Irlanti ja Pohjois-Irlanti

Ystäväni E muutti vaihteeksi Dubliniin, joten toki A:n kanssa päätimme lähteä perinteisesti visiitille. Lomien ja lastenhoidon yhteensovittaminen tuotti haasteita, mutta lopulta marraskuun alkupuolella oli reissun vuoro. Heti alkuun meinasi tulla mutkia matkaan kun Lufthansalla alkoi saksalaisten matkustamotyöntekijöiden lakko, joka ajoittuisi juuri reissuamme edeltävälle päivälle sekä lähtöpäivälle ja etenkin Saksasta lähteviä ja Saksaan saapuvia lentoja tultaisiin perumaan tuhansia (meillä oli mennen tullen välilaskut Saksassa). Henkeä pidätellen odottelimme tietoa lentojen tilanteesta, mutta sitä ei koskaan tullut - kumpikin meidän lennoistamme siis toteutui, vaikka esimerkiksi edellisenä päivänä Suomesta toteutui vain yksi myöhään illalla Saksaan lähtenyt Lufthansan lento. Pääsimme siis töiden jälkeen perjantai-iltana matkaan Frankfurtin kautta Dubliniin ongelmitta ja aikataulussa.

Dublinin kentällä olimme paikallista aikaa puolen yön tienoilla. Bussilla pääsisimme keskustaan noin kahdenkymmenen minuutin kävelymatkan päähän E:n asunnosta (bussi tälle pysäkille maksaisi 7 euroa). Bussi lähti nenämme edestä, joten päädyimme nappaamaan taksin perille asti (35 puntaa) Rathminesiin n. 3 km päähän keskustasta, jossa E asui. Tämä oli hyvä vaihtoehto reissusta melko rähjääntyneinä, vaikka bussikin toki tuolloin vielä kulkee. Taksi ajoi keskustan läpi ja perjantain ja lauantain välisenä yönä Dublinissa kyllä riitti kaduilla elämää marraskuisesta harmaudesta huolimatta.

Dublin on väkimäärältään noin Helsingin kokoinen, ihan viihtyisä kaupunki. Mitenkään kovin kuvauksellinen se ei ole, mutta talot ovat pääosin ihan kivannäköisiä ja eri väriset ovet hauskoja yksityiskohtia. Dublinissa on valtava asuntopula ja kaupunki onkin yllättävän matalarakennuksinen. Asuntopulan seurauksena vuokrat ovat pilvissä, kuten monet muutkin hinnat. Julkisesta liikenteestä huolehtivat bussit ja raitiovaunut. Jos ostat lipun raitiovaunuun niin saat liikkua ainoastaan tuolla raitiovaunulla, et siis saa vaihtaa samalla lipulla. E:llä oli kuukausilippu raitiovaunuun (n. 120 euroa), eikä sillä saanut käyttää mitään muuta kuin raitiovaunua - ja noita linjoja on kaksi. Kuljimme reissun aikana pari kertaa raitiovaunulla, mutta sekään ei tuntunut kannattavalta, koska raitiovaunupysäkiltä E:n asunnolle oli vielä matkaa noin 15 minuutin kävelyn verran kun keskustasta kävelyä tuli noin 30-40 minuuttia. Jos julkisilla aikoo matkustaa paljon niin toki silloin kannattaa ottaa esimerkiksi päivän tai kolmen päivän kortti.

Ensimmäiset päivät pyörimme keskustassa ihmettelemässä ja lähinnä shoppailemassa. Mikä ei muuten ole erinomainen idea pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa matkustaessa, eikä Dublinin hintatasokaan ole siihen otollisin mahdollinen, vaikka todella halpoja paikkoja, kuten esimerkiksi Penney's (Irlannin Primark) ja Dealz (Irlannin Poundland) löytyykin. Dublinista löytyy kuitenkin paljon kivoja liikkeitä kuten Disney-kauppa ja Rituals. Viikonloppuna tulikin selväksi, että tarvitsisimme ruumaan menevän matkalaukun. E:lle oli onneksi tulossa lähiaikoina työmatka Suomeen, joten saimme lainata hänen matkalaukkuaan ja Lufthansalla yksi laukku ruumaan yhteen suuntaan kahdella lennolla maksoi 25 euroa lisää ja laukku sai painaa 23 kg.

