Raskaan opiskelun (72 op/3,5 kk ja olen yhä elossa!) ja töiden täyttämän kevään jälkeen tuntui siltä, että oli pakko päästä jonnekin hengähtämään hetkeksi. Ei muuta kun äkkilähtöjä etsimään jonnekin, jossa en vielä ollut käynyt ja tuloksena oli Portugali ja Algarven maakunta. Pientä lisäjännitystä matkaan toi se, että matka oli määrittelemättömällä majoituksella: hotellista tai edes kaupungista ei tietoa heruisi ennen kuin vasta Algarvessa Faron lentokentällä ja lisäksi oli mahdollista, että samaan huoneistoon majoitettaisi muitakin (minulle on kerran käynyt näin Finnmatkojen määrittelemättömällä majoituksella olleella äkkilähdöllä…) tai, että majapaikkaa jouduttaisiin vaihtamaan kesken viikon.
Viiden pitkän tunnin lennon jälkeen laskeuduimme Portugaliin, Algarven maakunnan pääkaupungin, Faron, lentokentälle. Sää oli lämmin (~ + 20), mutta pilvinen. Terminaalin ulkopuolella sain vihdoin Finnmatkojen oppaalta kuulla minne päätyisin! Helpotuksen huokaus, majoittuisin Albufeiran kaupunkiin, jonne etukäteen toivoinkin pääseväni ja kolmen tähden huoneistohotelli Dom Panchoon, josta etukäteen ei ollut mitään mielikuvia.
Majoitus osoittautui varsin kelvolliseksi. Suurehkon huoneistohotellin neljännessä kerroksessa oleva parvekkeellinen kaksio, ja onneksi, ei ventovieraita sellikavereita. Varustelutaso oli myös hyvä, keittiö-olohuoneyhdistelmässä oli mm. jääkaappi, vedenkeitin, liesi, televisio ja mikro. Kylpyhuoneessa oli kylpyamme ja suihku. Siivous olisi joka päivä lukuun ottamatta sunnuntaita. Hotellin henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja hotellin pohjakerroksessa oli ravintola ja hotellilla oli oma uima-allasalue.
Asetuttuani taloksi päätin lähteä tutustumaan lähiympäristöön, etsimään ruokapaikkaa ja katsomaan josko paikallisilta matkajärjestäjiltä saisi samoja retkiä kuin Finnmatkoilta kilpailukykyiseen hintaan. Olin saanut Finnmatkojen opaspaketin mukana kartan Albufeirasta, mutta hyvin pian kävi selväksi, että kartan kanssa suunnistaminen ei ollutkaan aivan yksinkertaista. Kartassa kaduilla oli nimet, kun taas kaduilla niitä ei näkynyt. Kaduilla oli kuitenkin jonkin verran kylttejä, jotka osoittivat missä suunnassa on jokin tietty paikka (esim. tietty ranta), joiden avulla lopulta pääosin suunnistin. Melko pian aloin kuitenkin itsekin hahmottaa missä suunnassa mikäkin sijaitsee.
Halusin viikon aikana päästä käymään Lissabonissa, Sevillassa ja maailmanlopussa (Capo de são vicente), joten vertailin näiden retkien hintoja muutaman eri matkajärjestäjän kesken. Albufeirassa on muutamia paikallisia matkajärjestäjiä ja näillä useita toimistoja, joten sellaisen löytäminen on varsin helppoa. Hinnat ovat selkeästi näkyvillä ja henkilökunta kielitaitoista. Tässä hintavertailu kolmen matkajärjestäjän lähes samansisältöisistä retkistä:
Finnmatkat Daily tours Ticket shop
Maailmanloppu 49,50 €/hlö 18 €/hlö 11 €/hlö
Lissabon 59 €/hlö 36 €/hlö 17 €/hlö
Sevilla 55 €/hlö 34 €/hlö 16 €/hlö
yht. 163,50 €/hlö 88 €/hlö 44 €/hlö
Tämän perusteella ei liene vaikea arvata mihin päädyin? Muutoin retkikuvaukset olivat samansisältöisiä paitsi että Finnmatkojen maailmanlopunretki olisi sisältänyt lounaan. Kuitenkin Ticket shopista kaksi koko päiväretkeä varattuani sain valita myös ylimääräisen ilmaisen retken (käytännössä kuljetukset kohteeseen) muutamasta vaihtoehdosta. Päätin ottaa muutaman tunnin reissun Vilamouran satamaan.
