Haloo Deutschland!

Isäni oli suunnitellut Saksan reissua vuosikymmenten tauon jälkeen. Kohteeksi valikoitui Berliini ja pääsin reissuun mukaan isän kielitaidottomuuden takia. Varasin lennot ja hotellimajoituksen (5 yötä) Ebookersilta. Lennot olivat Blue Onelta (Tegelin kentälle) ja majoitus Berlin Plaza am Kurfürstendamn hotellissa.

Saksan pääkaupunki, yli kolmen miljoonan asukkaan Berliini on aikoinaan hajalle pommitettu ja kahtia revitty kaupunki, joka nykyisin on suuri, ehkä hieman tylynkinnäköinen kaupunki, jossa historia on selvästi esillä. Kaupunki on merkittävä sekä poliittisesti, kulttuurisesti että liikenteellisesti.

Metrolla liikkuminen kaupungissa on helppoa ja nopeaa. Hotellimme sijaitsi erittäin hyvällä paikalla läntisen Berliinin puolella Charlottenburgin alueella Kurfürstendamin ostoskadulla ja metrolla pääsi kätevästi paikasta toiseen. Ostimmekin jo lentokentältä Berlin welcomecardit viideksi päiväksi, joilla saimme siis matkustaa rajoituksetta ja lisäksi alennuksia eri nähtävyyksistä.

Berliini on täynnä museoita. Itse valitsimme näistä ihmeteltäväksi kaksi, muurimuseon ja luonnonhistoriallisen museon. Muurimuseo sijaitsee Check point Charlien eli kuuluisan entisen Itä- ja Länsi-Saksan välisen rajanylityspaikan vieressä. Museossa pääsi tutustumaan mitä kummallisempiin keinoihin, joilla ihmiset aikoinaan pyrkivät pakenemaan muurin itäpuolelta länsipuolelle. Luonnonhistoriallisessa museossa sen sijaan ihmeteltävänä oli erilaisia eläinten ruhoja, kiviä ja muuta maantieteilijä-biologin ja ruumiinavaajan mielestä mielekästä.


Berliinissä on kaksi eläintarhaa, joista kävimme toisessa (Zoologischer Garten), joka on maailman lajirikkain eläintarha noin 1400 eri eläinlajin edustuksella. Runsain yksilöedustus oli varmaankin hiirillä, joita joka puolella sisätiloissa vilisti runsain mitoin talvea paossa ja ruokien toivossa. Käytiin myös moikkaamassa Knutia!

Kuljimme jonkin verran vain katselemassa eri kaupunginosia, jonka lisäksi kävimme ihmettelemässä jäljellä olevaa muurinpätkää sekä vaikuttavaa holokaustimuistomerkkiä, joka koostuu 2711 betonipylväästä. Muistomerkin luona ei muuten missään lue mistä on kyse. Korkea tv-torni on Berliinissä myös suosittu vierailukohde, mutta lumituiskuisen sään vuoksi tyydyimme katselemaan sitä vain ulkoa. Kävimme myös Brandenburgin porttia katsomassa ja eräänä iltana päätin, että lähdemme katsomaan jossakin päin yliopiston pihaa olevaa vuoden 1933 kirjarovioiden (mm. Jack Londonin, Karl Marxin, Sigmund freudin ja Voltairen teoksia) muistomerkkiä. Lopulta ahkeran tarpomisen jälkeen aukion keskeltä kivetyksestä kaivoimme lumen alta esiin ikkunan, jonka läpi voi katsella maan alla olevia tyhjiä kirjahyllyjä. Muistomerkkiin kuuluvan pronssilevyyn on kaiverrettu runoilija Heinrich Heinen jo 1821 kirjoittamat tulevaa ennustaneet sanat "Kun poltetaan kirjoja, poltetaan lopulta myös ihmisiä"-Kello oli yksitoista illalla ja lunta pyrytti varsin mukavasti, joten iskä ei ollut lainkaan yhtä innostunut tästä löydöstä kuin minä :D

Berliinissä hintataso on varsin edullinen, vaikka kyse on suurkaupungista. Tätä seikkaa piti toki hyödyntää ja käydä myös shoppailemassa. Euroopan suurin ostoskeskus KaDeWe on itsessään myös nähtävyys. Etenkin kuudennessa kerroksessa sijaitseva ruokaosasto on jotain näkemisen (ja haistamisen) arvoista! Yleensä muuten sanotaan, että Saksassa kannattaa varata käteistä, koska kortteja ei kaikkialla huolita, mutta itse en ainakaan tällä reissulla kertaakaan törmännyt siihen, että kortti ei olisi kelvannut.

Lopulta oli aika palata kotiin lumisesta Berliinistä. Kotiin pääsyä joutui etukäteen hieman jännittämään, sillä lentoliikenne oli moninpaikoin ollut kaaoksessa lumen vuoksi ja lentoja oli jouduttu perumaan paljon. Kentälle check in:iin mentäessä meillekin kerrottiin koko Tegelin kentän olevan sillä hetkellä suljettuna ja mistään muusta ei ollut tietoa. Suuntasimme portille odottelemaan ja lopulta reilut neljä tuntia aikataulusta myöhässä pääsimme takaisin Suomeen.

Rakkaat naapurukset Kreikka ja Turkki

Kreikka & Turkki 26.9-6.10.2010

Eläinsuojelun globalisaatioon liittyvän graduaiheen vuoksi aioin suunnata Kreikkaan, Samoksen saarelle, tutustumaan paikalliseen koiratarhaan. Päätin lisäksi yhdistää Samoksen reissuun pienen kierroksen Turkissa, koska Samoksen saari on hyvin lähellä Turkin rannikkoa ja maan vaihtaminen helppoa. Niinpä varasin AirFinlandilta vuoden viimeisen suoran lennon Samokselle ja paluun varasin Blue Onelta Ateenan kautta. Hotelliksi valikoitui pienehkö Aria hotel saaren pääkaupungissa Vathissa (josta käytetään jonkin verran sekaisin eri lähteissä nimiä Vathi ja Samos). Olen pyörinyt joitakin vuosia eräällä nettipalstalla, jossa kirjoittelee myös Samoksen tarhalla (Animal Care Samos) vapaaehtoisena työskentelevä suomalaisnainen. Palstan kautta on myös useampaan otteeseen kerätty Samoksen tarhalle lahjoituksia. Kun kerran olin paikan päälle menossa, tarjouduin samalla kertaa viemään tavaralastin mukanani.

Pakkaamisesta tulikin melkoinen urakka, ruumaan menevien tavaroiden painoraja oli 20 kg ja käsimatkatavaroilla 5 kg. Yksistään tarhalle menevät tavarat painoivat jo reilut 20 kg… ei sitten käynyt mielessä punnita niitä hakiessani o.O Lopputuloksena siis päädyin pakkaamaan aivan kaikki vaatteeni päälleni (7 x alushousut, 3 x rintsikat, yöpaita, housut, 2 x legginsit, 1 x sortsit, 3 x tunika, 4 x paita, 2 x toppi, 2 x hame, 1 huivi), jonka lisäksi esimerkiksi koirien hihnoja minulla oli niin kaula- ja rannekoruina kuin vöinäkin. Onneksi en kuitenkaan piipannut turvatarkastuksessa ;) Komeuden kruunasi hieno "Michael Jackson -hattu" ja mustat isot arskat!

