Irlanti: pubeja, luontoa ja Game of Thrones studio

 Syyskuussa päätimme suunnata T:n kanssa kaksin reissuun ja kohteeksi valikoitui Dublin. T on oluen ystävä ja me molemmat fanitamme Game of Thronesia. Olen käynyt Dublinissa aiemminkin kahdesti, mutta T:lle tämä olisi ensimmäinen kerta Irlannissa.

Päädyin ottamaan KLM:ltä lennot välilaskulla Amsterdamissa, hintaeroa Finnairin suoriin lentoihin kun tuli useampi sata euroa. KLM on myös aina toiminut luotettavasti - niin tälläkin kertaa. Vaihtoaikaa oli aika niukalti (1h 15 min) kun suurella kentällä piti päästä ihan eri päähän terminaalia ja mennä myös passintarkastuksen läpi, mutta olimme sopivasti perillä portilla boardingin alkaessa. Meillä oli aamulento ja olin tsekannut valmiiksi, että jos olisimme missanneet jatkon niin KLM:llä olisi ollut samana päivänä vielä useampi lento Amterdamista Dubliniin.

Dublin on Irlannin pääkaupunki ja sijaitsee sen itärannikolla Liffey-joen varrella. Ihmisiä Dublinin metropolialueella on suunnilleen saman verran kuin Helsingissä, noin 1,5 miljoonaa. Kaupunki on kuitenkin niin eläväinen, että se tuntuu etenkin keskusta-alueella paljon suuremmalta vaikka toisaalta talot ovat monin paikoin selvästi matalampia.

Dublinissa ei ole erityisen paljon itseäni kiinnostavia varsinaisia nähtävyyksiä, mutta kaupunki on mukava yhdistelmä kirjallisuusperinnettä, hienoa arkkitehtuuria ja pubikulttuuria. Lentokentältä saavuimme keskustaan aivan ylihintaisella turistibussilla ja päätimme ensin käydä syömässä (Hard Rock cafessa, koska pitihän souvenir-lasi täältäkin saada) ja sen päätteeksi teimme pienen kaupunkikierroksen. Arkkitehtuuriltaan kauneinta Dublinia edustaa Trinity college, Irlannin vanhin yliopisto, joka on perustettu 1592. Siihen kuuluu useita suuria ja näyttäviä rakennuksia, joiden pihamailla pääsee vapaasti käyskentelemään. Keskustasta löytyy myös 1200-luvulla rakennettu Dublin castle, joka kuuluu turistien vakiokohteisiin. Pakkohan pubikulttuuriakin oli hieman kurkistaa ja suuntasimme perin turisteina Temple bariin alueelle legendaariseen punaiseen Temple bariin. Vaikka tätä valintaa voi vapaasti parjata niin täytyy todeta, että tämä kyllä meillä toimi. Pubissa esiintyi trubaduuri, joka soitti ja lauloi jotain irlantilaista oikein kivalta kuulostavaa biisiä ja täällä oli varsin viihtyisää.

Dublinissa majoitus on kallista. Ihan törkeän kallista. Tästä syystä majoituimme noin 3-4 km kävelymatkan päässä keskustasta (törkeän kalliisti siltikin) The Lansdowne hotellissa. Hintaan sisältyi ihan jees aamiainen ja majoitus oli kaikin puolin onnistunut (pisteet myös siitä, että huoneen seinässä oli usb-pistokkeet kun olimme ottaneet mukaan vääränlaisen adapterin), hintaa lukuun ottamatta. Aluekin oli ihan mukava ja hyviä ravintoloita löytyi lähistöltä.

Dublinista teimme päiväretken Pohjois-Irlannin puolelle Bambergiin Game of Thronesin studiokierrokselle. Varasimme reissun bussikuljetuksella Dublinista (Busarasin asemalta) Get your guiden kautta, hintaa tuli noin 60€/hlö (sis. kuljetuksen + pääsyliput). Ei ehkä halvin tapa päästä perille, mutta todennäköisesti kuitenkin helpoin ja kätevin. Bussiasema löytyi hyvin, lähtöportin kanssa oli pientä säätöä sen vaihtuessa, mutta henkilökunta piti hyvin huolta siitä, että lipun ostaneet bussiin myös päätyvät. Matka perille kesti 90 minuuttia ja perillä aikaa oli noin kolme tuntia, joka oli varsin sopivasti. Studiokierroksella pääsi näkemään alkuperäisiä lavasteita (kuten House of the dragonissakin nähtävän karttapöydän ja lohikäärmeen kalloja!), pukuja ja muuta rekvisiittaa ja interaktiviisuuttakin oli mukana.

Dublinista teimme toisenkin päiväretken, jonka varasimme Wild Wicklow Toursin kautta. Halusimme jonnekin luontoon ja kohteeksi valikoitui Wicklow ja Glendalough. Kyseessä oli pikkubussilla toteutettava kokopäiväretki (n. 9-18). Käytännön asiat kuten informointi ym. sujuivat ongelmitta ja kaupungissa oli valittavissa neljä eri lähtöpaikkaa. Mukana oli opas, joka bussimatkan aikana kertoi alueen historiasta ja nykypäivästä. Ensimmäiseksi suuntasimme Killiney hilliin reilun puolen tunnin patikkapätkälle. Tässä kohtaa sää oli vielä aika utuinen, eivätkä maisemat siten kummoisia, mutta ihan kiva oli jaloitella.

Wicklow on vuoristoinen alue noin 1-1,5h matkan päässä Dublinista, sitä kutsutaan myös Irlannin puutarhaksi. Maisemaa varsinaisten vuorten sijaan kylläkin hallitsevat nummet, laaksot ja järvet. Nyt sää suosi, aurinko kimmelsi ja oli todella kaunista! Pysähdyimme esimerkiksi Ps. I love you elokuvan kuvauspaikoilla. Tämä kansallispuisto osoittautui aivan ihanaksi!

Ennen Glendaloughia pysähdyimme ruokatauolla Lynhams of Laraghissa. Tämä oli aivan surkea paikka. Ruoka oli pahaa (vetisiä ranskalaisia, juuri muuta kasvisruokaa ei ollut saatavilla), cola zerokin maistui oudun pahalle ja maksaessa selvisi, että olivat tuoneet tavallisen vaikka tilasin zeron. No, eivät sentään laskuttaneet sitä. Jos tästä olisi tiedetty niin omat eväät olisivat olleen paikallaan.

