Koronan vuoksi matkusteluun tuli minulle hyvin pitkä tauko, joten lokakuussa 2021 suuntasin riemusta kiljuen Etelä-Espanjan Fuengirolaan, jossa hyvä ystäväni E parhaillaan asui. Syystä tai toisesta lennot Malagaan ovat aika usein tyyriimmät kuin mitä olen Euroopan lennoista tottunut maksamaan, mutta toisaalta budjettia tasapainotti maksuton majoitus - ja kaiken lisäksi vieläpä omalla huoneella!
Säät loka-marraskuun taitteessa ovat vähän tuurista kiinni, minulle kävi ihan kohtuullinen tuuri.
Lämpöä oli valtaosin reilut 20 astetta ja sää pääosin puolipilvinen, muutamana päivänä ripotti myös vettä. Vaikka mitään auringonottokelejä ei tullutkaan (yhtenä päivänä yritettiin, mutta oli vähän turhan viileää) niin oli ihanaa ylipäätään Suomen pitkän ja pimeän syksyn keskellä se miten valoisaa oli.
E asui ihan kivenheiton matkan päässä Los Bolichesin juna-asemalta ja juna-asemalle pääsi helposti lentokentältä suoralla junalla alle tunnissa. Lipun ostin aseman lippuautomaatista ja se maksoi muutaman euron.
Ensimmäisen illan ja seuraavan päivän käytimme hengailemalla ja tutustumalla Fuengirolaan. Kävimme kävelemässä paljon rantakadulla, keskustassa sekä Los Pacosin alueella, joka on erityisesti suomalaisten suosiossa ja jossa sijaitsee Aurinkorannikon suomalainen koulu. Tänne pystyisi siis muuttamaan asumaan esimerkiksi puoleksi vuodeksi tai vuodeksi jos työt saa järjesteltyä ja lapset voisivat tuon ajan käydä suomalaista koulua suomeksi. Toki kouluun on paljon tulijoita, joten paikat pitää varata aikaisin ja ovat aika kalliita. Täältä myös löytyisi suomeksi vaikka mitä palveluita kuten lääkärin, fysioterapeutin tai optikon palveluja.
Fuengirola ei jäänyt mieleen mitenkään erityisen kauniina espanjalaisena kaupunkina, mutta pitkä rantakatu on viihtyisä, hyvää ravintola- ja kahvilatarjontaa on runsain mitoin ja ostosmahdollisuudet ovat tosi ilahduttavat. Kävimme Miramar-ostoskeskuksessa ja olin kyllä aika tyytyväinen siitä, että olin tällä kertaa matkalla matkalaukun kanssa. Erityisesti halpaketju Primarkista löytyi esikoisen kaipaamia Potter-tuliaisia. Iltavalaistuksessa myös Castillo de Sohail -linna oli hieno. Kävimme myös kiipeämässä jonkin verran sisämaahan päin ja ihmettelemässä härkäpatsasta.
Toisena päivänä päätimme tehdä pienen päiväretken Marbellaan, tuohon Costa del Solin luksuksesta tunnettuun rikkaiden paratiisiin. Matkaa Fuengirolasta Marbellaan on noin 30 km ja matka taittui edullisesti ja noin 45 minuutissa bussilla. Opimme, että Marbellan bussiasema on hieman syrjässä keskustasta, joten olisi ollut kannattavampaa jäädä jo aiemmalla pysäkillä pois.
Marbella oli yllättävänkin tavallisenoloinen etelä-espanjalainen kaupunki. Ihan sievä ja viehättävä, kävelimme esimerkiksi satama-alueella. Varsinainen luksusalue onkin satama-alue nimeltä Puerto Banus, joka sijaitsee noin 10km keskustasta ja jonne pääsee helposti paikallisbussilla reilun euron hintaan. Pitihän sielläkin käydä ihmettelemässä valtavia luksusjahteja, ferrareita ja raharikkaiden päivänviettoa ja olihan se ihan vaikuttava. Luksusputiikkeja löytyi, mutta yhteen putiikkiin uskaltauduimme jopa vierailemaan sisälle ja siellä oli jopa sen hintaisia vaatteita, että niitä olisi saattanut omallakin budjetilla voida ostaa (toki ne olivat tarjouksessa).
