Unbelievable United States, Fantastic Florida, oh my Orlando...

Orlando, Florida, Yhdysvallat 23.-30.10. 2010

Vanhempani päätyivät hankkimaan lomaosakkeen ja kun kerran isäni täytti tänä vuonna 70, päätimme suunnata synttäreiden kunniaksi matkalle.  En ollut koskaan aiemmin käynyt Yhdysvalloissa, mutta halusin päästä sinne, joten matkakohteita mietittyämme päädyimme Floridaan ja Orlandoon. Matkaan lähdimme minä, äiti ja pikkusisko, iskä jäi kotiin Wandan (koira) kanssa, kun eihän sitä toki raaski hoitolaan viedä nyt 10 vuoden iässä kun ei koskaan aikaisemminkaan ole viety. Majoitus varattiin lomaosakkeen kautta Orange Lake West Villagesta ja synttärisankari kustansi niin lennot, ruuat, taksimatkat kuin teemapuistojen sisäänpääsyliputkin ja kaikenlisäksi jätti kaikille vieläpä shoppailurahaa (jopa mutsille, joka on varsin hyväpalkkaisessa duunissa!). Kiitos iskä!

Wanda <3

Matka meinasi tyssätä tylysti jo heti Helsinki-Vantaan lentokentällä. Lähtöselvitys tuli tehdä itse automaateilla, jonne oli kunnon jonot. Noh, ei se mitään aikaa on 2 tuntia. Lopulta yritin viidesti lähtöselvittää meidät jonkin mennessä pieleen aina hitusen ennen loppua. Tässä vaiheessa jonot bag droppiin olivat myös melkoiset… Äiti menikin matkatavaroiden kanssa jonottamaan, kun taas Annan kanssa yritimme saada yhteyden koneiden käyttöä neuvomaan tulleeseen mieheen. Lopulta oli meidän vuoromme ja mies teki lähtöselvityksemme täysin samoin kuin  itse olin tehnyt viidesti aiemmin ja totesi saman: jokin menee pieleen juuri ennen loppua. Tämän jälkeen seurasi vain hartioiden kohotus ja aikaa koneen lähtöön oli 30 minuuttia! Siirryimme sitten suoraan bag drop tiskille ja onneksi lähtöselvitys onnistui samalla, kun koneet eivät kerran toimineet kohdallamme. Turvatarkastuksesta selvisimme kohtuullisessa ajassa jonojen oltua lyhyet ja lopulta olimme koneessa noin viisi minuuttia ennen lähtöaikaa. Jes, me ehdittiin!

Lennot olimme varanneet Lufthansalta ja mennessä olisi välilaskut Münchenissä ja Charlottessa. Odotin yhteensä 23 tuntia kestävää menomatkaa hieman kauhulla muistellessani 8 tunnin lentoa Kiinaan viisi vuotta aiemmin… Lennot kuitenkin sujuivat yllättävän kivuttomasti. Matkatavarat oli saanut tsekattua Helsingistä Charlotteen asti eli ne tarvitsi vain kerran itse käydä siirtämässä noin 50 metrin matka toiselle hihnalle.

Yhdysvaltoihin saavuttuamme minulta tiukattiin muutaman minuutin ajan syytä siihen miksi olin ollut Kiinassa (passissani oli Kiinan viisumi vuodelta 2005), mutta muutoin kaikki sujui yksinkertaisesti.

Illansuussa olimme vihdoin Orlandossa. Olimme päätyneet siihen ratkaisuun, että emme vuokraa autoa, vaan kuljemme taksilla, sillä: a) pysymme Orlandossa, b) teemapuistoihin saa varattua kuljetukset hotelliltamme, c) en ollut aiemmin käynyt Jenkeissä ja ikää oli sen verran vähän (23), että autonvuokrauksesta olisi pitänyt maksaa lisämaksuja, mikäli sitä edes olisi minulle vuokrattu ja d) mutsi kuskina ja vuokra-auto olisi kielinyt itsemurhahalukkuudesta.  Siispä siirryimme taksilla hotellillemme. Annoimme kuskille osoitteen ja tällä oli navigaattori, mutta silti hän onnistui ajelemaan hotellin ohitse ja kavereilleen soittelemalla alkoi sitten selvittää hotellimme sijaintia… 500 hehtaarin laajuinen hotellialue oli ilmeisesti liian pieni suoraan navigaattorin avulla löydettäväksi!