Lauantai-iltana piipahdimme myös pitkästä aikaa viihteellä, kävimme Berlin nimisessä baarissa. Muistin taas hyvin sen miksi en tällaista juurikaan harrasta. Paikka oli tupaten täynnä ja musiikki täysillä niin, että korviin sattui. Narikkaa ei ollut ja naisten vessaan hirveä jono jatkuvasti. Myöskään minkäänlaista seurustelu-aluetta pöytineen ja tuoleineen ei ollut vaan siinä sitten vietimme muutamat tunnit kuin sillit suolassa tanssilattialla heiluen. Hyvä se on silti muutaman vuoden välein viihteellä poiketa, ehkä sitten 2021 seuraavan kerran.

E:llä ei ollut lomaa, joten hän palasi maanantain koittaessa töihin. Me halusimme A:n kanssa nähdä vielä muutakin kuin Dublinin, jossa olin itse kerran aiemminkin jo vieraillut. Päädyimme varaamaan Get Your Guiden kautta päiväretken Pohjois-Irlantiin Game of Thrones hengessä. Retken toteutti Finn McCools Tours. 56 euron hintaisen päiväretken hinta-laatusuhde oli kohdallaan, olimme todella tyytyväisiä reissuun.

Pohjois-Irlanti kuuluu Isoon-Britanniaan eli siellä on valuuttana käytössä punta. Pohjois-Irlannilla on melko levoton historia johtuen jännitteistä protestanttien ja katolisten välillä, jotka ovat eskaloituneet myös väkivaltaisuuksiksi. Varsinaisten levottomuuksien aikaa oli kolmekymmentä vuotta, vuodet 1968-1998, joista 60-70-luku olivat pahinta aikaa, jolloin väkivaltaisuuksissa kuoli arviolta muutamia tuhansia ihmisiä. Julkisuudessa parhaiten ehkä tunnettuja ovat IRA:n eli Irlannin tasavaltalaisarmeijan (joka katsotaan yleensä terroristijärjestöksi) tekemät pommi-iskut. Konfliktissa ei niinkään ollut kyse uskonnosta vaan pikemminkin siitä pitäisikö Pohjois-Irlannin kuulua osaksi Isoa-Britanniaa vai Irlantia ja mikä on katolilaisen väestön asema. Kiistan juuret ovatkin syvällä historiassa. Irlannin julistautuessa vapaavaltioksi 1921 ja itsenäistyessä 1930-luvulla Isosta-Britanniasta jäikin itsenäistymistä vastustanut Pohjois-Irlanti itsehallinnolliseksi osaksi Isoa-Britanniaa, jolloin vähemmistöksi jäänyt katolilainen väestö koki joutuvansa protestanttien syrjimäksi. IRA lopetti toimintansa 2008. Belfast on nykyisin rauhallinen ja pääosin turvallinen kohde turistillekin ja levottomuuksien aikana rakennettuja muureja ja aitoja on purettu. Nyt kuitenkin etenkin Brexit on herättänyt huolta rauhan pysymisestä kun on epäselvää millainen raja Irlannin ja Pohjois-Irlannin välille tulisi. Pohjois-Irlannin rauha on muutoinkin hauras, levottomuuksissa pääsiäisenä 2019 ammuttiin Derryssä toimittaja.

Game of Thrones on suosikki tv-sarjani. Yhdysvaltalainen fantasiadraamasarja, joka sijoittuu Westerosin ja Essosin kuvitteellisiin maanosiin jotakuinkin keskiajalle, ja jossa suvut kamppailevat vallassa ja uhka tuulee muurin toiselta puolen. Sarjaa on kuvattu esimerkiksi Pohjois-Irlannissa, Maltalla, Espanjassa, Kroatiassa, Islannissa, Skotlannissa ja Marokossa. Sarja perustuu George R. R. Martinin Tulen ja jään laulu -fantasiakirjasarjaan. Olin siis innoissani myös siitä, että pääsen näkemään kuvauspaikkoja, vaikka paikat ovat upeita ja käymisen arvoisia, vaikkei Game of Thronesista mitään tietäisikään.

