Lensimme kaverini M:n kanssa Nizzaan Finnairin suorilla
lennoilla, jotka oltiin kaukaa viisaasti varattu jo viime vuonna, muutenhan
pääsiäinen on ökykallista aikaa reissata. Lento Nizzaan vie kolmisen tuntia ja
lentokentältä pääsee suoraan keskustaan neljän euron hintaan, matkaa on
kuutisen kilometriä.
Nizza sijaitsee Ranskan Rivieralla (
Côte d'Azur) Provencen alueella
ollen sen suurin kaupunki. Alue on varsin suosittua matkustusaluetta ja idässä
Italian puolella jatkeena on välittömästi Italian riviera. Väkeä Nizzassa on
suunnilleen 350 000 ja kaupungin perustivat aikanaan kreikkalaiset ja
sittemmin alueelle saapuivat myös roomalaiset, joten kaupungissa on selviä
italialaisvaikutteita.
Saavuimme sateiseen Nizzaan torstai-iltana ja suuntasimme
saman tien kentältä kohti Nizzan rautatieasemaa. Majoituksen olimme varanneet
rautatieaseman vieressä sijaitsevasta Hôtel la Belle Meunièrestä. 4 hengen
huoneessa viisi yötä kustansi 100 €/naama. Hotellin sijainti oli loistava,
hintataso kohtuullinen ja henkilökunta ääriystävällistä. Huoneet olivat
vanhanaikaisia ja kotikutoisia, mutta sympaattisia. Suihku ja vessat löytyivät
käytäviltä ja olivat ok. Pyyhe ei sisältynyt hintaan ja enkös juuri sen
jättänyt kotia… no, tuli sitten pärjättyä viisi päivää ilman pyyhettä (ei, en
ollut käymättä suihkussa viittä päivää!).
Nizzassa pyörimiseen emme käyttäneet kokonaista päivää
missään vaiheessa, olimmehan kaupungissa joka tapauksessa jokaisen illan.
Nizzan vanhakaupunki on hyvin säilynyt ja varsin viehättävä upeine
barokkirakennuksineen, mutta mitään kovin ihmeellistä nähtävää kaupunki ei
tarjoa. Ravintolatarjonta on kohtuullista ja kohtuuhintaista, kunhan vähän
pitää silmänsä auki mihin menee. Bonuksena kaupungille täytyy myöskin lukea se,
että kesäaikaan kaupungissa voi yhdistää ranta- ja kaupunkiloman ja etäisyydet
muualle ovat lyhyitä ja edullisia (esim. Monacoon pääsee bussilla
eurolla/suunta).
Majoituksemme oli loistavalla paikalla ympäri
reissaamistamme ajatellen, mutta huonekaverimme, ranskalainen setämies
osoittautui hankalaksi. Saapuessamme ensimmäisenä iltana huoneeseen oli
setämies vallannut tavaroineen huoneen neljästä sängystä kolme. Setämies myös
kuivatteli pyykkejään huoneessa ja katsoi televisiosta ranskankielisiä
ohjelmia. Setämies myös omisti ainoat valot huoneessa. Ei tässä vielä mitään,
mutta jutellessamme keskenämme setämies pyysi meitä olemaan hiljaa, jotta hän
voi katsoa telkkaa. Kuiskintamme jatkuessa setämies lisäsi volyymiä. Setämies
katsoi telkkaa pitkälle yli puolen yön ja luki sen jälkeen muutaman tunnin
vielä lehteä. Aamu alkoikin sitten kello kuusi kun setämies avasi television,
laittoi valot päälle ja avasi ikkunan. Päätimme poistua paikalta nopeasti.
Iltasella vastassa oli taas setämies katsomassa telkkaa ja valittamassa
metelöinnistämme… Huoneessa oli lisäksi vain tasan 2 pistorasiaa, joista
setämiehen telkkari (joka oikeasti oli hotellin tv) vei koko ajan toisen. Yö tuli
jälleen vasta aamuyöstä ja aamu alkoi ani varhain television kera. Iltaa Milla
ei enää kestänyt, vaan alkoi silmitön huuto Millan ja setämiehen välillä, joka
huipentui siihen kun Milla kävi hakemassa hotellisedän paikalle ja tämä ja
setämies huusivat toisilleen ainakin puolen tunnin ajan keskellä yötä sekä
englanniksi että ranskaksi. Seuraavana päivänä hotellinjohtajatar heitti
setämiehen pihalle. Jee!
Monaco
Nizzasta
on Monacoon vain noin 30
kilometrin matka ja hintaa tulee euro, joten pakkohan
Monacossa oli poiketa. Matkalla pysähdyimme myös ihmettelemään upeita maisemia
ja Villa Ephrussi de Rothschildiä, jossa on mm.
valtaisa puutarha.
Jatkomatka
Monacoon meinasikin tuottaa ongelmia, täpötäysien bussien huristellessa ohi,
joten päädyimme taktisesti liftaamaan. Saldona yksi pyöräilijä pahoitteli,
ettei kykene meitä Monacoon kuskaamaan… Lopulta onneksemme paikalle saapui
bussi, jonne mahduimme.
Monaco.
Rikkaiden ja kuuluisien asuinpaikka. Formulakisojen pitopaikka. Maailman
toiseksi pienin itsenäinen valtio. Ruhtinaskunta, jonka hallitsijoiden elämään
kuuluu jos jonkinmoista murheellista käännettä. Pinta-alaa alle 2
neliökilometriä, asukkaita reilu 30 000 ja ainoana rajanaapurina Ranska.