Lento Samokselle lähti ajallaan ja sujui hyvin. Sesonki Samoksella oli selvästi ohitse, joten koneessa oli hyvin tilaa ja sainkin itselleni kolme penkkiä käsittävän rivistön, joka mahdollisti vaatetuksen vähentämisen ja mukavamman matkustamisen. Samoksen lentokenttä on yksi Euroopan vaarallisimmista, kiitorata on lyhyt ja saari vuoristoinen, joten vain hyvin kokeneet lentäjät saavat laskeutua Samokselle. Ikkunasta laskeutumista katsellessani tämän kyllä huomasi, näytti aivan siltä kuin olisimme laskeutumassa asumusten päälle emmekä millekään kentälle.

Samos on huomattavan vehreä ja siten myös varsin kaunis saari. Pääkaupunki, Vathi, on melko pieni, joskin viehättävä. Amfiteatterimaisesti Samoksen lahden ympärille kietoutuva kaupunki tulee melkoisen tutuksi jo yhden päivän aikana. Keskusta (Pythagoraan aukio) on rannan tuntumassa ja rannasta kauemmaksi mentäessä yläkaupunki levittäytyy joka puolella rinteissä.

Majapaikkani Aria hotel osoittautui pieneksi ja vaatimattomaksi, mutta aivan kelvolliseksi ja siedettävän hintaiseksi (n. 20 €/yö) paikaksi (hostelleja en Samokselta löytänyt). Tietokone ja netti olivat vapaassa käytössä ja hintaan sisältyi aamiainen, jonka kuitenkin usein jätin välistä, sen käsitettyä lähinnä vain paahtoleipää. Henkilökunta oli ystävällistä, joskin respan setä päätyi yhtenä iltana yrittämään lähempää tuttavuutta. Yritykseksi jäi.

Kaupungissa lähinnä kiertelin katselemassa maisemia, ihailemassa auringon laskua iltaisin ja nousua aamuisin sekä vierailin arkeologisessa museossa (jonne muuten EU-maan opiskelijakortilla pääsee maksutta, kuten Kreikassa yleensäkin lähes joka paikkaan). Turisteja ainakin Vathissa oli melko vähän syys-lokakuun vaihteessa ja tunnelma oli jokseenkin rauhallinen.

Tutustuin matkallani koiratarhalla vapaaehtoisena työskentelevään suomalaisnaiseen ja vierailin hänen mukanaan tarhalla. Animal Care Samos sijaitsee melkein kuin keskellä ei mitään ja tarhan vieressä on suuri kaatopaikka, jolla elää villikoiralauma. Tarhalla oli koiria useita kymmeniä, mutta olosuhteet kuitenkin vaikuttivat kohtuullisen hyviltä. Tarha pyörii vapaaehtoisvoimin ja päivittäin koirat ruokitaan, tarha siivotaan ja hoidetaan tarvittavat lääkitykset sekä koirien kanssa vietetään aikaa. Selvästi suurin osa tarhan koirista olikin varsin varsin seurallisia tapauksia, vihaisia koiria ei ollut lainkaan ja arkojakin vähän. 

Vapaaehtoiset noutavat koiria tarhalle asukkaiden ilmoitusten mukaan, jonka lisäksi tarhalle tulee koiria ihmisten löytäminä tai hylkääminä. Aamuisin tarhalle suunnatessamme oli vastassa lähes joka aamu koira/koiria tarhan ulkopuolelle yön aikana kytkettynä ja jätettynä. Samoksen koiratarhalla on saksalaisia yhteistyötahoja ja suurin osa tarhan koirista kotiutetaan uusiin koteihin saksalaisten koiratarhojen kautta. Lisäksi jonkin verran koiria lähtee tarhalla vierailevien turistien mukaan ja muutama koira vuosittain paikallisille. 

Jotain vähän ikävämmän puoleistakin reissulla pääsi tapahtumaan, sillä eräs albaanimies yritti eräänä iltana lyöttäytyä seuraani ja kaupungin pienuudesta johtuen törmäsin tähän väkisin joka ilta. Eräänä iltana sitten äijä päätti käydä käsiksi. Lopulta itse selvisin mustelmilla, äijälle kävi todennäköisesti ikävämmin. En lähtenyt tekemään poliisiasemalle ilmoitusta, jotten itse saisi syytettä pahoinpitelystä. Tosin albaanialaiset eivät tietääkseni ole suurta huutoa Kreikassa, joten tuskinpa minua suomalaisena olisi syytetty...tai naisena?

Samokselta päätin tehdä päiväreissun Kreikan luostarisaarelle, Patmokselle. Paatti kohti Patmosta lähti aamulla Pythagorionin kylästä, jonne pääsi kätevästi bussilla. Laivamatka kesti parisen tuntia ja aikaa Patmokseen tutustumiseen jäi viitisen tuntia, joka riitti hyvin. Patmoksella päätin kavuta ylhäällä rinteellä sijainnutta luostarimuseota katsomaan. Toisenlainen kenkävalinta korkokenkien sijaan olisi ollut paikallaan, mutta muuten reitti ylös oli melko selkeä ja helppokulkuinen, joskin tosin suurimmaksi osaksi selkeää ylämäkeä. Ylhäältä näkymät alas satamaan olivat kauniit ja luostarimuseo jo itsessään näkemisen arvoinen. Muuta erityisempää nähtävää ei kaupungissa juuri ollutkaan, mutta päiväreissukohteeksi mainio paikka. Viikko Patmoksella sen sijaan saisi ainakin minut hakkaamaan päätä seinään. Toki olisihan sitä muissakin kaupungeissa jotain nähtävää voinut olla...

Samokselta suuntasin Turkin puolelle Kusadasiin lautalla. Lauttoja Samoksen ja Turkin välillä kulki varsin hyvin, pääsääntöisesti kahdesti päivässä paria poikkeusta lukuun ottamatta vaikka olikin jo lokakuu. Otin menolipun ja avoimen paluun, koska en vielä tiennyt kuinka kauan aikaa viettäisin Turkin puolella ja milloin palaisin Samokselle. Laivamatka kesti parisen tuntia ja sujui rattoisasti, sillä samaan pöytään kanssani istuutui kokonainen suku jenkkejä, jotka pitivät seuraa koko ajan kyselemällä minusta ja Suomesta ja kertomalla omista matkakokemuksistaan.

Kusadasista aikomukseni oli suunnata bussilla Alanyaan, jonne ystäväni EM oli jo päätynyt ottamallaan äkkilähdöllä. Alanyan seikkailusta tarkemmin voi siis lukea täältä: http://jetheworldsmyoyster.blogspot.com/.

Alanyasta suuntasin lentämällä Izmiriin, jonka totesin jo ensisilmäyksellä olevan sen verran ruma paikka, että jatkoin saman tien bussilla Kusadasiin. Kusadasissa päädyin sataman liepeille etsiskelemään majoitusta ja kuten Turkissa on tapana, minulle tultiin välittömästi tyrkyttämään apua joka suunnalta. Vanha kauppiaspappa sitten kävikin satamassa sijainneessa Surtel hotellissa neuvottelemassa minulle huoneen aamiaisbuffetilla pariksi yöksi erittäin kelvolliseen hintaan. Jostain syystä minulle annettiin kaikenlisäksi valtava hääsviitti, jossa oli suuri olohuone, makuuhuone ja kaksi parveketta.

