2020 syksylle meillä oli varattuna matka Kreetan Rethymnoniin. Korona tuolloin perui suunnitelmat, mutta nyt kolme vuotta myöhemmin päätimme toteuttaa reissun. Varasimme matkan TUI:lta ja hotelliksi valikoitui Blue Star Ibiscos Garden. Päädyimme valitsemaan varsin kurjat lentoajat, koska kohtuullisilla lentoajoilla matka olisi tullut pelkästään meidän perheellemme maksamaan noin 600 euroa enemmän ja toki mummitkin olisivat omalta osaltaan saaneet lisää maksettavaa. Autossamme on onneksi seitsemän (joskin hyvin ahdasta) paikkaa, joten mahduimme kaikki matkatavaroinemme kyytiin kunhan toisen matkalaukun tilalle valitsimme rinkan. Lentokenttämatka keskellä yötä julkisilla kulkuvälineillä ei ole se kaikista houkuttelevin.
Menolento Kreetalle sujui ihan mukavasti, mutta bussissa saimmekin odottaa hyvin pitkään ennen kuin oli valmista lähtöön ja matkaa hotellille oli kentältä vielä noin 1,5h.
Hotellille saavuimme pitkälti puolen yön jälkeen rättiväsyneinä. Ilahduttavasti aulassa odotti leipätarjotin, joten myöhäinen saapumisaika oli ainakin jollain tapaa otettu huomioon. Aulassa piti odottaa, että kaikki tulijat saivat kirjauduttua sisään, mikä herätti yöllä ainakin itsessäni hieman ärtymystä. Sen jälkeen henkilökunnan jäsen lähti opastamaan koko porukkaa huoneisiin ja totesin, että tämä olikin hyvä idea. Hotelli on suuri ja osia on monta, eivätkä numeroinnit vaikuta aina menevän loogisesti, joten emme varmaan olisi löytäneet huoneeseemme ikuisuuteen, jollei meille sitä oltaisi erikseen näytetty.
Olipa kuitenkin ihanaa herätä perillä uuteen, aurinkoiseen aamuun. Majoitukseemme ei kuulunut aamiaista ja aamiainen oli varsin tyyris. Saimme edellisenä iltana tullessamme alennuskupongin, jolla olisi saanut alennusta ensimmäisen aamun aamiaisesta, mutta myöhäisen tulomme vuoksi emme ylipäätään heränneet vielä aamiaisaikaan. Meillä onneksemme oli kuitenkin huoneisto, joten pientä syötävää onnistui laittaa huoneessakin ja olimme pakanneet ensimmäiselle aamulle evästä mukaan.
Hotelli osoittautui tosi kivaksi. Varsinaisia isoja allasalueita oli kaksi erillistä ja lisäksi oli sitten muutama pieni lastenallas. Syyskuussa väkeä oli sopivasti, joten esimerkiksi uima-altaan ympärillä olevat levitettävät rantatuolit riittivät kaikille. Sääkin suosi lämpötilan ollessa noin 25 astetta koko reissun ajan. Hotellissa oli myös pieni kauppa, josta saattoi ostaa juomista ja pientä syömistä huoneeseen. Sen lisäksi oli allasbaari ja pieni ravintola, josta sai kevyttä syötävää. Buffet olisi myös ollut tarjolla, mutta sitä emme missään vaiheessa kokeilleet. Rantakadulle oli matkaa muutama sata metriä, samoin läheiseen isoon ruokakauppaan. Lähistöllä oli myös useampi mukava ravintola, joissa lapset oli hyvin huomioitu. Hotellilla asusteli myös muutama seurallinen kissa, jotka olivat kiinnostuneita ruuan rippeistä. Muistelin, että silloin kun ensimmäistä kertaa olimme varanneet matkan tänne syksyksi 2020, olisi hotellilla ollut myös jonkinlainen lastenkerho, jota nyt ei valitettavasti ollut. TUI:n oppaat kuitenkin järjestivät lapsille puuhaa useamman kerran viikossa (esim. piirtämistä, pelejä, mölkkyä) vaikka osallistujina ei muita ollutkaan kuin meidän lapset. Toinen opas oli ruotsalainen, joten lapsetkin saivat hyvin harjoitella englannin kielen taitoaan. Lisäksi hotellin oma henkilökunta tai henkilökunnan lapsi järjesti pari kertaa viikossa yhteistä kokkausta, fetasalaattia ja tomaattibruschettaa. Lisäksi yhtenä iltana esiintyi taikuri ja toisena iltana oli aikuisille elävää musiikkia ja tanssia.
