perjantai 25. marraskuuta 2022

Etelä-Espanja ja Pohjois-Marokko

Marraskuussa koittaisi reissu isommalla kansainvälisellä porukalla Sevillaan, josta tarkoituksena olisi tehdä myös muutaman yön vierailu Marokon puolelle. Valmistauduin tähän kesäkuussa varaamalla Lufthansalta lennot välilaskuilla Saksassa. Lufthansa sitten ystävällisesti peruutti jatkolentoni Saksasta Sevillaan ja ehdotti, että voisin vaihtaa menolennon viisi päivää myöhempään lentoon tai ottaa rahat takaisin. Kiukusta kihisten, mutta helpottuneena siitä, että Lufthansa sentään teki tämän jo kesällä, eikä ihan reissun alla, otin rahat takaisin ja päädyin varaamaan Finnairilta suoran lennon Madridiin arvioiden sen todennäköisimmäksi toteutujaksi ilman ongelmia. Madridista Sevillaan pääsisi nopealla suoralla junayhteydellä reilussa parissa tunnissa, vaikka hinta hitusen suolaiselta tuntuikin.


Reissu oli pitkähkö eli noin puolitoista viikkoa ja budjetti tiukahko. Lentoni olisi Madridissa vasta illalla, jolloin ei olisi järkevää vaihtoehtoa matkustaa Sevillaan (paitsi yöbussi 7h - ei kiitos), joten varasin menomatkalle yhden yön room007 Gran Via hostellista 8 hengen huoneesta. Saavuin illalla hostellille ja totesin, että koko hostelli on täysin pimeä. Ainoa valolähde respassa oli akulla vielä toiminnassa ollut läppäri ja ihmisten puhelinten näytöt. Sain kuulla lähistölle olleen illalla tulipalon, jonka seurauksena sähköt olivat nyt sitten katki x-aikaa. Onneksi oli puhelimessa akkua niin oli jokin valolähde, jonka avulla suunnistaa huoneelle, huoneessa ja sen ulkopuolella olleeseen kylppäriin. Hostelli muutoin vaikutti olevan varsin jees. Kerrossängyissä oli verhot edessä tuomassa yksityisyyttä, jokaiselle oli iso kaappi, jonka sai lukittua mukanaan tuomalla munalukolla ja sängyn vieressä oli pistorasia - jossa toki nyt ei voinut mitään ladata. Tyypillinen hostellien ryhmähuoneiden ongelma eli se, että joku tulee tai lähtee keskellä yötä ja läväyttää kaikki valot päälle, loisti poissaolollaan. Aamusta sähkötkin palasivat. Sähkökatkosta hyvityksenä sain ilmaisen aamiaisen - se oli muroja lämpimällä maidolla, mutta maksuton mikä maksuton ja aamiainen kuitenkin, kyllä kelpaa! Maksoin majoituksesta yhteensä 10 euroa, joten sain mielestäni rahoilleni aika ruhtinaallisesti vastinettakin.

Kävelin matkalaukun kanssa parin kilometrin matkan Atochan asemalle, jossa muuten on aika kiva pieni "sisäpuutarha". Junamatka Sevillaan sujui nopeasti ja mukavasti maisemia samalla katsellen ja työjuttuja hoidellen. 

Sevillan asemalta kävelin Google Mapsin opastamana parin kilometrin matkan hostellilleni. Olin valinnut majapaikaksi Hostel Trajanon tiukahkon budjetin vuoksi. Sijainti oli aivan mainio, lisäksi minulla oli yhden hengen huone ja jopa oma wc ja kylppäri, jotka eivät tosin sijainneet huoneessa. Tällaista järjestelyä minulla ei aiemmin ollutkaan vielä ollut. Wc ja kylppäri siis sijaitsivat samassa kerroksessa käytävän toisessa päässä. Ne olivat vain minun käytössäni eli ne olivat lukossa ja minulla oli avain. Oli kätevää kun koskaan ei tarvinut etukäteen varata aikaa siihen, ettei suihkuun välttämättä pääse juuri kun haluaa tai vessaan, mutta toisaalta yöllä vessassa käynti oli vähän työlästä. Ensin huoneen ovi sisältä auki avaimella, sitten huoneen ovi ulkopuolelta lukkoon avaimella, sitten käytävän toiseen päähän ja vessan ovi auki avaimella, vessan ovi kiinni ja sisältä ovi lukkoon avaimella... ja sama rumba toisinpäin. Hostellin henkilökunnasta kaikki eivät puhuneet englantia, mutta olivat kovin ystävällisiä. Sain jopa luvan jättää matkalaukkuni hostelliin siksi aikaa kun olin Marokossa, koska olin tulossa samaan hostelliin takaisin.


