E muutti heinäkuussa 2018 Italian Genovaan muutamiksi kuukausiksi, joten toki A:n kanssa päätimme mennä vierailulle. Vapaata töistä saimme järjestymään lokakuun puolen välin tienoille. Suoraan Genovaan Suomesta ei lennetä, joten välilasku olisi joka tapauksessa tarpeen. Haasteeksi muodoistui, että myös välilaskulliset lennot Genovaan olivat ko. ajankohtana paljon tyyriimmät kuin mitä olemme tottuneet maksamaan (alkaen 374€), joskin toki ilmainen majoitus tasoittaisi kokonaiskustannuksia. Päädyimme kuitenkin katselemaan myös lentoja kentille, joista Genovaan pääsisi sujuvasti julkisilla (lähinnä Milano, Torino, Nizza). Päädyimme lopulta siihen, että lensimme Riian kautta Milanoon ja Milanosta siirtyisimme junalla Genovaan. Takaisin lentäisimme Milanosta Amsterdamin kautta Suomeen. Lentolipuille tuli näin hintaa noin 250€, muut kustannukset (yö ja bussimatkat Riiassa sekä junaliput Milano-Genova-Milano ja liput edes takaisin Milanon kentälle) huomioiden säästöä ei kummoisesti jäänyt, mutta päädyimme tähän vaihtoehtoon jo senkin vuoksi, että samalla A näkisi Riian vanhankaupungin (ja minä pääsisin Double Coffeeseen, jee!) ja samalla reissuun voisi helposti yhdistää päivävisiitin Milanossa. Lennot varasimme vanhan tutun Supersaverin kautta, menolento oli AirBalticilla ja paluu KLM:llä.
Syyskuisena iltapäivänä lensimme siis alkuun iltapäivästä Riikaan. Noin tunnin kuluttua olimme perillä Riian kentällä ja pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa siirryimme heti bussilla 22 Riian keskustaan. Bussiliput maksavat 1,15€ automaatista ostettuna (2€ kuskilta) ja matka kestää puolisen tuntia. Majoituksen olimme varanneet Booking.comin kautta Riga hostellista (kahden hengen huone jaetulla kylppärillä, 14€/naama). Riga hostel sijaitsee ihan lähellä juna-asemaa ja bussipysäkiltä oli sinne muutamien satojen metrien kävelymatka. Olimme saaneet etukäteen todella tarkat opasteet paikalle, mutta silti oli jotenkin vaikea tajuta, että tosiaan piti mennä sisälle McDonaldsin ovesta päästäkseen hostelliin :D Sisällä oli myös tarkkaa mihin kerrokseen meni, sillä eri kerroksissa oli eri hostelleja ja turisteja pyörikin vähän väliä väärässä kerroksessa etsimässä majapaikkaansa. Hostelli oli ihan riittävän siisti ja palvelu ok. Parisängyssä nukkuminen on tullut tutuksi jo ennestään. Vessat ja kylppärit olivat samassa, joten vuoroaan joutui joskus odottelemaan. Ehkä ihmetystä hieman herättänyt asia olivat sohvat käytävillä ja niillä yötään nukkuneet ihmiset, mutta toisaalta ei tästäkään mitään haittaa ollut. |
| Mustapäiden talo |
Illan käytimme kiertelyyn vanhassa kaupungissa, syömässä kävimme suosikissani Double Coffeessa. Nimestään huolimatta paikassa on saatavilla myös ruoka-annoksia ja valikoima on todella laaja ja edullinen. Melkolailla kaikesta on myös tarjolla selkeä kuva, joten ei tarvitse arvailla mitähän sieltä tulee. Double Coffee on ketju, joten näitä on useampia vanhassa kaupungissa ja sen liepeillä. Riiassa ei ole ihmeempää nähtävää, mutta vanha kaupunki on mukavan kokoinen ja todella viihtyisä. Kaupungissa on todella paljon pieniä viehättäviä yksityiskohtia. Gotiikkaa edustavaa mustapäiden taloa (alun perin rakennettu 1300-luvulla, toisessa maailman sodassa vahinkoja kärsinyt ja 40-luvun lopulla purettu rakennus rakennettiin uudelleen 1990-luvulla) kävimme kuitenkin kurkkaamassa ja bongasimme myös vapauden muistomerkin, joka on pystytetty Riian vapaussodassa (1918-1920) kuolleiden latvialaisten muistoksi. Muistomerkki on yli 40 metriä korkea ja sen päässä on vapaudenjumalatar Milda, joka pitelee ylhäällä kolmea, Latvian eri alueita kuvastavaa, tähteä. Myös Tuomiokirkko, Pyhän Pietarin kirkko ja Kristuksen syntymän katedraali tuli bongattua. Illalla kävimme vielä hieman vanhan kaupungin ulkopuolella sijaitsevan Radisson Blu Reval hotel Latvijan 26. kerroksessa Skyline baarissa ihastelemassa Riikaa ylhäältä iltavalaistuksessa. Jo hissillä meno on pieni elämys, sillä hissistäkin on suorat näkymät kaupunkiin.
