Miniloma Köpiksessä

Joulutorit ja itsenäisyyspäivä keskellä viikkoa - mikä sen parempi tekosyy pitää yksi joustopäivä ja suunnata minilomalle Kööpenhaminaan?

Tanska on kallis maa, mutta toisaalta Kööpenhaminaan saa usein varsin edullisia lentoja ja lyhytkin reissu on helppo toteuttaa. Suuntasimme Tanskan pääkaupunkiin itsenäisyyspäivän aamuna ja tulimme seuraava iltana takaisin. Hotelliksi valikoitui ihanan Nyhavnin alueen liepeiltä mukava neljän tähden Skt. Annæ, joka ansaitsee erityismaininnan supermukavasta sängystä!

Ennen reissua edellisenä iltana bongasin lukioaikaisen kaverini E:n facebook-päivityksen, jossa hän toi esiin olevansa kööpenhaminalaisessa ravintolassa. Laitoin E:lle viestiä ja kävi ilmi, että hän olisi paikalla vielä seuraavaan iltapäivään asti, joten sovimme treffit kaupungille kunhan ehtisimme T:n kanssa paikalle.

Olimme perille Kastrupin lentokentällä aamutuimaan ja suuntasimme junalla kohti keskustan päärautatieasemaa. Lipun saa ostettua automaatista ja matka vie vain noin vartin. Hakeuduimme ensin läheiseen kahvilaan aamiaiselle ja laitoin E:lle viestiä sijainnistamme, joten hetken kuluttua hän saapuikin paikalle ja ensimmäinen tunti vierähti kuulumisia vaihtaessa. Lahti-Pääkaupunkiseutu välimatkalla Suomessa näkeminen onnistuu harvoin, joten nähdään sitten ulkomailla :D

St. Albanin kirkko ja Gefion suihkulähde (Churchillparken)

Kööpenhamina on siisti miljoonakaupunki, jossa on paljon näkemistä ja tekemistä, mutta toisaalta kävellen pärjää kaupungissa varsin pitkälle. Ostosmahdollisuudet ovat erinomaiset (Disney-kauppa! <3), etenkin Strøget-kävelykadulla on paljon liikkeitä. Joulukuussa ehdotonta bonusta olivat myös joulutorit, joita kaupungissa oli useampia. Ensimmäisenä päivänä keskityimmekin joulutoreihin ja ostosliikkeisiin, lounaalla piipahdimme totuttuun tapaan Hard Rock Cafessa. Pidän kovasti joulutoreista tunnelmaltaan. Erilaisia ihania tuoksuja, paljon syötäviä tuotteita (churroja piti saada), paljon käsitöitä. Käteistä kannattaa varata ja muistaa, että Tanskassa on kruunut käytössä siitä huolimatta, että kyseessä on vanha EU-maa.

Strøget

Alkuillasta jäätyämme T:n kanssa kahden E:n suunnattua lentokentälle, päätimme piipahtaa Christianiassa. Christiania on erinomaisella paikalla Kööpenhaminan keskustassa sijaitseva vapaakaupunki, joka oli entinen kasarmialue, kunnes 1970-luvun alussa hipit ja talonvaltaajat valloittivat sen ja julistivat paikan vapaakaupungiksi. 36 hehtaarin maa-alue Kööpenhaminen keskustassa on väistämättä hyvin arvokas, mutta niin vain tuosta alueesta tuli taiteilijoiden, huumekauppiaiden ja anarkistien, miksei ehkä tavallistenkin yhteisöllistä elämänmenoa suosivien tanskalaisten tyyssijä kun Christiania osti 2012 asunnot Kööpenhaminalta täysin symboliseen hintaan. Alueella asuu noin 1000 vakituista asukasta, myös lapsiperheitä. Autoja ei ole, katutaidetta on jokapuolella, arkkitehtuuri on ränsistynyttä ja eläväistä. Christiania on pieni yhteisö ja asukkaat maksavat yhteisölleen vapaaehtoisia vuokria. Veroja ei ole, yhteisöllä on omat säännöt, joita kunnioitetaan ja alueella on myös päiväkoti sekä koulu.