Albufeiran kaupunki on pienehkö ja mäkinen. Keskustassa on vanha kaupunki, jonka edustalla on mukava hienohiekkainen uimaranta. Vanha kaupunki itsessään on varsin pieni ja nopeasti nähty, mutta iltaisin ihan viehättävä paikka hengailla runsaalla ravintola- ja putiikkitarjonnallaan. Iltaisin keskustassa usein oli myös jonkinlaisia esiintyjiä, inkkareita soittamassa tai ihmisiä esittämässä pantomiimia yms. Ranta kaupungissa ei ole yhtenäistä, vaan kallioiden lomassa on yksittäisiä poukamia.
Toisen lomapäiväni aamuna 6.45 alkoi bussimatka kohti 260 kilometrin päässä sijaitsevaa pääkaupunki Lissabonia. Oppaamme osoittautui keski-ikäiseksi iloiseksi ja varsin kielitaitoiseksi naisihmiseksi, joka selvästi tunsi alueen. Opastuksen saimme sekä englanniksi että saksaksi ja lähes koko kolmituntisen bussimatkan ajan opas kertoili alueen historiasta, luonnosta ja nykytilasta sekä toki pääkaupunki Lissabonista, joka oli varsinainen kohteemme. Matkalla ihailimme maisemia, Algarven maakunnassa maasto oli melko kumpuilevaa, mutta saavuttaessa Alentejon maakuntaan maasto oli selvästi tasaisempaa ja kuivempaa, hieman kuin olisi saapunut jonnekin päin Afrikkaa. Alueella tuotetaan mm. korkkia ja oliiviöljyä. Näimme paljon kattohaikaroita, jotka näenmmä pesivät mielellään sähkötolpissa, eräässäkin tolpassa oli neljä pesää, kaikki eri tasoilla. Moottoritietä pitkin matka sujui varsin joutuisasti, joskin tietulli aiheutti lyhyehkön pysähdyksen. Tämä tieto tietulleista lisäsi ennestään tyytyväisyyttäni siitä asiasta, että päädyin menemään järjestetyille retkille enkä vuokraamaan autoa. Tietullien ja parkkeerausongelmien ja –maksujen lisäksi myös liikennekulttuuri Portugalissa oli mitä oli. Esimerkiksi kaupungissa 50 kilometrin nopeusrajoitusalueella huristeltiin surutta keskimäärin nopeudella 80 kilometriä tunnissa.
Kiertelimme bussilla ja pysähdyimme silloin tällöin katsomaan nähtävyyksiä, kuten mm. Padrao Dos Descobrimentos löytöretkien kunniaksi rakennettua monumenttia ja Belémin tornia, joka on UNESCOn maailmanperintöluetteloon kuuluva 1500-luvulla rakennettu torni kaupungin sataman puolustamiseksi ja Vasco da Gaman löytöretken muistoksi. Kiersimme myös kaupungin yleisilmettä ihailemassa. Lissabon on värikäs ja täynnä vastakohtia, on uutta ja vanhaa, rikasta ja köyhää. Meille jäi myös muutama tunti vapaa-aikaa kierrellä kaupungissa. Tänä aikana pyörin lähinnä kävelykadulla kaupoissa, kävin Praça do Comércio -aukiolla (jossa tarjottiin ostettavaksi huumeita, en muuten ostanut) ja kävin syömässä gnoccheja italialaisessa ravintolassa. Ruoka ei vetänyt millään tavoin vertoja lahtelaiselle kantaravintolallemme Mamma Marialle ja hinta oli tyyris (13 €) ja palvelu kehnohkoa.
Neljän aikoihin keräännyimme bussiin lähteäksemme takaisin kohti Albufeiraa. Paluumatkalla kiersimme vielä bussilla Lissabonin vanhimman alueen, Alfaman, läpi. Alfama on vanha, värikäs ja ränsistynyt. Alue noudattelee keskiaikaista asemakaavaa, taloja on vieri vieressä ja pieniä kujia on useita. Mikäli aikaa olisi ollut enemmän, alue olisi ollut varsin viehättävä ja idyllinen tutustumiskohde.
