Moldova & Transnistria

Euroopassa oli kolme maata, joissa en ollut vielä vieraillut (San Marino, Andorra ja Moldova). Pääsiäisenä oli sopivasti vapaata ja lomaa oli tarkoitus jatkaa senkin jälkeen, joten ystävämme R:n kanssa päätimme lähteä matkalle "jonnekin lähelle" ja ei kovin kalliilla. T menisi tällä välin jo tyttöjen kanssa Sallaan ja itse menisin junalla perässä Kempeleelle reissuni jälkeen. Selvittelin siis minne pääsisi lentämään kohtuullisella hinnalla ilman, että lennot mahdollisine vaihtoineen muodostuisivat kohtuuttoman pitkiksi. Pääsiäinen myös toi mukaan omat huomioitavat seikkansa, sillä emmehän halunneet päätyä minnekään, jossa kaikki olisi kiinni tai täynnä (tai julkiset eivät kulje). Selvitystyön jälkeen esiin nousi Moldova, joka passasi meille molemmille.

Lennot hankimme E-ticketin kautta, palvelu sinänsä toimi ihan hyvin, mutta kesken varauksen hinta nousi, joten lopulta lennot maksoivat 240 euroa eli halvalla tästä ei selvitty (onneksi Moldovan hintataso muuten kompensoi). Menopaluu Ukrainan Airlinesilla, välilasku mennen tullen Kiovassa. Lähtöpäivä pääsiäisperjantaina illalla ja paluu pääsiäisen jälkeen tiistaina aamulla eli aikaa perillä olisi kolme kokonaista päivää. Suunnitelmiimme kuului viettää yksi päivä pääkaupunki Chișinăussa, yksi jossain maaseudulla ja yksi Transnistriassa.

Check In onnistui kätevästi netissä paria vuorokautta ennen lentoa. Ukrainan Airlines myös kiitettävästi tiedotti muutoksista - jo paria viikkoa ennen lähtöä tuli tieto, että paluulentoamme Kiovasta Helsinkiin on aikaistettu puolella tunnilla. Samoin perjantaina puolen päivän jälkeen jo tuli sähköpostitse tieto siitä, että menolentomme Kiovasta Chișinăuhun olisi kaksi tuntia myöhässä, mikä tarkoitti sitä, että olimme perillä vasta hieman ennen puolta yötä.

Lento Helsingistä Kiovaan sujui ongelmitta ja kesti pari tuntia, maksuttomana tarjoiluna oli lasillinen vettä, kahvia tai teetä. Kiovassa ehdimme hyvin tutustua kenttään paluulennon tiukahkoa vaihtoa (1h) ajatellen. Passintarkastuksessa R katosi hetkellisesti näkyvistä, jostain syystä boarding passiin ei ollut tulostunut lainkaan viivakoodia, jonka vuoksi hän joutui toiselta tiskiltä hakemaan uuden tulosteen ennen kuin pääsi läpi passintarkastuksesta turvatarkastukseen. Kentällä kävimme syömässä toisessa D-lähtöporttien alueella olleessa ravintolassa, jossa tarjolla oli italialaispainotteisesti mm. pitsaa, pastaa ja risottoa. Pitsaa sai tilattua myös take awayna jos oli kiire lennolle :)

Lopulta lähdimme kohti Chișinăuta puoli tuntia vielä aiemmastakin ilmoitetusta lähtöajasta myöhässä eli 2,5 tuntia yhteensä myöhässä. Lennolla tätä myöhästymistä ilmeisesti hieman hyviteltiin ja saimme kokonaiset vesipullot sekä kanavoileivät. Lentoajassa kirimme kuitenkin hieman ja lopulta olimme perillä Chișinăussa noin klo 23 illalla. Vaihdoimme alkurahat lentokentällä, koska hotellille oli mentävä taksilla ja hotellimme piti myös maksaa nimenomaan käteisellä paikallisessa valuutassa, emmekä tienneet pitääkö majoitus maksaa heti vai voiko sen maksaa seuraavana päivänä. Kurssi oli kentällä selvästi heikompi kuin keskustassa ja keskustassa rahanvaihtopisteitä on useita, joten kentältä kannattaa tosiaan ottaa matkaan vain alkurahat. Kurssi yleisesti oli melkolailla 1€=20 leitä. R oli etukäteen ottanut selvää (tosin jonkun kommentista keskustelupalstalta), että taksin saisi tilattua tiskiltä lentoasemalta ja että niissä on kiinteät hinnat - no ei olleet. Taksitiski oli kyllä olemassa, mutta sieltä vain ohjeistettiin, että taksijono löytyy ulkoa kentän edestä ja takseissa on taksamittarit.

