtaa turvattomaksi. Serbian jonkinasteinen mieltymys naapurimaahamme, ei sekään paistanut millään tavoin. No, yksi aita tosin oli maalattu Serbian lipun värein mikä T:ssä herätti alkuun hämmennystä ennen kuin hänelle selvisi, että lipussa on samat värit kuin itänaapurimme lipussa. Minulla oli myös edellisestä reissusta mielikuva hieman rähjäisemmästä kaupungista ja suuremmista NATO:n pommitusten jäljistä, mutta nyt ei raunioita osunut enää yhtä paljoa silmiin - voi toki olla, että ei nyt vaan liikuttu samoilla alueilla kuin aikoinaan. Kaikkiaan oli tosi kiva reissu, vaikka sairastuminen loppumetreillä iskikin. Se mitä jäin vähän kaipaamaan, oli burek eli eräänlainen piirakka, jossa oli erilaisia täytevaihtoehtoja kuten perunaa, pinaattia tai fetaa. Edellisellä reissulla E:n kanssa taisimme elää näillä koko reissun, tällä reissulla en onnistunut löytämään näitä kertaakaan.
Riiassa meillä oli ilta aikaa piipahtaa syömässä ikisuosikissani Double Coffeessa. Aikoinaan niitä oli lähes joka kadun kulmassa, mutta nyt niiden määrä oli huomattavasti laskenut (korona-ajan kohtalo?) ja jouduimme selvittelemään mistä paikan löydämme. Löysimme kuitenkin perille ja ruuan jälkeen suuntasimme edulliseen majataloon noin kilometrin päähän vanhasta kaupungista. Jos aikaa olisi ollut niin tällä olisi viihtynyt pidempäänkin kuin yhden yön (lyhyen yön vielä, sillä aamulla oli aikainen lähtö), majoitus oli tosi kiva. Kodinomainen, siisti huone, tosi ihana iso vuode ja Netflix.