Viiden aikaan illalla oli jo täysin pimeää. Suuntasimme kävellen hotellilta sillan yli kohti Christianiaa. Kartta oli mukana ja olen Christianissa aiemmin käynytkin, mutta silti en hahmottanut mistä pääsisäänkäynnille pääsee. Harhailimme aikamme ja tiesimme Christianian olevan suoraan oikealla puolellamme. Lopulta kiersimme sisään Christianiaan jostain takapihojen läpi. Hetken päästä samaan suuntaan kulki muutamia lapsia ratsastaen ja kysyimme reittiä keskustaan, jolloin selvisi, että olimme matkalla oikeaan suuntaan. Syrjäkylällä oli varsin pimeää ja kovin pitkälle eteen tai sivuille ei juuri nähnyt. T alkoi ottaa valokuvia, jolloin jouduin opastamaan, että se tulisi Christianissa jättää väliin. Toki ehdotommin kielto koskee nimenomaan Pusher´s Streetiä, mutta pimeässä ei oltu yhtään varmoja siitä milloin se osuu kohdalle. Pian T:llekin selvisi miksi. Saavuimme Christianian keskustaan, jossa pääkatu, Pusher’s Street , oli koristeltu joulukoristein. Myynnissä oli kuitenkin jotain ihan muuta kuin joulutoreilta tuttuja tuotteita, huumeet olivat täysin avoimesti myyntipöydissä tarjolla. Christianiaa on pidetty ikään kuin vapaana Tanskan laeista, mutta todellisuudessa se ei sitä ole ja huumekauppiaat eivät halua tulla kuvatuiksi. T:n johdattamana kuljimmekin pikavauhtia läpi keskustan ja pääovista ulos (juokseminen on myös Christianissa kiellettyä). Tulipahan taas käytyä.

Muutoin vietimme iltaa viehättävän Nyhavnin alueen kuppiloissa. Nyhavn on nimensä mukaisesti satama-alue ja se on 1600-luvulta. Siellä on kylkikyljessä pieniä vanhoja värikkäitä taloja, paljon ravintola- ja baaritarjontaa. Kadun rakensivat aikoinaan valtaosin ruotsalaiset sotavangit ja alue oli aikoinaan melko huonomaineistakin. Nyt tämä värikäs katu, jolla on asunut vuosia esimerkiksi H.C. Andersen muistutti minua ulkonäöltään erityisesti Curacaosta.



Aamulla nukuimme melko pitkään mukavissa hotellisängyissä ja varsin tasokkaan aamiaisen jälkeen suuntasimme bongaamaan H.C. Andersenin satuhahmon eli pienen merenneidon patsasta. Matkaa hotelliltamme tuli pois päin keskustasta parisen kilometriä. Patsas on Edvard Eriksenin tekemä pronssiveistos, joka löytyy rantakiviltä Kööpenhaminan satamasta. Pieni merenneito on ehkä kaikista kuuluisin kööpenhaminalainen ja tämä jäikin viime reissullani bongaamatta.

Kävelimme hiljakseen kohti keskustaa samalla pysähdellen milloin minnekin. Keskustassa päätimme mennä Tivolin alueelle (joka myös jäi viime kerralla bongaamatta) ihmettelemään joulutoreja loppupäiväksi. Tivolin alueelle on pääsymaksu myös talvella ja toisaalta hyvä niin, alue varmasti oli huomattavasti viihtyisämpi kun väkimäärä ei ollut liiallinen. Tivoli talvella oli aivan ihana! Kaunista, jouluvaloja, musiikkia, riikinkukkoja lämmittelemässä jonkinlaisten lämpölaitteiden alla, ihania joulutavaroita ja Lakridsin myymälä!! (ei ehkä niin yllättävää kun alkuperämaa on Tanska). Olen ihan koukussa Lakridsin salty caramel lakritsaan. Sitä saa jouluisin Helsingin Stockalta jouluväreillä värjättynä ja sain viimeksi purkillisen näitä myös synttärilahjaksi ex-työkaveriltani. Hän oli pinkillä elintarvikekimallevärillä yksitellen maalannut jokaisen lakritsipalleron :) Lakritsaa piti nytkin viedä kotiin, siitä kun salty caramel makua ei saa Lahdesta. Ennen lentokentälle lähtöä söimme vielä Tivolialueella pitsat ja jälkiruuat, hintavaa oli, mutta ruokakin oli aivan erinomaista.