Niinpä päädyimme jonon ensimmäisen taksin kyytiin ja siitä alkoivat elämäni ehkä hirveimmät 13 kilometriä (olen tainnut päästä elämässä aika vähällä). Kuski kaahasi aivan järkyttävää vauhtia osaksi täysin katuvalottomilla kapeilla teillä, ohitteli muita autoja (myös takseja eli kaikki taksit eivät kaahanneet), ajoi kovaa vauhtia useamman stop-merkin ohi ja alueella, jossa oli 30km/h nopeusrajoitus ajoi meidän taksimme mittarinsa mukaan yli 100km/h. Taksamittarikaan ei luonnollisesti ollut päällä. Toimivat turvavyöt sentään löytyivät. Olimme pian perillä hotellillamme ja helpottuneina maksoimme kuskille hänen pyytämänsä tuplahinnan (200 leitä eli noin 10 euroa) kyydistä, jotta pääsimme hänestä eroon.

Hotelliksemme olimme valineet TipTop hotellin, joka sijaitsi ihan keskustan kulmilla. Varauksen teimme Booking.comin kautta ja sen mukaan hotellissa olisi jos jonkinlaista palvelua, tästä jäi kuitenkin hieman epäselvä kuva vierailumme aikana. Esimerkiksi lentokenttäkuljetuksen kerrottiin olevan saatavilla lisämaksusta, mutta sitä kysyessämme todettiin, ettei sitä voida toteuttaa. Hotellissa piti olla ilmainen safety box, mutta ainakaan huoneesta sellaista ei löytynyt, respassa sitä ei ainakaan näkynyt ja siitä ei missään vaiheessa mainittu (joskaan emme kysyneetkään). Hotellissa mainittiin olevan myös retkipalvelu, mutta mitään esitteitä ei ollut näkyvillä, eikä respasta mainittu retkistä mitään. Työntekijät näyttivät myös tekevän ympäripyöreitä päiviä (sama henkilö oli paikalla illalla ja yöllä sekä aamulla ja pitkälle iltaan) ja ehkä siitä syystä  vaikuttivat hieman palveluhaluttomilta.

Huone oli tilava ja siisti. Meillä oli parisänky, mutta saimme pyydettäessä toisenkin peiton yhden ison yhteisen lisäksi. Meillä oli myös oma kylppäri, joka oli ihan siisti. Suihkukin toimi, tosin helposti vesi oli liian kuumaa ja millin siirto saattoi johtaa siihen, että vesi olikin liian kylmää. Shampoo ja saippua olivat valmiina. Huoneessa oli kuitenkin todella kuuma, patterit oli käännetty täysille ja ilmastoinnilla tilannetta piti sitten tasottaa. Siivooja kävi kolmen päivän välein eli kerran visiittimme aikana ja tällöin oli taas patterit täysillä ja siivoja itse avannut huoneen ikkunan. Tämä logiikka ei meille ihan auennut. Sänky kuitenkin oli hyvin mukava, huone melko hiljainen ja wifi toimi erinomaisesti. Hintaa neljälle yölle kahdelta hengeltä kertyi 140 euroa ja tämä sisälsi myös aamiaisen. Aamiainen tehtiin tilauksesta ja vaihtoehtoina oli pannukakut, omeletti, paahtoleivät tai kaurapuuro. Ensimmäisenä aamuna äkäisen oloinen rouva ilmoitti, ettei pannukakkuja ole, mutta muina aamuina aamiainen toimi moitteetta.