Dunluce Castle

Bussi lähti ajallaan aikaisin aamulla kohti Pohjois-Irlantia. Hetken kuluttua kävi ilmi, että meillä oli bussissa mukana kaksi kyytiläistä, jotka olivat menossa aivan eri retkelle eri suuntaan. Heidät saatiin jätettyä matkasta ja ohjattua taksiin, jolla he pääsisivät omaan bussiinsa ja matka saattoi jatkua. Matkan aikana kuuntelimme mielenkiintoisia tarinoita ja faktoja Irlannista ja Pohjois-Irlannista, oppaamme oli myös ihan viihdyttävä vitsiniekka ja matka sujui mukavasti harmaanvihreitä Irlannin maaseudun maisemia ihaillessa. Pohjois-Irlantiin saapuessamme vain kyltti "Norhern Ireland" kertoi saapumisestamme Pohjois-Irlantiin, rajalla ei ollut niin mitään, mikä muutoin asiasta kertoisi, myös samat harmaanvihreät maisemat jatkuivat. Ensimmäinen varsinainen nähtävyys matkalla oli Dunluce Castle, Dunlucen linna, joka on vanhan linnan rauniot kallion laidalla meren tuntumassa. Tämä toimi Game of Thronesissa Harrenhalin esikuvana. Raunioille on liian vaarallista mennä ja tässä pidettiinkin vain lyhyt kuvaustoppi. Jo kuvaaminen tuotti haastetta kovasta tuulesta johtuen.

Seuraavaksi vuorossa oli Giant's Causeway eli kymmenistä tuhansista yhteenliittyneistä basalttipylväistä koostunut muodostuma Pohjois-Irlannin koillisrannikolla noin viiden kilomertin päässä Bushmillsin (kuuluisa viskistä) kylästä. Tieteellisen selityksen mukaan tämä Unescon maailmanperintökohde on seurausta 50-60 miljoonaa vuotta sitten tapahtuneesta tulivuorenpurkauksesta ja sitä seuranneesta laavavirrasta. Virran jäähdyttyä tasaisesti on sen tilavuus pienentynyt ja kutistumisesta on tullut halkeamia, joita vesi edelleen on laajentanut. Tämän toistuttua useita kertoja on tuloksena useita basalttipylväskerroksia. Oppaamme tarjosi myös vaihtoehtoisen selityksen: kauan sitten eli Pohjois-Irlannissa mies nimeltä Finn McCool. Finn päätti rakentaa Antrimin rannikon kivistä sillan Skotlantiin antaakseen opetuksen jättiläiselle nimeltä Benandonner, jonka solvaukset olivat kuuluneet Pohjois-Irlantiin saakka. Finn oli aikeissa antaa Benandonnerille opetuksen, mutta perillä kävikin ilmi, että Benandonner oli valtava ja Finnin oli paettava takaisin Irlantiin Benandonner kannoillaan. Finnin vaimo keksi pukea Finnin vauvaksi ja asettaa tämän kehtoon: Benandonner totesi vauvan nähdessään, että niin valtavan vauvan isää hän ei tahtonut jäädä tapaamaan ja pakeni takaisin Skotlantiin tuhoten samalla kivitien niin, että vain rakennelman päät rannikoilla jäivät ehjiksi. Pohjois-Irlannin lisäksi vastaavanlaisia kuusikulmioita löytyykin Skotlannin Staffan saarelta.

Giant's Causewaylla on maksullinen vierailijakeskus, mutta itse Giant's Causeway on maksuton, eikä vaadi visiittiä vierailukeskuksessa, jonka jätimmekin väliin. Vierailukeskukselta on noin kilometrin pituinen kävelymatka alas nähtävyydelle, matkan voi kuitenkin halutessaan taittaa myös minibussilla reilun punnan hintaan. Suolaisen meren tuoksu, kova puuskainen tuuli, suuret aallot ja ilmassa liitävät vaahtopäät siivittivät matkaamme alas muodostelmalle. Näky on vaikuttava. Säännöllisiä kuusikulmioita valtavat määrät. Uskomatonta mitä kaikkea luonto (tai jättiläinen, miten sitten uskookin) voi saada aikaan.

Meillä oli täällä varsin pitkä tauko, lähemmäs kaksi tuntia. Tuuli oli kova ja sadekin yltyi, joten kipusimme takakaisin vierailijakeskuksen luokse ja menimme lämmittelemään viereiseen pubiin loppuajaksi. Olimme ostaneet bussiin eväitä koko päiväksi, joten ruokatauolle ei ollut tarvetta, mutta joimme limsaa ja mehua katsellen raivoavaa säätä.