Hotellialue tosiaan oli valtava käsittäen muun muassa järven, golfkentän, pari ostoskeskusta ja lukuisia mökkejä. Onneksi asuimme ns. päärakennuksella, mökissä asuessa nimittäin auto olisi saattanut olla tarpeen jo pelkällä hotellialueella liikkumiseen. Päärakennuksen yhteydessä oli kuntosali, kahvila, pari ravintolaa, leffateatteri ja uima-allasalue, jolla viihdyimmekin useana päivänä lämpötilan ollessa koko ajan noin 30 astetta ja auringon paistaessa.

Yhden päivän vietimme kolmisin Disneyworldissa, puistoksi valitsimme Magic Kingdomin. Puisto muistutti monella tapaa Pariisin Disneylandia, esimerkiksi kummitustalo oli sisältä samanlainen ja Ruususen linna ulkoa samanlainen. Puisto oli kuitenkin suurempi ja erojakin oli. Päivän aikana kävimme muun muassa kummitustalossa, jokiristeilyllä ja Mikämikä-maassa. Shoppailuakin oli toki pakko harrastaa, kuka nyt ei muka tarvitsisi esimerkiksi aivan mielettömän hienoa Liisa Ihmemaassa –teekannua?!

Annan kanssa Potterfaneina halusimme tietysti käydä uudessa, kesällä avatussa Wizarding World of Harry Potter –teemapuistossa. Äitiä yllättäen ei kiinnostanut, joten suuntasimme Annan kanssa kahdestaan Islands of adventures teemapuistoon, jossa Potterpuiston lisäksi oli useita muita puistoja, kuten Jurassic park. Ensimmäisenä suuntasimme kuitenkin kulkumme Tylyahon kylää ihmettelemään. Alue oli melko pieni koostuen pääasiassa Tylyahon kylänraitista ja Tylypahkan linnasta, mutta toteutus oli todella hieno ja tunnelma aito, turistilaumaa lukuun ottamatta. Tylyahon kylän raitilla sijaitsivat monet kirjasta tutut paikat: Sekon pikapuoti, Hunajaherttuan makeiskauppa, ravintola Kolme luudanvartta, Pöllöposti, Vuotava noidankattila ja toki nähtävillä oli myös Tylypahkan pikajuna. Kylänraitilla saattoi ostaa kermakaljaa, kurpitsamehua, suklaasammakoita ja kaikenlaista muuta taikamaailmasta tuttua. Tylypahkan linna oli todella hieno ja ehdottomasti yli tunnin jonotuksen arvoinen! Kävimme linnassa kahdesti ja muutoin lähinnä kiertelimme katselemassa ja nauttimassa tunnelmasta. Tietyin väliajoin puistossa esiintyivät Tylypahkan ja kolmivelhoturnajaisista (Harry Potter ja Liekehtivä pikari) tutut Beauxbatonsin ja Durmstrangin koulujen edustajat. Myös kotitonttuja näkyi siellä täällä ja muutoinkin puiston henkilökunta oli pukeutunut asianmukaisesti. Harmiksemme kuitenkaan tuttuja hahmoja ei puistossa näkynyt: jäimme kaipaamaan etenkin valtavaa, mutta sydämellistä Hagridia, Harrya, tiukkaa, mutta oikeudenmukaista professori McGarmiwaa ja etenkin iki-ihanaa professori Kalkarosta! Puistoon oli eksynyt myöskin oikea käärme. Päivä Islands of Adventuresin puistoissa meni nopeasti, joskaan muut puistot eivät millään tavoin vetäneet vertoja Potter-puistolle. Ennen paluuta hotellille poikkesimme vielä syömässä Hard Rock Cafessa.