Moldova on Euroopan köyhimpiä maita ja sijaitsee Romanian ja Ukrainan välissä. Ensimmäisen päivämme, lauantain, vietimme pyörimällä pääkaupunki Chișinăussa. Chișinău on noin 700 000 asukkaan kaupunki, joka on ollut asutettu jo tuhansia vuosia ja jossa on aiemmin ollut merkittävä juutalaisvähemmistö. Chișinău on ollut sekä Romanian hallussa että Neuvostoliiton hallussa. 1991 Neuvostoliiton hajotessa Moldova julistautui itsenäisesti. Chișinău on matkan varrella kohdannut merkittäviä tuhoja muutamaan otteeseen niin maanjäristysten kuin toisen maailmansodan taistelujen vuoksi. Pääosa väestöstä on ortodokseja, mikä olikin kätevää etenkin kun heillä pääsiäinen osui olemaan myöhemmin kuin meidän pääsiäisemme.

Chisinaun riemukaari

Chișinăussa näkyvät sekä slaavilais- että latinalaisvaikutteet. Tärkeitä nähtävyyksiä on niukasti ja yksi päivä riittää niille hyvin. Välimatkat ovat myös lyhyitä, joten keskeisten nähtävyyksien bongaaminen onnistui kävellen. Keskustassa on muutama mukava puisto ja kävimme myös kurkkaamassa nähtävyyksiä kuten Chișinăun riemukaaren ja Kristuksen syntymän katedraalin. Kävelimme myös keskustan tuntumassa sijaitsevalle viihtyisälle järvialueelle, jossa meneillään oli jokin kilpailutapahtuma (emme ihan saaneet selvää mistä oli kyse, muutamilla ihmisillä oli mukanaan jotain isokokoisia leikkilintuja ja paikalla oli myös esim. poniajelua). Paikka selvästi oli sellainen, jonne kaupunkilaiset suuntaavaat vapaa-ajallaan rentoutumaan.

Stephen the Great Monument

Vierailimme myös turisti-infossa. Moldovassa turismi on kasvussa, mutta vielä siinä määrin alkutekijöissään, että suunnitelmat vaativat hieman tavanomaista enemmän vaivannäköä.  Turisti-infossa henkilökunta oli oikein avuliasta ja ystävällistä. Olimme kiinnostuneita esimerkiksi opastetusta päiväretkestä Transnistriaan, mutta turisti-infon kautta niitä ei järjestetä, saimme kuitenkin esitteen ja pyynnöstämme henkilökunta myös yritti soittaa matkanjärjestäjälle siinä kuitenkaan onnistumatta (jälkikäteen selvisi, että ilmeisesti moldovalaisesta liittymästä ei voi suoraan soittaa Transnistriaan ilman jotain välikoodia tms.). Järjestettyjä isoja päiväkierroksia alueelle ei ylipäätään olisi tarjolla ainakaan ko. ajankohtana turistien vähäisyyden (n. 20/päivä) vuoksi. Saimme kuitenkin tietoa bussiaikatauluista. Kyselin myös turvallisen taksin perään ja kerroin kokemuksestamme tulomatkalla, johon henkilökunnan jäsen vain totesi, että 100km/h vauhti ei ole mikään ongelma, silloinhan on vain aiemmin perillä.