Ensimmäisenä Sevilla-päivänäni minulla oli jonkin verran vapaa-aikaa ennen kuin tapaisin illallisella muun seurueen, joten päätin suunnata bussiasemalle (Plaza de Armas). Olin lukenut ennen reissua Italicasta, roomalaisista raunioista 10 kilometrin päässä Sevillasta. Täällä oli kuvatta suosikki tv-sarjaani Game of Thronesia ja olen aika monella kuvauspaikalla käynytkin (osassa vahingossa ennen kuin edes tiesin koko sarjasta!), joten halusin senkin vuoksi täällä vierailla. Valitsin siis Santiponceen menevän bussin (M-172A), jolla pääsi suoraan Italican edustalle. Bussilla kulkeminen oli helppoa ja edullista, lipun sai ostettua bussista. EU-kansalaiset myös pääsivät Italicaan maksutta (joskin sisäänpääsy muillekin on aika nimellinen). Kiertelin Italicassa raunioita kauniissa aurinkoisessa noin + 23 asteen lämmössä muutaman tunnin. Sanotaan, että tällä alueella muinaiset keisarit Trajanus ja Hadrianus syntyivät. Parasta antia alueella on varsin suuri ja hyvin säilynyt amfiteatteri. Game of Thronesin kohtaus kuvattiinkin juuri amfiteatterilla, joka sarjassa oli The dragon pit - Kuninkaansatamassa sijainnut alue, jossa Targaryenin lohikäärmeet aikoinaan olivat asuneet, mutta joka nyt oli ollut hylättynä kauan aikaa ja raunioina.



Illalla tapasin valtaosan muusta seurueesta yhteisellä illallisella. Mukana oli pari hollantilaista, yksi puolalainen, yksi islantilainen ja neljä italialaista minun lisäkseni. Lisäksi seuraavana aamuna seuraamme liittyi neljä kreikkalaista.




Ensimmäiset pari päivää tutustuimme intensiivisesti Sevillaan ja tarkastelimme vaikutteita Espanjan ja Amerikan sekä Espanjan ja Pohjois-Afrikan välillä niin taiteessa, kulttuurissa kuin taloudessakin. Kävimme Giralda-tornissa, kuuluisassa kellotornissa, josta on upeat näkymät Sevillan ylle ja kuninkaallisessa palatsissa, Real Alcázarissa, joka on Euroopan vanhin kuninkaallinen palatsi ja ehkä tärkein espanjalainen esimekki mudejár-tyyliä, jossa eurooppalainen gotiikka yhdistyy arabialaisiin vaikutteisiin. Täälläkin on muuten kuvattu kohtaus Game of Thronesiin! Kävimme tottakai myös Sevillan katedraalissa (Santa Maria), joka on aivan valtava, maailman suurin goottilainen katedraali. Sisältä katedraali on henkeä salpaavan upea ja sieltä löytyy esimerkiksi Kolumbuksen hauta (siitä tosin on vähän kiistaa missä ne Kolumbuksen jäänteet nyt oikeastaan ovat...). Sekä katedraali että Alcazar ovat Unescon maailmanperintökohteita.



Kolumbuksen viimeinen leposija. Ehkä.


