Tere tulemast Tallinna!

Eestin pääkaupungissa Tallinnassa on tullut pienestä pitäen käytyä joka vuosi useampaankin otteeseen, mutta päiväreissuilla kaupunki on useimmiten jäänyt varsin etäiseksi. Tällä kertaa päätimme nuoruusvuosien ystäväni kanssa viettää kaupungissa muutaman päivän ja varasimme kolmen yön majoituksen satamasta City hotel Portuksesta.

Satamasta pääsee ilmaisella bussilla Merekeskukseen, jossa kävimmekin ostoksilla (winkwink, Suomen lähin New Yorker sijaitsee täällä!). Lähes Merekeskuksen vieressä sijaitsee myös Tallinnan eläintarha, joten ilmaista bussikuljetusta voi hyvin hyödyntää myös sinne mentäessä. 1939 perustetulla Tallinnan eläintarhalla on laajuutta lähes 90 hehtaaria, mutta monien eläinten elinolosuhteet saavat lähinnä surulliseksi. Täysin riittämättömät tilat on esimerkiksi tiikerillä ja jääkarhuilla, jotka tarhassa käydessämme vain kulkivat pakko-oireisesti samaa kehää yhä uudestaan ja uudestaan. Sen sijaan esimerkiksi vesilinnuilla on varsin hyvät olosuhteet ja automaatista on mahdollista ostaa niiden ruokintaan tarkoitettuja jyviä. Varojen lisääntyessä eläinten elinolosuhteita on pyritty tarhalla parantamaan, mutta paljon on vielä tehtävää.

Teen yliopistolla gradua eläinsuojelun globalisaatiosta keskittyen rescuekoirien tuontiin, joten päätimme vierailla myös Tallinnan koiratarhalla, Loomade hoiupaikassa. Bussia ei kuulunut, joten suuntasimme paikalle taksilla. Erona suomalaisiin eläinsuojeluyhdistyksiin saattoi heti huomata esimerkiksi kissojen ja koirien määrät. Suomessa eläinsuojeluyhdistyksien tilat repeilevät liitoksistaan kissaongelman vuoksi, koiria taas yleisesti ottaen on melko vähän. Tallinnassa sen sijaan kissojen määrä vaikutti melko kohtuulliselta, koiria oli noin 60-70 ja tarhan kapasiteetti melko lailla hyödynnettynä. Määriin toki voi vaikuttaa sekin, että osa eläimistä kenties on kotihoidossa. Tarhan koirilla oli suurimmalla osalla omat aitaukset, muutamissa tarhoissa oli kaksi koiraa. Ovessa oli koiran tietoja, kuten nimi, tarhalle tulopäivämäärä ja tieto siitä, saako koiraa ulkoiluttaa. Suurin osa koirista oli samana vuonna tarhalle tulleita, ainakin yksi oli tosin tullut jo vuonna 2008. Veimme koirille tuliaisiksi puruluita ja vietimme tarhalla muutaman tunnin ulkoiluttamalla koiria.

Takaisin keskustaan päätimme suunnata bussilla. Jossakin välissä matkaa totesimme, että bussi ei tosin menekään keskustaan vaan kiertää jonkinmoisen ympyrän laitakaupungilla. Kävimme kysymässä bussissa kuljettajan lisäksi työskenneeltä keltaisessa huomioliivissä olleelta mieheltä neuvoa keskustaan pääsemiseksi, mutta kävi ilmi, ettei tämä puhunut muuta kuin eestiä, samoin kuin kuljettaja. Myöhemmin luimme lehdestä, että kyseinen miekkonen oli ilmeisesti bussissa kaupungin työllistämistoimenpiteiden vuoksi... Kielitaidottoman bussimiehen merkittävin tehtävä näytti olevan seuranpito bussikuskille. Ajeltuamme maisemakierroksen bussilla saimme erään kioskin henkilökunnalta neuvot kuinka päästä jatkamaan keskustaan ja loppumatka sujuikin kommelluksitta.

Iltasella vierailimme Tallinnaan muuttaneen kaverini uudessa kämpässä keskustassa. Kaksikerroksinen kolmen nuoren miehen kimppakämppä, jossa oli tilava olohuone ja keittiö, kaikilla ok-kokoiset makuuhuoneet ja parvekekin löytyi sekä merinäköala. Helsingin vuokratasoon tottuneena vuokra oli erittäin halpa, pitäisiköhän itsekin muuttaa Tallinnaan kun nyt opiskelun loppuvaiheessa yliopistolla ei juurikaan edes tarvitse käydä?

Muutoin aika kului kaupungilla kierrellessä ja vanhan kaupungin tunnelmasta nauttiessa. Kyseisenä ajankohtana pelattiin jalkapallon MM-loppuottelu Hollanti-Espanja, joten tunnelma oli arvatenkin korkealla ja screenillä varustetut ravintolat pelin aikaan aivan täynnä. Pelin kulusta pysyi kuitenkin näkemättäkin hyvin selvillä ihmisjoukon älähdellessä pelitilanteiden mukaisesti. Syömässä kävimme pariin otteeseen latvialaista ruokaa tarjoavassa Lido-ravintolassa, jossa eri pisteiltä kerätään haluamiaan ruokia ja kassalla maksetaan niistä yksikköhinnan mukaisesti.