Riiasta meillä oli aamulento (7.30) Milanoon. Päätimme suunnata kentälle ensimmäisellä bussilla (5.33, perillä 6.17), koska käsimatkatavaroiden ja ennalta tehdyn check inin (AirBalticilla maksaa jos haluat mennä kentälle tekemään sen tiskillä) turvin meidän ei tarvitsisi selviytyä kuin läpi turvatarkastuksesta ajoissa ja Riian kenttä on aika pieni (vaikka toisaalta olen joskus siellä viettänyt myös aika kauan turvatarkastus jonossa). Lisäksi jos bussi sattuisi olemaan myöhässä niin saisimme lähistöllä sijaitsevalta taksitolpalta napattua taksin ja silläkään kulkeminen ei ole Riiassa kovin pahan hintaista. Bussi tuli kuitenkin ajallaan ja pääsimme lennolle ongelmitta.Milanon Malpensan kentällä olimme paikallista aikaa hieman yli aamu yhdeksältä. Olin etukäteen selvitellyt vaihtoehtoja kentältä keskustaan siirtymiseksi (bussi, taksi, juna). Järkyttävän hintainen taksi (90€) ei tullut kyseeseen, bussi olisi ollut vaihtoehdoista halvin, mutta toisaalta potentiaalisen hidas ruuhka-aikana. Mukavuussyistä päädyimme junaan, joka kulki noin puolen tunnin välein Milanon keskusrautatieasemalle (50 min, 13 €, etukäteen netistä olisi voinut ostaa myös menopaluulipun hieman huokeampaan yhteishintaan, mutta meillä ei ollut vielä aikataulusta varmuutta). Milanon lentokentältä pääsisi Genovaan myös bussilla, mikä olisi kaikista edullisin vaihtoehto (n. 15€), mutta aikataulumme vuoksi olisimme joutuneet kentällä odottelemaan useamman tunnin bussin lähtöä, joten piipahdus Milanossa syömässä tuntui hyvältä idealta.
Ulisse Stacchinin suunnittelema Milanon keskusrautatieasema (Milan Centrale) on suuri ja komea, aseman kautta kulkeekin päivittäin yli 300 000 matkustajaa ja raiteitakin on 24. Ensi vaikutelma Milanosta oli aseman pihalla odottava. Paljon liikennettä ja autoja, komea asemarakennus, mutta muutoin aseman seutua ei voi erityisesti viehättäväksi kutsua. Lähdimme umpimähkään kävelemään hyvältä vaikuttavaan suuntaan ja etsimään lounasta, jota saimmekin sitten etsiä. Hieman yllättäen ravintoloita ei tullut vastaan ylipäätään kovin monia ja nekin, jotka tulivat, olivat lähes kaikki vielä (aamu kymmenen jälkeen) suljettuja. Lopulta löysimme mukavan oloisen kahvilan, johon pysähdyimme nauttimaan aamiaista. Italia on myös erilaisten leivosten luvattu maa, joten pitihän niitäkin maistaa, A valitsi pistaasia ja itse otin tuttua ja turvallista suklaata.
Puolilta päivin jatkoimme Milanosta matkaa junalla Genovaan. Olimme etukäteen netistä tutkineet Trenitalian sivuja, sillä junat ovat eri hintaisia riippuen junasta ja kellonajasta. Jos siis haluaa edullisemman luokan kyytiin tähdätä niin on hyvä selvittää asiaa hieman etukäteen. Junamatka Genovaan vei reilun 1,5 tuntia ja maksoi noin 14 euroa. E tuli meitä vastaan asemalle ja voi sitä jälleennäkemisen riemua!Genovassa olen käynyt kerran aiemminkin, joten kaupunki oli ennestään jonkin verran tuttu. Lisäksi E asui Genovassa nyt jo toiseen otteeseen, joten hänelle vasta tuttu kaupunki olikin kyseessä. Kävimme ensin E:n asunnolla vanhassa kaupungissa jättämässä tavaramme talteen. Tällä kertaa E:n huone oli varsin tilava ja mahtuisimme kaikki nukkumaan suorassa. Sijainti oli myös mitä parhain, kävelymatka asemalta ei ollut erityisen pitkä ja olimme suoraan vanhassa kaupungissa.
Pyörimme illan E:n johdolla ympäri vanhaa kaupunkia, bongaten esimerkiksi Palazzo Ducalen ja raitapukuisen San Lorenzo tuomiokirkon. Nousimme illalla myös pienelle kukkulalle, josta oli hieno näkymä vanhaan kaupunkiin iltavalaistuksessaan (ja tulipahan kuntoilu samalla hoidettua). Ruoka Italiassa on ihanaa ja kävimmekin vanhassa kaupungissa syömässä herkullisia gnoccheja (illallinen maksoi juoman kanssa 10€).Seuraavalle päivälle olimme suunnitelleet päiväretken. Ajatuksenamme oli suunnata Cinque Terrelle ja vierailla ainakin Monterossossa, mahdollisesti myös Manarolassa ja paluumatkalla piipahtaa Sestri Levanteen. Suuntasimme aamupäivästä juna-asemalle, nappasimme mukaan aamiaista läheisestä konditoriasta ja ostimme liput junaan asemalta. Matka Manarolaan kesti puolisentoista tuntia, vaihto Monterossossa ja hintaa matkalle tuli noin 10 euron verran.
Cinque Terre on alue Italian Ligurian rannikolla, La Spezian maakunnassa, ja se koostuu viidestä vanhasta pääkylästä (Manarola, Monterosso al Mare, Rio Maggiore, Corniglia ja Vernazza). Alue on yksi Italian kauneimmista ja se onkin siis valtavien turistimassojen suosiossa. Alueella voi myös patikoida kylästä toiseen, joten alueelle suuntaa niin patikoitsijoita, häämatkalaisia kuin muuten vaankin turisteja, jotka haluavat nauttia maisemista. Alue on todella suunnattoman kaunis värikkäine taloineen, kapeine kujineen ja portaikkoineen. Jylhät rinteet ja mereisyys, mutta sitten, - niin ne muut turistit. Itse emme olleet alueella kuumimpana sesonkina, mutta silti väkeä oli paljon, etenkin Aasiasta ja väistämättä toki alueen viihtyisyys tästä kärsi. Turistimäärien rajoittamista alueella onkin käsittääkseni suunniteltu jo useamman vuoden ajan. Turisteista huolimatta alue on niin kaunis, että se on kyllä näkemisen arvoinen, mutta pidempää aikaa en jäisi viettämään. Manarolan kohdalla ehkä myös hieman lopulta yllätti miten pieni se oikeastaan olikaan. Yleisessä vessassa puolestaan tuotti hankaluuksia keksiä miten ihmeessä lavuaarin hanasta saa tulemaan vettä kun mitään kahvaa tai liiketunnistinta ei ollut näkyvissä - aasialainen mies sitten osasi opastaa, että maassa oli lavuaarin juuressa painike, jota tuli jalalla painaa - kätevää ja hygieenistä!
Manarolan turistitungoksesta siirryimme Monterossoon, johon matkatessa juna oli aivan täynnä, mutta jossa sitten olikin yllättävän mukavasti tilaa ja viihtyisää. Monterosso al Mare on muista kylistä poiketen varsin tasainen ja siellä on myös pitkähkö pätkä hiekkarantaa. Palveluitakin on hyvin tarjolla. Muissa kylissä ei ole autoja, mutta ei niitä täälläkään tullut bongattua kuin muutama.
Monterossosta matkamme jatkui junalla Sestri Levanteen, sievään pikkukaupunkiin, joka ei ole turistien keskuudessa vielä niin tunnettu kuin läheiset Cinque Terre tai Portofino. Sestri Levantessa kävelimme ympäriinsä ihastelemassa kaupunkia ja hämärän laskeuduttua kävimme syömässä. Mitään erityisiä nähtävyyksiä ei jäänyt mieleen, mutta merenrantakaupunki on sievä ja viihtyisä, joten tämä voi hyvinkin olla yksi tulevaisuuden turistien suosikkikohteista.
Vietimme Genovassa vielä yhden kokonaisen päivän kaupunkiin tutustuen ja hyvästä ruuasta nauttien. Vanhan kaupungin lisäksi kaupungissa kannattaa vierailla ainakin hienolla satama-alueella, jossa voi istuskella terassilla ja katsella veneitä. Genova on myös Amerikan "löytäneen" Kristoffer Kolumbuksen kotikaupunki, joten hänelle pystytetyn patsaan ja hänen väitetyn kotitalonsa voi kaupungista bongata.