Orlando on kenties parhaita shoppailukohteita Yhdysvalloissa, joten toki kävimme myös ostoksilla. Yhden päivän vietimme Florida mall:n ostoskeskuksessa, yhden hotellimme läheisessä tavaratalossa ja yhtenä suuntasin yksikseni merkkitavaroita myyvään outletcenteriin. Perijenkkiläiseen tapaan kaikki oli valtavansuurta ja mahtavaa, ostoskeskuksessakin kartasta oli oikeasti huomattavaa hyötyä. Dollarin kurssi oli matkamme aikaan mukavan alhainen euroon nähden ja lisäksi hinnat olivat muutenkin selvästi edullisempia. Esimerkiksi OPI:n kynsilakat, jotka Suomessa maksavat noin 17 € pullo maksoivat outletcenterissa 5 dollaria… (Jenkeissä ei muuten hintoja ilmoiteta kokonaisuudessaan samalla tavoin kuin Suomessa, vaan kassalla lätkäistään verot päälle, jotka nekin ovat kyllä alhaisemmat kuin Suomessa). Lisäksi shoppailimme Victorias Secretin alusvaatteita (ei saa Euroopasta), Guessin laukkuja ja paljon paljon muuta… ei ollut kiva nähdä tiliotetta reissun jälkeen!

Viikko Orlandossa vierähti varsin nopeasti ja oli aika suunnata kotiin. Matka Suomeen taittui sujuvasti Lufthansalla reittiä Orlando-Frankfurt-Helsinki. Jetlag itäänpäin matkustaessa tuntui huomattavasti pahemmalta kuin länteen mennessä…  Heti seuraavana päivänä sainkin sitten aloittaa pirteänä uudessa työpaikassa o.O

Aurinkoinen Alanya

Suuntasimme työkaverin kanssa kohti Alanyaa elokuun alkupuolella. Olimme varanneet äkkilähdön Lomamatkoilta, joka matkanjärjestäjänä oli kummallekin uusi tuttavuus. Majoitus oli määritelty, hotel Gold Apartments (**) 2,5 km päässä keskustasta itäisen rannan tuntumassa.

Alanyassa majoituimme hotelliin, jonka respassa töissä ollut mies, Jaska, puhui jonkin verran suomeakin. Huoneistomme sijaitsi ylimmässä (5.) kerroksessa ja oli erittäin tilava kaksio isohkolla parvekkeella. Valitettavasti teimme sen virheen, että otimme ilmastoinnin, jonka vuoksi ensimmäisen yön jälkeen olin flunssassa (työkaveriani ei haitannut, hän oli flunssassa jo ennen reissua). Loppureissuksi päädyinkin sitten evakkoon olohuoneen sohvalle pakoon ilmastointia.

Reissun aluksi päätimme suunnata Lomamatkojen järjestämälle kaupunkikierrokselle. Vierailimme ensin Damlatasasin tippukiviluolissa, joissa ilma oli miellyttävän viileää ja kosteaa. Sen jälkeen lounastimme mukavassa lounasravintolassa, jossa oli mahdollista saada kasvisruoka, vaikkakin alkuun tarjottiin valinnan mahdollisuutta vain kana-, liha- tai kalaruuan väliltä. Lounaan jälkeen suuntasimme Kale-linnoituskukkulalle, jossa opas kertoili alueen historiasta ja ihailimme maisemia. Ostimme myös erilaisia käsitöitä paikallisilta mummoilta. Linnoituskukkulan jälkeen suuntasimme ostoksille kauppahalliin, jossa meille tarjottiin maisteltavaksi mm. erilaisia pähkinöitä, turkkilaisia karkkeja, granaattiomenateetä ja vaikka mitä. Kauppahallilta siirryimme vielä näköalakukkulalle ihailemaan Alanyaa. Kaikkiaan reissu kesti reilut 5 tuntia ja retkellä sai Alanyasta melko kivan alustavan kokonaiskäsityksen ja olimme reissuun tyytyväisiä.