Vierailimme myös Torre del Orossa, Torre de la Palatalla, Archivo de Indiasissa ja Hospidal de la Caridadissa. Torre del Oro on arabien 1220 rakentama torni kaupungin puolustamiseksi merirosvoilta. Sitttemmin torni on toiminut niin vankilana kuin kappelinakin. Nykyisin siellä on museo, jossa emme valitettavasti päässeet vierailemaan sen ollessakin yllättäen suljettuna. Myös torre de la Plata on torni, hopeiseksi sellaiseksikin kutsuttu (kun taas Torre del Oroa on kutsuttu kultaiseksi torniksi). Hospidal de la Caridad puolestaan on hieno barokkityylinen rakennus, jossa toimii hyväntekeväisyyssairaala. Tämä perustettiin jo 1600-luvulla ja edelleen täällä hoidetaan vanhuksia ja sairaita. Archivo de Indias puolestaan on arkisto. Vanha rakennus edustaa espanjalaista renessanssia ja kokoelmissa on valtavat määrät dokumentteja Espanjan suurvalta ajoilta. 


Teimme Sevillasta käsin myös päiväretken iki-ihanaan Cordobaan, jossa olinkin jo kerran poikennut. Nyt katseet siis selvästi kääntyivät Andalusian alueen ja Pohjois-Afrikan vaikutteisiin. Cordobassa ollessaanhan voisi hyvin kuvitellakin olevansa jossain ihan muualla kuin Espanjassa. Tällä reissulla pääsin onnekseni vierailemaan myös sisällä kuuluisassa La Mezquita-katedraalissa, joka edellisellä reissulla jäi ajan puutteen vuoksi välistä. Arabihallitsijat rakennuttivat sen 700-900 luvuilla ja rakennus ehti muutaman sata vuotta toimia ensin moskeijana kunnes se vihittiin 1200-luvulla kirkoksi Kastilian kuninkaan valloitettua kaupungin. 1500-luvulla rukoushuoneen keskelle
alettiin rakentaa varhaisrenessanssityylistä katedraalia. Rakennuksessa on valtavia holvikaaria ja satoja pylväitä, jotka on tehty marmorista, graniitista, onyksista ja jaspiksesta. Osia oli saatu roomalaisista temppeleistä ja esikuvana käytetty vanhoja roomalaisia rakennelmia kuten akvedukteja ja Kalliomoskeijaa. Vierailimme myös juutalaiskortteleissa ja ihastelin jälleen suurta roomalaista siltaa, joka Game of Thronesissa toimi Volantisin siltana.



Cordoban reissun yhteydessä kävimme myös Medina Azaharassa, "loistavassa kaupungissa", joka nykyisin on rauniokaupunki, mutta joka aikoinaan oli maurien rakentama upea keskiaikainen palatsikaupunki. Tätä kaupunkia on kuuleman mukaan joskus nimitetty keskiajan Versaillesiksikin eli aikoinaan oli varmastikin hieno paikka. Kävimme myös raunioiden yhteydessä olevassa arkeologisessa museossa. Paluumatkaa aloittaessa tiedustelin olisiko meidän mahdollista ajaa takaisin Sevillaan siten, että näkisimme Castillo Almodovar del Rion. Kyseessä on kukkulalla sijaitseva muslimialkuperää oleva linna, joka toimi Game of Thronesin kuvauspaikkana esittäen Tyrellin suvun kotipaikkaa High Gardenia. Google Mapsin mukaan matka Sevillaan kestäisi 3 minuuttia pidempään tätä reittiä, joten kuski suostui ajamaan tätä kautta. Tarkoituksena alun perin oli pitää linnan lähellä ihan lyhyt parin minuutin kuvaustoppi, mutta epäonneksemme poliisi oli jostain syystä sulkenut tien. Kukkulalla oleva linna kuitenkin onneksi näkyi myös bussin ikkunasta.
Castillo Almodovar del Rio


Marokkoon suuntautuvan reissumme aloitimme suuntaamalla Sevillasta bussilla kohti Tarifaa. Matkalla vierailimme Baelo Claudian muinaisessa roomalaisessa kalastajakylässä. Kaupunki oli ilmeisesti perustettu noin 200 eaa. ja se oli aikoinaan vauras kalastajakaupunki, jonka vauraus perustui esimerkiksi tonnikalan pyyntiin. Sittemmin sitä kuitenkin rapisuttivat niin maanjäristykset kuin merirosvotkin ja lopulta kaupunki hylättiin. Nykyisin se on melko suuri arkeologinen kohde, jossa on kattavat roomalaiskaupungin jäännökset. Kaupungissa on esimerkiksi amfiteatteri ja basilika. Kaupungilla oli kaksi pääkatua, joista toinen kulki idästä länteen (Decumanus Maximus) ja joka ylittää sen pohjois-eteläsuunnassa (Cardo Maximus). Näiden kohtaamispaikalla oli forum eli tori.


