Paluu Rodokselle

Elokuussa 2008 suuntasin kahdeksi viikoksi Rodokselle. Kaksi viikkoa lähes pelkkää rantaelämää olisi minusta ollut tylsää, joten varasin reissun keskelle myös kolmen päivän visiitin Kreikan pääkaupunkiin Ateenaan.

En ole varmaan ikinä eläessäni ollut niin pahassa flunssassa kuin lähtiessäni Rodokselle. 4 tunnin lentomatkan aikana käsipaperirulla kului täysin loppuun ja näytin aivan Petteri Punakuonolta tulipunaisen nenäni kanssa. Kaiken lisäksi eräänä aamuna huomasin flunssan laukaiseman nokkosrokon puskevan pintaan! Herätessäni lähinnä jalat olivat täynnä tummanpunaisia laajoja koholla olevia alueita, mutta hyvin pian ne levittäytyivät koristamaan kroppaani myös muuten, kasvojakin. Onneksi matkavakuutus oli kunnossa ja lähistöllä paikallinen Finnmatkojen suosittelema lääkäri, joka puhui jopa suomea. Tiesin tällä kertaa toki itsekin mistä oli kyse, sillä olin kärsinyt samanlaisesta allergisesta reaktiosta kerran aiemminkin, jolloin tosin HEMO:n allergialääkäri oli tunaroinut totaalisesti. Lääkäri kuitenkin totesi heti mistä oli kyse ja laittoi saman tien kortisonipiikin ja sain myös kortisonitabletit, voiteen ja nenäsuihkeen häneltä ilman, että tarvitsi edes käydä apteekissa. Erinomaista palvelua ja illalla olin jo jälleen tunnistettavissa ihmiseksi! :)

Kreikka sijaitsee Välimeren ilmastovyöhykkeellä, joten kesät ovat kuumia ja kuivia ja sadetta tulee pääasiassa talvikaudella. Kasvillisuus on pääasiassa nahkealehtistä haihtumisen vähentämiseksi. Rodoksella elokuussa lämpötilat olivatkin jatkuvasti yli 30 astetta ja saari on kauttaaltaan kasvillisuudeltaan melko karu. Rodoksen kaupungissa on kaksi rantaa, toisella puolen niemen kärkeä oleva ranta on tuulinen ranta (ja todellakin nimensä veroinen) ja toisella puolella sijaitsee Ellinranta. Rodoksen kaupungin rannat ovat kauttaaltaan kivikkorantoja, joten uimapatjat helpottivat suuresti auringon ottamista. Suurin osa lomasta menikin rusketuksen hankkimiseen (niin, rusketuksen hankkiminenhan on todistetusti tehokas visuaalinen laihdutuskuuri...). Iltaisin pyörin lähinnä vanhan kaupungin alueella. Rodoksen vanhakaupunki onkin maailman parhaiten säilynyt keskiaikainen kaupunki – ja kuuluu siten toki Unescon maailmanperintöluetteloon. Rodoksen kaupungissa on sijainnut myös aikoinaan yksi Antiikin maailman seitsemästä ihmeestä, 30 metrinen Rodoksen kolossi (Auringon jumala Helioksen patsas).

Keskellä matkaa suuntasin aikaisin aamusta lentokentälle, josta lähdin Aegean airlinesin lennolla Ateenaan. Lento kesti vain tunnin verran ja lentokentältä oli helppo kulkea bussilla Ateenan keskustan Syntagma-aukiolle. Hotellini (Filoxenia) löytäminen tuotti alkuun pienoisia vaikeuksia, mutta sekin löytyi lopulta. Hotellini sijaitsi kävelymatkan päässä keskustasta, mutta huonomaineisella Omonian alueella. Ulkona kävellessä myös tosiaan huomasi, että ei olla ihan Ateenan paraatipaikalla...

Huipulla tuulee

Kreikassa lähes kaikkiin nähtävyyksiin pääsee ilmaiseksi EU-maan opiskelijakortilla. Esimerkiksi yhteislippu Antiikin Ateenan nähtävyyksiin, kuten akropolis, agora jne. maksaa 12 €, mutta on kortilla ilmainen. Kiipesikin siis ihailemaan kukkulaa, jolta näköalat olivat hulppeat.

Zeuksen temppeli

Hefaistoksen temppeli

Herodion teatteri

Dionysoksen teatteri

Muutaman päivän Ateenassa vietin lähinnä keskustassa Plakan ja Psirin alueella pyörien, kiertämällä nähtävyyksiä, kuten akropoliskukkulan doorilaistyylisen Pallas Athenelle pyhitetyn Parthenon-temppelin, Erektheionin, Herakleen ja ylijumala Zeuksen temppelit, Antiikin agoran, Herodion amfiteatterin, Dionysoksen teatterin, Hadrianuksen portin ja monta muuta. Historialliset nähtävyydet eivät Ateenassa lopu kesken! Ilma oli suorastaan tukahduttavan kuuma kaiken aikaa ja ilmansaasteet pahensivat olotilaa. Akropoliilla sentään tuuli vilvoittavasti, muutoin kaupungissa oli varsin tyyntä. Lykavittoskukkulalle kiipeämisen jätin tällä kertaa suosiolla väliin. Ilmastointi kaupoissa oli erittäin tehokas, joten poikkesinkin pitkin päivää kauppoihin vilvoittelemaan. Samaa pyrkivät tekemään myös lukuisat kulkukoirat, jotka mieluusti majoittuivat kauppojen ovensuihin.