Suuntasin tutustumaan kaupunkiin, aikeenani selvittää kuinka pääsisin käymään kalkkikivitasanteistaan kuuluisalla Pamukkalella ja antiikkikaupunki Efesoksessa. Niin hyvässä kuin pahassakin, Turkissa ei koskaan saa olla hetkeäkään yksin. On siis vain pakko hyväksyä se tosiasia, että koko ajan on tekemisissä jonkun kanssa ja jos saa jonkun erityisen siedettävän, ei kannata hankkiutua heti eroon, sillä seuraava voi olla paljon pahempi. Ensimmäiseltä seuraanilyöttäytyjältä kyselinkin siis heti neuvoa kuinka päästä Pamukkalelle ja Efesokseen.  Efesos ei tuottaisi ongelmia, koska matka olisi lyhyt, mutta Pamukkalelle ei ainakaan minkään matkatoimiston kautta pääsisi. Tyyppi otti kuitenkin selvää, että aamulla suoraan Pamukkalelle menisi yksi bussi ja iltapäivällä tulisi yksi takaisin. Siispä piti hankkia bussiliput. Tyyppi tarjosi jälleen apuaan ja niinpä huristimme moottoripyörällä bussiasemalle. Pelkäsin ehkä enemmän kuin koskaan tähänastisessa elämässäni…sain kuitenkin bussiliput! Illalla tyyppi vielä näytti lyhyesti kaupunkia, mm. Ladies beachin ja Pidwidgeon islandin. Tyypistä oli minulle paljon apua, josta olin tietysti kiitollinen, mutta eroon hankkiutuminen otti aikansa. Loppuajasta varoinkin tietoisesti menemästä tiettyyn osaan vanhaa kaupunkia. 

Matka Lounais-Turkissa sijaitsevalle Pamukkalelle kesti bussilla nelisen tuntia. Perillä kävimme kolmen kiinalaisen kanssa lounastamassa, jonka jälkeen tutustuimme oppaan, Emren, johdolla tähän kulttuuri- ja luonnonilmiökohteeseen. Penkereillä kalkkipitoinen vesi virtaa hitaasti alas muodostaen samalla valkoisia tasanteita, vesialtaita ja tippukiviä. Kallion huipulla taas sijaitsee muinainen pyhiinvaelluspaikka. Itselläni on joskus paha tapa tapittaa ahdistavan suoraan silmiin kun joku puhuu ja itse kuuntelen. Oppaassamme tämä aiheutti selvää takeltelua sanoissa ja Emre esittäytyikin minulle yhteensä neljä kertaa kätellen myös joka kerta :D

Illalla palasin Kusadasiin ja poikkesin pikaisesti kaupungilla vain syömässä, sillä oli kylmä. Minulla ei ollut takkia lainkaan mukana reissussa, sillä mikään takki ei ollut mahtunut päälleni vaatekerrosten vuoksi. Illalla sitten jäinkin hotellin aulaan katsomaan futista (Turkki-Saksa) hotellin johtajan ja toisen hotellisedän kanssa. Silloin en vielä osannut odottaa, että vielä kuukausia reissun jälkeenkin hotellinjohtaja tykkää facebookissa suunnilleen jokaisesta kuvastani ja että toinen hotellisetä puolestaan lähettelee rakkauskirjeitä melko tarkkaan kahdesti viikossa…

Viimeisenä aamunani Turkissa suuntasin minibussilla Efesoksen antiikkikaupunkiin. Aluksi tutustuin paikkaan hevoskärrykyydillä kahden saksalaisen tytön kanssa, jonka jälkeen jatkoin matkaa yksin. Seuraani kuitenkin lyöttäytyi paikallinen valokuvaaja, joka oli töissä alueella. Hän sitten toimikin muutaman tunnin ajan alueella oppaanani ottaen myös valokuvia. Efesoksesta saikin paljon enemmän irti oppaan ollessa mukana, joten kävi varsin hyvä tuuri. Lisäksi mies oli töissä alueella, joten eroon pääseminen ei tuottanut ongelmia.

Iltapäivällä suuntasin lautalla takaisin Samoksen saarelle. Matkalla turkkilainen miehistön jäsen halusi välttämättä tarjota appelsiinimehua ja suuren ”paha silmä” –korun, jonka tarkoitus on suojata pahoilta hengiltä…No, selvittiin ainakin hengissä tyrskyisästä merimatkasta. Lisäksi sain majoitusvinkin keskustassa sijaitsevaan Artemishotelliin, joka myöhemmin osoittautui hyväksi valinnaksi.

Viimeisenä päivänäni Samoksella saaren koiratarhalla vapaaehtoisena toimivalla suomalaisnaisella oli vapaapäivä ja niinpä hän vei minut ajelulle koko saaren ympäri kertoen samalla alueesta! Kiersimme esimerkiksi Votsalakian ja Kokkarin kylissä ja poikkesimme syömään naisen tuttujen pitämään ravintolaan. Illalla kävimme vielä Samoksen kaupungissa kahvilla. Miten loistava päivä ja päätös matkalle, kiitokset <3

Aamulla suuntasin lentokentälle, josta lensin Olympic Airlinesilla Ateenaan, jossa kävin lyhyesti pyörähtämässä sateisessa keskustassa, jonka jälkeen SAS:lla kohti kotia!

Antiikin mytologiaa, aurinkoa ja pikavisiitti maailman romanttisimmassa kylässä!

8-9/2010 Kreikka

Elokuun 2010 lopussa suuntasin parin viikon lomalle Kreetalle. Matkan olin varannut kuukausia etukäteen ja ensimmäiseksi viikoksi majoituin Agia Marinan kylään ja toiseksi viikoksi siirryin Rethymnonin kaupunkiin. Kuten Kreikassa yleensäkin kesällä, sää oli koko ajan aurinkoinen ja lämpötila oli reilut + 30 astetta.

Agia Marinan kylä on yhteen kasvanut Plataniaksen kanssa. Kylässä on pääkatu, jonka varrella on lähes tauotta ravintoloita, pieniä kauppoja ja hotelleja. Kylän ranta on auringonoton puolesta ihan ok, mutta kiviä on paljon ja paikoin mereen mennessä myöskin ihan rannan tuntumassa piti olla tarkkana mihin astui suurten kivien vuoksi. Täten viihdyinkin melko paljon hotellimme uima-altaalla päivisin. Intouduin pelleilemään tarjolla olleilla uimaleluilla, joiden luulin kuuluvan hotellille, mutta myöhemmin kävikin ilmi, että ne kuuluivat ruotsalaisen perheen pikkutytölle, joka silmät lautasen kokoisena seuraili mitä hänen krokotiililleen seuraavaksi tapahtuukaan... *hävetys*

Plataniaksen puolella keskusaukiolla sijaitsi muutama kiva panoramaravintola, joissa kävin illallisella ja katselemassa samalla auringonlaskua, bongasinpa kerran pöllönkin liitelemästä. Keskusaukion liepeiltä löysin myös aivan ihanan vaatekaupan, josta tarttuikin mukaan kolme juhlamekkoa... Täytyykin siis vastaisuudessa juhlia ahkerasti ja ylipukeutua aina kun mahdollista!
Reissun alkupuolella osallistuin Finnmatkojen veneretkelle, jonka teemana oli kreetalainen ilta. Tarjolla oli viiniä ja sapuskaa sekä erilaisia kreetalaisia lauluja ja tansseja, joihin myös yleisö sai ottaa osaa. Lopulta tosin lavalla liehuivat lähinnä esiintyjät ja meidän oppaamme :D

 Tein Finnmatkojen paikallisoppaan johdolla myös päiväreissun kuuluisaan pronssikautiseen Knossoksen palatsiin, jossa kuningas Minoksen uskotaan asuneen, ja jonka alapuolella olevassa labyrintissa Kreikan mytologian mukaan eli Minotaurus-hirviö, joka oli ihminen, jolla oli häränpää (tai härkä, jolla oli ihmisen vartalo) ja joka söi ihmisiä. Aikoinaan Sir Arthur Evans teki kaivauksia alueella ja restauroinnit, joista on kiistelty, ovat monelta osin hänen käsialaansa.