Tivoli sijaitsee aivan päärautatieaseman kupeessa, joten matka rautatieasemalle oli lyhyt ja olimme ihan ajoissa liikkeellä vaikka lentokentälle pääsee hetkessä. Jos pääsee. Olimme junassa, joka pysähtyi noin puoleen väliin matkalla lentokentälle. Olimme pysähdyksissä ehkä parisen kymmentä minuuttia, jonka jälkeen juna lähti hitaasti peruttamaan takaisin kohti päärautatieasemaa, jokin aiempi juna oli pysähdyksissä edellä. Samalla tuli kuulutuksia, joissa kerrottiin, että lentokentälle kannattaa mennä muulla tapaa. Kyselin tanskalaiselta pojalta asiasta ja päätimme, että menemme yhdessä taksilla lentokentälle, hän näyttää tietä. Hänellä oli kiire lennolle Yhdysvaltoihin ja hän oli ollut jo aiemmassa junassa, joka myös pysähtyi ja palasi takaisin. Vihdoin saavuttuamme takaisin päärautatieasemalla alkoi kova juoksu taksitolpalle - joka oli aivan täynnä. Tanskalainen poika jätti meidät vahtimaan matkalaukkuaan ja ryntäsi toiselle puolelle asemaa - hetken kuluttua hän olikin onnistunut saamaan taksin, jossa oli valmiina jo yksi asiakas ja niin ahtauduimme kaikki kyytiin. Meillä oli onneksi se tilanne, että ehtisimme varmasti omalle lennollemme (etenkin kun meillä oli vain käsimatkatavarat), tanskalaisella pojalla puolestaan oli todella kova kiire ja saksalaisella miehelläkin hoppu. Lupasin taksissa, että maksamme T:n kanssa myös tanskalaisen pojan osuuden matkasta ja hän voi rynnätä välittömästi terminaaliin. En tiedä ehtikö hän ajoissa, toivottavasti.

Ihana rentouttava miniviikonloppu ja mietimme, että Kööpenhaminaan voisi hyvinkin suunnata myös lasten kanssa minikaupunkilomalle tivoliin joskus tulevaisuudessa.

Loppuun vielä muutamia kuvia Tivolista :)

Iki-ihana Vienna

Heinäkuun alussa 2017 suuntasimme T:n kanssa kahden yön minilomalle iki-ihanaan Wieniin, joka on yksi monista ehdottomista kaikkien aikojen suosikeistani. Lapset olivat vihdoin sen ikäisiä, että saatoimme heidät uskoa läheisille hoitoon täksi ajaksi ja reissulla oli tarkoitus myös juhlistaa kolmekymppisiäni. Koko reissu meinasi kuitenkin kaatua alkuperäisen lastenvahdin peruttua tulonsa. Onneksi lastenhoito kuitenkin lopulta järjestyi äitini ja I:n kummin avulla, eikä matkalla tarvinut stressata siitä miten ipanat pärjäävät tai viihtyvät.

Lasten ollessa pieniä halusimme pitää reissun lyhyenä ja tästä syystä vain kahden yön mittaisena - jolloin edullinen saatavuus osoittautuikin varsin haastavaksi. 700€/hlö oli tarjontaa läpi koko kesän, mutta hieman reilulla parilla sadalla pääsi vain kahtena viikonloppuna kun taas kolmen yön reissuja olisi ollut tarjolla halvemmallakin. Wieniin lentoaika on onneksi lyhyt kaksi tuntia ja meillä oli Finnairin suorat lennot, meno aamupäivällä ja paluu vasta illalla, joten käytännössä aikaa jäi kolme päivää.