Parcul Catedralei

Chișinăussa on ravintoloita, mutta ei erityisen runsaasti, niin että valinnanvaraa olisi vaikka muille jakaa ja sopiva ravintola ilmaantuisi näköpiiriin aina kaivatessa. Ensimmäisenä iltana aloimme olla jo aika nälkäisiä kun saavuimme pimeään kahvilaan, josta kuitenkin poistuimme pian paikan ollessa vesipiippusauhujen täyttämä. Matkalla hotellille tuli vastaan Pizza Mania, joka kuulosti niin turvalliselta, että sinne saattoi mennä. Vähintään Pizza Margharitaa saa aina ja kaikkialta ja sen tunnistaa kasvisruuaksi myös vieraskieliseltä listalta. Ilahduttavasti pizzan lisäksi oli myös tarjolla paljon muuta valinnan varaa ja kuvat annoksista helpottivat kasvisannosten tulkintaa. Ruualle ruokajuomineen tuli hintaa noin 100 leitä eli noin 5 euroa ja ruoka oli aivan jees.

Illalla hotellilla jatkoimme Transnistrian retken selvittelyä, halusimmehan sinne jo seuraavana päivänä. R sai WhatsAppin kautta yhteyden Go-Transnistrian oppaaseeen Dmitriin ja saimmekin sovittua itsellemme seuraavalle päivälle kuljetuksineen laajan retken Transnitriassa (Tiraspol, Benderin linnoitus, maaseutu käynti, kesto n. 6 h ilman kuljetusta). Hintaa tälle privaretkelle kyllä kertyi, 160€ opastus sisäänpääsyineen, kuljetuksineen ja ruokineen sekä snackseineen kahdelle ja kuljetukset hotelli-Transnistria-hotelli yhteensä 45 euroa päälle. Suomen ulkoministeriö ei suosittele lainkaan menemään Transnistriaan sen vaikeasti ennustettavan turvallisuustilanteen (ja mahdollisesti turistien kohtaamien haasteiden) vuoksi, jonka vuoksi koimme kuitenkin turvallisimmaksi lähteä nimenomaan opastetulle retkelle. Tällöin toki meillä oli myös mahdollisuus nähdä selvästi enemmän kuin mitä olisi ollut, jos olimme itse suunnanneet Transnistrian pääkaupunki Tiraspoliin bussilla. Maksu onnistuisi euroilla tai leillä. Normaalisti puolet summasta maksettaisiin Paypalilla etukäteen, mutta lyhyen varoitusajan vuoksi sovimme, että maksamme kaiken käteisellä tavatessamme.

Lenin patsas. Lenin lihoo vuosi vuodelta aina uuden maalikerroksen myötä.

Transnistria on Moldovan osa, joka on julistautunut itsenäiseksi, mutta jonka itsenäisyyden on tunnustanut vain muutama itse itsensä itsenäiseksi tulkitseva kapinallisalue. Edes bestis Venäjä ei ole itsenäisyyttä tunnustanut. Transnistria on noin 200 km pitkä ja noin 20 km leveä kaistele Ukrainan vieressä. Siinä missä Moldova on kalleellaan vahvasti kohti Romaniaa ja Euroopan Unionia, on Transnistria kovin neuvostohenkinen neuvostopropagandoineen.

Aamulla tuli kiire, taksikuski oli paikalla meitä odottamassa puoli tuntia etuajassa. Taksissa oli toimivat turvavyöt ja kuskin ajotyyli oli miellyttävä. Yhteistä kieltä ei ollut, mutta eipä sitä tarvittukaan. Matka Transnistriaan kesti noin 1,5 tuntia ja matkalla ihailimme moldovalaista maalaismaisemaa: kanoja, lehmiä, vuohia ja ankkoja siellä täällä, pieniä omakotitaloja pienine pihoineen, samantyyppisiä kuin Suomessa siirtolapuutarhat. Rajanylitys sujui ongelmitta, saimme mukaan pienen lipun "viisumin" ja aikaa olisi käytettävissä 10h ennen paluuta, tuo lippunen oli myös syytä visusti säilyttää. Passiin ei harmillisesti saa leimaa. Rajan ylityksen huomasi ensimmäisenä siitä, että pomputus väheni: tiet vaikuttivat olevan Transnistriassa muuta Moldovaa paremmassa kunnossa. Tekstit Transnistriassa on myös kirjoitettu kyrillisin kirjaimin, myös ne, jotka ovat romaniaksi, kun taas muualla Moldovassa tekstit on kirjoitettu länsimaisin kirjaimin ja käytössä on romanian kieli.