Viimeiseksi poikkesimme Glendaloughissa, 500-luvulla perustetulla luostarialueella. Tämä sijaitsee Wicklown vuoristossa kahden järven välissä. Meillä oli pieni opastettu kierros, jolla kävimme katsomassa mm. pyöreää tornia ja keskiaikaisen katedraalin raunioita, jonka jälkeen patikoimme hyvin kauniille "yläjärvelle". Tunnelma oli turisteita huolimatta rauhaisa ja viihtyisä. Ennen paluumatkaa opas vielä tarjosi kaikille huikat viskiä.

Kun kerran Dublinissa oltiin olutfanin kanssa niin luonnollisesti suuntasimme myös Guinness Store Houseen. Vierailukeskus on avattu vuonna 2000 ja se on yksi Dublinin suosituimmista vierailukohteista yli miljoonalla vuosittaisella kävijällä. Olin liput ostanut ennakkoon netistä, niissä oli tietty kellonaika, mutta olimme paikalla noin puoli tuntia aiemmin ja meidät päästettiin jo tällöin sisään. Olin ottanut toisen lipun siten, että siihen kuului olut omalla kuvalla, tyyppi skannasi molemmat liput tämän kautta ja lopputuloksena antoi meille paperiset liput ja yhtäkkiä meillä sisältyikin kumpaankin lippuun olut omalla kuvalla! No, ei valitettu. Kierros oli yllättävän mielenkiintoinen näin myös absolutistin näkökulmasta. Saimme perehtyä Guinnesin historiaan ja valmistukseen, lisämaksusta olisi saanut myös harjoitella oikeaoppista oluen laskemista. Meillä aktiviteettina oli kuitenkin olut, jonka vaahtoon tuli oma kuva. Ensin kävimme valokuvattana, jonka jälkeen olut laitettiin jonkinlaiseen laitteeseen, joka ikään kuin piirsi kuvan vaahtoon. Näköinen tuli! Lippuun sisältyi myös yläkerran baarissa juomat, josta oli hienot näköalat ympäri kaupunkia vaikkei Dublin kaupunkien kauneuskisoissa loistakaan. Pari tuntia täällä sujui varsin viihtyisästi.

Dublinissa tasokasta ravintolatarjontaa on paljon. Kävimme esimerkiksi lounaalla Wing's world cuisinessa, jossa kävin aikoinaan myös E:n ja A:n kanssa. Lounasaikaan hinta oli melko edullinen ja eri maiden keittiöistä sai kasata haluamansa laisen kokonaisuuden. Täältä sai myös rullajätskiä! Illallisella suosimme hotellimme läheistä Angelina's Dublin ravintolaa, josta sai mainioita gnoccheja ja joka sijaitsi viehättävästi joen varrella.

Reisussa on kivaa, mutta arkeenkin täytyy palata. Dublinista lentokentälle suuntasimme toiseksi halvimmalla mahdollisella tavalla eli paikallisbussilla. Tämä toimii muuten tosi hienosti, mutta kivikautinen systeemi on kyllä maksaa matka kolikoilla purkkiin. Jos ei ole tasarahaa niin maksat extraa. Onneksi minulle oli piirtynyt jokin kaukainen mielikuva tällaisesta outoudesta ja olimme tällaiseen osanneet jopa varautua siten, että kolikoita ylipäätään oli mukana.

Loppuun vielä kuvia:

Interrail: Peschiera del Garda

Gardajärvi on Italian suurin järvi ja yksi maan suosituimmista lomakohteista. Järvi tunnetaan kirkkaasta vedestään, viehättävistä rantakylistään sekä upeista vuoristo- ja järvimaisemistaan. Täällä olimmekin aikoinaan jo vierailleet pohjoisemmassa Riva del Gardassa, mutta nyt halusimme suunnistaa jonnekin muualle, josta olisi helppo yhteys Gardalandin huvipuistoon ja jonne pääsisi junalla. Kohteeksi valikoitui Peschiera del Garda.

Peschiera del Garda sijaitsee Gardajärven eteläpäässä ja sillä on sievä pieni historiallinen keskusta, kanavia ja kauniita rantamaisemia. Kaupunki kuuluu UNESCO:n maailmanperintökohteisiin  venetsialaisten linnoitusmuuriensa ansiosta.

Majapaikaksi olimme valinneet Bookingin kautta Residence La Madonninan. Meillä oli oma oikein kiva huoneisto. Huoneistoja alueella oli paljon ja alue oli kokonaan aidattu (avaimia oli vain yksi mikä oli pieni miinus). Keskellä oli mukava uima-allas, jossa kuitenkin oli pakko käyttää uimalakkia (onneksi käyttämättömät sellaiset huoneisto tarjosi meille) ja jossa vesi oli makuuni aika kylmää. Ennen altaaseen menoa oli myös käytävä nimenomaan altaalla olevassa suihkussa, josta tuli aina jääkylmää vettä. Niin kylmää, että kiljuin aina siinä käydessäni ja manasin sitä, ettei voinut käydä suihkussa huoneistossa ennen altaalle tuloa. Allas oli auki melko aikaisesta aamusta ihan riittävän myöhään illalla ja siellä oli allaspoika aina koko päivän vahtimassa, että kaikki käyvät suihkussa ja käyttävät suihkulakkia (niin tai ehkä hän vahti ettei kukaan huku, en tiedä...).

Allasveden ja suihkuveden kylmyys olivat miinuksia, mutta toisaalta lämpöä oli koko viiden päivän visiittimme ajan pääosin yli 30 astetta, jolloin kylmänkin veden kanssa saattoi elää.

Halusimme käydä Gardalandissa. Gardaland on Italian suurin huvipuisto ja yksi Euroopan suosituimmista teemapuistoista. Sieltä löytyy vauhdikkaita vuoristoratoja, vesilaitteita ja teemamaailmoja kuten Pipsa Possu -maailma. Puiston tunnetuimpiin elämyksiin kuuluvat esimerkiksi  roller coasterit ja fantasia-aiheiset seikkailut.

Arvoimme onko järkevämpää suunnata Gardalandiin lauantaina, jolloin lämpötila olisi 26 astetta, mutta väkeä voisi olla enemmän, vai tulisiko sinne mennä maanantaina, jolloin lämpötila lupaili 32 astetta. Päädyimme valitsemaan lauantain. En tiedä oliko se oikea valinta kun vertailukohtaa maanantailta ei ollut, mutta ainakin kesäkuisena lauantaina paikka oli hyvin täynnä ja jonot olivat tuskallisia. Johonkin vesirinkulaan lapset halusivat monta kertaa ja aina 40 minuutin jono. Kung Fu Banda roller coasteriin mentiin kerran ja jonotettiin yli 50 minuuttia. Sievä ja kaunis puisto, mutta minuun makuuni aivan liikaa ihmisiä ja jonoja, onneksi lapset viihtyivät ja hämmentävän vähän valittivat. Puistoon pääsi helposti suoraan bussilla ihan huoneistomme nurkalta ja matka kustansi noin 4 euroa.