Lähdimme ensin Agia Marinasta kohti Kreetan kolmanneksi suurinta kaupunkia Rethymnonia. Matkan aikana opas kertoili meille Kreikan mytologiasta, jonka jälkeen saatoimme ainakin todeta kreikkalaisen mytologian jumalien olleen hyvin sisäsiittoista ja riitaista porukkaa (oliskohan näillä asioilla kenties jotain tekemistä keskenään?). Eräs retkiporukan jäsen oli muuten varustautunut reissuun omien juomien kanssa, joiden nauttiminen alkoi heti bussin lähtiessä…

Rethymnonissa kiersimme oppaan johdolla tutustumassa arkeologiseen museoon, jonka jälkeen matka jatkui kohti pääkaupunki Iraklionia (mainittakoon, että onnistuin eksymään matkalla museosta takaisin bussille, välimatkaa oli kenties 200 metriä? niin ja maantieteilijä siis liikkeellä!). Iraklionissa kävimme lounastamassa ja meillä oli hetki aikaa tutustua kaupunkiin, jolloin kävimme lyhyesti kiertämässä keskustassa, basaarialueella ja satamassa. Iraklion oli makuuni turhan meluisa ja suuri, liikenne oli jokseenkin kaoottisen oloista aika ajoin. Satama oli ihan sievä ja basaarialue mukavan oloinen, joskin matkan suurimmat ällötyksetkin, tunnistamattomat nyljetyt eläintenruhot, löytyivät sieltä. Iraklionista pääsimme jatkamaan matkaa kohti Knossosta oppaamme käytyä kädestä pitäen hakemassa ryhmämme jäsenen, joka oli myös Iraklionissa janoinen ja juuttunut maistelemaan viinejä…

Perillä Knossoksessa kiertelimme tutustumassa palatsin raunioihin oppaamme johdolla. Herra, jolla oli omat juomingit mukana, oli tässä vaiheessa melkoisessa tuiskeessa, mutta kumma kyllä hoippui yhä mukana. Palatsikierroksen jälkeen lähdimme paluumatkalle, jonka aikana ennen Agia Marinaan paluuta poikkesimme pienessä Georgiopoulosin kylässä, jossa meille tarjottiin tuoreita hedelmiä ja viinejä, josta jälkimmäinen ilahdutti selvästi eniten erästä kanssamatkustajaamme…

Agia Marinasta vierailin paikallisbussilla myös läheisessä Hanian kaupungissa, jossa lähinnä kiertelin katselemassa kaupunkia ja kävin ostoksilla. Satama oli sievä etenkin illalla!

Toiseksi lomaviikoksi vaihdoin majapaikkaa Rethymnoniin, jonka arkeologisessa museossa olimmekin jo siis vierailleet. Rethymnonin kaupunki on selvästi Agia Marinaa isompi paikka, eikä niin täysin turistikohde. Rethymnonissa hotellini, Ilios beach, sijaitsi loistavalla paikalla rannalla, lyhyen kävelymatkan päässä keskustasta. Hotelli oli kaikkiaan erittäin onnistunut valinta, K-15, parveke merenrantanäkymällä ja edessä pitkä hienohiekkainen ranta, jossa rantatuoleja ja varjoja saattoi käyttää ilmaiseksi hotellin kortin esittämällä, jota hyödynsinkin lähes joka päivä.

Tein Rethymnonista käsin myös päiväreissun lumoavalle Santorinin tulivuorisaarelle lautalla. Matkasta Santorinille olin haaveillut jo vuosia, Santorinin saaren Oia niminen kylä on usein mainittu maailman romanttisimpien kohteiden joukossa. Valitettavasti Oian auringonlasku jäi tälläkin kertaa näkemättä, sillä suuntasimme saarelle aamusta ja illalla ennen auringonlaskua oli jo aika palata takaisin Kreetalle. Kiersimme kuitenkin saarella Oian, Firan ja Firastefanin kylät sekä teimme veneellä tulivuorikierroksen saaren edustalla. Pidin saaresta valtavasti. Kauniin karu saari valkoiseksi kalkittuine taloineen ja mielettömine maisemineen. Turistien paljous ja rihkamakaupat tuli todellakin annettua anteeksi. Täällä voisin joskus haluta mennä naimisiin.

Iltaisin Rethymnonissa kiertelin usein vanhassa kaupungissa ja vain hengailin vailla sen kummempia odotuksia. Kuten tavallista ruokailun suhteen minulle muodostui kantapaikkoja eli kävin samoissa ravintoloissa yhä uudestaan. Tällä kertaa tomaattikeitto ja ravintola Dome oli se juttu. Toiseksi kantiksemme muodostui kahvila Classic, jonka sisäänheittäjän, albaniasta kotoisin olevan miehen (jonka ristin Sabotaasiksi), kanssa ystävystyin ja kävimme viettämässä iltaakin yhdessä ennen kotiinpaluutani.

JO & Sabotaasi

Kotiinpaluu olikin sitten jonkinmoinen episodi. Sain tekstiviestillä Finnmatkojen guideonlinen kautta tiedon siitä, että lento on siirtynyt joitakin tunteja myöhemmäksi, mutta, että minut kuitenkin haetaan kentälle normaalin aikataulun mukaisesti. Miksi ihmeessä menemme kentälle tunteja etukäteen?? o.O Kentällä jonotimme ensin pienen ikuisuuden lähtöselvitykseen, jonka jälkeen suuntasimme läheiselle huoltamolle, jossa saimme Finnmatkoilta hyvityksenä lounaan, joka oli ranskalaisiaperunoita, jee! Ruhtinaallisen lounaan jälkeen siirryimme takaisin terminaalille tekemään ostoksia ja nukkumaan ennen koneen lähtöä, tarkasta aikataulusta ei ollut tietoa. Lopulta pääsimme keskellä yötä koneeseen ja olimme valmiina lähtöön kun lentäjä kuulutti, että meillä on liian vähän polttoainetta. Hanian lentokenttä on sotilaskenttä, joten emme voisi olla kyydissä tai kentällä kun konetta tankataan (tai ainakin palokunnan olisi pitänyt olla paikalla), joten niin meidät pakattiin takaisin busseihin ja vietiin takaisin terminaaliin, jonne meidät suljettiin tankkauksen ajaksi. Tämän episodin jälkeen vihdoin pääsimme kohti kotia!

Unbelievable United States, Fantastic Florida, oh my Orlando...

Orlando, Florida, Yhdysvallat 23.-30.10. 2010

Vanhempani päätyivät hankkimaan lomaosakkeen ja kun kerran isäni täytti tänä vuonna 70, päätimme suunnata synttäreiden kunniaksi matkalle.  En ollut koskaan aiemmin käynyt Yhdysvalloissa, mutta halusin päästä sinne, joten matkakohteita mietittyämme päädyimme Floridaan ja Orlandoon. Matkaan lähdimme minä, äiti ja pikkusisko, iskä jäi kotiin Wandan (koira) kanssa, kun eihän sitä toki raaski hoitolaan viedä nyt 10 vuoden iässä kun ei koskaan aikaisemminkaan ole viety. Majoitus varattiin lomaosakkeen kautta Orange Lake West Villagesta ja synttärisankari kustansi niin lennot, ruuat, taksimatkat kuin teemapuistojen sisäänpääsyliputkin ja kaikenlisäksi jätti kaikille vieläpä shoppailurahaa (jopa mutsille, joka on varsin hyväpalkkaisessa duunissa!). Kiitos iskä!

