Lofootit ovat Luoteis-Norjassa sijaitseva saarirykelmä, joka on tunnettu huikeista maisemistaan. Merestä kohoavia terävähuippuisia vuoria, pitkiä hiekkarantoja, pieniä kalastajakyliä, suolainen merituuli ja kuivuvat turskat. Odotukset korkealla!Lähdimme matkaan torstaina aamusta Kempeleeltä, mutta ensin tuli mummi ja lapset viedä sukuloimaan, joten kello oli jo alkuiltapäivän puolella kun vihdoin ehdimme Tornioon ja syömään. Torniosta jatkoimme matkaa Haaparannan kautta Ruotsiin. Kiirunassa pysähdyimme nopeasti ostoksilla (Ruotsin puolelta kannattaa tehdä ostokset, selvästi halvempaa kuin Suomen puolella) ja ainoa asia mitä T jäi kaipaamaan oli olut. Haaparannasta ja Kiirunasta ei kummastakaan löytynyt A-olutta paikoista, joissa poikkesimme. Jos se siis on tärkeää, niin kannattaa ottaa mukaan jo Suomesta tai vierailla suosiolla Ruotsin Alkossa eli Systembolagetissa. Norjassa on tosin aika tarkat tullirajoitukset sen suhteen paljonko olutta saa viedä, mutta toisaalta autoreissu tuskin on koskaan mikään ryyppureissu.
Pitkä päivä auton ratissa kääntyi iltaan ja lopulta hieman ennen puolta yötä saavuimme Lofooteille Svolvaeriin. Väsyneinä pysähdyimme tienvarressa olevalle levikkeelle ja asettauduimme nukkumaan farmariauton takaosaan. Kehnosti nukutun yön jälkeen (hyttysiä! Muistakaa ottaa hyttysverkkoa! Niitä ei pitänyt täällä olla!) suuntasimme aamusta eteenpäin, suunnitelmanamme oli käydä Lofoottien eteläkärjen tuntumassa Å-nimisessä kylässä ja ajaa samaa reittiä takaisin Svolvaeriin. Päivä kului varsin pitkälti auton ratissa (tai no, T ajoi, minä vain istuin), mutta maisemat olivat upeat ja sääkin suosi, joten pysähtelimme useampaan kertaan kuvaamaan. Pidimme myös ruokataukoja, retkikeittimellä valmistimme mitä mukana sattui olemaan, pääosin mm. pussipastaa. Vierailijat oli Lofooteilla hyvin huomioitu, ajoittain oli levähdyspaikkoja, joissa oli tarjolla mm. pöytiä tuoleineen ja joskus jopa maksuttomat vessat (osaan vessoista oli jotkin korttisysteemit, emme jääneet selvittämään miten moiset olisivat toimineet). Lisäksi levennyksiä pysähtymiseen oli hyvin tarjolla. Nopeusrajoitukset olivat huonosti esillä ja alkuun miettimmekin monesti ajammeko oikeaa nopeutta, mutta Google kertoi, että nopeusrajoitus on 80km/h jos muuta ei ole merkitty. Monin paikoin kuitenkin tiet olivat niin mutkaisia ja kapeita, että rajoitukset ja todellinen vauhti olivat paljon alhaisempia.