Korkeista lämpötiloista johtuen päivät lojuimme lähinnä altaalla. Lapsia kylmä vesikään ei tuntunut haittaavan sitten kun pääsivät vauhtiin. Iltaisin ilman viilennyttyä lähdimme käyskentelemään vanhaan kaupunkiin. Laidalla oli pieni leikkipaikka, jossa lapset ihmeen hyvin viihtyivät leikkimässä junamatkaa - ihan kuin niitä ei tällä reissulla olisi jo ollut tarpeeksi! Kävimme myös joka ikinen ilta syömässä samassa ravintolassa, josta V tilasi joka ilta kananugetit (tämän jälkeen ei syödä niitä loppukesänä!) ja jossa oli iso televisio, josta saattoi seurata jalkapallon EM-kisoja ja lapset tapittivat silmä tarkkana näkyykö Mbabbea. Vanha kaupunki on illalla hurjan kaunis valoineen. Kaupungissa oli myös pieni Harry Potter -kauppa, jossa toki piti vierailla.

Aamuisin ja päivisin teimme ruokaa huoneistolla, kävelymatkan päässä oli onneksi Lidl, jossa oli hyvä valikoima. Kävelyreitti sinne ei ollut mielekkäin mahdollinen, suojatiet oli sijoitettu merkillisesti, mutta tämä ei lopulta ollut ongelma kun teimme niin, että kävin kaupassa ensimmäisen visiitin jälkeen yksinäni.

5 päivän rantalomailun päätteeksi suuntasimme kotimatkalle, junalla Veronaan ja sieltä Bergamoon ja Bergamosta Ryanairin kyydillä kotiin.

Interrail: Verona

Verona - tuo Romeon ja Julian kaupunki. Täällä olin aina halunnut vierailla vaikken nyt ihan siihenkään tiedä tarkkaa syytä. Ehkäpä jokin romanttinen mielikuva. Vaikka olen kyllä lukenut Romeon ja Julian ja siitä on romantiikka kaukana. Kaksi teiniä, jotka hädin tuskin tunsivat toisiaan, oi voi.

Verona on viehättävä kaupunki Pohjois-Italiassa, joka tunnetaan Romeon ja Julian lisäksi upeasta historiallisesta keskustastaan. Italialainen tunnelma ihastuttaa, kapeita kujia ja joka puolelta saa herkullista gelatoa ja suklaapäällysteisiä mansikoita, nam!

Saavuimme Veronaan melko myöhään illalla junan Innsbruckista oltua myöhässä. Säästimme matkalla, sillä Italiaan reililipulla saapuessa pitäisi maksaa jonkinmoinen lisämaksu - sitä oli konduktööri meiltä kysellyt matkalla Münchenista Innsbruckiin, mutta nyt kun jatkoimme Innsbruckista Veronaan ei kukaan sitä kysellyt ja vältyimme sen maksamiselta, jee! Ihan pulmitta matka ei sujunut, sillä juna seisoi yhdessä kohtaa varsin kauan paikoillaan ja harvat kuulutukset olivat italiaksi. Vieressä istunut pariskunta poistui junasta tällaisella pitkällä pysähdyksellä ja väitti meille, että juna ei tule jatkamaan olleenkaan matkaa tunteihin. Onneksemme emme päätyneet lähtemään junasta, sillä matka kyllä jatkui.

Majoituksen olimme varanneet StraVagante hostels & Roomsista. Hinta oli reilu 90 euroa (kolmen hengen huone, oma kylppäri) eli hotellitasoa, mutta hostelli itsesäänkin oli kyllä aivan hotellitasoa enkä olisi tiennyt hostelliksi muutoin kuin nimen perusteella.

Veronaan meillä ei ollut erityisiä suunnitelmia. Seuraavana aamuna matkustimme bussilla keskustaan ja hieman nautimme tunnelmasta ja kävimme kurkkaamassa Romeon ja Julian parveketta Ylös asti emme jonottaneet, alhaalta näkeminen riitti hyvin ja onneksi vierailijoidenkin välillä oli pieni tauko, jottei tarvinut ottaa kuvaa jostakusta satunnaisesta matkailijasta.

Veronasta matka jatkui junalla Gardajärvelle, tällä kertaa Peschiera del Gardaan.

Interrail: Innsbruck

 Innsbruckiin saavuimme junalla Münchenistä. Tuo sama juna jatkaa Veronaan, joten konduktööri tiedusteli meiltä jotain lisämaksua, jonka joutuu maksamaan jos ylittää rajan Italiaan. Kerroin meidän kuitenkin jäävän pois jo Innsbruckissa, joten tällaista lisämaksua ei tässä kohtaa tarvinut maksaa.

Innsbruck on Itävallan Tirolin osavaltion pääkaupunki, joka tunnetaan upeista vuoristomaisemistaan ja sievästä vanhastakaupungistaan. Alppien ympäröimä kaupunki yhdistää ainutlaatuisella tavalla luonnon ja kulttuurin. 

Saavuimme Inssbruckiin alkuiltapäivästä ja majotuimme kivenheiton päässä rautatieasemalta viihtyisässä Pension Stoi budget guesthousessa. Paikka oli oikein kiva ja sijainti erinomainen, mutta hinta oli mielestäni korkea (135€/yö). Toki suurin osa muista majoituksista olisi maksanut vielä enemmän. 

Majapaikalta oli kävelymatka tutkimaan kaupungin keskustaa. Olimme jo etukäteen päättäneet, että haluamme vierailla Alpen zoo eläintarhassa, joka on käsittääkseni maailman korkeimmalla sijaitseva eläintarha. Eläintarhaan pääsee keskustan Congress-asemalta Hungerburgbahn-funikulaarilla noin vartin välein muutamassa minuutissa. Tällä olisi päässyt jatkamaan korkeammallekin ja hieman jäi kaivelemaan, ettei käyty korkeammalla vaikka vuorimaisemat olivat toki mainiot Alpen zoonkin tasolta.