Wien on sykkivä suurkaupunki, mahtipontinen ja ylväs. Kaikkialla on suurta ja upeaa nähtävää, kaupunki on monilta osin kuin suuri taideteos. Kaunista arkkitehtuuria, hevosten vetämiä vaunuja ja koko paikka oikein tulvii historiaa. Olen itse käynyt Wienissä kahdesti aiemmin - kerran oikeasti ja kerran lentojen välissä yhden päivän visiitillä, joten kaupunki oli ennestään tuttu ja sainkin miettiä mitä kaikkea haluaisin nähdä ja kokea uudestaan sekä näyttää T:lle. Kaikkea mitä olisin halunnut (kuten Wachaun jokiristeily <3), ei suinkaan olisi mukavasti ehtinyt, joten päädyimme siihen, että suurimmaksi osaksi hengasimme vapaasti kaupungissa katsellen mitä eteen tulee ja hyvin syöden. Toki listalla oli myös useampi paikka, jossa vierailimme ihan tarkoituksella. Päätimme kuitenkin tietoisesti, että koska aikaa on vähän, kaupunki upea ja sää kesäinen ja kaunis, emme viettäisi aikaa juurikaan sisätiloissa, joten esimerkiksi museot päätimme jättää välistä ja kaikkia kauniita rakennuksia ihailimmekin vain ulkoa.

Saavuttuamme Wieniin suuntasimme ensimmäiseksi hotellillemme jättämään tavaramme säilytykseen, sillä huonetta ei ollut vielä saatavilla. Pyysimme kaupungin kartalla ja kävellen lähdimme talsimaan keskustaan ja etsiskelemään Hard Rock Cafea, joka on perinne ja jonka laseja T keräilee. Pienen etsiskelyn jälkeen paikka löytyi ja päätimme nauttia samalla lounasta ennen kuin lähdimme enemmän kiertelemään keskustaa. Kävelyretkellä vastaan osuikin paljon kaikkea ja ensimmäisen päivän aikana tuli bongattua esimerkiksi kaupungintalo, yliopisto, Hofburgin palatsialue, Stephansdom, oopperatalo ja museokortteli. Wien saa pitkälti kiittää loistokkaasta ulkomuodostaan ja palatseistaan noin 100 vuotta sitten päättynyttä keisarillisen Habsburgien valtakauden aikaa.

Majotuimme hotelli Mercure Josefshof Wienissa ja tämä oli kyllä ihan nappivalinta! Metrolla pääsi kätevästi ja helposti minne tahtoi, hotellin sijaintina oli kuitenkin pieni rauhallinen sivukatu. Huone oli tilava ja kaunis, näkymät viistoista kattoikkunoista hienot ja yöksi huoneen sai täysin pimeäksi. Hintaan sisältyi myös aamiainen, joka oli aivan luksus. Hedelmiä, jugurtteja, sekä maitosuklaakaakaota että valkosuklaakaakaota, kahvia, teetä ja vaikka mitä. Henkilökunta myös teki aina erikseen jokaiselle asiakkaalle tämän pyynnöstä esimerkiksi tuoretta munakasta tai lettuja.

Ensimmäisen matkapäivän iltaa menimme viettämään Praternin alueelle huvipuistoon, joka on tunnettu erityisesti 1800-luvun lopussa rakennetusta maailmanpyörästään Riesenradista. Osa vaunuista on ravintolavaunuja, joten siellä voi myös illallistaa tai jos lompakko kestää niin varata vaikka kokonaisen vaunun illaksi. Emme käyneet laitteissa, mutta istuskelimme kahviloissa iltapalalla ja nautimme tunnelmasta ja kesäisestä illasta. Jos huvipuistossa tykkää käydä laitteissa niin tarjonta vaikutti kyllä hyvältä kiertäessämme puiston ympäri, myös lapsille oli kivasti tarjontaa. Ensivilkaisulta puisto vaikutti pienehköltä, mutta jatkuikin sitten yllättävän pitkälle. Paikassa on myös Madame Tussaudsin vahakabinetti.