Å:ssa pidimme pidemmän tauon ja ihastelimme viehättävää punaista ulkoilmamuseota, jossa suolainen meri tuoksui ja turskat roikkuivat kuivamassa. T:n piti saada myös ostaa yksi olut, vaikka alun perin oli mietitty, että ei sitten Norjasta mitään ostella - puolenlitran tölkki maksoi 10 euroa!Välimatkat Lofooteilla ovat varsin lyhyet, mutta toisaalta matkanteko on kovin hidasta. Hyvin kapealla tiellä voi tulla vastaan myös se, että autojonot seisovat pitkiä aikoja, koska molemmista suunnista yhtä aikaa ei oikein mahdu autoja tulemaan. Mekin seisoimme aikamme tällaisessa ryysiksessä, mutta onneksi vain yhdessä. Alun perin toiveissa oli, että voisimme jonkin pienen muutaman tunnin päiväpatikointiretken tehdä, mutta lopulta aikataulu ei antanutkaan periksi. Olisin myös todella kovasti halunnut käydä Västerålenissa Andanesissa saakka ja valasretkellä, mutta tämä jäi toteutettavaksi toiseen kertaan. Reissu Lofooteilla oli kuitenkin pääosin helppo, kunhan muisti tankata mennen tullen Svolvaerissa. Pakollisia lauttamatkoja ei ole, vaan siltoja pitkin pääsi sujuvasti kulkemaan ja vaikka olen entinen kova matkapahoinvoija niin edes Lofoottien kiemuratiet eivät vatsaa vääntäneet.
Illan päätteeksi suuntasimme Tromssaan, jonne saavuimme hieman ennen iltayhtätoista.
Majapaikkanamme toimi leirintäalue Tromso Lodge & Camping, joka sijaitsee vain muutaman minuutin ajomatkan päässä Tromssan keskustasta. Varasimme meille telttapaikan ja kustannuksia tästä tuli 21,85 euroa eli telttamajoitus oli hieman edullisempi kuin Suomessa (ainakin verrattuna niihin leirintäalueisiin, joilla olemme Suomessa itse majoittuneet). Tarjolla oli hyvät sisävessat ja suikut, joiden käytöstä ei tarvinut maksaa erikseen. Tarjolla oli lisäksi myös sauna, jossa piipahdimme aamusta ja mukavan lämmintä kyllä oli, mutta kiuas ei lainkaan reagoinut veteen - olimme tosin liikkeellä varsin aikaisin aamusta, joten saattoi olla, että sauna ei ollut vielä ollut riittävän kauan päällä. Ihanaa kuitenkin oli viileän yön ja lämpimän suihkun jälkeen päästä vielä saunan lämpöön lämmittelemään. Leirintäalueella olisi ollut myös jonkinlainen pieni kioski sisäänkirjautumisen yhteydessä ja ilmeisesti myös jonkinlaiset ruuanlaittomahdollisuudet, mutta näihin emme tutustuneet.
Aamutuimaan suuntasimme Tromssan keskustaan ihmettelemään kaupunkia, joka tuntui aamu yhdeksältä vielä olevan sikeästi unessa. Tosi kivan oloinen kaupunki, joka muistutti meistä melko paljon Reykjavikia ulkomuodoltaan. Hauskaa arkkitehtuuria (mm. kirjasto ja Jäämeren katedraali eli virallisesti Tromsdalen kirkko) ja sieviä värikkäitä taloja. Tromssan keskusta sijaitsee saarella, jonne ajetaan varsin komeaa siltaa pitkin ja tunnelma on hyvin mereinen. Parkkeeratessa autoa onnittelin itseäni ratkaisusta ottaa mukaan niukasti käteisvaroja norjan kruunuina ja ottaa kaikki kolikkoina, nyt niille oli parkkimittarissa käyttöä (ainakin kyseisellä parkkipaikalla parkkeeraamisesta piti myös maksaa 24/7 eli milloinkaan ei ole ilmaista toisin kuin Suomessa). Pyörimme ihmettelemässä keskustaa ja bongasimme esimerkiksi Euroopan pienimmän baarin. Kävimme myös kahvilassa, jossa T nautti kalliin kahvin ja croissantin. Sen jälkeen suuntasimme vielä Burger Kingiin, jonka olimme selvittäneet etukäteen olevan aikalailla ainoa varma paikka, jossa voi syödä lähes "oikeaa ruokaa" ilman, että tekee konkurssin. Tromssassa hoidimme myös tarpeelliset ostokset eli jääkaappimagneetin perinteisesti ja postikortin T:n äidille. Alkuperäisenä suunnitelmanamme oli myös joko kiivetä ylös Fjellheisenille tai ottaa gondolihissi ylös ihailemaan maisemia. Pahasti pilvinen sää sai meidät kuitenkin luopumaan suunnitelmasta. Parkkeeraaminen myös täällä olisi lisäksi maksullista ja kuluvaa aikaa olisi voinut olla hankala arvioida ennalta, hissi olisi kulkenut tasa- ja puolitunnein. Jälkikäteen kyllä vähän harmitti kun tajusin, että hissi olisi kulkenut yölläkin ainakin yhteen asti.Tromssasta suuntasimme matkamme kohti Kilpisjärveä ja ihastelimme matkalla vielä jylhiä maisemia. Suomi ja Norja kuuluvat molemmat Shengen alueeseen, joten rajan sai ylittää ilman tarkastuksia mateluvauhtia kun ei meillä ollut mitään tullattavaakaan.
