Istrian niemimaata ihailemassa

Kesällä 2007 tuli vietettyä vaihteeksi vapaata elämää saatuani tarpeekseni duunistani ja lähdettyäni R-kioskilta ovet paukkuen. Siispä oli otollinen aika hyödyntää matkatoimistojen äkkilähtötarjontaa ;) Päivän varoitusajalla päätimmekin suunnata tuolloin 12-vuotiaan pikkusiskoni kanssa Finnmatkojen äkkilähdölle, josta ainoa tieto oli kohde, joka sekin oli Italia/Slovenia/Kroatia! Lentäisimme siis ensin Italian Triesteen ja siellä saisimme kuulla mihin maahan, mihin kaupunkiin ja mihin hotelliin lopulta päätyisimmekään.

Triesten lentokentällä saimme kuulla päätyvämme Kroatiaan ja kohteena olisi Lanterna Porecin kaupungin lähettyvillä. Etukäteen meillä ei paikasta ollut mitään mielikuvia tai tietoa, joskin olin vuonna 2002 poikennut päiväreissulla Kroatian puolella Vukovarin kaupungissa. Matkan Triestestä Lanternaan taitoimme bussilla ajaen ensin Slovenian läpi ja kierrellen Kroatian puolella esimerkiksi Umagin kautta, kunnes vihdoin olimme perillä. Majoituksemme oli pienoinen yllätys: kaksikerroksinen huoneistohotellin huoneisto 4 hengelle, johon meidän lisäksemme majoittuivat meille täysin ventovieraat suomalainen äiti ja tytär. Toki olimme lukeneet etukäteen, että määrittelemättömällä majoituksella olevissa äkkilähdöissä tämä on mahdollista. Säännöissä luki myös, ettei matkanjärjestäjä voi taata, että huoneiden välinen ovi on lukittavissa: noh, ei se mitään, kun ei mitään oveakaan ollut. Majoitus oli kuitenkin varsin ok, sillä toinen makuuhuone oli ala- ja toinen yläkerrassa ja kummassakin oli oma kylppäri ja parveke. Respassa tosin jouduin hetken inttämään ennen kuin minulle suostuttiin antamaan avain huoneistoon, respantäti olisi halunnut antaa vain yhden avaimen ja sen tälle samaan huoneistoon majoittuvalle suomalaisnaiselle o.O Kimppa-asuminen sujui varsin kivuttomasti, joskin vuorokausirytmimme erosivat melko paljon alakertalaisten oltua yöpuulla usein jo 8-9 aikaan illalla.

Lanterna osoittautui pieneksi niemenkärjeksi, jolla oli runsaasti identtisennäköisiä huoneistoja, pieni keskusaukio, jolla sijaitsi respa, muutama kauppa ja pari ravintolaa sekä bussipysäkki. Kummaltakin puolelta meitä ympäröi siis ranta ja vietimmekin suurimman Lanternan ajastamme siellä. Ranta oli jonkin verran kivikkoinen ja merisiilejä oli varottava, mutta vesi oli erittäin kirkasta ja lämpötilat hipoivat neljääkymmentä astetta. En yleensä koskaan pala, mutta tällä reissulla poltin vatsani todella pahasti jo toisena päivänä - iho meni rakkuloille ja lähti kuoriutumaan pois, mikä teki olosta sangen kivuliaan.

Lanternasta kävimme muutamaan otteeseen bussilla läheisessä Porecin kaupungissa, joka oli viihtyisä ja vilkas pikkukaupunki. Keskiaikainen kaupunki oli kaunis mukulakivisten katujen, kirkkojen ja eriaikakausien rakennuksien ja lukuisten ravintoloiden luodessa tunnelmaa. Olimme kuitenkin varsin tyytyväisiä siihen, että olimme Porecin sijaan päätyneet Lanternaan, sillä Porecissa rantaelämän viettäminen taas ei olisi ollut niin yksinkertaista. Varsinaista uimarantaa Porecin keskustan liepeillä ei ole, vaan rannalle pitää erikseen matkustaa. Porecissa kävimme myös ostoksilla ja taitelijasetä rustasi paperille oman näkemyksensä minusta.

taiteilijasedän näkemys

Porecin kautta teimme myös päiväretken Istrian niemimaan eteläkärjessä sijaitsevaan Pulan kaupunkiin. Menomatkalla ostimme vahingossa lipun bussiin joka kierteli ja kaarteli siellä täällä ennen Pulaan saapumista, joten näimme samalla myös vähän muita paikkoja Istrian niemimaalla, kuten Vrsarin. Myös Pulasta pidimme molemmat erittäin paljon, kävimme päivän aikana ihailemassa muun muassa suurta amfiteatteria ja Sergiuksen riemukaarta. Pula on nykyisin melko suosittu turistikohde ja kaupunki suorastaan henkii historiaa, esimerkiksi vanhassa kaupungissa teitä päällystivät yhä roomalaiset kivet.