Olin haaveillut pitkään myös reissusta Cordobaan tai Granadaan. Päätimme katsoa kummassa on tarjolla vähemmän huonoa säätä kolmannelle päivälle (= vähemmän sadetta) ja niin matkakohteeksi valikoitui Cordoba. Matkustimme ensin junalla Malagaan ja sieltä ostimme automaatista junaliput Cordobaan. Koko reissu meinasikin sitten tyssätä tähän, sillä junalippua ei pystynyt ostamaan ilman passin numeroa tai jotain espanjalaista henkilötunnusta vastaavaa tunnusta. Minulla ei ollut käynyt mielessäkään, että voisin Espanjan sisällä matkustaessani todella tarvita passia, joten olin jättänyt sen turvaan E:n luokse. Kylmä hiki ehti ilmaantua, mutta olin onneksi tallentanut ennen reissua passin numeron puhelimeni muistioon ja E onnistui jostain kaivamaan espanjalaisen tunnuksensa ja niin junalippujen osto onnistui ja matka jatkui.
Saavuimme hieman sateiseen Cordobaan ja juna-asemalta suuntasimme kävellen kohti vanhaa kaupunkia. Täytyy todeta, että Cordoba täytti kaikki odotukseni ja oli juuri niin ihastuttava kuin olin toivonutkin. Cordobaa ovat aikojen saatossa hallinneet niin roomalaiset, maurit kuin kristitytkin ja arabivaikutteet näkyvätkin kaupungissa selvästi, voisi hyvin kuvitella olevansa ihan muualla kuin Espanjassa. Unescon maailmanperintöluetteloonkin kuuluva Cordoban vanhakaupunki on täynnä kauniita ja kukkasin koristeltuja valkoisia rakennuksia ja kapeita viehättäviä kujia.
Kaupunki sijaitsee Guadalquivir-joen varrella ja joen ylittää suuri ja hieno silta. Tuo silta on toiminut Game of thrones tv-sarjassa (suosikki tv-sarjani!) Volantisin siltana, joten olin aika innoissani tämänkin näkemisestä. Olin myös onnekas päästessäni päiväsajan lisäksi näkemään tämän myös yövalaistuksessaan.
La Mezquitan moskeija on varmaankin Cordoban tunnetuin nähtävyys. Se on suuri ja hienoa ulkoapäin, mutta ilmeisesti oikein näkemisen arvoinen myös sisältä. Meillä oli aika lyhyt piipahdus Cordobassa ja jonot olivat hyvin pitkät, joten päätimme tyytyä ihailuun ulkoa päin, mutta toiveisiin jäi, että joskus vielä pääsisi sisälläkin käymään.
Pääosan ajasta kiertelimme Cordoban vanhassa kaupungissa sinne tänne. Emme useinkaan olleet ihan kartalla siitä missä olimme menossa tai minne olimme menossa, mutta aina nurkan takaa löytyi jotain viehättävää tai mielenkiintoista. Osuimme myös syömään aivan ihanaan marokkolaistyyliseen ravintolaan.
Haluan ehdottomasti joskus vielä käydä Granadassa, jonne tällä reissulla en nyt päässyt, mutta menisin kyllä oikein mielelläni toistamiseen Cordobaankin pidemmäksikin aikaa.
Viimeisenä kokonaisena lomapäivänäni E:llä oli työpäivä, joten vietin päivän pääosin itsekseni. Kävin aamupäivästä bussilla ihastuttavassa Mijasin kylässä (jotta sinne pääsee niin täytyy ostaa lippu Mijas puebloon, ei pelkkään Mijasiin). Mijasin kylä on pieni valkoinen kylä vuoren rinteellä noin 8km päässä Fuengirolasta. Kylä sijaitsee sopivasti melko lyhyen matkan päässä usemmasta isommasta kaupungista, joten se on suosittu vierailukohde, mikä toki tarkoittaa sitä, että siellä on usein aika paljon turisteja. Minulla kävi tuuri ja vierailuni aikana oli melko hiljaista. Näkymät kylästä alas merelle ovat upeat ja kylä on hyvin sievä ja viihtyisä vaikkakin nopeasti nähty. Miljöö oli ihastuttava churroja aamupäiväpalaksi nautiskellessa.
