Bucharest

BlueAirilta sai suorat lennot Romanian pääkaupunkiin Bukarestiin alle 100 euroa/naama käsimatkatavaroilla, joten päätimme T:n kanssa suunnata toukokuussa sinne. Minä en ollut aiemmin Romaniassa käynyt ja T oli tyytyväinen kun kuuli, että kaupungista löytyy Hard Rock Cafe. Majoituksen (Bucur Accomodation) varasimme Bookingin kautta. Perusmajoitus hyvällä sijainnilla lähellä vanhaa kaupunkia, toimi hyvin.

Lennot sujuivat aikataulussa ja ongelmitta, mitään erityistä ei jäänyt mieleen. Kentällä taksin valinta oli mielenkiintoinen systeemi. Vain tietyn taksiyhtiön autot saavat jatkuvasti odotella kentällä ja nämä ovat selkeästi muita yhtiöitä kalliimpia. Kentällä on sisällä kuitenkin masiinoita, joista näkee eri yhtiöt ja niiden hinnat ja voi valita minkä yhtiön taksin haluaa. Sieltä sitten saa numerokoodin ja sen kanssa voi mennä ulos odottelemaan sitä omaa taksia. Liikenne Bukarestissa on aikamoista Suomeen tottuneelle, ei todellakaan tehnyt mieli vuokrata autoa. Autokanta tosin ehkä hieman yllättäenkin vaikutti selvästi Suomea uudemmalta.

Romania on noin 20 miljoonan asukkaan vuoristoinen maa Kaakkois-Euroopassa. Tämä entinen kommunistinen tasavalta on nykyisin yksi EU:n jäsenmaista. Pääkaupunki Bukarest on noin 1,6 miljoonan asukkaan vilkas kaupunki. Kaupunki on ollut monessa mukana, kaksi maailmansotaa, suuri maanjäristys 1940 ja suuruudenhullun Nicolae Ceaușescun kommunistinen valtakausi. Kaupunki itsessään on melko rosoinen ja paikoin heikkokuntoiset tiet tai rakennukset muistuttavat siitä, että Romania on Euroopan köyhimpiä maita.


Bukarestissa matkustimme muutamaan otteeseen metrolla kauempiin "nähtävyyksiin" kuten Hard Rock Cafeelle ja riemukaarelle. Lähistöllä oli myös kylämuseo, jossa oli nähtävillä eri puolilta Romaniaa tuotuja eri aikakausien autenttisia rakennuksia. Bukarestin keskustassa on lisäksi miellyttävä  Cișmigiun puisto, jossa on pieni tekojärvi, jonne voi halutessaan mennä soutelemaan ja viettämään päivää. 


Ceaucescun palatsiin tutustuimme opastetulla visiitillä ja se todellakin oli näkemisen arvoinen! Ceaucescun itselleen rakennuttama kansan palatsi on yksi maailman suurimmista rakennuksista. Tunnin opastetulla kierroksellamme ehdimme nähdä siitä pari prosenttia. Ceaucescu ei koskaan ehtinyt nauttia valmiista palatsista, sillä hänet teloitettiin ennen palatsin valmistumista. Nykyisin palatsia (tai siis sen nurkkaa) käyttää Romanian parlamentti. Innoituksen Ceaucescun uskottiin saaneen palatsiin Pohjois-Koreasta, jonka mahtipontiset rakennukset tekivät häneen vaikutuksen ja niinpä rakennustyöt aloitettiin 1984. Rakennus on valtava ja vaati siten myös valtavasti tilaa: Ceaucescu raivautti sen tieltä noin 30 000 asukkaan asunnot ja noin 20 kirkkoa. Huoneita palatsissa on yli tuhat ja vaikka palatsi näyttää valtavalta, ei ulkoapäin edes voi hahmottaa sen mittakaavaa: se nimittäin jatkuu myös maan alle 92 metrin syvyyteen eli syvemmälle kuin mitä se ulottuu maan pinnasta korkealle! Leveyttä palatsilla on mahtavat 270 metriä ja pituuttakin 240 metriä. Todellakin vierailun arvoinen paikka!

Vanha kaupunki on myös oikein kiva ja sievä. Pieni, mutta viihtyisä. Paljon ravintolatarjontaa, kävelykatuja tai pikemminkin kujia. Erityisesti Bukarestista jäi kuitenkin mieleen se miten hyvää ruoka oli. Kävimme useammassa aivan erinomaisessa ravintolassa -joskin myönnettäköön, että lihavoittoisuuden takia perinteiset romanialaiset ravintolat karsiutuivat pois vaihtoehdoista. Kansainvälisissä ravintoloissa kuitenkin poikkeuksetta kohdallemme osunut ruoka oli erinomaista ja edullista. Puitteet, kuten elävä musiikki, myös loivat mukavaa tunnelmaa.