Wanda <3

Matka meinasi tyssätä tylysti jo heti Helsinki-Vantaan lentokentällä. Lähtöselvitys tuli tehdä itse automaateilla, jonne oli kunnon jonot. Noh, ei se mitään aikaa on 2 tuntia. Lopulta yritin viidesti lähtöselvittää meidät jonkin mennessä pieleen aina hitusen ennen loppua. Tässä vaiheessa jonot bag droppiin olivat myös melkoiset… Äiti menikin matkatavaroiden kanssa jonottamaan, kun taas Annan kanssa yritimme saada yhteyden koneiden käyttöä neuvomaan tulleeseen mieheen. Lopulta oli meidän vuoromme ja mies teki lähtöselvityksemme täysin samoin kuin  itse olin tehnyt viidesti aiemmin ja totesi saman: jokin menee pieleen juuri ennen loppua. Tämän jälkeen seurasi vain hartioiden kohotus ja aikaa koneen lähtöön oli 30 minuuttia! Siirryimme sitten suoraan bag drop tiskille ja onneksi lähtöselvitys onnistui samalla, kun koneet eivät kerran toimineet kohdallamme. Turvatarkastuksesta selvisimme kohtuullisessa ajassa jonojen oltua lyhyet ja lopulta olimme koneessa noin viisi minuuttia ennen lähtöaikaa. Jes, me ehdittiin!

Lennot olimme varanneet Lufthansalta ja mennessä olisi välilaskut Münchenissä ja Charlottessa. Odotin yhteensä 23 tuntia kestävää menomatkaa hieman kauhulla muistellessani 8 tunnin lentoa Kiinaan viisi vuotta aiemmin… Lennot kuitenkin sujuivat yllättävän kivuttomasti. Matkatavarat oli saanut tsekattua Helsingistä Charlotteen asti eli ne tarvitsi vain kerran itse käydä siirtämässä noin 50 metrin matka toiselle hihnalle.

Yhdysvaltoihin saavuttuamme minulta tiukattiin muutaman minuutin ajan syytä siihen miksi olin ollut Kiinassa (passissani oli Kiinan viisumi vuodelta 2005), mutta muutoin kaikki sujui yksinkertaisesti.

Illansuussa olimme vihdoin Orlandossa. Olimme päätyneet siihen ratkaisuun, että emme vuokraa autoa, vaan kuljemme taksilla, sillä: a) pysymme Orlandossa, b) teemapuistoihin saa varattua kuljetukset hotelliltamme, c) en ollut aiemmin käynyt Jenkeissä ja ikää oli sen verran vähän (23), että autonvuokrauksesta olisi pitänyt maksaa lisämaksuja, mikäli sitä edes olisi minulle vuokrattu ja d) mutsi kuskina ja vuokra-auto olisi kielinyt itsemurhahalukkuudesta.  Siispä siirryimme taksilla hotellillemme. Annoimme kuskille osoitteen ja tällä oli navigaattori, mutta silti hän onnistui ajelemaan hotellin ohitse ja kavereilleen soittelemalla alkoi sitten selvittää hotellimme sijaintia… 500 hehtaarin laajuinen hotellialue oli ilmeisesti liian pieni suoraan navigaattorin avulla löydettäväksi!

Hotellialue tosiaan oli valtava käsittäen muun muassa järven, golfkentän, pari ostoskeskusta ja lukuisia mökkejä. Onneksi asuimme ns. päärakennuksella, mökissä asuessa nimittäin auto olisi saattanut olla tarpeen jo pelkällä hotellialueella liikkumiseen. Päärakennuksen yhteydessä oli kuntosali, kahvila, pari ravintolaa, leffateatteri ja uima-allasalue, jolla viihdyimmekin useana päivänä lämpötilan ollessa koko ajan noin 30 astetta ja auringon paistaessa.

Yhden päivän vietimme kolmisin Disneyworldissa, puistoksi valitsimme Magic Kingdomin. Puisto muistutti monella tapaa Pariisin Disneylandia, esimerkiksi kummitustalo oli sisältä samanlainen ja Ruususen linna ulkoa samanlainen. Puisto oli kuitenkin suurempi ja erojakin oli. Päivän aikana kävimme muun muassa kummitustalossa, jokiristeilyllä ja Mikämikä-maassa. Shoppailuakin oli toki pakko harrastaa, kuka nyt ei muka tarvitsisi esimerkiksi aivan mielettömän hienoa Liisa Ihmemaassa –teekannua?!

Annan kanssa Potterfaneina halusimme tietysti käydä uudessa, kesällä avatussa Wizarding World of Harry Potter –teemapuistossa. Äitiä yllättäen ei kiinnostanut, joten suuntasimme Annan kanssa kahdestaan Islands of adventures teemapuistoon, jossa Potterpuiston lisäksi oli useita muita puistoja, kuten Jurassic park. Ensimmäisenä suuntasimme kuitenkin kulkumme Tylyahon kylää ihmettelemään. Alue oli melko pieni koostuen pääasiassa Tylyahon kylänraitista ja Tylypahkan linnasta, mutta toteutus oli todella hieno ja tunnelma aito, turistilaumaa lukuun ottamatta. Tylyahon kylän raitilla sijaitsivat monet kirjasta tutut paikat: Sekon pikapuoti, Hunajaherttuan makeiskauppa, ravintola Kolme luudanvartta, Pöllöposti, Vuotava noidankattila ja toki nähtävillä oli myös Tylypahkan pikajuna. Kylänraitilla saattoi ostaa kermakaljaa, kurpitsamehua, suklaasammakoita ja kaikenlaista muuta taikamaailmasta tuttua. Tylypahkan linna oli todella hieno ja ehdottomasti yli tunnin jonotuksen arvoinen! Kävimme linnassa kahdesti ja muutoin lähinnä kiertelimme katselemassa ja nauttimassa tunnelmasta. Tietyin väliajoin puistossa esiintyivät Tylypahkan ja kolmivelhoturnajaisista (Harry Potter ja Liekehtivä pikari) tutut Beauxbatonsin ja Durmstrangin koulujen edustajat. Myös kotitonttuja näkyi siellä täällä ja muutoinkin puiston henkilökunta oli pukeutunut asianmukaisesti. Harmiksemme kuitenkaan tuttuja hahmoja ei puistossa näkynyt: jäimme kaipaamaan etenkin valtavaa, mutta sydämellistä Hagridia, Harrya, tiukkaa, mutta oikeudenmukaista professori McGarmiwaa ja etenkin iki-ihanaa professori Kalkarosta! Puistoon oli eksynyt myöskin oikea käärme. Päivä Islands of Adventuresin puistoissa meni nopeasti, joskaan muut puistot eivät millään tavoin vetäneet vertoja Potter-puistolle. Ennen paluuta hotellille poikkesimme vielä syömässä Hard Rock Cafessa.

Orlando on kenties parhaita shoppailukohteita Yhdysvalloissa, joten toki kävimme myös ostoksilla. Yhden päivän vietimme Florida mall:n ostoskeskuksessa, yhden hotellimme läheisessä tavaratalossa ja yhtenä suuntasin yksikseni merkkitavaroita myyvään outletcenteriin. Perijenkkiläiseen tapaan kaikki oli valtavansuurta ja mahtavaa, ostoskeskuksessakin kartasta oli oikeasti huomattavaa hyötyä. Dollarin kurssi oli matkamme aikaan mukavan alhainen euroon nähden ja lisäksi hinnat olivat muutenkin selvästi edullisempia. Esimerkiksi OPI:n kynsilakat, jotka Suomessa maksavat noin 17 € pullo maksoivat outletcenterissa 5 dollaria… (Jenkeissä ei muuten hintoja ilmoiteta kokonaisuudessaan samalla tavoin kuin Suomessa, vaan kassalla lätkäistään verot päälle, jotka nekin ovat kyllä alhaisemmat kuin Suomessa). Lisäksi shoppailimme Victorias Secretin alusvaatteita (ei saa Euroopasta), Guessin laukkuja ja paljon paljon muuta… ei ollut kiva nähdä tiliotetta reissun jälkeen!