Giant's Causewaylta suuntasimme Ballintoyn satamaan, jossa on kuvattu Game of Thronesin Rautasaarille sijoittuneita kohtauksia. Alun perin tarkoituksena oli, että osa lähtee satamaan ja osa menee sillä välin kuskin kanssa 30 metrin korkeudessa sijaitsevalle kuuluisalle Carric-A-Reden riippusillalle. Opas kuitenkin ilmoitti, että riippusilta vierailu täytyy jättää välistä riippusillan ollessa suljettuna turvallisuussyistä tuulen puhaltaessa nyt 27 metriä sekunnissa. Kukaan tuskin tässä säässä olisi sinne halunnutkaan.

Ballintoyn satama oli ihan mukava pittoreski ja kuvauksellinen vierailukohde, sää jatkui entisenlaisena, mutta muutamat luolat ja syvennykset toivat suojaa. Bussiin sai myös onneksi palata oman aikataulunsa mukaisesti, eikä koko varattua aikaa tarvinut ihmetellä satamassa. Kävimme vielä myös Dark Hedgesillä eli vanhojen hyvin kiemuraisten puiden reunustamalla tiellä, joka esitti osaa kuninkaantiestä Game of Thronesilla. Valtavan kaunis paikka!



Päivän viimeisenä vierailukohteenamme oli Belfastin kaupunki, jossa saimme viettää lähes kaksi tuntia vapaa-aikaa. Pyörimme ydinkeskustassa hieman päättömästi ympyrää, kävimme Victorian ostoskeskuksen yläkerrassa sijaitsevalla näköalatasanteella ja yritimme turhaan etsiä Game of Thrones -viskiä.  Belfast ei ole mikään erityisen kaunis kaupunki, vaikka joitakin näyttäviä rakennuksia kuten kaupugintalo tai Victorian ostoskeskus keskustassa onkin. Tämä reilun kolmensadantuhannen asukkaan Pohjois-Irlannin pääkaupunki on kuuluisa erityisesti siitä, että Titanic rakennettiin siellä (kuten opas sanoikin: irlantilaiset rakensivat, englantilaiset upottivat kanadalaiseen jäävuoreen), siispä kaupungista löytyy esimerkiksi Titanic-museo. Ydinkeskusta on varsin pieni ja kävellen hyvin otettavissa haltuun, joten parin tunnin lyhyen visiitinkin aikana ehtii saamaan keskustasta mukavan yleiskuvan.



Belfastin jälkeen oli paluumatkan aika. Opas viihdytti meitä matkan aikana tarinoillaan ja mm. laulamalla. Reissu vei koko päivän ja oli pitkä, sää oli hurja ja teki tunnelmasta jotenkin hyvin autenttisen. Kaikkiaan mahtava reissu!

Dalkeyn linna

Viimeiset pari päivää vietimme hieman lisää shoppaillen ja yritimme vähän katsella nähtävyyksiäkin. Dublinissa ei ole paljoa erityisen jännittävää näkemistä, etenkin kun meitä ei esim. Guinness-panimo kiinnostanut. Kävimme kuitenkin ihmettelemässä Trinity Collegea eli kuuluisaa ja näyttävää yliopistoa. Vierailimme myös sen upeassa vanhassa kirjastossa, jossa saattoi kuvitella astuneensa suoraan Tylypahkan kirjastoon. Näytti siltä, että kirjat oli järjestelty erityisesti koon mukaan, joten oikean kirjan löytäminen saattaisi viedä hetken. Book of Kellsin näyttely on ehkä Dublinin kaikista tunnetuin nähtävyys, mutta se ei nyt ollut auki. Kirjasto on kuitenkin valtavan upea, vaikka täytyy kyllä todeta, että lipun hinta on suolainen (lipun saa hieman halvemmalla kun ostaa sen etukäteen luottokortilla netistä). Kävimme myös Dublinin kuuluisalla Temple barin alueella ja ottamassa kuvan kenties sen tunnetuimmasta pubista eli Temple barista. Lisäksi Dublinin keskustaa halkovan Liffey joen ylittävistä silloista Ha'penny -bridge on kuuluisa. Nimi tulee siitä, että aikoinaan sen ylitys maksoi puolikkaan pennin verran. Kävimme myös parin tunnin päiväretkellä Dalkeyssa, joka on pieni kylä noin 16 kilometriä Dublinista ja jonne pääsi Dart-junalla edestakaisin noin kuudella eurolla. Dalkey on sievä, mutta hyvin hyvin pieni ja nopeasti nähty. Vierailimme vielä myös ilmaisessa luonnonhistoriallisessa museossa (hyvin pieni, mutta ihan jees) ja teimme hyvin lyhyen pikavisiitin arkeologiseen museoon. Dublinin linnakin tuli bongattua, vaikka sen nähdäkseen ja löytääkseen pitää olla tarkkana, sen nähdessään ei välttämättä heti edes hoksaa näkevänsä jotain erityistä.