Vierailimme Tarifassa Santo Cristo de las Ánimasissa eli hautausmaalla, jonne on haudattu mm. maahanmuuttajia. Monissa Välimeren maissa on näin suomalaisittain vähän erikoinen tapa järjestää hautoja maan päälle päällekkäin (arkut seinässä), mutta mikäs siinä, säästyyhän siinä tilaa. Muutoin Tarifassa meillä oli alle kaksi tuntia vapaa-aikaa ennen lautan lähtöä, joten pääasiassa etsimme ruokapaikkaa ja kävimme syömässä. Isolla porukalla syöminen kun osa ihmisistä tarvitsee välttämättä oman kuitin omasta ruuastaan, on Espanjassa muuten aika haasteellista ja vie aikaa.

Tarifasta suuntasimme lautalla Marokon puolelle Tangieriin. Lauttamatka on lyhyt ja matkalla sai ihastella tai kauhistella aivan valtavia rahtilaivoja kontteineen. Lautalla myös täyttelimme maahantulokaavakkeet. Marokossa vierailimme kolmessa paikassa: Tangierissa, Chefchaouenissa ja Tetouanissa.

Ensimmäistä kertaa olin ihan varsinaisesti Afrikassa. Toki maantieteellisessä Afrikassa, Kanarian saarilla, olin vieraillut moneen kertaan aiemminkin, mutta maantieteen lisäksi ne eivät muutoin kyllä Afrikkaan juuri liity. Kaipa tätä voisi jonkinlaiseksi kulttuurishokiksikin kutsua. Tosi paljon ihmisiä, tosi paljon hajuja ja värejä. Hurjaa liikennettä. Eläviä kanoja, joista ihmiset ostivat itselleen illallisen, jonka sitten myyjä teurasti ja kyni sekä antoi pussissa ostajalle. YÖK. Ymmärrän vielä, että monet voivat syödä lihaa, joka on kaupan kylmäaltaassa oleva jonkinmoinen pala, mutta se, että joku voi syödä kanan, joka hetki sitten vielä tepasteli naaman edessä ja todennäköisesti vietti elämäänsä varsin ahtaissa oloissa, tekee pahaa. Olisihan se kanojen kannalta ihanteellista jos ne voisivat elää hyvää elämää vaikka ne sittten lopulta tulisivatkin kotiväen toimesta syödyksi, mutta vaikea kuvitella näiden markkinoilla myytävien, pienessä aitauksessa aikaansa viettäneiden, kanojen mitään hyvää elämää nähneenkään. Saati kun saivat nähdä ja kuulla vielä toverin teurastuksenkin vieressä. Siellä täällä pienten kauppojen kulmissa saattoi lojua myös vaikka kasa naudan sorkkia.

 

Tanger on Marokon kolmanneksi suurin kaupunki ja vaikka sen etäisyys Espanjaan on muutama kymmenen kilometriä niin tunnelmaltaan se on Espanjasta tosi paljon kauempana. Tangeriin emme kovin syvällisesti perehtyneet, lähinnä vietimme siellä yhden illan ja seuraavana aamuna suuntasimme jo toisaalle. Tanger kuitenkin vaikutti -kulttuurishokista huolimatta- kohtuullisen helpolta ja turvalliselta kaupungilta aloittaa Marokon vierailu. Erityisen ihmeellistä nähtävää ei kaupungissa taida varsinaisesti ollakaan, mutta toki vanha kaupunki eli Medina on vierailun väärti.

