Tulen kovasti jäljessä nykyisin postauksissa, arki on kiirettä ja kaaosta, mutta joskus helpottaa. Tosin nykyisin kun nökötän pääosin koneella koko päivän töissä niin eipä vapaa-ajalla tee juurikaan mieli masiinaan koskea.

Alkukeväästä (2016 :D ) kävimme isäni ja siskoni kanssa Latvian pääkaupungissa Riiassa. Itselleni reissu Riikaan oli kolmas, A:lle toinen ja isällemme ensimmäinen. Riiasta olenkin perustietoja kertonut jo aiempien reissujen kohdalla, joten hyppään ne tällä kertaa pääosin ohi ja kertoilen vain itse reissusta.

Riiassa ei oikeastaan ole mitään kovin ihmeellistä, mutta pidän silti kaupungista kovasti, se on oikea helmi ja UNESCOn maailmanperintökohde vuodesta 1997 lähtien. Vanha kaupunki on viehättävä (ja maaliskuun koleina päivinä ammotti tyhjyyttään!), hintataso edullinen ja kahvilakulttuuri runsasta (Double Coffee <3).

Edestakaiset suorat lennot varasimme Finnairilta, majoituksena toimi vanhassa kapungissa Rixwell Old Riga Palace, joka oli oikein mainio majapaikka niin sijainniltaan, siisteydeltään kuin palveluiltaan (aamiaisella skumppaa! Jotenkin tykkään tästä kovin siitä huolimatta, että alkoholia en käytä). Bussilla 22 (ja minibussilla 222) pääsi lentokentältä parin sadan metrin päähän hotellista 1,15 € hintaan (kuskilta ostettuna liput 2 €). Reissu kesti kaksi yötä ja hintaa lentoineen tuli noin 150 €/naama (varattiin Ebookersilta).

Iskä @ Double Coffee

Reissulla meillä ei ollut mitään ihmeellisempiä suunnitelmia. Vanhan kaupungin kujien kiertelyä, hyvin syömistä (Double Coffeessa kaksi pitsaa, yksi lasagne, 2 irish coffeeta, 2 isoa olutta, erikoiskaakao ja 2 jälkkäriä, hintaa yhteensä 44 € :P ), ostoksia. Riian vanha kaupunki on mukavan kompakti, kaikkialle pääsee kävellen. Viime reissun jälkeen Latviakin oli siirtynyt käyttämään euroa, joten enää ei tarvitse rahaakaan vaihtaa.

Iltasella oli perinteiseen tapaan käytävä Radisson Blu Latvija hotellin 26. kerroksessa katselemassa näköaloja Skyline-baarissa. Taksi takaisin hotellille kustansi 8 euroa.

Muuten reissulla lähinnä nautittiin vapaa-ajasta ja siitä kuinka kerrankin sai nukkua rauhassa!

Vappuloma Gdanskissa

Toukokuussa iskä täytti 77, joten yllätykseksi vein hänet muutaman päivän reissulle Puolan rannikolle, Gdanskiin. Puolassa iskä kun ei ollut vielä käynytkään ja kun minulla ei ollut varsinaista lomaa niin oli pakko valita kohde, jonne pääsi nopeasti lyhyelle reissulle ja kohtuuhinnalla kun ainoa vaihtoehto oli lähteä vappuna kun sai yhden ylimääräisen vapaapäivän, jolloin vain yksi päivä meni joustoja. Lensimme Helsingistä Finnairilla (tai no, varsinaisesti Norran pienellä potkurikoneella) ja majotuimme vanhassa keskustassa Hotel Wolne Miastossa.

Gdansk on Puolan pohjoisrannikolla sijaitseva satamakaupunki, joka on maan kuudenneksi suurin kaupunki, asukasmäärältään hieman Helsinkiä pienempi. Naapurikaupunkiensa Gdynian ja Sopotin kanssa se muodostaa ns. kolmoiskaupungin ja alueella asuu yhteensä yli miljoona ihmistä.

Gdansk, joka ennen toista maailmansotaa tunnettiin nimellä Danzig, on vanha hansakaupunki. Toisessa maailmansodassa kaupunki kärsi ensin saksalaisvalloittajista ja maailmansodan loppupuolella puna-armeija tuhosi valtaosan kaupungista. Kaupungin asukkaista onkin arvioitu jopa 40 prosentin menehtyneen sodan aikana. Puola sai kaupungin takaisin toisen maailmansodan jälkeen ja Gdansk jälleenrakennettiin 1950-1960-luvuilla, jolloin kaikki saksan kieliset nimet vaihdettiin puolan kielisiin ja arkkitehtuuria pyrittiin ennallistamaan ja nykypäivän Gdanskin ydinkeskusta onkin viehättävää hansakaupunkiarkkitehtuuria.

Reissuun lähdettiin lauantaina illalla, joten olin tilannut meille taksikyydin kentälle vastaan hotellilta. Taksikuski seisoikin nimikyltin kanssa heti tuloaulassa ja matka kohti Gdanskin vanhaa kaupunkia alkoi. Gdanskin Lech Walesan lentokentälle on matkaa hotellilta noin 16 kilometriä ja matka maksoi noin 20 euroa. Illalla poikkesimme pikaisesti hotellia vastapäätä sijainneeseen pikaruokapaikkaan, jossa iltapala (pizza + cola zero ja spagetti + olut) maksoivat yhteensä 10 euroa. Vatsa täynnä siirryimme hotellille. Matkalukemiseksi olin iskälle varannut Miika Nousiaisen Juurihoidon, joka sopi matkateemaan hienosti. Kirja oli sen verran hauska lukukokemus, että tuli se luettua iltalukemisena itsekin reissun aikana :) Sopi matkateemaankin hienosti!