Bender fortress

Benderissä tutustuimme ensin omatoimisesti Benderin linnoitukseen ulkoapäin ja hetkisen kuluttua oppaamme Dmitri saapui paikalle ja kiersimme hänen johdollaan linnoituksessa. Dmitri oli hyvin ystävällinen, puhui paljon ja kertoi laajasti ja mielenkiintoisesti alueen historiasta. Transnistrian Venäjämyönteisyys jonkin verran vaikutti toki hänen näkökulmiinsa. Esimerkiksi erään patsaan hän esitteli kertomalla, että tässä on henkilö, jonka jokainen suomalainen tuntee nimeltä (en muista koskaan kuulleenikaan ja nyt olen taas jo autuaasti unohtanut kuka tyyppi oli) ja jonka kuva on useiden kotien seinällä(!). Tämä tyyppi kuulemma oli vapauttanut suomalaiset Ruotsin vallan alta (no jee, Venäjän vallan alle) eli Suomen sodan 1808-1809 jostakusta keskeisestä henkilöstä oli kyse. Haluaisin kyllä tietää onko ihan oikeasti olemassa joku suomalainen, jonka kodin seinällä tyypin kuva riippuu.

Lounaspaikka

Transnistrian muovisia ruplia

The Suvorov Monument

Jatkoimme matkaa kiertelemällä Dmitrin autolla. Toinen takapenkin turvavöistä ei toiminut, vastinkappaletta ei saanut esiin penkin alta, mutta kuulemma se ei haitannut, koska Transnistriassa ei tarvitse takapenkillä käyttää turvavöitä. Ja Dmitri lupasi myös ajaa varovaisesti ja ainakin jälkimmäinen näistä piti kyllä paikkansa. Kiertelimme autolla eri paikoissa katsomassa mm. vanhaa rautatieasemaa, hienoa elokuvateatteria, Lenin patsasta ja niin edelleen kuullen samalla paljon historiasta ja kulttuurista. Moldovan euroviisuedustaja 2017 oli Sunstroke Project, jonka jäsenet tai ainakin osa heistä on kotoisin Transnistrian Tiraspolista. Kävimme myös lounaalla paikallisessa neuvostohenkisessä lounasravintolassa. Ruoka oli tosiaan paikallista, kasvisvaihtoehdot onneksi löytyivät jopa useampikin. Söin siis papusoppaa, jotain maissimössöä ja juustosalaattia. Ensin ja viimeiseksi mainittu olivat ihan jees, maissimössössä suutuntuma oli varsin epämiellyttävä, vähän kuin olisi risteytetty perunamuussi ja kökköinen kaurapuuro.

Eternal Flame

Vierailimme myös maaseudulla Chițcanissa mm. paikallisessa luostarissa, jossa komeiden kirkkojen ja mustavaatteisten munkkien lisäksi päälimmäisenä jäi mieleen kova pissahätä ja ainoa vessa oli reikä lattiassa, haju tulvi jo metrien päähän, kaiken lisäksi vessassa ei ilmeisesti ollut lainkaan ovea (tai sitten ovea ei voinut laittaa kiinni hajun tai valojen puutteen vuoksi?). Vessa oli varattu, lähestyessämme sitä jo kuulimme huudon, joka kielimuurista huolimatta selkeästi kehotti pysymään poissa. 10 minuuttia odoteltuamme päätimme, että jaksamme pidätellä seuraavaan pysähdyspaikkaan, jossa opas lupasi olevan normaalin vessan.