Tangerista suuntasimme kohti Chefchaouenia, mutta matkalla vierailimme vielä Asilahissa ja Lixuksessa. Asilah on noin 30 000 asukkaan pikkukaupunki, jonka medina on varsin sievä valkoisine turkoosikattoisine taloineen - vähän kuin olisi saapunut Kreikkaan. Lixus puolestaan on muinainen kaupunki, josta nykyisin jäljellä on rauniot. Marokko on yrittänyt saada tasankojen ympäröimänä kukkulalla sijaitsevan Lixuksen Unescon maailmanperintöluetteloon. Myytti väittää Hesperidien puutarhan kultaisilla omenoilla (jollaisen myytin mukaan Herakles yhtenä urotyönään ryösti) sijainneen täällä. Tosin puutarhan sijainnille on kyllä esitetty muunkinlaisia vaihtoehtoja. Lisäksi vierailimme vielä Mzourassa, jossa oli kivikehä (vähän kuin Stonehengen miniversio), joka tuntui olevan maaseudulla keskellä ei mitään. Täällä esitin monologini kuningas Sebastiaona, jolle kolmen kuninkaan sota (tai hänen mukaansa yhden kuninkaan ja kahden puoskarin sota) koitui kohtaloksi.


Parin tunnin ajomatkan päässä Tangerista sijaitseva Chefchauen on aivan mielettömän ihana <3 Aivan kuin astuisi satukirjaan. Kaupunki on pieni ja aivan uskomattoman kaunis, sen keskus on myös pyhitetty kävelijöille. Talot ovat sinisiä, osa ylös asti, osa puoleen väliin (oppaamme selitti, että jos miehet ovat maalanneet talon niin se on maalattu ylös asti, jos sen ovat tehneet naiset niin maali yltää puoleen väliin). Pieniä kujia, pikkuruisia puoteja, ympärillä jylheä Rif-vuoristo. Chefchouenin kylä on taianomaisen kauneutensa lisäksi valitettavasti tunnettu myös erinomaisena hasiksen tuottajana. Se ei kuitenkaan taianomaista tunnelmaa latista. Ruuhkaisten suurkaupunkien vastapainoksi täällä oli myös ihastuttavan rauhallinen ilmapiiri, eikä kaupittelu ollut aggressiivista. Kertaakaan ei myöskään tullut täällä pohtineeksi voiko jonnekin mennä yksin tai jos voi niin milloin. Ainoa "haaveri" mitä reissussa sattui oli kun epäonninen rotta törmäsi suoraan sääreeni. Meitä tuli useampi henkilö mäkeä ylös rotan kiiruhtaessa mäkeä alas ja rottaparka sekä minä yritimme molemmat epäonnistuneesti väistää. No, rottaa ehkä sattui, toisin kuin minua.

Chefchaouenissa vietimme myös marokkolaisen illan. Vierailimme marokkolaisen runoilijan kotona

kuuntelemassa hänen runojaan ja lausumassa käännöksiämme niistä. Lisäksi kuuntelimme perinteistä marokkolaista musiikkia livenä ja oppaamme innostui myös tanssahtelemaan. Saimme myös perinteisen marokkolaisen illallisen jaettavaksi. Yövyimme myös perinteisessä marokkolaistyylisessä majoituksessa eli riadissa. Aikoinaan niitä tehtiin monien sukupolvienkin kodeiksi ja myöhemmin niitä on muutettu hotelleiksi. Rakennuksen keskellä on yleensä puutarha tai sisäpiha ja kaikki ikkunat aukeavat sitä kohti eivätkä ulospäin. Riadit sijaitsevat useimmiten medinoissa eli vanhoissa kaupungeissa, joissa tilaa on rajallisesti. Siitä syystä ne ovatkin tyypillisesti kapeita, mutta korkeita.