Toisena päivänä päätimme piipahtaa Bratislavassa, naapurimaa Slovakian tunnelmallisessa vanhan kaupungin osalta pikkukaupunkimaisessa pääkaupungissa. Matkaa pääkaupunkien välillä on vain noin 60 kilometriä ja matkan voi taittaa niin junalla, bussilla kuin paatillakin. Suuntasimme itse paikalle junalla ja jatkoimme juna-asemalta bussilla vanhaan kaupunkiin (kävellenkin pääsee, matka vie noin 10-15 minuuttia). Vaikka olen saman reitin mennyt aiemmin kävellen niin nyt en muistanut painaa nappia ajoissa ja ajoimme sillan toiselle puolelle, joten piipahdimme lyhyesti ensin vanhan kaupungin kupeessa sijaitsevassa valtavassa ostoskeskuksessa, Auparkissa. Ostoskeskuksen jälkeen suuntasimme vanhaan kaupunkiin nauttimaan täysin erilaisesta tunnelmasta kuin mahtipontisessa Wienissä. Bratislavan vanhakaupunki on sievä ja viihtyisä, melko pieni. Siellä täällä kurkistelee veikeitä patsaita kulman takaa tai viemäriluukusta. Ravintolat ja kuppilat kutsuvat hengähtämään ja vain ihastelemaan tunnelmaa. Hintataso on huomattavasti halvempi kuin Wienissä (T joi rautatieaseman kuppilassa puolen litran oluen hintaan 1,20 euroa).

Bratislavasta meidän oli alun perin tarkoitus suunnata laivalla takaisin Wieniin Tonavaa pitkin, mutta kävi ilmi, että tilaa ei ollut samalle päivälle, joten suuntasimme takaisin junalla.

Bratislavan päiväreissun jälkeen kävimme vielä Wienin keskustassa illallistamassa ja pyörimme hieman tutkailemassa kauppoja ennen hotellille suuntaamista. Ostosmahdollisuudet Wienissä ovat aivan erinomaiset ja Wienistä löytyy todella paljon kivoja kauppoja. Yksi ehdottomista suosikeistani on Julius Meinl, jossa käyn aina ihastelemassa kaikkea tarjontaa (kahveja, teetä, erilaisia jännittäviä ruokatuotteita jne.), vaikken aina mitään ostaisi. Jo paikan näkemisestä tulen hyvälle tuulelle, vähän samaan tapaan kuin suklaapuodin tullessa vastaan Belgiassa tai Ladureen macaron-puodin Ranskassa. Enkä edes juo kahvia, saati että olisin erityisen innostunut teestäkään.

Lähtöpäivänä nukuimme hieman pidempään ja nautiskelimme hitaasta aamiaisesta. Jätimme tavarat hotellille säilytykseen ja suuntasimme  Schönnbrunnin linnaan metrolla. Schönnbrunnin linna on upea ja jos ei ole tarvetta käydä sisällä niin palatsin puutarha-alueella pyöriminen on aivan ilmaista, joskin toki alueella sijaitsee myös maksullinen labyrintti ja eläintarha. Puutarhan jälkeen vierailimme vielä eläintarhassa, kunnes kello olikin jo sen verran, että oli aika noutaa matkatavarat hotellilta ja suunnata metrolla Wien Mittelle syömään ennen kuin jatkaisimme sieltä junalla matkaa lentokentälle.

Emme ole juurikaan shoppailijoita kumpikaan, eikä Wienissäkään tullut ihmeempiä ostoksia tehtyä. Vinkkinä kuitenkin lentokentällä on Ritualsin myymälä, josta saa aivan ihania tuotteita (kuten eri tuoksuisia suihkuvaahtoja) kohtuulliseen hintaan. Käyn mielläni suihkussa Happy buddha -suihkuvaahtoni kanssa :)

Kaikkiaan Wien oli taas ihana, kuten aiemminkin. Tänne tahdon taas joskus palata.

Pohjois-Italian helmi

Kesäkuussa 2017 suuntasimme Gardajärvelle lasten ja mummien kanssa. Otimme pakettimatkan Aurinkomatkoilta Riva del Gardaan ja hotelliksi valikoitui Ambassador Suite (perusteena olennaisimpana oikeastaan se, että oli halvin tässä kohdin saatavilla ollut vaihtoehto).