Joen ylitys

The Tank Monument

Chițcanista matkamme jatkui kohti Tiraspolia, jossa kävimme vielä kahvilla ja välipalalla ennen kuin suuntasimme vilkaisemaan pääkaupungin nähtävyyksiä. Tiraspolissa neuvostotyylisten rakennusten ja kommunistijohtajien mukaan nimettyjen katujen keskellä, tutustuimme lähinnä ikuisen tulen aukioon, jolla oli muutamia sankarihautoja (90-luvun alun kahakoista) ja panssarivaunu. Lenin näyttää olleen kovassa huudossa myös Tiraspolissa. Tiraspolista taksikyytimme tuli meidät noutamaan ja matka hotellille sujui rajanylityksineen ongelmitta.

Soviet house

Cricova Winery

Maanantai oli viimeinen kokonainen päivämme, joten meillä oli päivä täynnä suunnitelmia. Vielä sunnuntai-iltana yritimme varata kierrosta Cricovan viinikellariin: ongelmien jälkeen lopulta saimme valittua kierroksen kello yhdeksäksi, mutta sitä ei voitu vahvistaa, koko paikkahan oli jo mennyt kiinni.  Cricovaan pääsisi paikallisbussilla kätevästi keskustasta, mutta Cricovasta ajan säästämiseksi aamulla toiveikkaina suuntasimme taksilla Cricovaan (n. 100 leitä eli 5 euroa) ja paikan auetessa klo 8.45 kuulimme, että klo 9 olisi yksityiskierros, mutta klo 10 kierrokselle olisi tilaa. Mukaan saattaa siis päästä, vaikka paikkaa ei etukäteen olisi varannut, mutta sen verran suositulta kierros vaikutti, että etukäteen kannattanee paikka varmuuden vuoksi varata. Kierros maksoi 350 leitä (ilman viinimaisteluja, yksi lasillinen kuohuviiniä sisältyi) ja sen saattoi maksaa käteisellä tai kortilla, mutta vasta viisitoista minuuttia ennen kierroksen alkua. Emme siis aamulla yhdeksältä voineet ostaa lippuja klo 10 olevalle kierrokselle, vaan meidän piti tulla erikseen ne ostamaan klo 9.45. Erikoinen tapa.

Putinin viinit

Cricova on kuuluisa viineistään. Viinitehdas on perustetty 1950-luvun alussa ja maan alla risteilee noin 120 kilometriä käytäviä, joissa viiniä valmistetaan ja säilytetään. Cricovan viinitila on Moldovan toiseksi suurin - suurin on Milestii Mici, joka on samalla maailman suurin. Suuntasimme käytäviin Golfkärryn oloisella autolla - jota tosin opas kutsui junaksi. Englannin kielisessä ryhmässä meitä oli mukana ehkä 20-30 henkilöä. Tunneleissa on melko viileää, noin 12 asteista, joten jotain lämmintä kannattaa napata päälle. Käytävät on nimetty, joten huristelimme esimerkiksi shampanja bulevardin ohitse. Välillä pysähtelimme ihmettelemään näkymiä, kuten noin 500 000 tietynlaista kuohuviinipulloa, joita piti 10 viikon ajan kääntää 45 astetta kahden päivän välein sakan poistamiseksi. Opas tällöin myös kertoi historiasta sekä viinin tuotannosta. Lisäksi katsoimme lyhyen videon, jonka aikana saimme siemailla kuohuviiniä - tai ne, jotka ylipäätään käyttivät alkoholia, saivat. Pääsimme myös näkemään seinän, jolle oli asetettu kuvia julkisuuden henkilöistä, jotka ovat Cricovassa vierailleet - listalla oli niin Putin, Merkel, Poroshenko kuin Gagarin ja Safin. Joillain henkilöillä oli myös oma henkilökohtainen pullovarasto Cricovassa.