Alpen zoo on ympäröity kauniilla vuoristomaisemilla ja se keskittyy erityisesti Alppien eläinlajeihin. Siellä voikin nähdä esimerkiksi ilveksiä, susia, karhuja, kotkia ja vuorikauriita. Eläimiä on yhteensä pari tuhatta ja lajejakin yli 100. Erityisen hauska oli haukotteleva karhu, karhuja toki olemme nähneet usein aiemminkin, mutta aika usein ne ovat vain nukkuneet jossain kasassa, mutta tämä yksilö halusi poseerata! Seikkaileva saukko oli myös hauskaa katsottavaa ja korppikotkien häkkiaitauksen läpi pääsi kävelemään. Keskityimme myös ihastelemaan maisemia, vuorten ympäröimänä maamerkkinä erottuu esimerkiksi hyppyrimäki, onhan Innsbruck kuuluisa myös talviurheilustaan.

Palattuamme takaisin alas keskustaan näimme hevoskärryjä. En ole koskaan ollut sellaisen kyydissä, turhan hintavaa ja kävelen mielelläni. Nyt kuitenkin mukana oli I, joka rakastaa hevosia ja V, jolle käveleminen on raskasta (mutta hyppiminen, pomppiminen ja kärrynpyörät ilmeisesti eivät), joten tiedustelin hintaa. Yhteistä kieltä meillä ei ollut, mutta kuskilla oli jokin laite, joka käänsi hänen puheensa englanniksi ja minun puheeni ilmeisesti romaniaksi, joten pääsimme sopuun hinnasta ja pääsimme kaupunkikierrokselle hevoskärryllä. Lapset saivat välillä istua edessä ja ohjastaakin! Vanha kaupunkikin tuli näin nähtyä ilman, että V liiaksi rasittui kävelemisestä (tiedusteli kyllä mahdollisuutta kulkea ympärireitin sijaan kärryllä majoitukselle :D).

Keskustassa kävimme vielä pitsalla ennen majoitukseen paluuta. V:kin suostui jopa vähän pitsaa närppimään, tosin seuranamme oli harvinaisen sinnikäs ja v-mäinen kärpänen. Niin v-mäinen, että jäi lähtemättömästi mieleen.

Innsbruckissa vietimme vain yhden yön ja lähtöpäivän aamuna suuntasimme Swarowskin kristallimaailmaan. Rautatieasemalta lähti suoraan sinne järjestetty kyyti ja lasten kyydistä ei tarvinut maksaa, joten käytännössä kahden lapsen kanssa hintaa ei tullut sen enempää kuin jos olisi tavallisilla julkisilla mennyt lähelle paikkaa, mutta nyt pääsi suoraan perille. 

Liput olimme ostaneet ennakkoon, joten pääsimme suoraan sisään tutustumaan erilaisiin upeisiin kristalliluomuksiin: huoneita oli toinen toisensa perään eri teemoilla, talviteemassa satoi lunta ja oli kylmä, kristalleista oli myös koottuna niin balettitanssijaa kuin hevostakin. Ulkona oli myös suuri puisto, jossa oli leikkipaikka ja mahdollisuus karuselliajeluun ja suuri viisi kerroksinen talo, jossa saattoi leikkiä - ja siellä lapsilla vierähtikin useampi tunti trampoliineilla pomppien ja kerrosten väliä liukumäkiä laskien. Iltapäivällä sitten suuntasimme järjestetyllä kuljetuksella takaisin rautatieasemalle ja syömisen jälkeen iltajunalla kohti Veronaa. 

Interrail: München

 Matka Baden Badenista Müncheniin oli ainoa junamatka, joka ei tällä reilillä onnistunut suoraan vaan meillä oli varattuna Mannheimiin parin tunnin vaihto. Müncheniin vievät yhteydet olivat olleet poikki monin paikoin tulvien vuoksi, joten vähän jännitti pääsisimmekö perille, mutta pääsimme lopulta. Toki junat olivat perisaksalaiseen tapaan myöhässä, mutta minulle tärkeintä oli, että pääsimme perille. Mannheimissa söimme Subwayssa ja V hampurilaispaikassa nopeammin kuin olin arvellut, joten päätimme yrittää ottaa aiemman junan ja ostaa siihen paikkaliput. Sovelluksesta ei voinut ostaa, joten jonotimme (pitkään) asiakaspalvelutiskille, josta meille kerrotiin, ettei niitä voi ostaa (ilmeisesti jos juna oli jo lähtenyt jostain niin siihen ei enää myyty paikkalippuja?), asiakaspalvelija kuitenkin totesi, että junassa on tilaa ja voimme mennä ilman paikkalippua. Kiirehdimme laiturille ja hyppäsimme kyytiin. Emme tosin siihen junaan, johon olimme yrittäneet ostaa paikkalippua, vaan aiempaan junaan, joka vaan sattui olemaan myöhässä sen verran, että tuli paikalle käytännössä silloin kun toisen junan olisi pitänyt lähteä. Tämä juna olikin sitten ihan täynnä ja kuljimme viimeiseen vaunuun saakka, jossa istuimme sitten matkatavarasäilytyksen alle kun missään ei ollut tilaa. Saksassa on kätevää, että junassa on paikoilla merkittynä mille välille paikka on varattu, jolloin tietää onko vapaalta näyttävä paikka vapaa ja kuinka pitkään se on sitä. Kovin kauaa emme joutuneet lattialla istumaan kun Stuttgartissa juna tyhjeni ja saimme loppumatkalle istumapaikat. Matkan varrella juna pysähtyi ainakin reiluksi puoleksi tunniksi, sovelluksen mukaan syynä vaikutti olevan joku ihminen väärässä paikassa. Lopulta kuitenkin pääsimme perille Müncheniin - hieman myöhässä siitä aikataulusta, joka olisi ollut sen alkuperäisen junamme aikataulu. Emme ehkä säästäneet siis aiempaan junaan siirtymisellä yhtään mitään ellei sitten varsinainen junammekin olisi ollut myöhässä.

München on Etelä-Saksan suurin kaupunki ja tunnettu niin historiasta kuin kulttuuristaan. Arkkitehtuuri on kaunista, puistot hienoja ja kaupunki on täynnä väkeä ja elämää. Toki München tunnetaan myös maailmanlaajuisesti Oktoberfestista, jossa en kuitenkaan ole vielä päässyt vierailemaan.

Münchenissa majoituimme selvästi keskustan ulkopuolella Ibis budget München City Suedissa, mutta tämä oli kyllä hinta/laatusuhteeltaan aivan mainio valinta, taisi olla koko reissun edullisin majoitus ja taattua Ibis budget -laatua. Perille pääsi myös hyvin lähelle kätevästi metrolla ja pari pientä ruokakauppaa oli lähistollä. Lähellä oli myös suurehko puisto, jonne lapset saattoi päästää purkamaan iltaenergioita kiipeilyvälineiden kanssa.