Tetouan oli viimeinen kohteemme Marokossa. Sitä kutsutaan Marokon espanjalaisimmaksi kaupungiksi. Tästä kaupungista en erityisemmin pitänyt. Majoituimme ehkä noin 4-5 km päässä keskustasta tasokkaassa hotellissa. Tarkoitus oli mennä illalliselle yhdessä, mutta sitä ennen oli useampi tunti vapaa-aikaa, joten lähdin muutaman muun kanssa käymään kävellen Tetouanin keskustassa. Matkalla näkyi niin lampaita, haikaroita kuin yksinäinen eksyksissä ollut kanakin. Tien ylitykset aina saivat toivomaan parasta ja pelkäämään pahinta. Keskustassa ei ollut mitään erityisen ihmeellistä, toki sieltäkin sai kuitenkin hyvää marokkolaista teetä. Keskustassa on toki esimerkiksi moskeija, mutta Marokossa moskeijoihin on pääsy vain muslimeilla (tästä tosin poikkeuksena Casablancan moskeija). Paluumatka hotellille taksilla muodostui jännittäväksi kun yksikään taksi ei meinannut suostua ottamaan meitä kyytiin, väittäen, että kyydissä saa olla vain kaksi ihmistä. En tiedä mihin tämä perustui. Lopulta yksi taksi otti meidät kyytiin kunhan laskimme päät alas jos poliisiauto näkyi jossain. Ihan mukavaa, että päästin samalla taksilla, minulla tai puolalaisella ei nimittäin ollut mitään muistikuvaa siitäkään minkäniminen hotellimme olikaan, saati, että olisimme välttämättä hahmottaneet edes sitä matkaammeko oikeaan suuntaan.


Seuraavana päivänä kävimme vielä Tetouanissa sen vanhan kaupungin eli Medinan basaarin ostoskujilla eli soukissa. Medina kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Joku heppu välittömästi liimautui mukaamme ja tarjoutui näyttämään tien kaiken sen luo mitä etsimme. No, minä en varsinaisesti etsinyt mitään, joten tyyppi kuljetti meitä pitkin soukien kujia etsimässä puolalaisen toivomia asioita kuten tiettyjä mausteita. Välillä vaikutti siltä, että ohjauduimme ehkä tyypin kavereiden putiikkeihin, jotka myivät ihan muuta kuin mitä olimme etsimässä, mutta puolalainen kuitenkin löysi toivomansa asiat ja tyyppi ohjasi meidät myös ulos soukista, jonne olisi helppo eksyä. Tästä toki tyyppi oli palkkaa vailla. Soukista sai kyllä ostettua tavaraa joka lähtöön: erilaisia herkullisen värisiä ja tuoksuisia mausteita, vaatteita kuten kauniita kaftaaneja, tyypillisiä marokkolaisia jalkineita, erilaisia tuoksuja, voiteita ja öljyjä, herkkuja kuten baklavaa ja erityyppisiä pähkinäisiä nougateja. Kävimme myös käsittääkseni maailman vanhimmassa nahkatehtaassa, jossa haisi hirveälle ja eläinten nahkat lojuivat sammioissa, joissa niitä käsiteltiin ja värjättiin esimerkiksi lintujen ja eläinten eritteillä polkien.


Nahkatehdas


Tetouanista matka jatkui Espanjan Afrikan puoleiselle alueelle eli Ceutaan, jossa meillä oli pari tuntia aikaa ihmetellä ympäristöä ennen lautan lähtöä Algecirasiin. Lyhyen kaupunkikierroksen perusteella Ceuta vaikutti olevan ihan jees, mutta ei mitään ihmeellistä. Ceuta on Espanjan merentakainen itsehallinnollinen alue (toinen on Melilla). Naapurivaltio Marokko vaatii niitä itselleen. Afrikassa sijaitsevat Espanjan erityisalueet ovat suosittuja siirtolaisten ja pakolaisten kauttakulkupaikkoja ja aikoinaan Ceutaankin on pyrkinyt runsaasti afrikkalaisia ja Marokon rajalle onkin pystytetty 6 metrinen aita estämään laittomia rajanylityksiä.

Ceuta

Ceutasta jatkoimme lautalla Algecirasiin manner-Espanjan puolelle, josta jatkoimme suoraan matkaa bussilla takaisin Sevillaan. Alkuyön pimeydessä ja viileydessä Sevilla olikin varsin viehättävä valoineen.


