Espanja, Teneriffa, Playa de las Americás 10/2009
Olin lomamatkalla Teneriffan Playa de las Americásissa tammikuussa 2008. Todellisuudessa matkaan piti lähteä jo helmikuussa, mutta matkanteko siirtyi kun meinasin vahingossa potkaista tyhjää e-pillereistä seuranneeseen veritulppaan. Matkan varasin Finnmatkoilta, kuten edelliselläkin kerralla ja varasin huoneen samasta hyväksi havaitusta hotellista kuin edelliselläkin kerralla eli Hotelli Andorrasta. Kanarian saaria parjataan mielestäni paljon turhaan. Playa de las Americás on tosiaan täysin turistikohde, mutta auton vuokraamalla pääsee helposti kiertämään myös pikkukyliä, joita massaturismi ei ole juuri koskettanut, jos niin tahtoo.
Teneriffa on pinta-alaltaan Kanarian saariryhmän suurin saari ja asukkaita siellä on noin 880 000. Kanarian saaret kuuluvat Espanjalle, mutta niillä on itsehallinto ja ne sijaitsevat maantieteellisesti katsoen Afrikassa, Afrikan mantereen länsipuolella yli tuhannen kilometrin päässä Espanjasta. Teneriffaa hallitsee Espanjan korkein vuori, tulivuori Teide, jonka huippu yltää yli 3000 metrin korkeuteen ja jonka ansiosta saaren pohjoispuoli on varsin vehreä, kun taas eteläpuolelle pilvet eivät yhtä helposti pääse ja siellä on kuivempaa, karumpaa ja aurinkovarmempaa. Tärkein elinkeino saarella on turismi.
Hotellissa sain huoneen viidennestä kerroksesta, näköalan ollessa uima-altaalle. Hotelli Andorra on sijainniltaan mitä parhaimmalla paikalla, lyhyt kävelymatka parhaalle rannalle (Playa de las Vistas), iso kauppa melkein vieressä ja hotelli sijaitsee melko lailla Americásin ja Los Christianosin välissä, niin että kumpaankin pääsee hyvin kävellen. Säät suosivat, koko viikon oli aurinkoista ja lämpötila oli + 30 asteen paikkeilla, joten ison osan ajasta käytin parantelemalla rusketusta läheisellä Playa de las Vistas –rannalla.
Suuntasin tälläkin kertaa retkelle toiselle puolelle saarta, Puerto de la Cruzin kaupungissa sijaitsevaan papukaijapuisto Loro parqueen. Nimestään huolimatta puistossa on nähtävillä useita eri eläinlajeja, kuten mm. simpansseja, laiskiainen, jättiläiskilpikonna ja lisäksi puistossa on mm. Euroopan pisin haitunneli. Bussimatka vei yhteensä aikaa parisen tuntia suuntaansa, kun mutkilteltiin milloin minkäkin hotellin luona hakemassa ihmisiä. Perillä aikaa omatoimiseen puistoon tutustumiseen oli 5 tuntia, mikä oli mielestäni varsin sopivasti. Puistossa kävin katsomassa eläinnäytökset (delfiini, miekkavalas, merileijona ja papukaija showt), joita oli useaan kertaan päivän aikana. Esitykset olivat saman kuin edellisenä vuonna, mutta yhä yhtä valloittavat. Muutoin kiertelin puistoa vapaamuotoisesti, oma suosikkini on ehdottomasti pingviinimaailma, jossa on useita eri pingviinilajeja, jotka asuvat ”jäävuorella” (aitoa jäätä) ja jotka saavat päälleen lumisadetta. Muutoinkin pidän Loro parquessa siitä, että siellä eläimillä näyttää (ihmisen näkökulmasta toki) olevan kohtuullisen hyvät oltavat, toisin kuin monissa muissa paikoissa. Uutena edellisvuodesta puistoon oli tullut suurehko avoin sisätila, jossa oli vapaana mm. erilaisia papukaijoja. Parhaimmillaan olin noin puolen metrin päässä linnuista.