Pelesin linna

Bukarestin lisäksi halusimme samalla reissulla nähdä Romaniasta myös vilauksen jotain muuta. Varasimme opastetun päiväretken Transilvaniaan netistä jo ennen reissua Get Your Guiden kautta. Pikkubussilla oppaan johdolla vierailimme ensin upeassa Pelesin linnassa (tutustuimme ulkoasun ja puutarhan lisäksi myös linnaan sisältä). Pelesin linna on Romanian Karpaateilla sijaitseva linna, joka aikoinaan 1800-luvulla rakennettiin kuningas Kaarle I:n kesäasunnoksi. Uusrenessanssin ja uusgotiikan tyylejä yhdistelevä linna on varsin näyttävä ilmestys: kuningas ei halunnut perinteistä linnaa, joita oli muuallakin Euroopassa vaan hän tavoitteli omaperäisempää otetta ja arkkitehtuurikilpailun voitti lopulta Johannes Schultz alpiinista huvilalinnaa muistuttavalla suunnitelmallaan. Pelesin linna on jo itsessään hyvin kaunis, mutta se sijaitsee myös erityisen kauniilla paikalla vehreän luonnon keskellä, joka vielä lisää sen viehätystä.

Löytyikö Dracula?

Pelesin linnalta siirryimme todella viehättävään Brasovin kaupunkiin, jossa meillä oli vapaa-aikaa ja pieni kaupunkikierros. Brasovin ehkä selkein "nähtävyys" on kukkulalla sijaitseva Brasov-kyltti (samaan tapaan kuin kuuluisa Hollywood-kyltti). Kaupunki ei ole kovin suuri, mutta todella sievä pastellinvärisine taloineen ja olisi kyllä mielellämme viivytty pidempäänkin. Retkelle olisikin ehkä kannattanut ottaa eväät mukaan, jotta Brasovissa olisi jäänyt enemmän vapaa-aikaa kun nyt ruokailu haukkasi leijonanosan ajasta. Brasovista jatkoimme vielä keskiaikaista arkkitehtuuria edustavaan Branin linnaan, joka tunnetaan Draculan linnana, vaikka Bram Stoker ei tainnut ikinä Romaniaan jalallaan astuakaan. Draculan esikuvana kuitenkin arvellaan toimineen transilvinialaisessa linnassa aikoinaan asuneen Vlad Seivästäjän. Sitä onko linnalla oikeasti jotain tekemistä tarinan kanssa tai tarinalla totuuden kanssa, ei tarina kerro. Markkinointiin Draculaa kuitenkin selvästi hyödynnetään ja linnan vierestä löytyykin sopivasti myös matkamuistokojuja.

Romanian visiitti oli lyhyt, mutta antoisa. Bukarestissa en viipyisi paria päivää kauempaa, mutta Transilvaniaan tai muualle Romaniaan lähtisin mieluusti seikkailemaan toistekin.

Paluumatkalla on hyvä huomioida, että lentokentän kansainvälisellä puolella ei Romanian oma valuutta eli leit enää kelpaa. Kannattaa siis hankkiutua leistä eroon ajoissa, Suomeen niitä ei kannata roudata ja vaihtaa takaisin euroiksi (saa ne toki vaihdettua, mutta kurssi kauhistuttaa). Me yritimme tarkkaan laskeskella mitä taksi kentälle maksaa ja säästää aamuksi vain juuri ja juuri sen verran rahaa: varsin lähelle pääsimmekin. Toki jouduimme hotellilla sitten pyytämäänkin, että kun tilaavat taksin, niin eivät tilaa sitä kaikkein kalleinta.

Ja sitten vielä kuvia:

Brasov

Branin linna

Tukholma & Junibacken 5/2018

Minulla oli ylimääräinen ilmaislippu Tukholman risteilylle, joten suuntasimme ystäväni H:n ja tyttäreni I:n (jonka kummi H myös on) kanssa Silja Linella Tukholmaan toukokuun alussa 2018.

I oli matkasta varsin täpinöissään. Matka laivalle oli pitkä: bussilla Lahdesta Helsinkiin, jossa vaihto toiseen bussiin ja satamaan, jossa tapasimme H:n. Lähtöselvitys ja lippujen kanssa pitkää käytävää pitkin laivalle. Yllätyksenä saimme paremman hytin kuin mitä varauksemme edellytti ja pääsimme yläkerroksiin kolmen hengen Muumi-hyttiin. I saavuttuaan hyttiin istahti sängylle, katsoi ulos ja totesi niin totisena kun vain 2,5 vuotias voi todeta: "Tultiin laivaan". "Nyt voidaan mennä kotiin". No ei menty ja I:n fiiliksetkin paranivat kunhan hän pääsi vauhtiin.