Gardajärvi sijaitsee Pohjois-Italiassa Alppien juurella ja sitä reunustavat pikkukaupungit kuten Malcesine, Garda, Riva del Garda ja Bardolino. Lentokentistä lähin sijaitsee Romeosta ja Juliasta tunnetuksi tulleessa Veronassa. Aikaeroa Suomeen on -1 tunti ja lento Veronaan kesti hieman alle kolme tuntia, joka on vielä siedettävä aika kahden pienen lapsen kanssa.


Sekä matkakohde että hotelli osoittautuivat lasten kanssa loistovalinnoiksi. Hotellilla oli aulassa pieni leikkialue, pihalla uima-allas ja lastenallas, pomppulinna, trampoliini, pieni leikkikenttä telineineen ja pieni urheilukenttä. Arkisin klo 12-16 paikalla oli työntekijä askartelemassa lasten kanssa ja 3-vuotias oli aivan haltioitunut, eikä yhteisen kielen puuttuminen haitannut lainkaan! Hotellihuone oli siisti ja mukava perushuone, keittiön oven sai lukittua ja huoneessa oli televisiossa lasten kanava, josta tuli lastenohjelmaa 24/7. Emme toki istuneet lomaamme katsomassa televisiota, mutta hyvin aikaisin heräävien (tyypillisesti klo 5 Suomen aikaa) lasten kanssa oli kyllä luksusta saada aamulla lastenohjelmat esiin, samoin kuin illalla ennen nukkumaanmenoa. Masha ja karhu nousi suosikiksi, jota katsotaan nykyisin myös kotona Youtube:sta ja kaupungin lelukaupastakin piti pikkuinen Masha-figuuri saada kotiin viemisiksi.

Riva del Gardan ranta aamuauringossa.

 


Hotellin sijainti oli myös aivan mainio. Hiljaisella sivukadulla, mutta matkaa järven rantaan vain n. 500 metriä, samoin kauppakeskus (ja iso ruokakauppa!) löytyi noin 500 metrin päästä. Kävelymatkan päässä rannalle mentäessä oli myös kiva lasten leikkipuisto, jossa oli myös trampoliinialue (3€/10 min hyppiminen). Viehättävään keskustaan matkaa tuli hieman toista kilometriä ja sieltä myös löytyi kiva leikkipuisto ja minijunallakin olisi ollut mahdollista mennä ajelulle. Riva del Gardassa maisemat olivat upeat: sinisenä kimmeltävä järvi, vehreät puistoalueet ja pientä kaupunkia ympäröivät vuoret. Maasto muutoin itse kaupungissa (rantakadulla, sen vierustalla ja keskustassa) oli tasaista, joka oli mummien mieleen ja teki lastenrattaiden kanssa matkaamisesta helppoa. Juhannuksena sääkin suosi ja aurinkoa noin +30 asteessa oli tarjolla koko viikon.

Messi metsästää palloa

Aamut alkoivat meillä tyypilliseen tapaan hyvin aikaisin aamuvirkkujen lasten ansiosta. Huoneistohotellissa teimme lapsille aamupalat ja lapset katselivat tyytyväisinä hetken aikaa lasten ohjelmia, kunnes suuntasimme kohti järven rantaa leikkipaikalle. Aamuauringossa maisemat olivat erityisen kauniit, koska muita ihmisiä ei paikalla juurikaan näkynyt ensimmäisiin tunteihin (keskipäivällä ranta-alue olikin sitten aivan täynnä). Vielä ei myöskään ollut niin kuumaa kuin keskipäivällä, joten olo oli miellyttävä ja usein teimmekin juuri aamuisin kävelyreissun katselemaan melko autiota keskustaa, joka pikkuhiljaa heräili eloon kahviloiden availlessa verkkaisesti oviaan. Päivisin lapset viihtyivät hotellin leikki- ja allasalueella, toisinaan saatoimme T:n kanssa karata hetkeksi jonnekin mummien vahtiessa muksuja. Huoneistohotelli oli oiva valinta, suurimmaksi osaksi teimme lapsille ruuat hotellilla ja erilaisissa kokoonpanoissa kävimme ulkona syömässä ilman lapsia, jotka eivät olisi ruokaa jaksaneet odotella (saati sitä, että aikuiset saavat syötyä). Hotellin kulmilta tosin löytyi yksi oiva pizzapaikka, jossa palvelu oli hyvin nopeaa ja täällä käytimme lapsetkin pariin kertaan, erityisesti I on ilahtunut pizzasta.