Viikko Orlandossa vierähti varsin nopeasti ja oli aika suunnata kotiin. Matka Suomeen taittui sujuvasti Lufthansalla reittiä Orlando-Frankfurt-Helsinki. Jetlag itäänpäin matkustaessa tuntui huomattavasti pahemmalta kuin länteen mennessä…  Heti seuraavana päivänä sainkin sitten aloittaa pirteänä uudessa työpaikassa o.O

Aurinkoinen Alanya

Suuntasimme työkaverin kanssa kohti Alanyaa elokuun alkupuolella. Olimme varanneet äkkilähdön Lomamatkoilta, joka matkanjärjestäjänä oli kummallekin uusi tuttavuus. Majoitus oli määritelty, hotel Gold Apartments (**) 2,5 km päässä keskustasta itäisen rannan tuntumassa.

Alanyassa majoituimme hotelliin, jonka respassa töissä ollut mies, Jaska, puhui jonkin verran suomeakin. Huoneistomme sijaitsi ylimmässä (5.) kerroksessa ja oli erittäin tilava kaksio isohkolla parvekkeella. Valitettavasti teimme sen virheen, että otimme ilmastoinnin, jonka vuoksi ensimmäisen yön jälkeen olin flunssassa (työkaveriani ei haitannut, hän oli flunssassa jo ennen reissua). Loppureissuksi päädyinkin sitten evakkoon olohuoneen sohvalle pakoon ilmastointia.

Reissun aluksi päätimme suunnata Lomamatkojen järjestämälle kaupunkikierrokselle. Vierailimme ensin Damlatasasin tippukiviluolissa, joissa ilma oli miellyttävän viileää ja kosteaa. Sen jälkeen lounastimme mukavassa lounasravintolassa, jossa oli mahdollista saada kasvisruoka, vaikkakin alkuun tarjottiin valinnan mahdollisuutta vain kana-, liha- tai kalaruuan väliltä. Lounaan jälkeen suuntasimme Kale-linnoituskukkulalle, jossa opas kertoili alueen historiasta ja ihailimme maisemia. Ostimme myös erilaisia käsitöitä paikallisilta mummoilta. Linnoituskukkulan jälkeen suuntasimme ostoksille kauppahalliin, jossa meille tarjottiin maisteltavaksi mm. erilaisia pähkinöitä, turkkilaisia karkkeja, granaattiomenateetä ja vaikka mitä. Kauppahallilta siirryimme vielä näköalakukkulalle ihailemaan Alanyaa. Kaikkiaan reissu kesti reilut 5 tuntia ja retkellä sai Alanyasta melko kivan alustavan kokonaiskäsityksen ja olimme reissuun tyytyväisiä.

Vietimme muutamaan otteeseen iltaa samaan hotelliin majoittuneiden suomalaisten kanssa. Kahden joensuulaisen tytön ja erään ravintolan tarjoilijan kanssa kävimme yhtenä iltana satamassa baareissa sekä karaokeravintolassa, jossa matkaseurani lauloi ja me muut tanssimme. Suomesta poiketen baareissa ei ollut mitään rajoituksia sisään otettavan väen määrässä, eikä ilmeisesti myöskään minkäänlaisia desibelirajoituksia… Toisena iltana kävimme joensuulaisten tyttöjen ja kahden norjalaisen pojan kanssa syömässä ja iltaa istumassa samaisessa karaokeravintolassa. Lisäksi vierailimme myös kuuluisassa Heikin baarissa viettämässä turkkilaista iltaa kahden joensuulaisen tytön ja erään suomalaisen pariskunnan kanssa. Ilta oli varsin hauska sisältäen esimerkiksi erilaisia tanssiesityksiä, käärmeen ja karaokea. En tosin ollut erityisen otettu siitä, että eräs mies tempaisi minut tuolin kanssa mukaan tanssimaan keskelle ravintolaa... Ruoka oli kuitenkin edullista ja hyvää. Pöytään tuotiin maksuttomina alkupaloina mm. leipää ja levitteitä. Tarjoilijat puhuivat englannin lisäksi usein myös suomea ja kaikilla oli myös suomenkieliset nimet. Seurueen brunetet saivat tarjoilijoilta vähän turhankin paljon huomiota osakseen, sekä verbaalisessa muodossa että mm. hierontojen ja tanssiin kutsujen osalta. Muutoinkin ennakkotietoihin pohjaten yllättävältä Alanyassa tuntui se, että nimenomaan seurueen bruneteilla olisi vientiä riittänyt, ei blondeilla, kuten Suomessa usein luullaan. Illan päätteeksi saimme vielä ravintolasta ilmaiset drinkit, jonka jälkeen suuntasimme ilmaisella kuljetuksella kohti hotellia.

Kaikki hotellissamme majoittuneet suomalaiset, joiden kanssa päädyimme puheisiin, valittelivat saaneensa vatsanväänteitä jossakin välissä matkaa. Matkaseurani oli erittäin epäonninen, sillä hän oli yhden päivän hotellilla kipeänä, jonka lisäksi hän joutui toiseksi päiväksi vielä sairaalaan ja hyvä kun edes pääsi pois sieltä ennen paluulentoamme. Itselläni ei ollut mitään ongelmia missään vaiheessa, ilmastoinnin aiheuttamaa flunssaa lukuun ottamatta. Hyvä olla nirso!

Otimme useana päivänä aurinkoa itäisellä rannalla ja pariin otteeseen hengailimme myös hotellimme uima-altaalla - joka tosin oli kooltaan mitoitettu ehkä lilliputtilaisille. Itselläni oli kesältä jo melko hyvä pohjarusketus, mutta matkatoverillani ei ja hän poltti itsensä 30 suojakertoimisesta aurinkorasvasta huolimatta (Lorealin aurinkorasva oli muuten ihan täyttä p****a, värjäsi vain ihon harmaaksi, kesken reissun piti ostaa Niveaa).

joku, jonka nimen olen unohtanut ja Jaska :)

Eräänä iltana osallistuimme hotellillamme olleisiin pieniin puolen tunnin bileisiin, jossa oli mm. vatsatanssia ja arvonta. Harmikseni huomasin nokkosrokon alkavan puskea pintaan (luultavasti flunssan seurauksena) ja kyselin respasta Jaskalta tietääkö hän saako apteekista täällä kortisonitabletteja ilman reseptiä. Jaska selvitti mikä apteekki sunnuntaina on auki, kortisonitabletit saa ilman reseptiä ja kaiken muun lisäksi hän vieläpä kävi skootterilla hakemassa minulle lääkkeet apteekista shown jälkeen! Aivan mieletöntä palvelua! :) Jaskalle pitää muistaa viedä salmiakkeja kun nähdään seuraavan kerran!

Alanyassa tarkoituksenamme oli osallistua Green Canyonin veneretkelle. Matkaseurani valitettavasti sairastui ja joutui sairaalaan, joten hän ei päässyt retkelle mukaan, minkä vuoksi lyöttäydyin suomalaisen pariskunnan seuraan, johon olimme aiempina päivinä tutustuneet. Bussimatka Green Canyonille kesti parisen tuntia ja opas kertoili samalla alueen historiasta. Padolla ensin ihastelimme näkymiä ja otimme valokuvia, jonka jälkeen oli aika jatkaa matkaa paatille.