Mijasin lisäksi päätin käväistä junalla läheisessä Benalmadenassa, joka myös tunnetaan suomalaistenkin turistien suosiossa olevana lomakohteena kuten Fuengirolakin. Kävelin kohti satama-aluetta puistoalueen läpi ja puistossa näytti elelevän vapaana vaikka mitä, ainakin kissoja, useampia kaneja ja muutama kana tuli vastaan. Benalmadenan satama-alue näytti hienolta, muutoin kaupungista ei juuri mitään erityistä mieleen jäänyt. Benalmadenasta pääsee kuitenkin koko matkan Fuengirolaan viihtyisää rantakatua pitkin, joten suuntasin takaisin kävellen, matkaa tuli reilu 10km.
Säät loka-marraskuun taitteessa ovat vähän tuurista kiinni, minulle kävi ihan kohtuullinen tuuri.
Lämpöä oli valtaosin reilut 20 astetta ja sää pääosin puolipilvinen, muutamana päivänä ripotti myös vettä. Vaikka mitään auringonottokelejä ei tullutkaan (yhtenä päivänä yritettiin, mutta oli vähän turhan viileää) niin oli ihanaa ylipäätään Suomen pitkän ja pimeän syksyn keskellä se miten valoisaa oli.
E asui ihan kivenheiton matkan päässä Los Bolichesin juna-asemalta ja juna-asemalle pääsi helposti lentokentältä suoralla junalla alle tunnissa. Lipun ostin aseman lippuautomaatista ja se maksoi muutaman euron.
Ensimmäisen illan ja seuraavan päivän käytimme hengailemalla ja tutustumalla Fuengirolaan. Kävimme kävelemässä paljon rantakadulla, keskustassa sekä Los Pacosin alueella, joka on erityisesti suomalaisten suosiossa ja jossa sijaitsee Aurinkorannikon suomalainen koulu. Tänne pystyisi siis muuttamaan asumaan esimerkiksi puoleksi vuodeksi tai vuodeksi jos työt saa järjesteltyä ja lapset voisivat tuon ajan käydä suomalaista koulua suomeksi. Toki kouluun on paljon tulijoita, joten paikat pitää varata aikaisin ja ovat aika kalliita. Täältä myös löytyisi suomeksi vaikka mitä palveluita kuten lääkärin, fysioterapeutin tai optikon palveluja.
Fuengirola ei jäänyt mieleen mitenkään erityisen kauniina espanjalaisena kaupunkina, mutta pitkä rantakatu on viihtyisä, hyvää ravintola- ja kahvilatarjontaa on runsain mitoin ja ostosmahdollisuudet ovat tosi ilahduttavat. Kävimme Miramar-ostoskeskuksessa ja olin kyllä aika tyytyväinen siitä, että olin tällä kertaa matkalla matkalaukun kanssa. Erityisesti halpaketju Primarkista löytyi esikoisen kaipaamia Potter-tuliaisia. Iltavalaistuksessa myös Castillo de Sohail -linna oli hieno. Kävimme myös kiipeämässä jonkin verran sisämaahan päin ja ihmettelemässä härkäpatsasta.
Toisena päivänä päätimme tehdä pienen päiväretken Marbellaan, tuohon Costa del Solin luksuksesta tunnettuun rikkaiden paratiisiin. Matkaa Fuengirolasta Marbellaan on noin 30 km ja matka taittui edullisesti ja noin 45 minuutissa bussilla. Opimme, että Marbellan bussiasema on hieman syrjässä keskustasta, joten olisi ollut kannattavampaa jäädä jo aiemmalla pysäkillä pois.
Marbella oli yllättävänkin tavallisenoloinen etelä-espanjalainen kaupunki. Ihan sievä ja viehättävä, kävelimme esimerkiksi satama-alueella. Varsinainen luksusalue onkin satama-alue nimeltä Puerto Banus, joka sijaitsee noin 10km keskustasta ja jonne pääsee helposti paikallisbussilla reilun euron hintaan. Pitihän sielläkin käydä ihmettelemässä valtavia luksusjahteja, ferrareita ja raharikkaiden päivänviettoa ja olihan se ihan vaikuttava. Luksusputiikkeja löytyi, mutta yhteen putiikkiin uskaltauduimme jopa vierailemaan sisälle ja siellä oli jopa sen hintaisia vaatteita, että niitä olisi saattanut omallakin budjetilla voida ostaa (toki ne olivat tarjouksessa).
