Rakkaat naapurukset Kreikka ja Turkki

Kreikka & Turkki 26.9-6.10.2010

Eläinsuojelun globalisaatioon liittyvän graduaiheen vuoksi aioin suunnata Kreikkaan, Samoksen saarelle, tutustumaan paikalliseen koiratarhaan. Päätin lisäksi yhdistää Samoksen reissuun pienen kierroksen Turkissa, koska Samoksen saari on hyvin lähellä Turkin rannikkoa ja maan vaihtaminen helppoa. Niinpä varasin AirFinlandilta vuoden viimeisen suoran lennon Samokselle ja paluun varasin Blue Onelta Ateenan kautta. Hotelliksi valikoitui pienehkö Aria hotel saaren pääkaupungissa Vathissa (josta käytetään jonkin verran sekaisin eri lähteissä nimiä Vathi ja Samos). Olen pyörinyt joitakin vuosia eräällä nettipalstalla, jossa kirjoittelee myös Samoksen tarhalla (Animal Care Samos) vapaaehtoisena työskentelevä suomalaisnainen. Palstan kautta on myös useampaan otteeseen kerätty Samoksen tarhalle lahjoituksia. Kun kerran olin paikan päälle menossa, tarjouduin samalla kertaa viemään tavaralastin mukanani.

Pakkaamisesta tulikin melkoinen urakka, ruumaan menevien tavaroiden painoraja oli 20 kg ja käsimatkatavaroilla 5 kg. Yksistään tarhalle menevät tavarat painoivat jo reilut 20 kg… ei sitten käynyt mielessä punnita niitä hakiessani o.O Lopputuloksena siis päädyin pakkaamaan aivan kaikki vaatteeni päälleni (7 x alushousut, 3 x rintsikat, yöpaita, housut, 2 x legginsit, 1 x sortsit, 3 x tunika, 4 x paita, 2 x toppi, 2 x hame, 1 huivi), jonka lisäksi esimerkiksi koirien hihnoja minulla oli niin kaula- ja rannekoruina kuin vöinäkin. Onneksi en kuitenkaan piipannut turvatarkastuksessa ;) Komeuden kruunasi hieno "Michael Jackson -hattu" ja mustat isot arskat!

Lento Samokselle lähti ajallaan ja sujui hyvin. Sesonki Samoksella oli selvästi ohitse, joten koneessa oli hyvin tilaa ja sainkin itselleni kolme penkkiä käsittävän rivistön, joka mahdollisti vaatetuksen vähentämisen ja mukavamman matkustamisen. Samoksen lentokenttä on yksi Euroopan vaarallisimmista, kiitorata on lyhyt ja saari vuoristoinen, joten vain hyvin kokeneet lentäjät saavat laskeutua Samokselle. Ikkunasta laskeutumista katsellessani tämän kyllä huomasi, näytti aivan siltä kuin olisimme laskeutumassa asumusten päälle emmekä millekään kentälle.

Samos on huomattavan vehreä ja siten myös varsin kaunis saari. Pääkaupunki, Vathi, on melko pieni, joskin viehättävä. Amfiteatterimaisesti Samoksen lahden ympärille kietoutuva kaupunki tulee melkoisen tutuksi jo yhden päivän aikana. Keskusta (Pythagoraan aukio) on rannan tuntumassa ja rannasta kauemmaksi mentäessä yläkaupunki levittäytyy joka puolella rinteissä.

Majapaikkani Aria hotel osoittautui pieneksi ja vaatimattomaksi, mutta aivan kelvolliseksi ja siedettävän hintaiseksi (n. 20 €/yö) paikaksi (hostelleja en Samokselta löytänyt). Tietokone ja netti olivat vapaassa käytössä ja hintaan sisältyi aamiainen, jonka kuitenkin usein jätin välistä, sen käsitettyä lähinnä vain paahtoleipää. Henkilökunta oli ystävällistä, joskin respan setä päätyi yhtenä iltana yrittämään lähempää tuttavuutta. Yritykseksi jäi.

Kaupungissa lähinnä kiertelin katselemassa maisemia, ihailemassa auringon laskua iltaisin ja nousua aamuisin sekä vierailin arkeologisessa museossa (jonne muuten EU-maan opiskelijakortilla pääsee maksutta, kuten Kreikassa yleensäkin lähes joka paikkaan). Turisteja ainakin Vathissa oli melko vähän syys-lokakuun vaihteessa ja tunnelma oli jokseenkin rauhallinen.

Tutustuin matkallani koiratarhalla vapaaehtoisena työskentelevään suomalaisnaiseen ja vierailin hänen mukanaan tarhalla. Animal Care Samos sijaitsee melkein kuin keskellä ei mitään ja tarhan vieressä on suuri kaatopaikka, jolla elää villikoiralauma. Tarhalla oli koiria useita kymmeniä, mutta olosuhteet kuitenkin vaikuttivat kohtuullisen hyviltä. Tarha pyörii vapaaehtoisvoimin ja päivittäin koirat ruokitaan, tarha siivotaan ja hoidetaan tarvittavat lääkitykset sekä koirien kanssa vietetään aikaa. Selvästi suurin osa tarhan koirista olikin varsin varsin seurallisia tapauksia, vihaisia koiria ei ollut lainkaan ja arkojakin vähän. 

Vapaaehtoiset noutavat koiria tarhalle asukkaiden ilmoitusten mukaan, jonka lisäksi tarhalle tulee koiria ihmisten löytäminä tai hylkääminä. Aamuisin tarhalle suunnatessamme oli vastassa lähes joka aamu koira/koiria tarhan ulkopuolelle yön aikana kytkettynä ja jätettynä. Samoksen koiratarhalla on saksalaisia yhteistyötahoja ja suurin osa tarhan koirista kotiutetaan uusiin koteihin saksalaisten koiratarhojen kautta. Lisäksi jonkin verran koiria lähtee tarhalla vierailevien turistien mukaan ja muutama koira vuosittain paikallisille. 

Jotain vähän ikävämmän puoleistakin reissulla pääsi tapahtumaan, sillä eräs albaanimies yritti eräänä iltana lyöttäytyä seuraani ja kaupungin pienuudesta johtuen törmäsin tähän väkisin joka ilta. Eräänä iltana sitten äijä päätti käydä käsiksi. Lopulta itse selvisin mustelmilla, äijälle kävi todennäköisesti ikävämmin. En lähtenyt tekemään poliisiasemalle ilmoitusta, jotten itse saisi syytettä pahoinpitelystä. Tosin albaanialaiset eivät tietääkseni ole suurta huutoa Kreikassa, joten tuskinpa minua suomalaisena olisi syytetty...tai naisena?

Samokselta päätin tehdä päiväreissun Kreikan luostarisaarelle, Patmokselle. Paatti kohti Patmosta lähti aamulla Pythagorionin kylästä, jonne pääsi kätevästi bussilla. Laivamatka kesti parisen tuntia ja aikaa Patmokseen tutustumiseen jäi viitisen tuntia, joka riitti hyvin. Patmoksella päätin kavuta ylhäällä rinteellä sijainnutta luostarimuseota katsomaan. Toisenlainen kenkävalinta korkokenkien sijaan olisi ollut paikallaan, mutta muuten reitti ylös oli melko selkeä ja helppokulkuinen, joskin tosin suurimmaksi osaksi selkeää ylämäkeä. Ylhäältä näkymät alas satamaan olivat kauniit ja luostarimuseo jo itsessään näkemisen arvoinen. Muuta erityisempää nähtävää ei kaupungissa juuri ollutkaan, mutta päiväreissukohteeksi mainio paikka. Viikko Patmoksella sen sijaan saisi ainakin minut hakkaamaan päätä seinään. Toki olisihan sitä muissakin kaupungeissa jotain nähtävää voinut olla...

Samokselta suuntasin Turkin puolelle Kusadasiin lautalla. Lauttoja Samoksen ja Turkin välillä kulki varsin hyvin, pääsääntöisesti kahdesti päivässä paria poikkeusta lukuun ottamatta vaikka olikin jo lokakuu. Otin menolipun ja avoimen paluun, koska en vielä tiennyt kuinka kauan aikaa viettäisin Turkin puolella ja milloin palaisin Samokselle. Laivamatka kesti parisen tuntia ja sujui rattoisasti, sillä samaan pöytään kanssani istuutui kokonainen suku jenkkejä, jotka pitivät seuraa koko ajan kyselemällä minusta ja Suomesta ja kertomalla omista matkakokemuksistaan.

Kusadasista aikomukseni oli suunnata bussilla Alanyaan, jonne ystäväni EM oli jo päätynyt ottamallaan äkkilähdöllä. Alanyan seikkailusta tarkemmin voi siis lukea täältä: http://jetheworldsmyoyster.blogspot.com/.

Alanyasta suuntasin lentämällä Izmiriin, jonka totesin jo ensisilmäyksellä olevan sen verran ruma paikka, että jatkoin saman tien bussilla Kusadasiin. Kusadasissa päädyin sataman liepeille etsiskelemään majoitusta ja kuten Turkissa on tapana, minulle tultiin välittömästi tyrkyttämään apua joka suunnalta. Vanha kauppiaspappa sitten kävikin satamassa sijainneessa Surtel hotellissa neuvottelemassa minulle huoneen aamiaisbuffetilla pariksi yöksi erittäin kelvolliseen hintaan. Jostain syystä minulle annettiin kaikenlisäksi valtava hääsviitti, jossa oli suuri olohuone, makuuhuone ja kaksi parveketta.

Suuntasin tutustumaan kaupunkiin, aikeenani selvittää kuinka pääsisin käymään kalkkikivitasanteistaan kuuluisalla Pamukkalella ja antiikkikaupunki Efesoksessa. Niin hyvässä kuin pahassakin, Turkissa ei koskaan saa olla hetkeäkään yksin. On siis vain pakko hyväksyä se tosiasia, että koko ajan on tekemisissä jonkun kanssa ja jos saa jonkun erityisen siedettävän, ei kannata hankkiutua heti eroon, sillä seuraava voi olla paljon pahempi. Ensimmäiseltä seuraanilyöttäytyjältä kyselinkin siis heti neuvoa kuinka päästä Pamukkalelle ja Efesokseen.  Efesos ei tuottaisi ongelmia, koska matka olisi lyhyt, mutta Pamukkalelle ei ainakaan minkään matkatoimiston kautta pääsisi. Tyyppi otti kuitenkin selvää, että aamulla suoraan Pamukkalelle menisi yksi bussi ja iltapäivällä tulisi yksi takaisin. Siispä piti hankkia bussiliput. Tyyppi tarjosi jälleen apuaan ja niinpä huristimme moottoripyörällä bussiasemalle. Pelkäsin ehkä enemmän kuin koskaan tähänastisessa elämässäni…sain kuitenkin bussiliput! Illalla tyyppi vielä näytti lyhyesti kaupunkia, mm. Ladies beachin ja Pidwidgeon islandin. Tyypistä oli minulle paljon apua, josta olin tietysti kiitollinen, mutta eroon hankkiutuminen otti aikansa. Loppuajasta varoinkin tietoisesti menemästä tiettyyn osaan vanhaa kaupunkia. 

Matka Lounais-Turkissa sijaitsevalle Pamukkalelle kesti bussilla nelisen tuntia. Perillä kävimme kolmen kiinalaisen kanssa lounastamassa, jonka jälkeen tutustuimme oppaan, Emren, johdolla tähän kulttuuri- ja luonnonilmiökohteeseen. Penkereillä kalkkipitoinen vesi virtaa hitaasti alas muodostaen samalla valkoisia tasanteita, vesialtaita ja tippukiviä. Kallion huipulla taas sijaitsee muinainen pyhiinvaelluspaikka. Itselläni on joskus paha tapa tapittaa ahdistavan suoraan silmiin kun joku puhuu ja itse kuuntelen. Oppaassamme tämä aiheutti selvää takeltelua sanoissa ja Emre esittäytyikin minulle yhteensä neljä kertaa kätellen myös joka kerta :D

Illalla palasin Kusadasiin ja poikkesin pikaisesti kaupungilla vain syömässä, sillä oli kylmä. Minulla ei ollut takkia lainkaan mukana reissussa, sillä mikään takki ei ollut mahtunut päälleni vaatekerrosten vuoksi. Illalla sitten jäinkin hotellin aulaan katsomaan futista (Turkki-Saksa) hotellin johtajan ja toisen hotellisedän kanssa. Silloin en vielä osannut odottaa, että vielä kuukausia reissun jälkeenkin hotellinjohtaja tykkää facebookissa suunnilleen jokaisesta kuvastani ja että toinen hotellisetä puolestaan lähettelee rakkauskirjeitä melko tarkkaan kahdesti viikossa…

Viimeisenä aamunani Turkissa suuntasin minibussilla Efesoksen antiikkikaupunkiin. Aluksi tutustuin paikkaan hevoskärrykyydillä kahden saksalaisen tytön kanssa, jonka jälkeen jatkoin matkaa yksin. Seuraani kuitenkin lyöttäytyi paikallinen valokuvaaja, joka oli töissä alueella. Hän sitten toimikin muutaman tunnin ajan alueella oppaanani ottaen myös valokuvia. Efesoksesta saikin paljon enemmän irti oppaan ollessa mukana, joten kävi varsin hyvä tuuri. Lisäksi mies oli töissä alueella, joten eroon pääseminen ei tuottanut ongelmia.

Iltapäivällä suuntasin lautalla takaisin Samoksen saarelle. Matkalla turkkilainen miehistön jäsen halusi välttämättä tarjota appelsiinimehua ja suuren ”paha silmä” –korun, jonka tarkoitus on suojata pahoilta hengiltä…No, selvittiin ainakin hengissä tyrskyisästä merimatkasta. Lisäksi sain majoitusvinkin keskustassa sijaitsevaan Artemishotelliin, joka myöhemmin osoittautui hyväksi valinnaksi.

Viimeisenä päivänäni Samoksella saaren koiratarhalla vapaaehtoisena toimivalla suomalaisnaisella oli vapaapäivä ja niinpä hän vei minut ajelulle koko saaren ympäri kertoen samalla alueesta! Kiersimme esimerkiksi Votsalakian ja Kokkarin kylissä ja poikkesimme syömään naisen tuttujen pitämään ravintolaan. Illalla kävimme vielä Samoksen kaupungissa kahvilla. Miten loistava päivä ja päätös matkalle, kiitokset <3

Aamulla suuntasin lentokentälle, josta lensin Olympic Airlinesilla Ateenaan, jossa kävin lyhyesti pyörähtämässä sateisessa keskustassa, jonka jälkeen SAS:lla kohti kotia!