Päivät kuluivat lähinnä lasten kanssa altaalla vesileikeissä. Rantabulevardilla kävimme kyllä kävelemässä ja syömässä, mutta mereen emme menneet uimaan. Tuulta oli jonkin verran ja ainakin aina rannassa kulkiessamme olivat tyrskyt aika komeat ja punaiset liput liehuivat varoittamassa merelle menemisestä. Silti muutamia uskalikkoja näkyi rantavedessä.
Se mitä erityisesti jäin kaipaamaan edelliskesän Kyproksen reissuun verrattuna on mikroruoka. Lapset syövät niin monta kertaa päivässä pieniä annoksia, että koko ajan ravintoloissa syöminen tulisi hurjan kalliiksi ja veisi paljon aikaa. Siitä syystä erityisesti lasten kanssa tykkäämme suosia huoneistoja, joissa on keittiö. Toisaalta lomamatkoilla emme ole innostuneita kokkaamaan, sitä saa tehdä ihan riittämiin kotona. Siispä valmiit makaronilaatikot, lihapullat jne. ovat olleet lomamatkojen aikana ihan jees ja kerran päivässä ravintolassa syöminen. Mutta näyttäisi kauppojen perusteella siltä, että kreikkalaiset syövät terveellisesti ja kokkaavat, eivätkä käytä mikroruokia. Emme nimittäin onnistuneet löytämään sellaisia koko reissun aikana mistään kaupasta. No, se toisaalta selitti hyvin myös sitä miksi huoneessa ei ollut mikroa lainkaan. Lasten leikkitilasta hotellin pohjakerroksesta sellainen olisi kyllä löytynyt, joten jos mikroruokia olisi ollut tarjolla niin kyllä ne lämmitettyä olisi saanut.
Yleensä olemme tehneet matkoilla jonkin pidemmän päiväretken jonnekin ja mummit ovat vahtineet lapsia, mutta tällä kertaa pysyttelimme Rethymnonissa ja kävimme muutamaan kertaan kahdestaan T:n kanssa vanhassakaupungissa. Itse olen Kreetalla aiemmin viettänyt kolme viikkoa, joten melko monessa paikassa olen ehtinyt jo käydäkin. Pienellä niemellä sijaitsevassa vanhassa kaupungissa on viehättävä venetsialainen satama, pieni majakka, kaunis rantabulevardi ja useita kujia pienine putiikkeineen ja ravintoloineen. Kukkulalla on myös venetsialainen Fortezzan linnoitus, jonne menimme katselemaan auringonlaskua hieman ennen sulkemisaikaa. Muurien sisäpuolella on esimerkiksi moskeija ja kirkko sekä teatteri (Erofili). Teatterissa järjestetään usein konsertteja ja meillä kävikin tuuri sillä paikalla alkoi juuri hevikonsertti, jota siis pääsimme livahtaen seuraamaan muutaman euron nähtävyysmaksua vastaan. Siinä sitten seurasimme auringonlaskua hevin jyskeessä ja T:n nauttiessa olutta. Olisi pitänyt ottaa kuva, hieman erotuin täysin mustiin pukeutuneesta yleisöstä oranssissa mekossani.
Poikkesimme vanhassakaupungissa myös koko porukalla. Pieni kaupunkijuna kiertää vanhan kaupungin ja kyytiin voi hypätä pääsymaksua vastaan, joten lapset ja mummitkin saivat yleiskuvan paikasta. Rantabulevardilla heti vanhan kaupungin alkaessa oli myös pieni alue, jossa oli lapsille tekemistä kuten trampoliini, jossa saattoi pomppia vöiden kanssa sekä muutamia erilaisia virtuaalilasikohteita. Lapset kokeilivat innolla esimerkiksi tuolia, jossa saattoi istua virtuaalilasit päässä ja katsoa vuoristoratakyytiä penkin samalla heiluessa. Virtuaalilasit viehättivät ja niitä piti saada kokeilla uudestaankin, mutta lopulta käytöstä seurasi pahoinvointi.