Vierailin eläinpuiston lisäksi vesipuisto Siam parkissa. Puistoon oli ilmainen bussikuljetus, joten menin ihan hotellimme lähellä olevalle pysäkille odottamaan päivän ensimmäistä bussia. Ja odotin ja odotin ja odotin – kuten kymmenet muutkin. Lopulta päädyin ottamaan taksin, matkaa puistoon oli kuitenkin vain noin 7 km. Itse puisto oli mukava kokemus. Siam park ja Loro park ovat kumpikin saman omistajan, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että Siam parkissakin on merileijona-allas (tosin vain katseltavaksi, sekaan ei päässyt uimaan). Erilaisia vesiliukumäkiä alueella on useita. Niissä käytetään pääosin suuria uimarenkaita ja lasketaan joko yksin, kaksin tai 3-4 hengen porukalla. Esimerkiksi yksi vesiliukumäistä, Tower of Power, on korkea suora liukumäki, jossa maataan selällään. Mäen loppupäässä liuku johtaa sisään tunneliin, jossa ei ollut mitään käydessäni puistossa, mutta johon on suunnitteilla sijoittaa haita tai krokotiilejä. Välissä pysyy kyllä seinä, mutta tällöin laskun aikana on nopeasti mahdollista nähdä eläimiä. Tosin vauhti on sen verran kova, että tiedä sitten olisiko elämys kuitenkaan järin jännittävä. Lisäksi alueella on mm. Vulcano eli vesiliukumäki, johon menimme neljä henkeä samalla renkaalla ja päädyimme suureen suppiloon ja sitä kautta tunnelistoon, jossa ikään kuin salamoi. Mielestämme ehkä parasta antia puistossa on kuitenkin aaltoallas, jossa on vuorotellen tunnin aikana aina 20 minuuttia tyyntä, pieniä aaltoja ja suuria (lähdössä 3 m) aaltoja. Lopulta suuria aaltoja tosin saatiin hieman yli kolmannes ajasta kun joku onnistui nostattamaan yleisön kapinaan aaltojen loppumista vastaan. Aaltoaltaan reunamilla on myös vapaassa käytössä olevia aurinkotuoleja, jotka kuitenkin varattiin kaikki melko varhaisessa vaiheessa päivällä. Puisto suljettiin klo 18 ja jäin aluksi odottamaan ilmaisbussia, mutta kun sitä ei (tälläkään kertaa) näkynyt päätin suunnata taksilla takaisin hotellille.
Kävin myös kiertelemässä viehättävässä Los Christianosissa, joka on käytännössä kasvanut yhteen Playa de las Americasin kanssa. Americasissa ei ole juurikaan korkeuseroja, vaan kaikkialla on melko tasaista, mutta Los Christianosin puolella sen sijaan mäkiä on ja kadut ovat kapeampia.
Syömässä kävin muutamaan kertaan viime visiitillä suosikikseni muodostuneessa Domus Aureassa. Paikka on mielestäni erittäin kohtuu hintainen, vaikkakin näyttää ulospäin tyyriiltä pöytäliinoineen ja pukuun pukeutuneine tarjoilijoineen.