Varsinainen ohjelmalle Münchenissä oli Harry Potter exhibition, joka kiertää eri kaupunkeja ja oli nyt saapunut Müncheniin olympiapuistoon. Liput olimme ostaneet ennakkoon ja pääsimme ilman ruuhkia sisään näyttelyn avautuessa. Näyttely vie niin Harry Potter, ihmeotusten kuin kirotun lapsen maailmaan ja näyttelyssä oli paljon erilaista rekvisiittaa, pukuja, lavasteita ja myös pientä interaktiivista tekemistä kuten oman suojeliuksen valinta. Myös vaikkapa huispausta saattoi kokeilla ja ottaa itsestään kuvia Hagridin mökissä. Harry Potter faneille tämä toki on kiva käyntikohde, mutta studiolla Lontoon kupeessa vierailleelle kokemus toki jäi laimeaksi. Aikaa vierähti reilu pari tuntia, mikä oli vähemmän kuin mitä olin ennakkoon kaavaillut.

Kun nyt kerran Olympiapuistossa olimme jo valmiiksi niin päätimme myös vierailla sealifessa vähän aikaa tappaaksemme. Eri maiden sealifessa olemme toki vierailleet usein aiemminkin, mutta kivahan täällä on käydä (joskin pidän hintaa aika suolaisena). Akvaariossa voi nähdä tuhansia merieläimiä kuten haita, rauskuja, merihevosia, meduusoja ja erilaisia trooppisia kaloja. Vetonaulana on vedenalainen tunneli, jossa pääsee kävelemään ikään kuin haiden ja muiden merenelävien keskellä. Sealifessa onkin Saksan suurin haivalikoima.

Olympiapuiston jälkeen saavuimme pyörimään keskustaan nauttimaan tunnelmasta, Marienplatz on kuuluisa aukio kaupungin keskustassa ja sitä ympäröivät kauniit rakennukset. V:n kanssa ravintolassa ruokaileminen on aina hieman säätämistä, mutta nyt jopa löysimme ravintolan, jonka ruoka kelpasi neidillekin ja pääsimme nauttimaan nachoja ja tortilloja. 

Ravintolan jälkeen vielä päätimme etsiä Harry Potter -kauppaa, jollaisen Google maps väitti löytyvän. Kävimme melkoisen etsintäoperaation (kauppa ei todellakaan ollut ainakaan siellä, jossa sen olisi mapsin mukaan pitänyt olla), mutta lopulta löysimme Harry Potter -kaupan. En tosin tiedä oliko se mitä alun perin etsimme vai jokin muu, mutta eipä sillä väliä. Erityisen ilahduttavaa oli, että ostoksilta lähtiessämme saimme ilman lisämaksua myös Harry Potter lego -kestokassit.

Olin vähän pohdiskellut Legolandin yhdistämistä Müncheniin, matkaa kun olisi junalla vain noin tunti. Samoin olin pohdiskellut lähistöllä sijaitsevaa lämpökylpylää, Therme Erdingiä, mutta lopulta aika kävi hieman vähäiseksi ja kylpylään menomatka näytti mapsissa aika pitkältä ja vaivalloiselta, joten nämä jäivät välistä. Jälkikäteen jäi kyllä hieman kaivelemaan ja voi olla, että tänne suunnalle täytyy tulla uudelleenkin.

Interrail: Baden Baden

Baden Baden, kuuluisa kylpyläkaupunki Etelä-Saksassa, on paikka, jossa olen vuosia halunnut käydä. En ihan tarkkaan edes tiedä miksi, koska en oikeastaan kummemmin edes tiennyt kaupungista ennalta mitään, mielikuva vain oli sellainen, että tämä on minun kaupunkini. Sijaitseehan kaupunki myös ihastuttavalla paikalla Schwarzwaldin juurella, jossa varmasti olisi myös ollut ihania retkimahdollisuuksia.

Siirryimme junalla Baden Badeniin Freiburgista iltapäivällä, koska Baden Badenin majoituksemme alkaisi klo 15 ja vanha kaupunki sijaitsee bussimatkan päässä rautatieasemasta, joten rinkkaa ei olisi järkevää jättää asemalle, enkä haluaisi sitä mukanakaan raahata ja olimme varanneet huoneiston, jossa henkilökunta ei olisi paikalla. Bussiliput sai kätevästi ostettua rautatieaseman ulkopuolella pysäkillä olleesta automaatista ja bussilla matka keskustaan vei noin viitisentoista minuuttia. 

Majoituimme huoneistossa, joka Bookingista löytyi nimeltä Natalie Leser. Asuntoon pääsimme kätevästi noutamalla avaimen oven vieressä olleesta lukitusta boksista saamiemme ohjeiden mukaisesti. Asunto oli todella hyvätasoinen, siisti kaunis, erinomaiset sängyt ja erinomainen sijainti ihan ytimessä, mutta rauhallisella sivukadulla. Ilmastointia ei ollut, mutta ulkona oli 19 astetta lämmintä päivällä, joka ei tuottanut ongelmia. Sisällä huoneessa täytettiin paperinen matkustajailmoitus ja käteisellä tuli jättää pöydälle turistimaksu (3,80e/henkilö/yö). Onnekseni olin hyvin valmistautunut siihen, että Saksassa saattaa käteistä tarvita. Jaettua keittiötä olisi ollut mahdollisuus käyttää, mutta tätä emme hyödyntäneet kun vietimme Baden Badenissa vain yhden yön.

Olin etukäteen suunnitellut, että Baden Badenissa kun olemme niin menemme tietysti kylpemään. Termaalikylpylöitä, eli kylpylöitä, joihin tulee lämmin mineraalivesi syvältä maan sisältä, oli kaksi merkittävää, mutta toiseen ei nuorehkoilla lapsilla ollut asiaa, joten suuntasimme Caracallaan, joka oli K7. Hämmentävästi saapuessamme minua vaadittiin todistamaan lasten ikä passeilla, jotta pääsimme kylpylään. Kiitin siis onneani siitä, etten ollut saanut safety boxia huoneistossa toimimaan, jonka vuoksi olin päätynyt ottamaan passit mukaan. Caracallaan piti sisään mennessä valita monenko tunnin lipun ottaa (sis. peseytymis- ja pukeutumisajan) ja myöhästymisestä seuraisi sitten lisämaksuja sen mukaan minkä verran myöhästyi (10min/1 €). Sattui olemaan jokin erikoistarjous, jonka vuoksi saimme 3h kylpyaikaa 2 h hinnalla. Toki kokopäivälipunkin olisi saanut ostaa, mutta kun tulimme paikalle klo 17 niin se ei tuntunut järkevältä. Saunamaailmaa emme ottaneet mukaan, koska arvelin, ettei aika riittäisi kaikkeen ja I ei ole innokas saunoja. Lisäksi en ole varma mitä lapset olisivat tuumanneet sekasaunasta ilman uimapukuja - eivät tosin ehkä suomalaisina yhtään mitään ja olisi pyyhkeet halutessaan saanut pitää päällä.