Ruoat Kroatiassa osoittautuivat erikoisiksi. Melko usein haimme aamulla läheisestä leipomosta tuoretta leipää ja ostimme kaupasta hedelmiä, mutta kävimme muutamaan otteeseen syömässä myös ravintoloissa. Tilasin kerran esimerkiksi kasvispitsan ja pitsan päällä olikin sitten eksoottisesti keitettyä perunaa, herneitä ja porkkanaraastetta! Ja joku väitti, että minä muka olen outo, kun tykkään laittaa pitsan päälle kiiviä, banaania ja mansikoita... Pikkusiskon tilaama hampurilaisateria taas oli pihvi, porkkanaraastetta, kastiketta ja ranskalaiset. Sisko tilasi myös jossakin välissä lasagnea, joka oli kasa jonkinlaisia kinkkusuikaleita. Elämyksiä! Hintataso Kroatiassa ei ollut mitenkään huomattavan alhainen, mutta selvästi halvempi kuitenkin kuin Suomessa.

Teimme Porecista päiväreissun lautalla Italian puolelle Venetsiaan, joka muodostuu 118 saaresta, joita yhdistää 354 siltaa. Matka kesti noin 4 tuntia suuntaansa ja oli kovan merenkäynnin vuoksi jokseenkin uuvuttava, pikkusiskolla kun oli vielä tuolloin taipumusta matkapahoinvointiin (mikä on myöhemmin helpottunut selvästi, kuten on käynyt myös omalla kohdallani). Venetsiassa teimme ensin kävelykierroksen paikallisen oppaan johdolla, jonka jälkeen meillä oli aikaa tutustua tähän aikoinaan itsenäisenä kaupunkivaltionakin toimineeseen kaupunkiin omatoimisesti.

Venetsia on aivan ihana. Pienet kapeat kujat, kanaalit, kondolit, värikkäät pienet talot ja sillat, loputtoman romanttinen tunnelma. Venetsiassa on lukuisia kuuluisia nähtävyyksiä kuten Huokausten silta (Ponte dei Sospiri), Dogen palatsi (Palazzo Ducale), Basilica di San Marco Piazza San Marcon laidalla ja Canal Grande. Parhaimmillaan kaupunki kuitenkin oli mielestäni pienillä hiljaisilla syrjäkujilla, sivussa turistilaumoista (turisteja Venetsiassa nimittäin ainakin kesällä on PALJON). Surullista kyllä, kaupunki on rakennettu suomaan päälle ja se vajoaa hitaasti.

Viimeisenä lomapäivänämme päätimme alakerran asukkaiden kanssa suunnata veneellä läheiseen pieneen Novigradin kalastajakaupunkiin. Novigrad on pieni ja sievä, kaupunkia ovat aikanaan asuttaneet mm. roomalaiset ja venetsialaiset ja restauroitu puolustusmuuri on yhä olemassa. Tunnelma kaupungissa oli mukavan verkkainen, turisteja kaupungissa ei ollut tungokseksi asti, vaan paikallista elämänmenoa pääsi aistimaan. Novigradissa vietimme päivän lähinnä kävellen ja ympärillemme katsellen. Iltapäivällä palasimme veneellä takaisin hotellille. Seuraavana aamuna olikin vuorossa aikainen herätys ja muutaman tunnin bussimatka jälleen Slovenian halki Italiaan Triesten kentälle.

Kroatia oli kaikkiaan erittäin miellyttävä ja kaunis matkakohde erikoisesta ruuasta, kärähtäneestä nahasta ja asumisjärjestelyistä huolimatta. Viikko oli varsin lyhyt aika, kahden viikon reissulla olisimme tehneet retket vielä ainakin Slovenian puolelle Bled-järvelle ja Kroatian eteläosassa sijaitsevaan Dubrovnikin kaupunkiin. Tulevaisuudessa itseäni kiinnostaisikin kovasti reppureissu akselilla Slovenia-Kroatia-Montenegro(-Bosnia-Hertsegovina?).