Vesi oli kauniin turkoosin vihreää ja maisemat jylhän kauniita. Laivan all inclusive juomatarjoilu helpotti mukavasti helteessä. Eräs suomalaispariskunta oli kyllä selvästi laskenut, että ilmaisen alkoholin vuoksi kannatti maksaa retkimaksu... Matkan aikana pysähdyimme pitämään puolen tunnin uimatauon kirkkaassa ja merivettä viileämmässä makeassa vedessä. Ennen ruokailua suuntasimme vielä katsastamaan viehättävän pikkukanjonin. Ruokailu tapahtui miellyttävässä ja kauniiden näköalojen ympäröimässä rantaravintolassa. Tapahtumana itse ruokailu ei tosin ollut erityisen miellyttävä: aikaa oli puoli tuntia ja monta paatillista ihmisiä samaan aikaan paikalla eli oli ruuhkaisaa ja kiirettä. Lisäksi pääruokavaihtoehdot olivat kala, liha ja kana eli itselleni kasvissyöjänä ei ollut tarjolla mitään pääruokaa (heh, yllättävää!). Erilaisia salaatteja ja leipää oli kuitenkin paljon. Lounaan jälkeen matka jatkui toiselle uimapysähdykselle ja kohti suurta kanjonia, jossa näkymät vain entisestään paranivat. Kuuman kesän johdosta kanjonin vesi oli erityisen alhaalla ja pohjasta nousevat kuolleet puunrungot erottuivat selvästi. Päivä oli lämpimän aurinkoinen ja maisemat ihanat, joskin reissua hieman varjosti huoli matkaseuran terveydestä.

Kaikkiaan matkakohteena Alanyasta jäi itselleni ihan positiivinen kuva matkatoverin sairasteluista huolimatta. Hintataso oli kohtuullinen, ympäristö pääosin siisti ja ihmiset ystävällisiä. Toki oli hivenen enemmän ja vieelä enemmän ärsyttävää kun lähes joka toinen vastaantulija olisi halunnut naimisiin. Tunsin oloni turvalliseksi myös yksin yöllä kaupungilla kävellessäni. Matkamme aikana tosin sattui yksi räjähdys, jossa kuoli muutama ihminen, mutta kyse ei ollut terroristi-iskusta, vaan ilmeisesti jokin auto räjähti kaasun liikaa kuumennuttua eli kyseessä oli onnettomuus. Alanya on melko suuri turistikohde (turistikaudella lähemmäs 200 000 asukasta), joten etenkin keskustassa ja satamassa oli iltaisin ruuhkaa, eikä ”turistirysä” ajatuksilta tokikaan voi täysin välttyä, ainakin mikäli matkustaa paikalle sesonkiaikana ja majoittuu keskustan lähistölle. Voisin kuitenkin hyvin kuvitella matkustavani tänne uudestaan ja monelle rauhaa rakastavallekin paikka voisi olla ok sesongin ulkopuolella. Liiroja emme lopulta vaihtaneet missään vaiheessa, koska pärjäsimme kaikkialla euroilla, joskin saimme välillä liiroja vaihtorahoina ja euron kurssi eri paikoissa vaihteli. Pääsääntöisesti kuitenkin yllättäen useimmiten oli kannattavampaa maksaa euroilla kuin liiroilla, sillä kyseisenä ajankohtana euro vastasi hieman alle kahta liiraa ja kuitenkin liirahinnat usein vain kerrottiin kahdella eurohinnoiksi.

Beautiful Budapest

6-7/2010 Unkari, Budapest

Olin käynyt Budapestissä lyhyesti päiväreissulla vuonna 2002 rippileirin yhteydessä (lisää siitä reissusta täällä: http://jetheworldsmyoyster.blogspot.com) ja mielikuvani kaupungista olivat positiiviset, joten päätimme 15-vuotiaan sisareni kanssa suunnata sinne. Lennot ja majoituksen (4 yötä sisältäen aamiaiset) varasimme netin kautta Ebookersilta, hintaa tuli hieman alle 300 €/hlö. Majoituimme uudehkoon neljän tähden Bristol hotelliin ja lennoista vastasi Malev. Forintteja vaihdoimme Suomessa etukäteen jonkin verran, mutta monin paikoitellen Budapestissä olisi pärjännyt myös euroilla (tosin kurssi ei aina ollut erityisen hyvä).

Bristol hotelli oli siisti ja viihtyisä. Henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja englannin kielen taito hyvä. Huoneemme oli yksinkertainen, mutta aivan riittävä. Huoneessa ollut minibaari sai toimittaa jääkaapin virkaa. Huoneessa oli myös ilmainen koodilla toimiva turvaboksi, jonne olisi mahtunut läppärikin.

Ensimmäisenä iltanamme Budpestissä kiipesimme ylös Gellertin kukkulalle. Ylhäällä kukkulalla kiipeämisen vaiva palkittiin: Budapest on aivan upea iltavalaistuksessa (näköala muuten kuuluu UNESCOn maailmanperintölistalle). Siltojen ym. valot syttyvät yhdeksältä, itse olimme kukkulan laella hieman ennen yhdeksää, joten saimme sekä ”ennen että jälkeen” – kuvia. Valaistut sillat saivat kaupungin näyttämään varsin romanttiselta ja esimerkiksi kuninkaanlinna sekä parlamenttitalo olivat upeita. Kukkulalta käsin kaupungista sai myös kivan kokonaiskuvan. Budapestin kaupunkihan jakautuu varsinaisesti kolmeen osaan, Tonavan länsipuoliseen Budaan, jolla on kukkuloita ja historiallisia rakennuksia ja itäpuoliseen alavaan ja moderninpaan Pestiin sekä Óbudaan, jotka liittyivät yhteen vuonna 1873 muodostaen Budapestin kaupungin. Hyttysmyrkky unohtui valitettavasti matkasta.

Meille oli suositeltu poikkeamista Margit saarelle, joka on noin 2 km pitkä saari Tonavan keskellä. Yhdestä Tonavan silloista pääsee kulkemaan saarelle sekä Pestin että Budan puolelta. Päivä oli kuuma (+ 30 astetta) ja aurinko paistoi, joten päätimme mennä saarella olevaan uimalaan viettämään aikaa. Saarella on käsittääkseni useampikin kylpylä, mutta päädyimme jalat matkan teosta kipeinä menemään ensimmäiseen vastaan tulleeseen, joka oli lähinnä uimahallityyppinen, joskin ulkoilma-altaat olivat mukavia. Uimalassa vietimme viitisen tuntia aurinkoa ottaen, kirjaa lukien (Stieg Larsson: Miehet, jotka vihaavat naisia) ja uiden. Kokonaisuutena pidimme Margit saaresta erittäin paljon, se on kaunis ja rauhallinen keidas keskellä suurkaupunkia.

Saarelta lähdön jälkeen päätimme kävellä takaisin hotellille, mutta kiertää samalla vilkaisemassa Sankarien aukiota (Hösök tere), joka on 1896 rakennettu juhlistamaan unkarilaisten maahantulon tuhatvuotisjuhlaa. Sankarien aukio sijaitsee Andrássy út –kadun päässä, arviolta muutaman kilometrin päässä keskustasta, lähellä eläintarhaa. Aukio on runsaiden patsaiden ansiosta varsin vaikuttava näky, esimerkiksi unkarilaisten maahantuloa juhlistava patsas on korkeudeltaan 36 metriä. Aukiolla poikkeamisen jälkeen pistäydyimme hotellille hetkeksi lepäämään ja suunnittelimme sen jälkeen testaavamme hotellin mainostamaa kuntonurkkausta. Kuntonurkkaus tosiaan löytyi hotellin alakerrasta, mutta se käsitti pienen huoneen, jonne ei saanut valoja ja jossa oli kuntopyörä, jota ei saanut säädettyä ja juoksumatto, jota ei saanut toimimaan. Päätimme siis jättää kuntoilut sikseen :D

Edellisenä päivänä uimalassa käytyämme, halusimme nyt mennä oikeaan kylpylään. Matkaopaskirjan perusteella valitsimme kohteeksemme Gellertin kylpylän, jonne suuntasimme heti aamupäivällä. Kylpylässä oli sekä sisä-, että ulkouima-altaita ja sekä lämpimiä että kylmiä altaita. Varasimme itsellemme aurinkotuolit ulkoa ja vietimme lähes koko päivän pääasiassa niissä aurinkoa ottaen ja lukien sekä välillä uimassa käyden. Yhteen ulkouima-altaista tulivat aallot joka tunti kymmenen minuutin ajaksi, mutta muutoin kylpylässä ei ollut juurikaan mitään ”lapsille suunnattua”. Erilaisia hoitoja olisi ollut tarjolla vaikka millä mitalla, mutta niihin emme tutustuneet. Kylpylän yhteydessä oli myös pienehkö ravintola, joten paikassa vierähti kivasti koko päivä.