Caracalla osoittautui varsin kivaksi. I on meistä vesipeto, mutta minä ja V olemme kovia palelemaan ja Caracallassa ei kyllä tarvinut palella vaan vesi oli ihanan lämmintä. Sisällä oli muutamia eri altaita, iso oleskeluallas ja simpukan mallinen kieppi sekä kuumavesiallas ja kylmävesiallas, joissa lapset tykkäsivät ravata vuorotellen. Lisäksi vietimme aikaa ulkoaltaalla. Hierontasuihkut lähinnä olivat koko ajan varattuja, mutta toisaalta niitä emme kaivanneet. Pihalla olisi ollut myös runsaasti aurinkotuoleja auringon ottamista varten, mutta niitä ajatellen sää oli meille liian viileä. Pari tuntia meni hujauksessa kylpiessä ja I pahoitti mielensä kun lähdön hetki koitti. Haettiin matkalla huoneistolle pitsat mukaan.

Baden Baden on ihan valtavan söpö. Olimme kaupungissa sunnuntaina, joten liikkeet olivat hyvin pitkälti kiinni ja muutenkin vaikutti aika hiljaiselta. Sovin lasten kanssa, että saavat peliaikaa ja jäävät keskenään siksi aikaa, että käyn hieman iltakävelyllä kiertelemässä kaupungilla. Rakennukset ovat todella kauniita, monet ovat säilyneet 1700-1800-luvuilta. Kiipesin näköalapaikalle ihailemaan kaupunkia ja kävin kuuluisalla Lichtentaler Alleella ja sen puistossa - ihana paikka! Oosjoen ranta ja aivan valtavat sitä reunustavat puut, koristeelliset pienet sillat ja suihkulähteet sekä kukkaistutukset. Lisäksi Baden-Badenissa näytti olevan vähän joka puolella eri värisiä hevospatsaita samaan tapaan kuin Berliinissä karhuja. Kovin kauaa en uskaltanut olla pois lasten ollessa keskenään (T toki oli aina tilanteesta varuilta tietoinen), mutta ihana iltalenkki ja tähän kaupunkiin olisin toivonut voivani jäädä pidemmäksikin aikaa.

Interrail: Freiburg

 Hampurista matkasimme junalla Freiburgiin. Onneksi tarjolla oli suora yhteys. Silloin kun olin sen varannut oli kestoksi merkitty noin 5h, mutta lähtiessämme kesto oli muuttunut noin 6 tunniksi. Lopulta etenimme paikoitellen mateluvauhtia ja olimme perillä Freiburgin asemalla yli 8 tuntia lähtömme jälkeen. Olin tähän kuitenkin varsin tyytyväinen: vielä hetki sitten Hampurin rautatieaseman nettisivut olivat suositelleet välttämään kaikkea matkustusta Etelä-Saksaan tulvatilanteen vuoksi ja meidänkin junamme oli tarkoitus jatkaa matkaa Sveitsiin, mutta viimeiset pysäkit peruttiin.



Alun perin olimme suunnitelleet olevamme Hampurissa kaksi yötä ja tehneet majoitusvaraukset sen mukaisesti. Myöhemmin päädyimme kuitenkin supistamaan Hampurin visiitin yhden yön mittaiseksi, jotta ehtisimme valtavaan huvipuistoon, Europaparkiin, arkipäivänä lauantain sijasta. Samaan hostelliin, josta olin jo varannut majoituksen kahdeksi yöksi, ei kuitenkaan ollut saatavilla edeltäväksi yöksi majoitusta, joten jouduimme ottamaan yhden yön majoituksen hieman hintavammasta majapaikasta, hotel Paradiesista (tämän majoituksen varasimme sen omien nettisivujen kautta, koska Bookingissa hinta oli selvästi korkeampi). Paikka oli kyllä ihan huippukiva: kävelymatka asemalta, kulman takana oli leikkipuisto, jossa lapset hieman purkivat päivän junamatkan aikana patoutunutta energiaa ja hotellissa oli ravintola, jossa kävimme syömässä pientä iltapalaa. Huone oli myös tosi viehättävä ja ihana, meillä oli oma iso parvekekin aurinkotuoleineen (sää tosin osui olemaan hieman sateinen). Toisen kulman takana taas oli kahvila-konditoria, jossa pääsimme nauttimaan aikaista aamiaista seuraavana aamuna.

Suuntasimme perjantaina aamusta kävellen asemalle ja jätimme rinkat ja ylimääräiset reput aseman lukittavaan säilytysboksiin päiväksi - seuraava majoituksemme olisi myös lähellä asemaa, mutta ihan eri suunnalla kuin edellinen. Asemalta matkustimme junalla Ringheim/Europa park - asemalle, josta oli bussikuljetus Europaparkiin. Asemalta bussipysäkille ei ollut mahdollista olla löytämättä, sen verran muutakin väkeä oli samaan paikkaan menossa. Sää suosi meitä täydellisesti, 24 astetta ja puolipilvistä.

Europa-Park on yksi Euroopan suurimmista ja suosituimmista huvipuistoista. Se sijaitsee Rustin kaupungissa, lähellä Ranskan rajaa. Puisto tunnetaan erityisesti monipuolisista ja teemallisista alueistaan, jotka edustavat eri Euroopan maita. Näihin alueisiin kuuluvat esimerkiksi Italia, Ranska ja Skandinavia. Europa-Parkissa on yli 100 erilaista laitetta ja nähtävyyttä eri ikäisille ja paljon esityksiä sekä ravintoloita.

Liput puistoon olimme ostaneet muutamaa päivää etukäteen netistä varmuuden vuoksi, vaikka arvelin, että valtavan kokoiseen puistoon varmaankin mahtuu kyllä sisään kun on kesäkuun alun perjantai, eivätkä saksalaisten koululaisten lomat olleet vielä alkaneet. Netistä liput ovat myös hieman halvemmat, vaikka siltikin toki aika tyyriit kun erillisiä pelkkään sisäänpääsyyn oikeuttavia lippuja ei myydä. Sisään päästiin hyvin sujuvasti ilman ihmeempää jonottamista.