Sevillassa muutaman viimeisen päivän aikana vierailimme vielä vanhalla juutalaisalueella (Barrio Santa Cruz) ja kävimme Plaza de Espanalla, joka on Maria Luisan puistossa sijaitseva valtavan kaunis uusrenesanssin tyylinen aukio, mutta jolla valitettavasti kuvattiin parhaillaan jotain elokuvaa, jonka vuoksi emme päässeet tarkemmin tutustumaan paikkaan, mikä jäi kyllä harmittamaan. Alueella on kuvattu esimerkiksi Star Warsia. Vierailimme kuitenkin Trianan alueella, joka oli hyvin viihtyisä alue Guadalquivir-joen varrella ja, jossa sijaitsi isohko kauppahalli. Meidän oli tarkoitus vierailla myös kidutusmuseossa, mutta se oli valitettavasti suljettu. Vierailimme myös Macarenan historiallisella alueella ja Palacio Marqueses de La Algabassa, mudejár-tyyliä edustavassa palatsissa. Oli muuten hämmentävää, että tässä kohtaa reissua kreikkalaiset päättivät kysyä työskentelemmekö puolalaisen kanssa samassa koulussa. Englantini on siis niin sujuvaa, että se menisi ihan täydestä puolanakin.


Yhtenä iltana kävimme katsomassa myös yhdessä Flamencoa - enpä ollut ennen moista nähnyt ja oli ihan mielenkiintoista! Kenkien kopse oli selvästi tärkeä asia. Sevillasta täytyy lisäksi muuten nostaa esiin sieni. Jos sen näkee niin tietää välittömästi, että sitä tarkoitetaan kun puhutaan sienestä. Metropol parasol on nimitys, jolla nämä päivänvarjon tai sienen muotoiset valtavan korkeat puiset rakennelmat tunnetaan. Pinta-alaa sillä on yli 11 000 neliötä, joten se onkin maailman suurimpia puisia rakennelmia ja väitetään, että sen rakentamisessa on käytetty suomalaista puuta.


Ruuasta en ehkä ole vielä muistanut mainita juuri mitään. Hostellissani ei ollut tarjolla aamiaista ja

yleensä lähdimme liikkeelle niin aikaisin, ettei minulla ollut aikaa etsiä aamupalaa kun lähes kaikki paikat olivat vielä kiinni. Kahtena aamuna onnistuin kuitenkin pääsemään aamiaiselle paikkaan nimeltä La Mala Brunch Rivero. Voi taivas, tämä oli aivan mahtava paikka! Laaja valikoima kaikkea herkullista erilaisista puuroista ja smoothieista voileipiin ja pannukakkuihin. En ole eläessäni syönyt näin hyvää puuroa (ja syön puuroa aika paljon). Valitettavasti selkeästi monet muutkin tiesivät paikan olevan mahtava ja toisella kertaa jonotin tänne yli tunnin. Muutoin ruuat olivat ihan jees. Pieniä tapaksia, patatas bravas ja kerran käytiin intialaisessa. Marokossa syötiin mm. tajinea, savipadassa valmistettuja kasviksia. Marokossa yövyimme hotelleissa ja riadeissa, joissa oli tarjolla aamupala, se oli aina enemmin makea kuin suolainen.




Viimeisenä Sevillapäivänäni päätin suunata puolalaisen matkaseurani kanssa Plaza de Espanalle, johon emme olleet päässeet kunnolla tutustumaan elokuvan kuvausten vuoksi. Nyt onneksi reitti oli vapaana ja tämä paikka todellakin oli vierailun arvoinen! Kaunista, kaunista. Rakennuksen juurella sijaitsee 52 penkkiä ja mosaiikkia, joista jokainen edustaa yhtä Espanjan provinsseista. Olisin kovasti halunnut Sevillassa vierailla myös keskiaikaisella telakalla (Reales atazaranas), jossa myös on kuvattu Game of Thronesia. Se kuitenkin oli vierailuni aikaan kunnostettavana, nyyhkis.

Iltapäivällä hain hostellista matkalaukkuni ja suuntasin sen kanssa rautatieasemalle, josta menin suoralla junalla Madridiin. Madridissa majoituin kuuden hengen huoneessa Way hostellissa, jolla oli hyvä sijainti. Olisi ollut aivan ihanaa samalla reissulla poiketa myös Madridissa jossain, mutta koska olin kohtuullisen myöhään perillä niin poikkesin vain syömässä ja menin nukkumaan, koska aamulla oli herättävä aikaisin, jotta ehdin aamulennolle Suomeen.

Tässä vielä sekalainen setti kuvia ei niin missään järjestyksessä:

"Sieni"