Yhtenä iltana päätimme mennä Tonavan risteilylle. Olimme etukäteen jo miettineet haluavamme jollekin jokiristeilylle, mutta emme olleet vielä päättäneet mennäkö jonnekin lähialueelle käymään vai ihan nähtävyyskierrokselle. Tonavaa pitkin Budapestistä olisi päässyt myös esimerkiksi Wieniin tai Bratislavaan, mutta päätimme suosiolla jättää ne toiselle kertaa. Tarjontaa oli varsin paljon ja lopulta päädyimme yksinkertaiseen tunnin mittaiseen iltaristeilyyn ilman tarjoiluja ja opastus nauhalta englanniksi. Hintaa risteilylle opiskelijakortilla tuli hieman alle 10 euroa. Risteily oli kannattava, etenkin juuri illalla kaupungin valaistuksen ollessa kaunis. Opastusnauhalta sai myös kuulla mielenkiintoisia asioita kaupungin historiasta.

Unkarissa vallitsevan mannerilmaston vuoksi kesät ovat kuumia. Reissumme aikana lämpötila oli jatkuvasti noin 30 astetta ja aurinko paistoi. Tästä syystä ruoka ei pahemmin maistunut, joten söimme ulkona ravintoloissa harvakseltaan. Useimmiten kävimme ostamassa jotakin pientä ruokakaupasta (keskustassa oli muutama kauppa sopivasti auki 24h, eikä todellakaan hintataso ollut huimaava). Pariin otteeseen poikkesimme toki ravintoloissakin, esimerkiksi kävelykatu Vaci utcalla oli mukava italialainen ravintola. Ruoka oli Budapestissä edullista, pitsa saatiin parhaimmillaan kolmella eurolla. Budapestissä on tapana jättää tippiä (n. 10 % laskun loppusummasta), mutta joissakin paikoissa palvelumaksu lisättiin suoraan laskun loppusummaan. Paikoissa, joissa kävimme, tämä luki heti ruokalistassa, mutta kannattaa olla tarkkana ja katsoa kuitista onko palvelusta jo veloitettu erikseen. Lisäksi kuulemma Budapestissä on myös paikkoja, joissa ei saa jättää tippiä, mutta itse emme tällaisiin törmänneet.

Yhden päivän (sen jolle luvattiin säätiedotuksessa sadetta) pyhitimme shoppailulle. Suuntasimme ensin läheiseen ostoskeskukseen muutamaksi tunniksi, jonka jälkeen menimme vielä keskustan liikkeitä kiertämään. Hotelliltamme matka keskustaan ei ollut erityisen pitkä, mutta mukavuussyistä päätimme ostaa 10 kpl vihkon metrolippuja, jalat saivat rasitusta riittämiin jo kauppoja kolutessa. Sadetta päivän aikana saatiin noin 2 minuutin hiljaisen kuuron verran ja lämpötila oli taas yli 30 astetta. Ostostarjonta Budapestissä oli varsin hyvä, erityisesti keskustan New Yorkerista löytyi kaikenlaista (milloin New Yorker saadaan Suomeen?!).

Iltaa vietimme usein Tonavan tuntumassa viehättävän kävelykatu Vaci utcan kahviloissa istuen ja kaupungin iltaelämää ihastellen. Kävelymatkalla hotellille näkyi aina suurkaupungin nurjia puolia, kuten kodittomia ihmisiä, joka ilta samassa paikassa nukkumassa. Myös kerjäläisiä oli jonkin verran, mutta mitään aggressiivista kerjäämistä emme kohdanneet. Eräällä aukiolla levähdimme ja seurasimme hetken aikaa kauempaa vanhan, ilmeisesti kodittoman miehen puuhia. Mies ei kiinnittänyt mitään huomiota ihmisiin ympärillään, vaan laahusti tutkimassa roskiksia. Patongin pala ja energiajuomatölkin pohjat lähtivät heti parempiin suihin. Päätimmekin tapojemme vastaisesti käydä viemässä miehelle 1000 forintin setelin, jolla kaupasta oikeasti Budapestissä saa jo ihan hyvää ruokaa.

Ennen kotiin paluuta poikkesimme vielä eläintarhassa, jossa viihdyimme nelisen tuntia nähden muun muassa norsuja, virtahepoja, sarvikuonoja, kirahveja, susia ja jääkarhun. Poikkesimme myös rapsuttelemaan vuohia, jotka yrittivät välittömästi mutustaa Annan laukun ja avainkaulanauhan parempiin suihin. Budapestin eläintarhassa eläimillä nähdekseni oli kohtuullisen hyvät oltavat, ainakin verratessani joihinkin muihin vierailemiini paikkoihin (esim. Tallinnan eläintarha on varsin surullista katsottavaa).

Kotiin lähtiessä olimme hyvissä ajoin lentokentällä, jossa lähtöselvitys sujui vaivatta. Ihmettelimme kuitenkin sitä, että matkalipuissamme luki portinkohdalla 71b. Kuitenkaan missään ei näkynyt kylttejä tällaiselle portille, vaan porttien numerot loppuivat jonnekin noin kolmeenkymmeneen. Lentokentällä oli opastushenkilöstöä, jolta päätimme mennä kysymään asiasta. Pientä jännitystä oikean lähtöselvityspaikan löytämiseen toi opastajan kielitaito: kysyessäni portista, hän ei osannut sanoa muuta kuin ”very very bad thing” :D ja pudistella päätään. Lisäksi hän tehosti vielä sanomaansa toistamalla tämän useampaan kertaan. Tämän jälkeen kysyin vain missä suunnassa on turvatarkastus ja päätimme tiedustella porttiongelmaan ratkaisua joltakulta toiselta. Turvatarkastus sujui nopeasti, jonka jälkeen suuntasimme nopealle shoppailukierrokselle (täytyyhän toki ostokset ehtiä tehdä, vaikka olisikin kiire portille…). Kassalla kysyimme ystävälliseltä nuorelta miesmyyjältä portista, jolloin hän hyvällä englannilla totesi, että sellaista porttia ei ole. Hän ei tiennyt miksi kyseinen numero oli lipussamme portin kohdalla, mutta opasti paikalle, jossa näkyi lopulta oikea lähtöporttimme.

Kaikkiaan Budapest on varsin lumoava paikka. Sekoitus uutta ja vanhaa, arkkitehtonisesti erittäin viehättävä kaupunki (paljon jugendia) ja kaupunkia halkova Tonava ja illan valot korostavat paikan romanttista ilmettä. Hintataso suomalaisille on erittäin kohtuullinen ja palveluntarjonta hyvää ja kielitaito pääosin myös ok, joskin välillä saksalla pärjäsi sujuvammin kuin englannilla. Budapest nousi ehdottomasti yhdeksi suosikeistani Euroopan kaupunkikohteista :) (ja Stieg Larssonista taisi reissun kuluessa tulla suosikkikirjailijani).