Huhtikuussa 2007 suuntasimme Maantieteen opiskelijat Ry:n (MAO) tuella Liettuan pääkaupunkiin Vilnaan. Matkassa meitä oli noin 50 maantieteilijää ja joukkoon oli eksynyt myös muutama historioitsija.
Matka alkoi Suomenlahden ylityksellä Tallinnan puolelle, josta jatkettiin bussilla matkaa kohti Vilnaa. Alunperin ajatuksena oli ollut syödä päivällistä illalla Tallinnassa, mutta jokin neronleimaus sai aikaiseksi sen, että syömään pysähdyttiin vasta myöhemmin bussikuskin hyväksi tietämässä paikassa. Niin ja se bussikuskin hyväksi tietämä paikka osoittautuikin sitten hyvin piskuiseksi kahvilaksi, joka a) oli sulkemassa ovensa viiden minuutin kuluttua saapumisestamme ja b) jossa ei joka tapauksessa olisi ollut läheskään meille kaikille riittävästi syötävää. Jee! Hätääntyneet kahvilayrittäjät kaiken lisäksi ryntäsivät sulkemaan ovet kun näkivät meidän olevan tulossa :D Siispä jatkoimme matkaa toiselle, isolle, huoltoasemalle, josta kyllä kaikki saivat jotakin, eri asia oli se mitä sitten riitti kenellekin...
Bussimatka Vilnaan oli pitkä ja raskas. Matkalla yritin nukkua sen mitä pystyi, osa nukkui pitkin bussin käytävää. Aamulla olimme kuitenkin vihdoin perillä! Majoituimme Vilnassa muutaman eri hostellin kesken isoihin huoneisiin, omaksi osakseni jäi majoittua kahdentoista hengen huoneeseen 9 muun maantieteilijän kera. Lisäksemme huoneessamme punkkasi puolalainen huumeveikko. Pian huomasimmekin, että kas, katto vuotaa! Ylemmän kerrosen kylpyhuonetta ei loppureissusta enää saanutkaan käyttää, kun vedet tulivat sieltä läpi huoneeseemme ja suoraan sängyille. Hostellin puolustukseksi todettakoon, että siellä oli kyllä varmaan mukavimmat sängyt, joilla olen koskaan nukkunut!
Vilna osoittautui varsin sieväksi ja kompaktiksi pieneksi kaupungiksi, jonka halki virtaava Neris-joki toi hitusen romanttistakin tunnelmaa. Kiertelimme kaupungilla katselemassa nähtävyyksiä, vierailimme KGB-museossa, kävimme shoppailemassa ja iltaisin perinteisesti biletettiin joko baareissa tai hostellilla tai pussikaljoiteltiin puistossa, josta ratsupoliisit meidät kyllä nopeasti häätivät. Huhtikuun alussa sää oli jo varsin keväinen, auringon paistaessa päivällä saattoi terassilla tareta olla t-paidassakin. Liettuassa ruoka ja palvelut olivat erittäin edullisia, vaatteet ja tavarat eivät niinkään, joskin toki hintataso oli alhaisempi kuin Suomessa.
Vilna vaikutti kaikkiaan varsin rauhalliselta ja turvalliselta kaupungilta. Mitä nyt kerran eksyydyin yksikseni hostellihuoneeseen, jonne tuli pian myös puolalainen huumeveikko, joka kovasti halusi kommunikoida hyvin vajaavaisen kielitaitonsa ja käsimerkkien avulla. Keskustelimmekin hetken esimerkiksi urheilusta, mutta pian katsoin paremmaksi jatkaa matkaa muiden seuraan miehen ehdotettua mukavaa yhteistä kannabiksenpolttelutuokiota.
Paluumatka oli melkolailla yhtä tuskallinen kuin menomatkakin, tosin pysähdyimme hieman Vilnan ulkopuolella ihmettelemään Euroopan maantieteellistä keskipistettä (kyllä, se on niinkin idässä ja pohjoisessa kuin Liettuassa!). Ruokapaikaksi valikoitui taas joku bussikuskin suosittelema, ei siis opittu kerrasta...