Vietimme muutamaan otteeseen iltaa samaan hotelliin majoittuneiden suomalaisten kanssa. Kahden joensuulaisen tytön ja erään ravintolan tarjoilijan kanssa kävimme yhtenä iltana satamassa baareissa sekä karaokeravintolassa, jossa matkaseurani lauloi ja me muut tanssimme. Suomesta poiketen baareissa ei ollut mitään rajoituksia sisään otettavan väen määrässä, eikä ilmeisesti myöskään minkäänlaisia desibelirajoituksia… Toisena iltana kävimme joensuulaisten tyttöjen ja kahden norjalaisen pojan kanssa syömässä ja iltaa istumassa samaisessa karaokeravintolassa. Lisäksi vierailimme myös kuuluisassa Heikin baarissa viettämässä turkkilaista iltaa kahden joensuulaisen tytön ja erään suomalaisen pariskunnan kanssa. Ilta oli varsin hauska sisältäen esimerkiksi erilaisia tanssiesityksiä, käärmeen ja karaokea. En tosin ollut erityisen otettu siitä, että eräs mies tempaisi minut tuolin kanssa mukaan tanssimaan keskelle ravintolaa... Ruoka oli kuitenkin edullista ja hyvää. Pöytään tuotiin maksuttomina alkupaloina mm. leipää ja levitteitä. Tarjoilijat puhuivat englannin lisäksi usein myös suomea ja kaikilla oli myös suomenkieliset nimet. Seurueen brunetet saivat tarjoilijoilta vähän turhankin paljon huomiota osakseen, sekä verbaalisessa muodossa että mm. hierontojen ja tanssiin kutsujen osalta. Muutoinkin ennakkotietoihin pohjaten yllättävältä Alanyassa tuntui se, että nimenomaan seurueen bruneteilla olisi vientiä riittänyt, ei blondeilla, kuten Suomessa usein luullaan. Illan päätteeksi saimme vielä ravintolasta ilmaiset drinkit, jonka jälkeen suuntasimme ilmaisella kuljetuksella kohti hotellia.

Kaikki hotellissamme majoittuneet suomalaiset, joiden kanssa päädyimme puheisiin, valittelivat saaneensa vatsanväänteitä jossakin välissä matkaa. Matkaseurani oli erittäin epäonninen, sillä hän oli yhden päivän hotellilla kipeänä, jonka lisäksi hän joutui toiseksi päiväksi vielä sairaalaan ja hyvä kun edes pääsi pois sieltä ennen paluulentoamme. Itselläni ei ollut mitään ongelmia missään vaiheessa, ilmastoinnin aiheuttamaa flunssaa lukuun ottamatta. Hyvä olla nirso!

Otimme useana päivänä aurinkoa itäisellä rannalla ja pariin otteeseen hengailimme myös hotellimme uima-altaalla - joka tosin oli kooltaan mitoitettu ehkä lilliputtilaisille. Itselläni oli kesältä jo melko hyvä pohjarusketus, mutta matkatoverillani ei ja hän poltti itsensä 30 suojakertoimisesta aurinkorasvasta huolimatta (Lorealin aurinkorasva oli muuten ihan täyttä p****a, värjäsi vain ihon harmaaksi, kesken reissun piti ostaa Niveaa).

joku, jonka nimen olen unohtanut ja Jaska :)

Eräänä iltana osallistuimme hotellillamme olleisiin pieniin puolen tunnin bileisiin, jossa oli mm. vatsatanssia ja arvonta. Harmikseni huomasin nokkosrokon alkavan puskea pintaan (luultavasti flunssan seurauksena) ja kyselin respasta Jaskalta tietääkö hän saako apteekista täällä kortisonitabletteja ilman reseptiä. Jaska selvitti mikä apteekki sunnuntaina on auki, kortisonitabletit saa ilman reseptiä ja kaiken muun lisäksi hän vieläpä kävi skootterilla hakemassa minulle lääkkeet apteekista shown jälkeen! Aivan mieletöntä palvelua! :) Jaskalle pitää muistaa viedä salmiakkeja kun nähdään seuraavan kerran!