Reissu tehtiin varsin pitkälti lapsen ehdoilla eli tutuksi tuli Siljan leikkialue, jossa oli esimerkiksi pallomeri, lasten ohjelmia, piirustusmahdollisuudet, legoja, liukumäki ja hieman isommille lapsille myös pelikoneita. Tiettyinä aikoina oli myös ohjelmaa, kuten kasvomaalausta, joka erityisesti olikin I:n mieleen. Myös Muumit seikkalivat pitkin laivaa, ainakin Muumipeikon ja PikkuMyyn bongasimme useasti, I vähän ujosteli ja olisi tahtonut nurkan takaa aina seurata touhuja. Illalla oli myös muumidisco, jossa kävimme pyörähtämässä.

Omanlaisensa elämys I:lle oli myös laivan buffett, jossa alle 6-vuotias syö maksutta maksavan aikuisen seurassa. Valinnanvara oli sekoittaa ja I usein päätyikin mielellään rosvoamaan minun ja H:n lautasilta ruokaa sen sijaan, että olisi syönyt itse valitsemaansa. Erityisesti melonit tekivät kauppansa.

Silja vie Tukholmassa Värtahamneniin eli ei yhtä lähelle keskustaa ja vanhaa kaupunkia kuin Viking Line. Satamasta on kuitenkin kätevät kulkuyhtydet. Meillä suunnitelmissa oli mennä Junibackeniin Djurgårdenin saarelle. Laivan Infosta saattoi ostaa liput joko Siljan omaan kuljetukseen hieman kalliimmalla hinnalla tai sitten ihan paikallisbussiin edestakaiset liput (bussissa niitä ei myydä, joten ehdottomasti kannattaa Infosta ostaa meno-paluu, jos bussilla aikoo kulkea). Bussipysäkki oli helppo löytää terminaalista ulostullessa kulkemalla "putken" päähän ja portaita alas sekä ylittämällä tien toiselle puolelle (kannattaa kuitenkin huomata, että tämä reitti edellyttää rattaiden kantamista portaissa). Bussilla 76 pääsi suoraan Djurgårdenin saaren eteen ja bussi kulki varsin hyvin sunnuntaisinkin (noin vartin välein). Jos kulkee lastenvaunujen kanssa niin bussista ei tarvitse maksaa.

Junibacken on lastenmuseo, joka on saanut innoituksensa useista lastenkirjoista, mutta erityisesti Astrid Lindgrenin tuotannosta. Sisällä aloitimme tutustumisen paikkaan hyppäämällä satujunan kyytiin, jossa suomenkielisen selostuksen kera kiersimme reitin satumaailmassa kuunnellen samalla otteita saduista. Näimme niin Eemelin lipputankoon vetämän Pikku-Iidan kuin Katto Kassisen liitämässä pimeiden Tukholman kattojen yllä. Satujuna on aivan ihana, mutta siihen pääsee vain kerran (kassalta saa kuitin, jonka ojentamalla junaan pääsee)! 2,5 vuotias tosin oli hieman huolissaan siinä vaiheessa kun juna nousi ilmaan ja valaistus oli hämärä. Toisaalta kierros on myös varsin surullinen ja nyyhkin aina Veljeni Leijonamielen tarinan kohdalla.

Kävimme vierailemassa myös Peppi Pitkätossun talossa huvikummussa, täällä oli myös esitys, jossa esiintyivät Pepin lisäksi myös Tommi ja Annika (på svenska). Pikku-Ukon kyytiin pääsi myös ratsastamaan, mikä taisi olla I:llä oma hittinsä.

Kiersimme eri puolilla tutustumassa eri satujen maailmoihin, osa oli itselleni tuttuja, kuten Viiru ja Pesonen, moni taas oli täysin vieras, mutta se ei näyttänyt I:tä harmittavan. Hyvin sujui liukumäen lasku, leipomon pito, korukaupan myyjän työ kuin lentäjänkin velvollisuudet. Junibackenista löytyy myös ravintola jos nälkä yllättää ja hyvällä säällä leikkiä voi jatkaa vielä ulkonakin pienellä leikkialueella.

Illalla oli laivassa tyytyväinen ja väsynyt lapsi. Ruuan ja leikkipaikan jälkeen uni tuli nopeasti ja aamulla aamiaisen jälkeen olimmekin taas perillä Helsingissä, ehdimme sitä ennen käydä viedä hakemassa siskolle tuliaisostokset. Reissun jälkeen I olikin sitä mieltä, että hän kyllä lähtee laivalle uudelleenkin :)