Olin haaveillut pitkään myös reissusta Cordobaan tai Granadaan. Päätimme katsoa kummassa on tarjolla vähemmän huonoa säätä kolmannelle päivälle (= vähemmän sadetta) ja niin matkakohteeksi valikoitui Cordoba. Matkustimme ensin junalla Malagaan ja sieltä ostimme automaatista junaliput Cordobaan. Koko reissu meinasikin sitten tyssätä tähän, sillä junalippua ei pystynyt ostamaan ilman passin numeroa tai jotain espanjalaista henkilötunnusta vastaavaa tunnusta. Minulla ei ollut käynyt mielessäkään, että voisin Espanjan sisällä matkustaessani todella tarvita passia, joten olin jättänyt sen turvaan E:n luokse. Kylmä hiki ehti ilmaantua, mutta olin onneksi tallentanut ennen reissua passin numeron puhelimeni muistioon ja E onnistui jostain kaivamaan espanjalaisen tunnuksensa ja niin junalippujen osto onnistui ja matka jatkui.
Saavuimme hieman sateiseen Cordobaan ja juna-asemalta suuntasimme kävellen kohti vanhaa kaupunkia. Täytyy todeta, että Cordoba täytti kaikki odotukseni ja oli juuri niin ihastuttava kuin olin toivonutkin. Cordobaa ovat aikojen saatossa hallinneet niin roomalaiset, maurit kuin kristitytkin ja arabivaikutteet näkyvätkin kaupungissa selvästi, voisi hyvin kuvitella olevansa ihan muualla kuin Espanjassa. Unescon maailmanperintöluetteloonkin kuuluva Cordoban vanhakaupunki on täynnä kauniita ja kukkasin koristeltuja valkoisia rakennuksia ja kapeita viehättäviä kujia.
Kaupunki sijaitsee Guadalquivir-joen varrella ja joen ylittää suuri ja hieno silta. Tuo silta on toiminut Game of thrones tv-sarjassa (suosikki tv-sarjani!) Volantisin siltana, joten olin aika innoissani tämänkin näkemisestä. Olin myös onnekas päästessäni päiväsajan lisäksi näkemään tämän myös yövalaistuksessaan.
La Mezquitan moskeija on varmaankin Cordoban tunnetuin nähtävyys. Se on suuri ja hienoa ulkoapäin, mutta ilmeisesti oikein näkemisen arvoinen myös sisältä. Meillä oli aika lyhyt piipahdus Cordobassa ja jonot olivat hyvin pitkät, joten päätimme tyytyä ihailuun ulkoa päin, mutta toiveisiin jäi, että joskus vielä pääsisi sisälläkin käymään.
Pääosan ajasta kiertelimme Cordoban vanhassa kaupungissa sinne tänne. Emme useinkaan olleet ihan kartalla siitä missä olimme menossa tai minne olimme menossa, mutta aina nurkan takaa löytyi jotain viehättävää tai mielenkiintoista. Osuimme myös syömään aivan ihanaan marokkolaistyyliseen ravintolaan.
Haluan ehdottomasti joskus vielä käydä Granadassa, jonne tällä reissulla en nyt päässyt, mutta menisin kyllä oikein mielelläni toistamiseen Cordobaankin pidemmäksikin aikaa.
Viimeisenä kokonaisena lomapäivänäni E:llä oli työpäivä, joten vietin päivän pääosin itsekseni. Kävin aamupäivästä bussilla ihastuttavassa Mijasin kylässä (jotta sinne pääsee niin täytyy ostaa lippu Mijas puebloon, ei pelkkään Mijasiin). Mijasin kylä on pieni valkoinen kylä vuoren rinteellä noin 8km päässä Fuengirolasta. Kylä sijaitsee sopivasti melko lyhyen matkan päässä usemmasta isommasta kaupungista, joten se on suosittu vierailukohde, mikä toki tarkoittaa sitä, että siellä on usein aika paljon turisteja. Minulla kävi tuuri ja vierailuni aikana oli melko hiljaista. Näkymät kylästä alas merelle ovat upeat ja kylä on hyvin sievä ja viihtyisä vaikkakin nopeasti nähty. Miljöö oli ihastuttava churroja aamupäiväpalaksi nautiskellessa.