Europapark on valtava. En ole erityisemmin huvipuistoihminen, voin herkästi pahoin laitteissa, mutta lasten takia toki tulee hyvipuistoissa käytyä (tosin aina jos puoliso on mukana niin hän on se, joka joutuu ottamaan rannekkeen ja menemään mukaan ainakin niihin laitteisiin, joihin lapset eivät keskenään pääse). Mutta tämä huvipuisto osoittautui aivan mielettömän ihanaksi paikaksi. Kaikkialla oli hämmentävän siistiä ja myös valtavan kaunista, paljon vehreää kasvillisuutta ja kukkia ja myös laitteet oli toteutettu esteettisyys huomioiden. Tavallisten äänteen ja visuaalisten tehosteiden lisäksi useissa laitteissa oli myös mukana esimerkiksi tuoksua. Keinuimme esimerkiksi hitaasti pientä puroa eteenpäin vehreän vihreän kasvillisuuden seassa rauhallisen musiikin soidessa kukkaistuoksujen keskellä. Maantieteilijänä minua toki miellytti myös kovasti se, että huvipuisto oli suunniteltu Euroopan eri alueita huomioiden. Esimerkiksi Islannissa kävimme veneellä valassafarilla. Ikuinen ykkössuosikkini on kuitenkin Pirates in Batavia, veneseikkailu läpi merirosvoalueen. Tämä on hyvin samanlainen kuin vastaava Disneylandissa (toki Jack Sparrow puuttuu ja tilalla näyttää olevan jonkinlainen seikkaileva saukko). Tässä kävimme neljästi perätysten ja olisimme varmaan käyneet myöhemmin uudestakin, mutta aika loppui kesken kun klo 19 aikaan laitteita alettiin pikkuhiljaa sulkea.

Kävimme myös katsomassa ratsastusnäytöstä, joka oli hieno. Näytöksiä olisi ollut tarjolla paljon erilaisia, mutta jos viettää vain yhden päivän paikalla kuten me, ei niitä ehdi kovin montaa käydä katsomassa - tekemistä ja näkemistä riittäisi siis kyllä useillekin päiville. Europaparkin vierustalla voi myös yöpyä ja ostaa samalla pääsyliput hieman halvemmalla, mutta pidimme yöpymistä sen verran kalliina, että majoituimme Freiburgissa. Lisäksi esim. telttailu/mökkimajoituksen ongelmana olisi ollut se, että lakanat olisi pitänyt roudata ja meillä oli reissussa mukana minimivarusteet ja silti rinkka ja pikkureput täynnä.

lltaa kohti alkoi väsy iskeä pitkän päivän jälkeen ja lähtiessä V itki pääkipua ja I itki sitä kun täytyi lähteä. Junamatka ei ollut varsinaisesti pitkä, alle tunnin, mutta kahden itkevän lapsen kanssa vähän mälsää, joten Freiburgin asemalla kävimme noutamassa tavaramme ja suuntasimme taksilla hostellille. Hostellille ei olisi ollut pitkä kävelymatka, mutta toisaalta kun emme siellä vielä olleet käyneet niin emme ennalta tunteneet edes reittiä, jonka vuoksi perille hankkiutuminen olisi saattanut kestää.

Hostellimme oli StayInn Hostel und Gästehous. Olimme saaneet etukäteen ohjeet siitä miten pääsisimme sisään ja pääsimme perille ongelmitta. Miten ihanaa, että huoneessa oli pieni jääkaappi! Jos jokin reilillä oli tuottanut haasteita niin se oli järkevä syöminen erityisesti kun mukana oli yksi varsin nirso lapsi. McDonaldsit ja BurgerKingit tulivat jo ainakin itselläni korvista ulos (ja muutoinkin kasvissyöjän vaihtoehdot niissä olivat aika rajallisia) niin oli mukavaa kun evästyyppistä syömistä pystyi selvästi laajentamaan kun oli jääkaappi. Yhteiskäytössä olisi ollut myös keittiö, mutta sitä emme hyödyntäneet. Lapset olivat hostellista aivan innoissaan ja ihan hämillään siitä miksi niin upea majoitus maksaa vähemmän kuin hotelli - meillä kun oli huoneessamme kaksi kerrosta. Alakerrassa oli kaksi kerrossänkyä, pieni jääkaappi ja ruokapöytä ja yläkerrassa oli kaksi tavallista sänkyä ja kylpyhuone. Huoneen miinus oli ilmastoinnin puuttuminen, joka hieman vaivasi öisin vaikkei ulkona edes ollut erityisen kuuma ilma.

Kaupunkina Freiburg im Breisgau on viehättävä. Se sijaitsee Baden-Württembergin osavaltiossa, lähellä sekä Ranskan että Sveitsin rajoja. Kaupunki tunnetaan erityisesti leppoisasta tunnelmastaan, aurinkoisesta ilmastostaan ja kauniista luonnonympäristöstään Schwarzwaldin juurella.

Freiburgin vanhakaupunki (Altstadt) on täynnä historiallista arkkitehtuuria, kuten vaikuttava goottilainen Freiburgin katedraali (Münster), joka kohoaa kaupungin ytimeen. Kaupunkia halkovat myös pienet, perinteiset vesikanavat, jotka ovat yksi Freiburgin omaleimaisista piirteistä. Lapset tykkäsivät näitä ihmetellä ja loikkia näiden ylitse.

Seuraavan päivän vietimmekin Freiburgia ihmetellen. Suuntasimme keskustan liepeillä olevalle puistoalueelle, jossa lapset pääsivät leikkimään ja hämmentävästi jonkinlainen vesirakkennelmasysteemi viehätti kovasti ja sen parissa kului useampikin tunti, vaikka sää ei ollut parhaimillaan vaan lähes koko ajan tihkutti ja hetkellisesti osui myös isompia joskin hyvin lyhyitä kuuroja. Puiston laidalla oli myös funikulaari, jolla pääsi kukkulalle ihastelemaan näkymiä kaupunkiin. Siellä oli myös ravintola, jossa kävimme nauttimassa samalla välipalaa. 

Illaksi oli luvattu kehnoa säätä, joten kävimme lyhyesti kaupoilla hakemassa syötävää ja kasvo- sekä jalkanaamiot ja palasimme hostellille viettämään kauneudenhoitoiltaa.

Seuraavana päivänä kävimme vielä uudelleen puistossa viettämässä aikaa ennen iltapäivän lähtöä kohti Baden-Badenia.

Interrail: Hampuri

 Berliinistä siirryimme junalla Hampuriin aamupäivällä, juna oli lähes tunnin myöhässä (alle 3h junamatkalla), mutta olimme lähteneet ajoissa varaten hieman varoaikaa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan oli ollut tarkoitus olla Hampurissa kaksi yötä, mutta harkinnan jälkeen supistimme tätä yhteen, koska varaamaamme majoitusta pystyi maksutta muuttamaan ja koska päädyin siihen, että Euroopan suurimpaan huvipuistoon, Europaparkiin olisi parasta suunnata perjantaina viikonloppuvisiitin (ja oletettavasti pahojen ruuhkien) välttämiseksi.