Hotellimme sijaitsi erinomaisella paikalla ydinkeskustan liepeillä, hieman pienemmällä ja rauhallisella sivukujalla, mutta silti lähellä kaikkea. Hotelli oli hyvin siisti, sängyt supermukavat, ilmastointi toimiva ja henkilökunta oli ystävällistä ja puhui hyvää englantia. Aamiainen oli maittava, joskin hieman hintava yleistä hintatasoa ajatellen. Yleisesti ottaen hotelli oli kohtuuhintainen, mutta vaikka Gdanskissa yleinen hintataso esim. ruokaa ajatellen on oikein edullinen, ei majoitus ole erityisen edullista.

Mitään ihmeempää ohjelmaa emme olleet reissulle suunnitelleet, tarkoituksena oli etupäässä nauttia hyvästä ruuasta ja hienosta miljööstä. Iskä ei myöskään jaksa (tai viitsi?) enää juosta ympäriinsä ihan samaan malliin kuin entisaikoina. Hyvää ruokaa Gdanskista saikin monesta paikkaa, joskin lounas- ja päivällisaikaan monet suositut paikat olivat tupaten täynnä. Lähes autoton vanha keskusta on viihtyisä ja istuimmekin useita kertoja syömässä sekä kahvilla Dluga -kävelykadun varrella. Sääkin suosi ja Gdanskissa oli selkeästi kevät (vaikka muutama viikko reissun jälkeen uutisissa näkyikin miten naapurissa Sopotissa oli tuiskunnut lunta!). Intialainen ruoka oli hyvää ja aamiaisella nautimme amerikkalaisia pannukakkuja Hard Rock Cafessa. Yritimme myös pariin otteeseen päästä suosittuun italialaiseen, mutta turha toivo. Perinteistä puolalaistakin ruokaa tuli ainakin iskä maistaneeksi hotellilla, kasvissyöjänä jätin itse väliin.

Nähtävääkin Gdanskin ydinkeskustasta löytyi. Rakennukset olivat kauniita erityisestä pääkatu (Ulica) Dlugan varrella sekä Dlugi-aukiolla. Keskustassa näkyi myös monia upeita portteja, hieno kaupungintalo ja maailman suurin tiilistä rakennettu kirkko (Marian kirkko) sekä kuuluisa vanha nosturi (Żuraw). Alue on viihtyisää ja kaunista, joten mitään erityisempää tekemistä ei viihtymiseksi tarvittukaan, vaikka olisi esimerkiksi museotarjontaa paikalla ollutkin. Lisäksi Gdanskin lähellä on monia hienoja vierailukohteita kuten Marlborgin linna, jonne voi suunnata jos tekeminen Gdanskissa loppuu kesken.

Harkinnassa oli vierailu naapurikaupunki Sopotissa, mutta päädyimme käymään vain ratikalla Oliwan puutarhakaupunginosassa. Ratikalla matkustaminen oli helppoa ja tarkoituksenamme oli suunnata eläintarhaan, jonne pitäisi ensin mennä ratikalla ja sen jälkeen vielä pari kilometriä jalkaisin tai bussilla. Liikenne Oliwassa oli kuitenkin täysin tukossa, joten luovuimme ajatuksesta vierailla eläintarhassa ja suuntasimme sen sijaan Oliwan puistoon, joka oli melko suuri ja kaunis. Keväinen puolipäivää vierähti puistossakin mukavasti ihan vain ympäriinsä ihmetellen.

Ostoksia täytyi reissulla toki tehdä, koska kotiin ei ole tulemista ilman tuliaisia. Ostosten suhteen Gdansk hieman yllätti, valikoima oli kyllä ihan ok, mutta hinnat useissa liikkeissä samaa, lähes samaa tai jopa korkeampaa kuin Suomessa. Ainakaan merkkituotteita ei sieltä kannattanut haalia. Kaikenlaista turistikrääsää oli kyllä tarjolla edullisesti ja ilmeisesti ainakin meripihkakorut ovat suosittuja paikallisia tuotteita ja niiden hinta varmaankin kohtuullinen. Nykyaisia ostospaikkoja sijaitsee etenkin vanhan kaupungin eli Stare Miaston alueella, joten alueen nimi on kyllä hyvin hämäävä. Główne miasto eli varsinainen ydinkeskusta Dluga-kadun ympäristössä on oikeastaan se paikka, joka tulee mieleen kun tavallisesti vanhasta kaupungista puhutaan.

Postimerkkejä myytiin postissa ja postia ei koskaan kartoista huolimatta löytynyt, joten kortit tuotiin mukana Suomeen ja lähetettiin täältä :D Muuten kaikki tarpeellinen löytyi helposti ja kätevästi. Gdansk on kiva kohde vaikka todella nopeallekin pyrähdykselle, joka etenkin Turusta halpoine lentoineen on mahdollista toteuttaa varsin pienellä budjetilla.