Mijasin lisäksi päätin käväistä junalla läheisessä Benalmadenassa, joka myös tunnetaan suomalaistenkin turistien suosiossa olevana lomakohteena kuten Fuengirolakin. Kävelin kohti satama-aluetta puistoalueen läpi ja puistossa näytti elelevän vapaana vaikka mitä, ainakin kissoja, useampia kaneja ja muutama kana tuli vastaan. Benalmadenan satama-alue näytti hienolta, muutoin kaupungista ei juuri mitään erityistä mieleen jäänyt. Benalmadenasta pääsee kuitenkin koko matkan Fuengirolaan viihtyisää rantakatua pitkin, joten suuntasin takaisin kävellen, matkaa tuli reilu 10km.
Illalla kävimme vielä keskustassa syömässä, samassa mukavassa ravintolassa kuin parina iltana aiemminkin, jossa omistaja(?) antoi varsin hyvän tarjouksen ja ruoka oli oikein hyvää.
Lopulta oli kotiin paluun aika, lentoni lähti aamupäivästä ja varmuuden vuoksi päätin varalta melko paljon aikaa kentälle siirtymiseen. Se kannatti sillä juna oli lähes tunnin myöhässä. Fuengirolan ja lentokentän välillä on vain yksi raide, joten käytännössä minkä tahansa junan viivästys tällä välillä vaikuttaa myös muihin juniin. Juna onneksi lopulta tuli juuri kun olin jo alkanut hieman hätääntyneenä miettiä mistä löydän taksin kun ainakaan aseman tienoilla ei näkynyt yhtään. Malagan kentällä oli myös aika paljon ruuhkaa. Minulla oli matkalaukku, joten jouduin jonottamaan tiskille lukuisten muiden kanssa ja vaikka edelleen olin hyvissä ajoin kentällä (tiski ei ollut auki vielä kun saavuin, mutta avattiin melkein heti sen jälkeen) niin boardingin alkuun oli aikaa alle 10 minuuttia siinä vaiheessa kun itse olin selvinnyt turvatarkastuksesta läpi. Minun takananikin oli ollut varsin paljon jonoa tiskille, joten jäin miettimään ehtivätkö kaikki todella ajoissa.
Pidän Etelä-Espanjasta ja Andalusian alueesta oikein paljon. Tänne haluan tulla vielä uudestaankin, ainakin Ronda ja patikointi Caminito del Reyssa kiinnostavat, niin ja sinne Granadaankin haluan. Puolen vuoden asuminenkin Fuengirolassa kiehtoisi, omien töiden osalta se voisi joskus ollakin järjestävissä, samoin lasten koulujen osalta, mutta muut osat sitten tuottavatkin enemmän vaikeuksia.
Lopulta oli kotiin paluun aika, lentoni lähti aamupäivästä ja varmuuden vuoksi päätin varalta melko paljon aikaa kentälle siirtymiseen. Se kannatti sillä juna oli lähes tunnin myöhässä. Fuengirolan ja lentokentän välillä on vain yksi raide, joten käytännössä minkä tahansa junan viivästys tällä välillä vaikuttaa myös muihin juniin. Juna onneksi lopulta tuli juuri kun olin jo alkanut hieman hätääntyneenä miettiä mistä löydän taksin kun ainakaan aseman tienoilla ei näkynyt yhtään. Malagan kentällä oli myös aika paljon ruuhkaa. Minulla oli matkalaukku, joten jouduin jonottamaan tiskille lukuisten muiden kanssa ja vaikka edelleen olin hyvissä ajoin kentällä (tiski ei ollut auki vielä kun saavuin, mutta avattiin melkein heti sen jälkeen) niin boardingin alkuun oli aikaa alle 10 minuuttia siinä vaiheessa kun itse olin selvinnyt turvatarkastuksesta läpi. Minun takananikin oli ollut varsin paljon jonoa tiskille, joten jäin miettimään ehtivätkö kaikki todella ajoissa.
Pidän Etelä-Espanjasta ja Andalusian alueesta oikein paljon. Tänne haluan tulla vielä uudestaankin, ainakin Ronda ja patikointi Caminito del Reyssa kiinnostavat, niin ja sinne Granadaankin haluan. Puolen vuoden asuminenkin Fuengirolassa kiehtoisi, omien töiden osalta se voisi joskus ollakin järjestävissä, samoin lasten koulujen osalta, mutta muut osat sitten tuottavatkin enemmän vaikeuksia.