Cricovassa pyysimme henkilökuntaa tilamaan meille taksin Orheiul Vechiin. Koimme taksilla menon kätevimmäksi, sillä Orheiul Vechiin ei pääse suoraan Cricovasta, vaan ensin olisi mentävä bussilla takaisin Chișinăuhun, josta taas lähtisi päivän aikana vain muutama yhteys Orheiul Vechiin. Lisäksi Cricovan bussi on paikallisbussi, joka jättää eri pysäkille keskustaan kun taas Orheiul Vechiin vievä yhteys lähtee linja-autoasemalta. Hieman hämmenystä herätti se, että taksin saapuessa mikään muu ei kertonut kyseessä olevan taksi, kuin se, että kuski osasi meiltä kysyä: Orheiul Vechi? Matka sujui varsin reipasta tahtia, ei tosin onneksi ihan yhtä reippaasti kuin saapumisemme lentokentältä, mutta kuitenkin sitä vauhtia, että puuttuvat turvavyöt takapenkillä hieman harmittivat. Matkaa Cricovasta on reilu 40 kilometriä ja aikaa kului noin 45 minuuttia kun saavuimme Orheiul Vechin Butuceniin. Taksamittariakaan autossa ei ollut, mutta matka maksoi puhelimessa luvatun 250 leitä.


Orheiul Vechi (tai vanha Orhei) sijaitsee noin 60 kilometriä Chișinăusta koilliseen. Sen sanotaan olevan ikään kuin ulkoilmamuseo luostareineen ja arkeologisine kaivauksineen, myös luonnonympäristöä löytyy ja esimerkiksi lintuja voi bongailla. Itse päätimme mennä Butucenin kylään, mutta vaihtoehtona on myös Trebujenin kylä tai halutessaan näiden kylien väliltäkin löytyy parinkymmenen kilometrin mittainen reitti kuljettavaksi.

Perillä Butucenissä päätimme ensin ihmetellä miten pääsisimme bussilla takaisin Chișinăuhun. Olimme etukäteen ottaneet selvää, että viimeiset bussit lähtisivät klo 15 ja klo 16.10. Paikka, johon saavuimme, vaikutti loogiselta sille, että bussi siellä voisi pysähtyä, mutta missään ei ollut kuitenkaan mitään merkkiä bussista tai pysäkistä. Päätimme suunnata kylään lounaalle ja samassa näytti olevan myös info-piste. Tarjolla oli paikallisia ruokia ja valitsimme jotain perunatäytteisiä nyyttejä, jotka olivat ihan hyviä. Tarjolla oli myös muutamia esitteitä, mutta valitettavasti rouva ei puhunut sanaakaan englantia, joten bussipysäkin kyseleminen jäi välistä.

Luostarissa paikallinen asukas tuli tekemään tuttavuutta

Seuraavaksi suuntasimme ylös mäelle ihmettelemään maisemia ja paikallista kirkkoa. Täältäkin löytyi kyykkyvessa, tällä kertaa sellainen, että minulle ei selvinnyt mistä se vedetään.

Toinenkin paikallinen asukas

Luostarin vessa

Kirkkovisiitin jälkeen suuntasimme portaita pitkin alas kylään katsomaan paikallista elämänmenoa. Taloissa oli paljon vaihtelua, monet olivat kovin rapistuneita, mutta toisaalta osa ihan hyvin pidettyjä. Kaikissa oli kuitenkin hieno omanlaisensa portti. Osassa värejä oli käytetty reilusti ja näimmekin erään rouvan maalauspuuhissa. Kyläläiset vaikuttivatkin paljon puuhastelevan pihapiirissä, joku oli nyrkkipyykillä, toinen kitki maata, kolmas rapsutti kiviseinää. Aika vaikutti melko pysähtyneeltä, vaikka silloin tällöin auto huristikin ohi. Ehkä hieman yllättävää oli se miten paljon ympäristössä oli roskia pitkin poikin. Kellon lähestyessä kolmea huolestuimme taas bussista, mutta sitten kohtasimme keskellä kylää rakennelman, jonka tulkitsimme selkeästi pysäkiksi, joten asetuimme odottamaan bussia. Odotimme, odotimme ja odotimme kunnes puoli tuntia sen jälkeen kun bussin olisi pitänyt saapua, meille alkoi riittää. Juuri kukaan ei tuntunut osaavan englantia, mutta huikkasin paikalliselle rouvalle: Bus? Chișinău?, jolloin hän pudisti päätään, osoitti vasemmalle ja näytti ensin neljää ja sen jälkeen kymmentä sormea. Kiitimme tiedosta ja suuntasimme paikalle, jonne taksi oli meidät alun perin jättänyt, käveltävää oli parisenkymmentä minuuttia. Meille ei koskaan selvinnyt mikä mahtoi pysäkin näköinen rakennelma olla. Minibussi saapui ajallaan Butuceniin ja 1,5 h mittainen matka Chișinăuhun alkoi. Bussissakaan ei ollut turvavöitä ja meno ei ollut ihan turvallisimmasta päästä, mutta voitti selvästi parit taksimatkat. Bussimatka Butuceni-Chișinău maksoi 26 leitä eli noin 1,25 euroa.