Iltaisin kävin kävelemässä, kiertelin kauppoja ja pysähdyin silloin tällöin johonkin kuppilaan drinkeille ja seuraamaan esiintyjiä. Jo edelliskerralla suosikiksemme oli muodostunut Dominic, joka esiintyi erään pääkadun ostoskeskuksen aulassa esittäen laivabiiseiksi mieltämiäni kappaleita (esim. Stevie Wonder - I just called to say I love you). Onneksemme herra oli paikalla tänäkin vuonna ja ostinkin nyt myös hänen levynsä :) Iltaisin Playa de las Americásin pääkadulla on melko paljon aasialaisia kauppaamassa erilaista turistirihkamaa, mm. päähän laitettavia sateenvarjoja, kuperkeikkaa heittäviä koiria jne. sekä tummaihoisia naisia pikkulettejä väkertämässä. Lisäksi pilapiirtäjiä on useita. Teetinkin matkalla muistoksi värillisen pilakuvan :)
Tällä reissulla oli vuorossa myös kauan haikailemani retki pienelle naapurisaari La Gomeralle. Matkan Los Christianoksen satamasta San Sebastianin satamaan taitoimme Fred Olsenin suurella katamaraanialuksella, matka kesti hieman alle tunnin ja ajan käytin tehokkaasti pallopäävalaiden bongailemiseen. San Sebastianin satamasta jatkoimme matkaa bussilla saaren sisäosiin. Saari on pieni, halkaisijaltaan vain noin 20 kilometriä ja korkeuserot ovat huomattavat. Asukkaita saarella on reilut 20 000. Vuorenrinteillä kiemurtelee kapea tie, julkista liikennettä saarella on varsin vähän, joten kätevin tapa tutustua saareen päiväreissun aikana on ottaa osaa järjestetylle retkelle tai vuokrata auto. Matkan aikana pysähdyimme useampaan otteeseen ihailemaan maisemia, jotka tosiaan olivat ihailemisen arvoisia! Näkymät Teide-tulivuoren hallitsemalle Teneriffan saarelle olivat kauniit, samoin kuin näkymät pieniin vuoren rinteille rakennettuihin kyliin. Hermiguan pienessä kylässä poikkesimme banaaniviljelmällä ja Las Rosasin kylässä nautittiin retken hintaan sisältyvä lounas. Lounaan ohessa saimme myös näytteen saaren vihellyskielestä (El Silbo), joka kuuluu UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Bussimatkan aikana opas kertoi saaren luonnosta, historiasta ja nykypäivästä. La Gomera ei ole turistien kansoittama, kuten monet muut Kanarian saaret. Se ei ole myöskään auringon palvojien paratiisi, vaan siellä on kaunista ja vehreää luontoa ja hyvät patikointimahdollisuudet. La Gomera on tullut tunnetuksi mm. tutkimusmatkailija Kristoffer Kolumbuksen pysähdyspaikkana. 
Retken puolivälin paikkeilla suuntasimme saaren keskiosassa ylhäällä vuoristossa sijaitsevaan Garajonayn kansallispuistoon ihailemaan tuhansia vuosia vanhaa laakeripuumetsää, jossa oli valtavia kanervia ja laakeripuita, ja jollaiset on monin paikoin muualta hävitetty. Kansallispuistossa lämpötila on ympäri vuoden miellyttävä n. 15-20 astetta ja ilma kostea. Kansallispuiston jälkeen suuntasimme takaisin San Sebastianin satamaan, jossa meillä vielä olisi reilun tunnin verran omaa aikaa kierrellä. Matkalla pysähdyimme vielä ihailemaan ja valokuvaamaan laavatappia, joka on tukkeutuneesta laavanpurkausaukosta syntynyt kivimuodostelma.
San Sebastianin kaupunki on varsin viehättävä pieni kaupunki. Kävin mm. katsomassa Kolumbuksen asuintaloa ja poikkesin pienissä myymälöissä sekä leipomossa ja loppuajan istuskelin satamassa katselemassa veneitä ja satama-altaassa uiskentelevia mitä eriskummallisemman näköisiä kaloja. Paluumatkalla katamaraanilla bongailin jälleen valaita, joita Teneriffan ja La Gomeran välisellä alueella elää paljon. Delfiinejä ei tällä kertaa näkynyt.
Ennen kotiinpaluuta hoidin tuliaisostokset, mukaan tarttui lähinnä perinteisesti viskiä iskälle (Chivas Regal 1 l 12 v. 22 €) . Myös Ice Agen oravapehmolelut oli tottakai pakko saada. Eihän mulla olekaan vielä 22 vuotiaana pehmoleluja kuin ehkä 50?