Viimeiselle päivälle suunnittelimme reissua vesipuistoon, Watercityyn. Ostimme liput + kuljetuksen Watercityn nettisivuilta. Sain sähköpostiin varausvahvistuksen ja päätin käydä etukäteen varuilta katsomassa myös lähtöpaikan, joka oli ihan nurkan takana hotelliltamme. Vahvistuksessa muistutettiin, että Google maps voi näyttää väärin ja oli linkki, josta kehotettiin varmistamaan sijainti. Linkki vei Google mapsiin. Yritin myös olla asiakaspalveluun yhteydessä chatin ja sähköpostin kautta, chattiin vastattiin ensin hei ja sitten ei mitään, muuten ei mitään kuulunut. Päätin luottaa löytäneeni oikean paikan, sillä noutopaikaksi ilmoitettiin Minos hotel, Google maps ohjasi sen eteen ja edustalla oli syvennys, joka sopii busseille pysähtymispaikaksi. Aamulla suuntasimme hyvissä ajoin paikalle, jolla oli muutamia muitakin ihmisiä. Odottelimme aika kauan ja hermostuneisuus alkoi nousta. Paikalla ollut pariskunta tuli kysymään mihin olemme menossa, hekin olivat menossa vesipuistoon, mutta toiseen sellaiseen. Paikalla oli iso kolmiomainen risteysalue, jonka vastakkaisella laidalla oli myös bussipysäkkejä. Sinne pysähtyi jokin bussi, jonka kuljettaja lähti kävelemään nurkan taakse, josta pian saapui lapsiperheitä uimaleluineen. Tuomas juoksi katsomaan mitä bussissa lukee ja siinä luki Watercity. Bussi oli kuitenkin täysin toisella puolella vilkasta risteystä, joten yli emme olisi mitenkään ehtineet kiertää nopeasti. Päädyimme siihen, että bussi varmaan kääntyy seuraavaksi meidän pysäkillemme, mutta huitomisesta huolimatta se ajoi ohitse. Odottelimme vielä jonkin aikaa siltä varalta jos meidän bussimme onkin jokin muu, mutta bussia ei kuulunut (eikä niiden toistenkaan, jotka olivat kanssamme samassa paikassa odottamassa). Lopulta suuntasimme hotellille. Soitin Watercityyn, josta soitettiin bussille: se oli tosiaan mennyt ja jo niin kaukana, ettei se kääntyisi takaisin. Meille tarjottiin mahdollisuutta tulla toisena päivänä, mutta se ei ollut mahdollista kun kyseessä oli viimeinen päivämme. Palvelu oli kuitenkin hyvin ystävällistä ja rahat palautettiin ongelmitta parissa päivässä. Tuulen kanssa ilma tuntui hieman viileältä, eikä vesipuistojen altaita usein lämmitetä, joten en ole ihan varma muutenkaan miten erityisesti V olisi viihtynyt - Kyproksella vesipuistoilu oli edellisenä kesänä menestys, mutta silloin lämpöä oli + 30 astetta.
Viimeinen päivä meni ihan mukavasti hotellinkin altailla, vaikka lapsille oli toki reissun peruuntuminen pettymys. Viimeisenä päivänä viimeisteltiin myös loput läksyt - niitä olikin tullut aika kasa viikon poissaolon ajaksi. Olin myös elätellyt toiveita ja kysellyt jos olisi voinut tiedot saada jo reissua edeltävänä perjantaina (kun lähtö oli tiistaina) niin olisi jotain ehtinyt tehdä jo viikonloppuna, eikä olisi tarvinnut kaikkia kirjoja raahata mukana kun tilaa oli muutenkin rajallisesti. Vain yksi opettaja antoi tiedot viikonlopuksi.
Paluumatkalle lähdetiin illalla kahdeksan maissa. Yllättävän hyvin lapset jaksoivat koneeseen asti, jossa uni maittoi. Olimme etukäteen ottaneet lapsille lentoateriat koneeseen - näitä ei voinut valita vain menomatkalle, joten paluumatkalla ne menivät hukkaan kun niitä tuotiin keskellä yötä. Hämmentävää oli myös se, että lapsille ei jaettu ruokia ensimmäisenä edes vaikka oli yö, jolloin aika oletetettavaa on, että perheen pienimmät nukahtavat. Paluumatka sujui hyvin ja yllättävän hyvin lapset jaksoivat Helsingin päässäkin olla ylhäällä sen aikaa, että odoteltiin matkatavarat ja suunnattiin autolle, jonka T kävi parkista noutamassa.