Lämpötilat kohosivat selvästi lomani loppua kohden, noin 30 asteen tuntumaan. Päätinkin siis pyhittää osan ajasta rusketuksen hankkimiselle. Hotellini läheiseltä baarikadulta (baareja vierivieressä yli kilometrin matkalla) vanhaan kaupunkiin pääsee kätevästi taksin ja jalkojen lisäksi myös minijunalla, joka liikennöi 10-20 minuutin välein. Parhaaksi rannaksi totesin vanhan kaupungin Kalastajien rannan, Praia da Pescadoresin. Ranta oli tilava, hienohiekkainen ja palvelut lähellä mikäli vaikka nälkä yllätti. Atlanttin vesi oli vielä toukokuun lopussa melko kylmää, kävin vain pikaisesti kastautumassa. Vuorovesi-ilmiö rannalla oli erittäin selkeä ja vaikuttava. Jo muutaman tunnin rannalla löhöilyn jälkeen sain siirtyä pyyhkeineni kauemmaksi veden noustua useamman metrin. Laskuveden aikaan rannalle jäi kauniita veden uurtamia muodostelmia ja pieniä lammikoita, joihin jäi esimerkiksi pikkukaloja vangiksi nousuvettä odottamaan. Rannalla saattoi parhaina päivinä viihtyä hyvinkin pitkään, esimerkiksi perjantaina ilta-aurinko lämmitti vielä mukavatsi seitsemän aikaan illallakin. Albufeirassa kuitenkin useana iltana myös tuuli erittäin lujaa ja kylmästi, jolloin takki olisi ollut erittäin tarpeen.Portugalissa en juurikaan shoppaillut, hoidin lähinnä vain tuliaisostokset. Alkoholi osoittautui erittäin edulliseksi ja tuliaisostokset koostuivatkin siis pääosin siitä. Esimerkiksi litran pullo 12 vuotta vanhaa Chivas Regalia maksoi hieman yli 20 € ja litran pullo Grantsia 12 € (menivät iskälle, ei mulle). Illat vietin pääosin vanhassa kaupungissa tai lähistön baarikadulla, jossa minulle taas tarjottiin varsin avoimesti huumeita (ei, en taaskaan ostanut).
Yhtenä iltana suuntasin muutaman tunnin visiitille Vilamouran satamaan, kun kerran olin retken saanut ilmaiseksi. Satama oli viihtyisä, hienoja paatteja ja autoja oli paljon. Ihmettelin myös omituista ääntä, joka satamassa soi, kunnes huomasin rantakivikossa vilistävät valtavat rapumäärät! Olin kuitenkin edelleen tyytyväinen siitä, että majapaikkani oli Albufeirassa, Vilamouran vaikuttaessa pääosin golfkohteelta.
Tein matkallani myös retken Cabo de São Vicenteen eli suuntasin kohti Manner-Euroopan lounaisinta kolkkaa, entisajan ”maailmanloppua”. Oppaana oli vanha hauska ukko, joka kertoli hyvin paljon alueen historiasta, mutta myös varsin paljon poliittisista mielipiteistään. Lisäksi opas totesi esimerkiksi, että Portugali on köyhä, joten muistakaa jättää tippiä, mutta älkää ostako olutta Lagosista, sillä se on kallista :D Ensimmäisenä matkan varrella pysähdyimmekin Lagosin kaupungissa, jossa teimme lyhyen kävelykierroksen ja kävimme kahvilla. Lagos vaikutti ensisilmäyksellä hyvin viehättävältä paikalta, ja jos joskus uudestaan suuntaan Algarveen, voi kohteena hyvinkin olla juuri Lagos. Lagosista matka jatkui hienoille kivimuodostumille, joita kuvataan varsin paljon postikorteissa. Kivimuodostumista yksi oli esimerkiksi norsun ja toinen kengän muotoinen. Sää oli aurinkoinen ja meri kimmelsi turkoosina, joten kuvista tuli erittäin kauniita. Matka jatkui Sagresin kylän läpi koti maailmanloppua, jossa tuulikin taas kunnolla. Jyrkät kallioseinämät olivat vaikuttavat, mutta itse paikka oli ennakkohehkutukseen nähden pienoinen pettymys. Kokonaisuutena retki oli oivallinen, mutta mikäli kivimuodostelmia ja Lagosia ei olisi käyty katsomassa, olisi reissu ollut melkoisen turha. 