Saavuimme Hampurin ankealla päärautatieasemalle ja etsiskelimme rinkalle säilytyspaikkaa. Löysimme lokerikot, joihin johtava ovi oli kuitenkin teljetty kiinni. Löysimme lopulta toisetkin eräästä pimeästä nurkasta, mutta sinne johti hyvin pieni käytävä, jonka edessä oli osittain jonkinlainen väliaikainen aita. Päädyin siihen, etten uskaltanut jättää rinkkaa sinne siltä varalta jos sekin suljettaisiin enkä saisi rinkkaa enää haettua takaisin. 

Niinpä suuntasimme metrolla Hampurin eläintarhaan Tierpark Hagenbeckiin, kaikkine kantamuksinemme. Olin käynyt tässä eläintarhassa lähes 20 vuotta sitten ja tämä oli niin kiva, että halusin viedä lapsetkin tänne erityisesti norsuja katsomaan. Eläintarha on saksalaisittain aika hintava (aikuiset lähes 30€ ja lapset lähes 20 €), mutta hyvin hoidettu ja rahoille saa vastinetta.

Saavuimme eläintarhalle ja tiedustelin mahdollisuutta jättää rinkan jonnekin ja sellainen onneksi järjestyi: jonkin varastohuoneen ovi avattiin ja jätettiin rinkka ja yksi pikkureppu sinne kierroksen ajaksi. 

Suuntasimme heti ihastelemaan norsuja, joita Hampurin eläintarhassa elääkin kunnon lauma. Aikoinaan norsuja sai myös ruokkia, mutta nyt ei tai sitten ei ollut ruokahetken aika. Tytöt jaksoivat katsella pitkän aikaa norsujen puuhia ja kauhistella kakan määrää. Norsujen lisäksi näimme esimerkiksi kirahveja ja seeproja.

Erityistä viehätystä herätti myös jääkarhu, jota pääsi katselemaan useasta eri suunnasta ja joka intoutui sukeltelemaan suoraan lasin viereen kohti tyttöjä. Jääkarhun lisäksi saatiin samanlainen selfie myös mursun kanssa.

Hampurin eläintarha on hyvin hoidettu ja kaunis alue. Alueella kulkee vapaana maroja eli hieman jäniksiä muistuttavia töpöhäntäisiä marsueläimiä. Tai kulkee ja kulkee, pääosa maroista näytti löhöilevän nurmikoilla.

Villieläinten lisäksi alueella on myös pieni kotieläinten alue, jossa erityisesti seuranhakuinen ja ruokaa vailla oleva vuohi oli halukas tekemään tuttavuutta. 

Kävimme myös kevyellä lounaalla eräässä kahvilassa eläintarhan alueella ja lapset viihtyivät pitkän aikaa eläintarhan leikkipaikalla missä oli hieman eri tyyppisiä vempeleitä kuin Suomessa. Jokin lautanen, joka pyöri kun sen päällä käveli ja tukki, jonka päälle lapset jonossa asettuivat seisomaan ja vetivät köysistä tukkia eteen ja taakse. 

Eläintarhakierroksen jälkeen suuntasimme metrolla hotellillemme,  Reeperbahnin kupeessa sijaitsevalle Ibis budget St.Paulille. Sama ketju kuin Berliinissä, mutta toiminta oli hieman erilaista, täällä myös lasten aamiainen sisältyikin hintaan eikä siitä tarvinut erikseen maksaa. Hintakin oli huokeampi kuin Berliinissä. Huone itsessään oli aivan kuin kopio Berliinin huoneesta ja aamiainenkin seuraavana päivänä oli tismalleen samanlainen (mikä erityisesti nutellaa kaivannutta I:tä ilahdutti).

Purettuamme tavarat ja hetken hengähdettyämme suuntasimme läheiseen Burger Kingiin syömään ja jatkoimme siitä metrolla matkaa Miniatur Wunderlandiin. Se on maailman suurin pienoisrautatie ja valtavan suosittu nähtävyys. Liput olin ostanut netistä huomattavan paljon etukäteen ja jo silloin oli ollut jäljellä vain joitakin ilta-aikoja - hinta myös vaihteli ajankohdan mukaan. Jos siis tänne varmasti haluaa päästä vierailemaan ja  erityisesti tiettynä ajankohtana niin liput on syytä ostaa ennakkoon. 

Ihmisiä paikalla oli paljon. Olimme kuitenkin tosi yllättyneitä siitä miten valtavan hieno pienoisrautatie on. Se kulki halki monien eri alueiden ja maiden kuten Italian, Monacon, Alppien, Amerikan ja Skandinavian. Yksityiskohtia on aivan mielettömästi, jossain joku oksentaa, toisessa paikassa illallistetaan, kolmannessa ollaan yöpuulla ja toisaalla tapellaan. Rakennukset ovat tyyliltään alueen kaltaisia ja paikalla on erilaisia liikkuvia ajoneuvoja kuten Monacon katuradalla viilettävät formula-autot ja paloa sammuttamaan kulkevat paloautot. Monin paikoin on myös nappeja, joita painamalla yleisö voi vaikuttaa tapahtumiin. Alueella on myös lentokenttä, jossa pienoislentokoneet nousevat matkaan ja laskeutuvat kiitoradalle. Näimme runsaasti tuttuja nähtävyyksiä kuten Colosseumin ja minimaalisen Cristo Rei -patsaan, mutta myös mielikuvitustyyppejä kuten Godzillan kiipeämässä pilvenpiirtäjään. Tämä paikka oli aivan lumoava ja olisimme täällä viihtyneet paljon kauemminkin!

Hampurin visiitti jäi varsin lyhyeksi, mutta toisaalta nähtiin ne kaksi paikkaa, jotka olimme suunnitelleetkin. Lisäjännitystä matkaan toi se, että seuraavana vuorossa olisi Etelä-Saksan Freiburg ja Saksassa oli edellisellä viikolla tulvinut pahasti ja vielä Hampuriin saapuessamme Hampurin juna-aseman nettisivut varoittelivat tulvista ja kehottivat välttämään kaikkea turhaa matkustusta Etelä-Saksaan. Seuraavana aamuna varoitus oli kuitenkin onneksemme poistunut ja pääsimme aamusta junalla ajallaan matkaan kohti Freiburgia.

Loppuun vielä lisää kuvia!