Kävimme Dublinin reissun aikana kahdesti ulkona syömässä, kerran ihan mukiin menevää meksiloista ja toisella kertaa kävimme "maailmabuffetissa" eli buffetissa, jossa oli ruokia maailman eri keittiöistä. Paikka oli kyllä melko pohjanoteeraus. Ensin maksaminen kesti ikuisuuden, eikä kassalla ollut nuori nainen näyttänyt osaavan laskea tai käyttää kassaa - hän ei edes kiittänyt eikä näyttänyt edes ymmärtävän mistä on kyse kun pelastimme hänet isolta kassanheitolta. Ruokaa oli paljon, mutta se ei ollut erityisen hyvää. Ja toisaalta kasvissyöjälle ei vaihtoehtojakaan ollut erityisen paljon. Poikkeuksena jälkiruokapöytä oli onnistunut. Oli valinnanvaraa, eikä mikään ollut pahaa. Paistettu jäätelö oli ihan hauska uusi tuttavuus. Kerran myös tilasimme ruokaa lähikiinalaisesta kotiin, kaikki oli erinomaista. Elokuvissa käynti on Dublinissa Suomea halvempaa, joten yhtenä iltana poikkesimme myös lähileffateatterissa katsomassa kauhuleffaa.

Sää ei meitä reissulla suosinut Dublinissakaan. Vettä satoi lähes aina. Jos aikoo shoppailla niin mukaan kannattaa pakata kangaskasseja, sillä Dublinissa kaupoissa kaikki tykätään pakata paperikasseihin, mikä ei todellakaan toimi kaupungissa, jossa sataa lähes taukoamatta. Viimeisenä kokonaisena lomapäivänä satoi ja tuuli niin, että takkini oli märkä, housuni olivat märät, kenkäni olivat märät ja sukkani olivat märät. Kaikki tämä siitä huolimatta, että minulla oli sateenvarjo. Dublinissa lähes kaikki on tosi kallista, joten lämmityskin on tosi kallista. Asunnot ovat siis varsin viileitä. Niinpä minunkaan vaatteeni eivät ehtineet yön aikana kylmässä asunnossa kuivua, vaan aamulla koko päivän kestävää kotimatkaa varten oli sujautettava päälle märät vaatteet ja toki aamulla sade alkoi taas uudestaan. Bussipysäkille oli parin kilometrin kävelymatka eikä perillä pysäkillä erityisesti ilahduttanut sieltä löytyvä tieto, jossa kerrottiin, että ei voida sitten taata, että lentokenttäbussin kyytiin mahtuu matkalaukun kanssa... Meillä kuitenkin kävi tuuri ja mahduimme kyytiin. Busseja myös arkiaamuna menee hyvin eli noin 10 minuutin välein, mutta täyttä bussissa oli. Vain muutama ihminen kuitenkin tuli lentokentälle suurimman osan jäädessä kyydistä matkan varrella. Bussissa maksetaan laittamalla raha laatikkoon eli vaihtorahaa ei heru, johon on hyvä varautua.

Kotimatka sujui isommitta kommelluksitta. Matkalaukkumme painoi yli 23 kiloa, joten siitä piti purkaa tavaraa käsimatkatavaroihin lisämaksujen välttämiseksi. Kentältä vihdoin löytyi myös Game of Thrones -viskiä ja siellä yli-innokkaat myyjät tulivat heti suosittelemaan jotain muuta, eivätkä oikein tainneet ilahtua kun totesin, että ostan kaiken mieluummin välilaskulla Saksasta, koska siellä kaikki on halvempaa.

Kaikkiaan mukava tyttöjen reissu taas takana tälläkin kertaa. Mihin seuraavaksi?