Suomen puolella päätimme lähteä kapuamaan Saanalle. Olin yöllä Tromssassa hieman palellut teltassa ja aamulla tulkinnut, että lienee kylmä, joten olin vetänyt päälleni merinovillaisen aluskerraston ja sen päälle kevyen ulkoilutakin ja ulkoiluhousut. 27 asteen helteessä Saanalle nousu osoitti jo alkumatkasta, että olin totaalisen väärin varustautunut ja pakko oli alkaa riisutua. Onneksi oltiin vielä metsän siimeksessä eikä muita näkynyt. T päätti luovuttaa hiestä valmiiksi märän t-paitansa minulle ja niin pääsimme jatkamaan matkaa. Saanalle vievä polku haarautuu muutamassa kohdin, jolloin voi valita joko jyrkempää ja lyhyempää reittiä tai pidempää ja loivempaa kiipeämistä. Jyrkimmässä kohdassa nousu ylös on varsin jyrkkä, tarkkana saa olla mihin jalkansa asettelee ja 27 asteen helle ei kiipeämistä helpottanut. Vettä kului. Nousimme jyrkimmän osuuden ylös pienelle tasanteelle, jossa oli maisemapenkit ja trampoliini(!). Tässä vaiheessa totesimme, että vettä oli jäljellä noin desin verran (joku oli pakannut mukaan veden sijaan myös olutta! o.O) , joten ajatus huipulle asti kapuamisesta oli syytä hylätä. Jäimme kuitenkin joksikin aikaa ihastelemaan maisemia, jotka olivat varsin hulppeat.Saanalta matkamme jatkui kohti Kittilää ja Leviä. Levillä en ollut koskaan käynyt, mutta paikasta olin paljon kuullut, joskin kyseessä on etenkin talvikohde laskettelurinteineen. Yövyimme Levillä kylpylässä (ihanaa, sänky!), kävimme hyvin syömässä paikallisessa ravintolassa ja bongasimme Antti Tuiskun. Muutoin Levistä ei kummempia mielikuvia jäänytkään, menimme ajoissa nukkumaan, emmekä jaksaneet kylpylässä edes käydä, vaikka iltaohjelmaakin olisi siellä ollut luvassa.
Leviltä suuntasimme aamulla Rovaniemen (tuliaisostokset) kautta hakemaan lapsia ja kohti Kempelettä.
Tosi hieno reissu oli, ehdottomasti ei pienten lasten kanssa toteutettavaksi. Varsin edullisella budjetilla toteuttaminen onnistuu hyvin. Aikaa kannattaa kuitenkin varata reilusti, meillä sitä oli kovin vähän ja ainakin viikko olisi ollut tarpeen. Tietulleja ei Lofooteilla ole, mutta jonkin tietullin läpi onnistuimme matkan aikana ajamaan sillä puolivuotta myöhemmin tuli kotiin postitse neljän euron tullimaksu.
Sitten kuvat puhukoot puolestaan:
