6-7/2010 Unkari, Budapest
Bristol hotelli oli siisti ja viihtyisä. Henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja englannin kielen taito hyvä. Huoneemme oli yksinkertainen, mutta aivan riittävä. Huoneessa ollut minibaari sai toimittaa jääkaapin virkaa. Huoneessa oli myös ilmainen koodilla toimiva turvaboksi, jonne olisi mahtunut läppärikin.
Ensimmäisenä iltanamme Budpestissä kiipesimme ylös Gellertin kukkulalle. Ylhäällä kukkulalla kiipeämisen vaiva palkittiin: Budapest on aivan upea iltavalaistuksessa (näköala muuten kuuluu UNESCOn maailmanperintölistalle). Siltojen ym. valot syttyvät yhdeksältä, itse olimme kukkulan laella hieman ennen yhdeksää, joten saimme sekä ”ennen että jälkeen” – kuvia. Valaistut sillat saivat kaupungin näyttämään varsin romanttiselta ja esimerkiksi kuninkaanlinna sekä parlamenttitalo olivat upeita. Kukkulalta käsin kaupungista sai myös kivan kokonaiskuvan. Budapestin kaupunkihan jakautuu varsinaisesti kolmeen osaan, Tonavan länsipuoliseen Budaan, jolla on kukkuloita ja historiallisia rakennuksia ja itäpuoliseen alavaan ja moderninpaan Pestiin sekä Óbudaan, jotka liittyivät yhteen vuonna 1873 muodostaen Budapestin kaupungin. Hyttysmyrkky unohtui valitettavasti matkasta.
Meille oli suositeltu poikkeamista Margit saarelle, joka on noin 2 km pitkä saari Tonavan keskellä. Yhdestä Tonavan silloista pääsee kulkemaan saarelle sekä Pestin että Budan puolelta. Päivä oli kuuma (+ 30 astetta) ja aurinko paistoi, joten päätimme mennä saarella olevaan uimalaan viettämään aikaa. Saarella on käsittääkseni useampikin kylpylä, mutta päädyimme jalat matkan teosta kipeinä menemään ensimmäiseen vastaan tulleeseen, joka oli lähinnä uimahallityyppinen, joskin ulkoilma-altaat olivat mukavia. Uimalassa vietimme viitisen tuntia aurinkoa ottaen, kirjaa lukien (Stieg Larsson: Miehet, jotka vihaavat naisia) ja uiden. Kokonaisuutena pidimme Margit saaresta erittäin paljon, se on kaunis ja rauhallinen keidas keskellä suurkaupunkia.
Saarelta lähdön jälkeen päätimme kävellä takaisin hotellille, mutta kiertää samalla vilkaisemassa Sankarien aukiota (Hösök tere), joka on 1896 rakennettu juhlistamaan unkarilaisten maahantulon tuhatvuotisjuhlaa. Sankarien aukio sijaitsee Andrássy út –kadun päässä, arviolta muutaman kilometrin päässä keskustasta, lähellä eläintarhaa. Aukio on runsaiden patsaiden ansiosta varsin vaikuttava näky, esimerkiksi unkarilaisten maahantuloa juhlistava patsas on korkeudeltaan 36 metriä. Aukiolla poikkeamisen jälkeen pistäydyimme hotellille hetkeksi lepäämään ja suunnittelimme sen jälkeen testaavamme hotellin mainostamaa kuntonurkkausta. Kuntonurkkaus tosiaan löytyi hotellin alakerrasta, mutta se käsitti pienen huoneen, jonne ei saanut valoja ja jossa oli kuntopyörä, jota ei saanut säädettyä ja juoksumatto, jota ei saanut toimimaan. Päätimme siis jättää kuntoilut sikseen :D
Edellisenä päivänä uimalassa käytyämme, halusimme nyt mennä oikeaan kylpylään. Matkaopaskirjan perusteella valitsimme kohteeksemme Gellertin kylpylän, jonne suuntasimme heti aamupäivällä. Kylpylässä oli sekä sisä-, että ulkouima-altaita ja sekä lämpimiä että kylmiä altaita. Varasimme itsellemme aurinkotuolit ulkoa ja vietimme lähes koko päivän pääasiassa niissä aurinkoa ottaen ja lukien sekä välillä uimassa käyden. Yhteen ulkouima-altaista tulivat aallot joka tunti kymmenen minuutin ajaksi, mutta muutoin kylpylässä ei ollut juurikaan mitään ”lapsille suunnattua”. Erilaisia hoitoja olisi ollut tarjolla vaikka millä mitalla, mutta niihin emme tutustuneet. Kylpylän yhteydessä oli myös pienehkö ravintola, joten paikassa vierähti kivasti koko päivä.
Yhtenä iltana päätimme mennä Tonavan risteilylle. Olimme etukäteen jo miettineet haluavamme jollekin jokiristeilylle, mutta emme olleet vielä päättäneet mennäkö jonnekin lähialueelle käymään vai ihan nähtävyyskierrokselle. Tonavaa pitkin Budapestistä olisi päässyt myös esimerkiksi Wieniin tai Bratislavaan, mutta päätimme suosiolla jättää ne toiselle kertaa. Tarjontaa oli varsin paljon ja lopulta päädyimme yksinkertaiseen tunnin mittaiseen iltaristeilyyn ilman tarjoiluja ja opastus nauhalta englanniksi. Hintaa risteilylle opiskelijakortilla tuli hieman alle 10 euroa. Risteily oli kannattava, etenkin juuri illalla kaupungin valaistuksen ollessa kaunis. Opastusnauhalta sai myös kuulla mielenkiintoisia asioita kaupungin historiasta.
Unkarissa vallitsevan mannerilmaston vuoksi kesät ovat kuumia. Reissumme aikana lämpötila oli jatkuvasti noin 30 astetta ja aurinko paistoi. Tästä syystä ruoka ei pahemmin maistunut, joten söimme ulkona ravintoloissa harvakseltaan. Useimmiten kävimme ostamassa jotakin pientä ruokakaupasta (keskustassa oli muutama kauppa sopivasti auki 24h, eikä todellakaan hintataso ollut huimaava). Pariin otteeseen poikkesimme toki ravintoloissakin, esimerkiksi kävelykatu Vaci utcalla oli mukava italialainen ravintola. Ruoka oli Budapestissä edullista, pitsa saatiin parhaimmillaan kolmella eurolla. Budapestissä on tapana jättää tippiä (n. 10 % laskun loppusummasta), mutta joissakin paikoissa palvelumaksu lisättiin suoraan laskun loppusummaan. Paikoissa, joissa kävimme, tämä luki heti ruokalistassa, mutta kannattaa olla tarkkana ja katsoa kuitista onko palvelusta jo veloitettu erikseen. Lisäksi kuulemma Budapestissä on myös paikkoja, joissa ei saa jättää tippiä, mutta itse emme tällaisiin törmänneet.
Yhden päivän (sen jolle luvattiin säätiedotuksessa sadetta) pyhitimme shoppailulle. Suuntasimme ensin läheiseen ostoskeskukseen muutamaksi tunniksi, jonka jälkeen menimme vielä keskustan liikkeitä kiertämään. Hotelliltamme matka keskustaan ei ollut erityisen pitkä, mutta mukavuussyistä päätimme ostaa 10 kpl vihkon metrolippuja, jalat saivat rasitusta riittämiin jo kauppoja kolutessa. Sadetta päivän aikana saatiin noin 2 minuutin hiljaisen kuuron verran ja lämpötila oli taas yli 30 astetta. Ostostarjonta Budapestissä oli varsin hyvä, erityisesti keskustan New Yorkerista löytyi kaikenlaista (milloin New Yorker saadaan Suomeen?!).
Iltaa vietimme usein Tonavan tuntumassa viehättävän kävelykatu Vaci utcan kahviloissa istuen ja kaupungin iltaelämää ihastellen. Kävelymatkalla hotellille näkyi aina suurkaupungin nurjia puolia, kuten kodittomia ihmisiä, joka ilta samassa paikassa nukkumassa. Myös kerjäläisiä oli jonkin verran, mutta mitään aggressiivista kerjäämistä emme kohdanneet. Eräällä aukiolla levähdimme ja seurasimme hetken aikaa kauempaa vanhan, ilmeisesti kodittoman miehen puuhia. Mies ei kiinnittänyt mitään huomiota ihmisiin ympärillään, vaan laahusti tutkimassa roskiksia. Patongin pala ja energiajuomatölkin pohjat lähtivät heti parempiin suihin. Päätimmekin tapojemme vastaisesti käydä viemässä miehelle 1000 forintin setelin, jolla kaupasta oikeasti Budapestissä saa jo ihan hyvää ruokaa.
Ennen kotiin paluuta poikkesimme vielä eläintarhassa, jossa viihdyimme nelisen tuntia nähden muun muassa norsuja, virtahepoja, sarvikuonoja, kirahveja, susia ja jääkarhun. Poikkesimme myös rapsuttelemaan vuohia, jotka yrittivät välittömästi mutustaa Annan laukun ja avainkaulanauhan parempiin suihin. Budapestin eläintarhassa eläimillä nähdekseni oli kohtuullisen hyvät oltavat, ainakin verratessani joihinkin muihin vierailemiini paikkoihin (esim. Tallinnan eläintarha on varsin surullista katsottavaa).
Kotiin lähtiessä olimme hyvissä ajoin lentokentällä, jossa lähtöselvitys sujui vaivatta. Ihmettelimme kuitenkin sitä, että matkalipuissamme luki portinkohdalla 71b. Kuitenkaan missään ei näkynyt kylttejä tällaiselle portille, vaan porttien numerot loppuivat jonnekin noin kolmeenkymmeneen. Lentokentällä oli opastushenkilöstöä, jolta päätimme mennä kysymään asiasta. Pientä jännitystä oikean lähtöselvityspaikan löytämiseen toi opastajan kielitaito: kysyessäni portista, hän ei osannut sanoa muuta kuin ”very very bad thing” :D ja pudistella päätään. Lisäksi hän tehosti vielä sanomaansa toistamalla tämän useampaan kertaan. Tämän jälkeen kysyin vain missä suunnassa on turvatarkastus ja päätimme tiedustella porttiongelmaan ratkaisua joltakulta toiselta. Turvatarkastus sujui nopeasti, jonka jälkeen suuntasimme nopealle shoppailukierrokselle (täytyyhän toki ostokset ehtiä tehdä, vaikka olisikin kiire portille…). Kassalla kysyimme ystävälliseltä nuorelta miesmyyjältä portista, jolloin hän hyvällä englannilla totesi, että sellaista porttia ei ole. Hän ei tiennyt miksi kyseinen numero oli lipussamme portin kohdalla, mutta opasti paikalle, jossa näkyi lopulta oikea lähtöporttimme.
Kaikkiaan Budapest on varsin lumoava paikka. Sekoitus uutta ja vanhaa, arkkitehtonisesti erittäin viehättävä kaupunki (paljon jugendia) ja kaupunkia halkova Tonava ja illan valot korostavat paikan romanttista ilmettä. Hintataso suomalaisille on erittäin kohtuullinen ja palveluntarjonta hyvää ja kielitaito pääosin myös ok, joskin välillä saksalla pärjäsi sujuvammin kuin englannilla. Budapest nousi ehdottomasti yhdeksi suosikeistani Euroopan kaupunkikohteista :) (ja Stieg Larssonista taisi reissun kuluessa tulla suosikkikirjailijani).