Alanyassa tarkoituksenamme oli osallistua Green Canyonin veneretkelle. Matkaseurani valitettavasti sairastui ja joutui sairaalaan, joten hän ei päässyt retkelle mukaan, minkä vuoksi lyöttäydyin suomalaisen pariskunnan seuraan, johon olimme aiempina päivinä tutustuneet. Bussimatka Green Canyonille kesti parisen tuntia ja opas kertoili samalla alueen historiasta. Padolla ensin ihastelimme näkymiä ja otimme valokuvia, jonka jälkeen oli aika jatkaa matkaa paatille.

Vesi oli kauniin turkoosin vihreää ja maisemat jylhän kauniita. Laivan all inclusive juomatarjoilu helpotti mukavasti helteessä. Eräs suomalaispariskunta oli kyllä selvästi laskenut, että ilmaisen alkoholin vuoksi kannatti maksaa retkimaksu... Matkan aikana pysähdyimme pitämään puolen tunnin uimatauon kirkkaassa ja merivettä viileämmässä makeassa vedessä. Ennen ruokailua suuntasimme vielä katsastamaan viehättävän pikkukanjonin. Ruokailu tapahtui miellyttävässä ja kauniiden näköalojen ympäröimässä rantaravintolassa. Tapahtumana itse ruokailu ei tosin ollut erityisen miellyttävä: aikaa oli puoli tuntia ja monta paatillista ihmisiä samaan aikaan paikalla eli oli ruuhkaisaa ja kiirettä. Lisäksi pääruokavaihtoehdot olivat kala, liha ja kana eli itselleni kasvissyöjänä ei ollut tarjolla mitään pääruokaa (heh, yllättävää!). Erilaisia salaatteja ja leipää oli kuitenkin paljon. Lounaan jälkeen matka jatkui toiselle uimapysähdykselle ja kohti suurta kanjonia, jossa näkymät vain entisestään paranivat. Kuuman kesän johdosta kanjonin vesi oli erityisen alhaalla ja pohjasta nousevat kuolleet puunrungot erottuivat selvästi. Päivä oli lämpimän aurinkoinen ja maisemat ihanat, joskin reissua hieman varjosti huoli matkaseuran terveydestä.

Kaikkiaan matkakohteena Alanyasta jäi itselleni ihan positiivinen kuva matkatoverin sairasteluista huolimatta. Hintataso oli kohtuullinen, ympäristö pääosin siisti ja ihmiset ystävällisiä. Toki oli hivenen enemmän ja vieelä enemmän ärsyttävää kun lähes joka toinen vastaantulija olisi halunnut naimisiin. Tunsin oloni turvalliseksi myös yksin yöllä kaupungilla kävellessäni. Matkamme aikana tosin sattui yksi räjähdys, jossa kuoli muutama ihminen, mutta kyse ei ollut terroristi-iskusta, vaan ilmeisesti jokin auto räjähti kaasun liikaa kuumennuttua eli kyseessä oli onnettomuus. Alanya on melko suuri turistikohde (turistikaudella lähemmäs 200 000 asukasta), joten etenkin keskustassa ja satamassa oli iltaisin ruuhkaa, eikä ”turistirysä” ajatuksilta tokikaan voi täysin välttyä, ainakin mikäli matkustaa paikalle sesonkiaikana ja majoittuu keskustan lähistölle. Voisin kuitenkin hyvin kuvitella matkustavani tänne uudestaan ja monelle rauhaa rakastavallekin paikka voisi olla ok sesongin ulkopuolella. Liiroja emme lopulta vaihtaneet missään vaiheessa, koska pärjäsimme kaikkialla euroilla, joskin saimme välillä liiroja vaihtorahoina ja euron kurssi eri paikoissa vaihteli. Pääsääntöisesti kuitenkin yllättäen useimmiten oli kannattavampaa maksaa euroilla kuin liiroilla, sillä kyseisenä ajankohtana euro vastasi hieman alle kahta liiraa ja kuitenkin liirahinnat usein vain kerrottiin kahdella eurohinnoiksi.