Viimeisenä päivänä suuntasimme aamusta ajoissa seitsemän aikoihin junalla Milanoon, jotta ehtisimme viettää päivän Milanossa ennen kotiinpaluuta. Nappasimme eväät totutusti mukaan matkan varrelle osuneesta konditoriasta, totesimmehan jo menomatkalla, että Milanosta hyvän ruuan löytäminen ei välttämättä ole ihan yksinkertaista (mieheni kävi katsomassa formuloita Milanon lähellä noin kuukausi aiemmin ja kertoi kyllä tästä, mutta en uskonut!).
Milanossa päätimme ostaa päiväliput metroon ajansäästämiseksi. Tämä oli hyvä vaihtoehto, sillä automaatille oli ihan kunnon jono, joten hyvä, että päästiin yhdellä jonotuksella. Metrolla suuntasimme aluksi kurkistamaan Milanon tuomiokirkkoa eli Piazza de Duomolla sijaitsevaa goottilaistyylistä Duomo di Milanoa. Katedraali on maailman toiseksi suurin, heti Espanjan Sevillassa sijaitsevan Santa Marian katedraalin jälkeen, joten katedraali on aivan valtava. Pientä maksua vastaan pääsee myös duomon katolle ihastelemaan näkymiä, mutta jonot olivat sellaiset, että arvioimme ettei aikamme riittäisi, kestäisihän junamatka lentokentällekin jo pelkästään lähes tunnin. Duomo on kuitenkin todellakin näkemisen arvoinen, eikä kuva tee sille oikeutta!Milanossa minua olisi kiinnostanut myös Leonardo da Vincin viimeinen ehtoollinen teos, joka on Santa Maria delle Grazien kirkon ruokasalissa. Maalauksen nähdäkseen on kuitenkin syytä hankkia liput selvästi etukäteen, jota tämä jäi nyt sitten näkemättä.
Mieheni neuvosta suuntasimme Naviglio Granden kanaalialueelle syömään. Alue on kaunis ja varmastikin iltaisin eloisa - nyt loppuaamupäivästä paikalla ei ollut juuri muita kuin me. Kanaalin varrella riitti myös ruokapaikkoja, joskin mikään näistä ei toki ollut taaskaan auki, joten saimme jonkin aikaa odotella, että pääsimme syömään. Ehdimme kuitenkin syödä lounasta ennen kuin oli aika siirtyä lentokentälle. Juna-asemalta ostimme liput lentokentälle. Liput pitää leimata aina keltaisessa masiinassa ennen astumista junaan. Lippuautomaatin vieressä oli leimauslaitteita, mutta junamme lähti aivan täysin toiselta puolelta asemaa, joten emme vielä tässä vaiheessa leimanneet lippuja vaan kävelimme noin 10 minuuttia omalle raiteellemme vain todetaksemme, että siellä ei olekaan leimauslaitetta. Kiirehdimme takaisin päin, mutta leimauslaitteita ei ollut mailla halmeilla. Aika oli loppumassa ja meidän olisi ehdittävä lennolle, joten päädyimme siirtymään junaan, olihan meillä kuitenkin liput, vaikkei niitä leimattu ollutkaan. Konduktröörin tullessa hieman jännittä miten hän suhtautuu leimattomiin lippuihimme, mutta konduktööri kummempia kyselemättä leimasi liput.
Milanosta yleisfiilis oli hieman sekava. Ruuhkainen, vilkkaasti liikennöity kaupunki, muodin mekka, joka on kaukana Italian viehättävimpien kaupunkien charmista. Upea duomo, hieno asema, viehättävä Naviglio Grande. Toisaalta paljon alueita, jotka eivät sano juuri mitään ja vaikeuksia löytää hyvää ruokaa (Italiassa?!). Minulla ei ole kiinnostusta erikseen toistamiseen matkata Milanoon, mutta Milanon sijainti on oivallinen ajatellen vaikkapa visiittiä Comojärvelle tai Sveitsin puolelle Luganoon, voi siis hyvin olla, että Milanossa tulee joskus vielä piipahdettua tästä syystä, saahan sinne hyvin lentoja.
Milanosta suuntasimme kotiin Amsterdamin kautta, jossa teimme vielä tuliaisostoksia (tulppaanin sipuleita!). KLM:n molemmilla lennoilla oli myös yllättäen tarjoilua ja saatiin pienet viinipullotkin maksutta, eikä näitä edes avattu henkilökunnan toimesta, joten nämäkin saattoi kiikuttaa kotiin :)