Viimeisenä lomapäivänäni lähdimme bussilla aamusta kohti manner-Espanjaa, Andalusian itsehallintoalueen pääkaupunkia Sevillaa. Bussissa oli mukavan väljää, sillä meitä lähti matkaan alle puoli bussillista, vain parikymmentä henkeä. Tällä kertaa oppaanamme oli keski-ikäinen herrasmies mustan salkun kera. Miekkonen oli varsin kielitaitoinen ja hauska. Kuultuaan, että olen Suomesta small talkkasi hän kanssani ruotsiksi. Matkan aikana saimme kuulla paljon Sevillasta ja oppaamme myös esitti meille matkan aikana laulun aiheesta.
Pidin Sevillasta hyvin paljon, se on erittäin kaunis kaupunki, eikä sitä turhaan kutsuta Andalucian helmeksi. Aluksi kävimme Guadalquivir-joella tunnin mittaisella risteilyllä, jolla oli englanninkielinen opastus nauhalta. Sevillassa aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, oli täysin tyyntä ja lämpötila + 45 astetta, joten risteilyn lomassa sai hyvin otettua aurinkoa ja samalla sai kivan rentouttavan yleissilmäyksen kaupungin joenvarressa oleviin nähtävyyksiin.
Sen jälkeen meillä olikin Sevillassa vielä varsin mukavasti omaa aikaa tutustua kaupunkiin, noin 4 tuntia. Sevillassa sijaitsee valtavan suuri katedraali, joten sitä toki oli mentävä ensimmäisenä ihastelemaan. Kuvauksellisesti harmillisesti kyllä Santa Marian katedraalia ei toki mitenkään saanut mahtumaan kuvaan koko loistossaan. Katedraalin jälkeen pyörin lähinnä shoppailemassa Sevillan ostoskaduilla ja kauppakeskuksissa. Siestan päästyä yllättämään ja kauppojen pääsääntöisesti sulkeuduttua kävin vielä syömässä ja Starbucks kahvilassa ennen paluuta kohtauspaikalle muun ryhmän luo. Pois lähtiessämme kiersimme vielä bussilla ihailemassa vuoden 1992 maailmannäyttelyyn rakennettuja Maria Luisa – puiston reunalla sijaitsevia paviljonkeja.
Päivä oli kuumuudestaan ja bussimatkojen pituudesta johtuen raskas, mutta antoisa. Pidin tästä väkimäärältään Espanjan neljänneksi suurimmasta kaupungista varsin paljon ja viihtyisin kaupungissa varmasti pidempäänkin, joskin parasta matkustusaikaa sään puolesta lienisivät huhtikuu ja lokakuu.
Seuraavana aamuna aikaisin olikin kotiinpaluun hetki. Kentällä toiminta meni hieman sähläämiseksi, olin kuvitellut ehtiväni syödä aamiaista siellä, mutta jostain syystä Helsinkiin menijöitä kuulutettiin portille välittömästi turvatarkastuksesta päästyäni (aikaa koneen lähtöön oli yli tunti). Kuulutuksia tuli useita ja tiheästi, joten päätin totella niitä ja lopulta kone lähtikin sitten matkaan 15 minuuttia myöhässä… Toisin kuin menomatkalla oli meillä nyt käytössä Tuiflyn oma kone, mutta koneessa kävi ilmi, ettei tarjolla ollut kasvissyöjille yhtikäs mitään. Illalla kotona Lahdessa olikin sitten varsin kiukkuinen kasvissyöjä…
Portugali oli kokemuksena erittäin positiivinen. Tuulisista illoista huolimatta aurinkoa sekä lämpöä riitti ja hintataso oli kohtuullinen. Tänne voisin hyvinkin tulla uudestaan, joskin seuraavalla reissulla haluan tutustua myös pohjoisemmassa sijaitsevaan Porton kaupunkiin. Tästedes tutkin myös tarkkaan aina paikallisen matkajärjestäjän retkitarjonnan, hinnat olivat erittäin edulliset ja lisäksi olin tyytyväisempi opaspalveluihin kuin ikinä aikaisemmin. Vähän hampaankoloon jäi kyllä se, että Albufeirasta olisi voinut tehdä retken Gibraltarille, jossa elävät Euroopan ainoat luonnonvaraiset apinat, mutta en sitten tehnyt.