Saavuttuamme Chișinăun bussiasemalle, olimme ihan tyytyväisiä siihen, että olimme menneet Orheiul Vechiin taksilla. Jos aikoo matkustaa bussiasemalta niin kannattaa etukäteen turistiasemalta kysellä lähtöajat ja mennä bussiasemalle ajoissa, oikean bussin löytäminen lukuisten valkoisten minibussien seasta ei vaikuttanut kaikista yksinkertaisimmalta asialta ainakaan ruuhka-aikaan.



Illalla kävimme vielä syömässä, tällä kertaa Andy´s Pizzassa (edellisenä iltana valintamme oli paikallinen Sălcioara). Ruoka oli erittäin hyvää ja tuoretta, hintataso tuttu noin 100 leitä eli 5 euroa.

Tiistai aamuna meillä olisi aikainen aamulähtö (7.20) ja lyhyehkö vaihto (1h) Kiovassa. Kiovassa oli juuri ollut presidentin vaalit, jotka istuva presidentti Poroshenko oli hävinnyt. Uhkakuvana hänellä oli esimerkiksi vankilaan joutuminen, joten hieman jännitimme sitä päättäisikö hän lähteä nyt maanpakoon ja seuraisiko tästä jotain turvatoimien kiristyksiä lentokentällä. Aamulla heräsimme varttia vaille viisi ja pyysimme respaa tilaamaan meille taksin kentälle, joka tuli viiden minuutin kuluessa. Noin vartin taksimatka maksoi noin 100 leitä ja olimme kentällä hyvissä ajoin. Ostosmahdollisuudet kentällä olivat yllättävän hyvät siihen nähden, että kyseessä on hyvin pieni kenttä. Yllätyksenä tuli se, että boarding, joka tavallisesti alkaa puoli tuntia ennen lähtöäaikaa, alkoikin nyt jo tuntia ennen lähtöaikaa. Istuskelimme sitten kuitenkin koneessa todelliseen lähtöaikaan saakka, joten kiirettä ei olisi oikeasti ollut. Alle tunnin lento Kiovaan sujui nopsasti ja Kiovassa passintarkastus ja turvatarkastus sujuivat ongelmitta ja aikaa jäi vielä Tax Freessa pyörimiseenkin. Lento Helsinkiin lähti ajallaan ja sujui kaikin puolin ongelmitta. Saimme myös jokaiselle lennolle vierekkäiset paikat automaattisesti.

Moldova oli mielenkiintoinen kokemus. Voimakkaasti maatalousvaltainen maa, jossa on sekä latinalaisia että slaavilaisia piirteitä. Sitten Transnistria (tai kuten paikalliset transnistrialaiset sitä kutsuvat: Pridnestrovie), joka oli ihan oma maailmansa neuvostoihannointineen. Visiitti Cricovan viinikellarissa oli todella hieno ja retki maaseudulle mukavaa vastapainoa Chișinăulle. Turismin vähäisyys aikaansaa sen, että monista asioista pitää ottaa aika tarkkaan selvää etukäteen (etenkin jos haluaa kulkea bussilla), mutta paikalliset olivat auttavaisia vaikkei yhteistä kieltä aina ollutkaan.