Omonian alueen levottomuus tuli hotellissa hyvin ilmi. Äänet kaikuivat huoneistoon pitkin yötä, lisäksi myös päivällä kuului varsin omituisia ääniä, joiden vuoksi jo mietin uuden huoneen pyytämistä. Myöhemmin kuitenkin törmäsin kadulla samaan erittäin kovaan ääneen. Jossakin vaiheessa lopulta selvisi, että kyseessä olikin kaskas! Meteli, joka näistä ötököistä lähtee on jotain aivan uskomatonta! Kaskaita ei myöskään juurikaan näe, ainoastaan niiden olemassa olon kuulee selvästi. PsirPsir!

 Paluu Ateenasta Rodokselle sujui myöskin Aegean Airlinesilla. Ateenan lentokenttä osoittautui varsin kivaksi kentäksi, tarjolla sattui olemaan mm. Mojitoja ilmaiseksi. Sääli etten käytä alkoholia.

Rodoksella päätin tehdä paikallisbussilla päiväretken Lindokseen, kuvankauniiseen pieneen kylään, jossa talot ovat valkoiseksi kalkittuja ja sijaitsevat vanhan antiikin aikaisen akropoliin (kukkulan) ympärillä. Matkaa Lindokseen on Rodoksen kaupungista noin 50 kilometriä, bussilla matka vei reilun tunnin. Bussi oli aivan täynnä lähtiessäni, itse sain seistä koko matkan nenä kiinni kanssamatkustajien niskassa. Lähtöpysäkkiä lukuun ottamatta muilta pysäkeiltä ketään ei enää mahtunutkaan kyytiin.

Lindos on varsin viehättävä kylä. Tuulenvire ei kylässä ole lainkaan yhtä voimakas kuin Rodoksen kaupungissa, jonka vuoksi lämpötila tuntuu heti korkeammalta ja elokuussa ainakin oli jopa tuskallisen kuuma. Kiipesin kuitenkin urheasti ihailemaan paikallista akropolista (6 €, EU-maan opiskelijakortilla ilmaista). Muutoin kiertelin pienillä kujilla, kävin syömässä crepin paikallisessa kahvilassa ja siirryin rantaan vilvoittelemaan. Lindoksen ranta on kauttaaltaan matala, vesi kirkasta ja hiekka hienojakoista, jonka johdosta viihdyimmekin rannalla useamman tunnin. Auringonlaskua olisi ollut mahtavaa jäädä katsomaan johonkin kukkulan ravintoloista, mutta bussilla piti vielä päästä takaisin Rodoksen kaupunkiin, joten tähän ei ollut mahdollisuutta.

Yhden päivän vietin merellä. Lähdin mukaan Finnmatkojen retkelle, jossa paatilla suuntasimme pieneen Stegnan kylään. Matkan aikana pysähdyimme useampaan kertaan pitämään uimataukoja ja Stegnassa kävimme lounastamassa ja vietimme muutaman tunnin kylää ihmetellen ja rannalla aurinkoa ottaen. Retki oli ihan jees, joskin laiva oli turhan täyteen buukattu ja penkit kovat.

Finnmatkojen opaspalveluista jäi reissulla melkoisen kehno kuva. Kreikassahan missään ei yleensä mainita sitä, että EU-maan opiskelijakortilla pääsee ilmaiseksi lähes kaikkialle eli suurin osa opiskelijoista maksaa todellisuudessa aina täyden hinnan. Tiedustellessani oppaalta pääsymaksuja esim. Ateenan ja Lindoksen akropoliille totesi hän, että pieni opiskelija-alennus saattaa olla, mutta ilmaista se ei ole. No oli se. Lisäksi opas väitti, ettei Rodoksen kaupungista pääse lentokentälle kuin taksilla - menee siitä vierestä kyllä bussitkin ja hyvin paljon halvemmalla (taksilla n. 16 € suunta). Tämän lisäksi opas myös sotki Stegnan retken maksuni ja veloitti sen tuplana sekä luottokortilta että käteiseltä, eikä osannut perua luottokorttimaksua. Hänen piti ottaa yhteyttä kun on saanut maksun peruttua ja lopulta kun olin lentokentällä matkalla kohti kotia sain tekstiviestin "maksua ei voi perua ystävällisin terveisin..." :D Sainkin siis selvitellä asiaa vielä hyvän tovin Suomesta käsin. Lisäksi erehdyin kysymään tietääkö opas yhtään hyvää italialaista ravintolaa, josta saisi gnoccheja. Noh tiesihän hän, useamman kilometrin päässä keskustasta. Yhtenä iltana sitten kävelin karttaan merkitylle paikalle hyvin syrjään keskikaupungista, eikä siellä kyllä ollut tietoakaan mistään italialaisesta ravintolasta... Plussaa oppaalle kuitenkin siitä, että sain reissun ajaksi lainaan kännykän laturin, joka oli jäänyt matkasta!

Helsinki-Vantaan lentokentälle palasin keskellä yötä ja oli aika luksusta havaita, että iskä oli yllättäen tullut hakemaan kentältä. Pian selvisi syykin, iskä ei ollut malttanut odottaa päästä kertomaan, että hänellä on kaapissa pappa, joka ajoi toukokuussa autolla päälleni. Niin, isäni on siis ruumiinavaaja, mikä kenties selventää edellistä lausetta...