Mahtavat Dolomiitit

Meillä on ollut reissuilla T:n kanssa tapana tehdä yksi päiväreissu yhdessä mummien vahtiessa lapsia. Tällä kertaa päädyimme suuntaamaan Dolomiiteille, retken varasimme suoraan matkanjärjestäjältä. Noin 10 tuntisella retkellä näimme runsaasti jylhiä vuoristomaisemia, ajoimme kiemurtelevia vuoristoteitä (ei kaikkein herkkävatsaisimmille) ja ihastelimme viehättäviä vuoristokyliä. Pääkohteemme oli 2239 metrin korkeudessa sijaitseva Passo Pordoi, jossa kävimme kaapelivaunun kyydissä ihastelemassa maisemia 2950 metrin korkeudessa. Samalla kertaa myös lounastimme ja teimme pieniä tuliaisostoksia. Menomatkalla ja paluumatkalla pysähdyksiä oli kummallakin yhdet ja niiden kesto oli noin 45 minuuttia. Reissu oli todella mukava, mutta olisin ehkä toivonut, että retken esittelyssä olisi tarkemmin kerrottu siitä miten suuren osan kulkeminen haukkaa päivästä.

Kauniita Etelä-Tirolin maisemia

                                                                               Lounaalla Passo Pordoin kylässä

Tarjolla oli myös reissu Venetsiaan, jossa olen käynyt ja josta tiesin ennestään, että sinne ei missään nimessä lähdetä lasten kanssa. Niinpä jäin lasten kanssa yhdessä viettämään lomapäivää Gardajärvelle mummien suunnatessa T:n kanssa Venetsiaan järjestetylle retkelle. Kuulemani perusteella reissu oli sujunut hyvin. Kahvista tai ruuasta ei ollut rahastettu övereitä ja kukaan ei ollut eksynyt. Mummit ja T olivat kyllä pyörineet oman aikansa etsimässä Hard Rock Cafea (joiden laseja T keräilee) navigaattorin näyttäessä mitä sattuu - paikallinen torikauppias osasi kyllä neuvoa sijainnin. Mummit ja T olivat lähinnä päämäärättömästi pyörineet Venetsian keskusta-aluetta ihmettelemässä ja tehneet ostoksia. Kaikki olivat tyytyväisiä siihen, että Venetsiassa tuli käytyä, mutta kaikille Venetsia taisi olla hieman erilainen kokemus mitä olivat odottaneet: valtavasti ihmisiä ja vähemmän vettä kuin mitä oli ollut odotuksissa.




Riva del Garda osoittautui kohteena lapsiperheelle aivan huippupaikaksi ja tänne voisin hyvin kuvitella tulevani joskus vielä uudestaankin. Myös ilman lapsia kohde on hyvä: kuljettavissa olevat etäisyydet moniin muihin kiinnostaviin paikkoihin (mm. Milano, Verona, Venetsia, Firenze, muut Gardajärven kaupungit jne.) ja hyvin paljon erilaisia liikunta-aktiviteetteja tarjolla kuten polkupyöräilyä ja surffausta. Italiassa myös ruoka on ihanaa (gelatoa unohtamatta!) ja ruokakaupastakin löytyy aivan ihania tuotteita, kuten maustettuja oliiviöljyjä ja balsamicoja sekä erilaisia mausteseoksia. Iskälle sai myös hyvin hamstrattua samalla reissulla niin tulevat isänpäivä-, joulu- kuin synttärilahjatkin, viskin hinta oli Suomen hintoja huomattavan paljon alhaisempi (Chivas Regal, litran pullo n. 25€).