Monaco
jakautuu kuuteen eri kaupunginosaan, joista me pyörimme lähinnä Monaco-Villessä
(ns. vanha kaupunki) sekä Monte Carlossa. Kävimme ihailemassa ruhtinaan
palatsia sekä kuuluisaa Monte Carlon kasinoa. Poikkesimme myös akvaariossa
ihmettelemässä mereneläviä. Sää suosi, aurinko paistoi ja lämpötilakin oli yli
20 astetta, joten Monaco näyttäytyi varmasti parhaimmillaan. Kukkuloilta alas
satama-alueen suuntaan katsoen hyvin kaunista ökyjahtien täplittämää
ökyaluetta. Hieno paikka vierailla ehdottomasti, mutta päivässä kyllä näkee
kaiken oleellisen vallan mainiosti.
Niin
Monaco on pieni. Tosi pieni. Ja arvatkaa missä tällä reissulla eksyttiin? Niin
juuri…
Cannes
Cannesissa poikkesimme tutkimassa katuun painettuja
kuuluisuuksien kädenjälkiä. Muuta nähtävää kaupungissa ei juuri tuntunut
olevankaan (paitsi Mustanaamion linna merellä!), ilmeisesti kaupungin ainoa
juttu on elokuvajuhlat filmitähtineen. Satama oli ihan viehättävä, mutta ei
tarjonnut mitään ihmeellistä.
Antibes
Antibes on ihana. Ihana ihana. Pieni ja söpö ja kaunis ja
viehättävä ja sydämellinen. Kenties lempipaikkani tällä reissulla. Antibesissä
päätarkoituksenamme oli vierailla Picassomuseossa, jossa ensimmäistä kertaa
tutustuin esimerkiksi Picasson keramiikkaan. Ja tykkäsin siitä muuten
huomattavasti enemmän kuin Picasson kubismista. Mutta voinkin suoraan myöntää
rajoittuneisuuteni, minä vain en kykene ymmärtämään sitä, mitä hienoa on siinä,
että naisella on kolmiomainen pää ja kolme terävää tissiä.
Marseille
Euroopan kulttuuripääkaupunkiin 2013, Marseilleen
suuntasimme junalla. Alle 26-vuotiaat saavat junamatkoista – 25 %, joten
kannattaa hyödyntää jos ikä sopii! Matka kesti muutaman tunnin, mutta mikäs
siinä upeiden maisemien kanssa matkatessa.
Marseille sijaitsee Rhônejoen suulla ja on Ranskan vanhimpia
kaupunkeja ja toiseksi suurin yli 800 000 asukkaallaan. Marseillella on
jossain määrin kyseenalainenkin maine jonkinlaisena rikoksien ja
taskuvarkauksien tyyssijana, mutta mielikuva kaupungista vierailun perusteella
on ennen muuta positiivinen.
Hienoin nähtävyys
ja kaupunkikuvaa hallitseva tekijä on ehdottomasti valtaisa satama-alue.
Marseillella on valtavasti rantaviivaa ja saaret If ja Frioul sijaitsevat vartin matkan päässä.
Valitettavasti tuulinen sää esti kuitenkin saarivierailut. Alexander
Dumasin historiallisessa Monte-Criston kreivissä päähenkilö seikkailee juurikin
Marseillessa ja tarinan linna, Château d’If , sijaitsee juurikin If:n
saarella. Sataman vastakkaisella puolella levittäytyy viehko Le
Panierin vanhakaupunki ja kaupunkikuvaa kukkulalta hallitsee Notre-Dame-de-la-Garde
kirkko.
Aix-en-Provence
Marseilleista päätimme tehdä vielä pikkuretken paljon
kehuttuun Aix-en-Provencen kaupunkiin. Kaupunki on pieni ja sievä, valtaisien
puiden reunustamia bulevardeja ja tsiljoonia suihkulähteitä. Ei kuitenkaan
mitään erityistä, ei ihan saamansa hehkutuksen veroinen. Tuttavallisesti
Aixista lähtöisin on taidemaalari Paul Cezanne.
Italia
Kun kerran rajantuntumassa oltiin niin pakkohan sitä oli
Italiaankin päästä. Tutuiksi vilaukselta tulivat niin San Remon (aivan
saakelinmoisen pitkä autio kävelyputki junaraiteille!) kuin Ventimiglian
pikkukaupungit.
Kunnon reissut sitten teimmekin Ligurian maakunnan Genovaan,
joka oli oikein värikäs ja vilkas satamakaupunki. Matkailijaystävällinen
kaupunki on myös suurien kävelyalueidensa ansiosta. Genovan Via Garibaldi ( eli
Strada Nuova-katu) on 1500-luvun palatsiarkkitehtuurinsa vuoksi Unescon
maailmanperintökohde. Kaupungin liikekeskusta noudattelee ruutukaavaa,
vanhakaupunki on rinteessä ja sokkeloinen.
Piazza de Ferrari, jonka
laidalla on mm. Dogen palatsi, on tärkeimpiä nähtävyyksiä ja toki meidän piti
myös katsastaa tönö, jossa Kolumbuksen väitetään syntyneen. Vanhassa satamassa,
Porto Anticossa, kävimme myös tsekkaamassa merirosvolaiva
Galeone
Neptunen, joka on
rakennettu Roman Polanskin Pirates elokuvaan 8,2 miljoonalla eurolla.
[3]
Genovasta matkamme jatkui junaillen Alppikaupunki Torinoon,
joka on kuuluisa talviolympialaisten pitopaikka. Matka sujui mukavasti, emme
saaneet Millan kanssa vierekkäisiä paikkoja, joten pikkuruinen tummaihoinen
poika viihdytti minua matkan ajan laulaen J Mikäs siinä.
|
Niinpä saavuimme Torinoon, joskus 400-luvulla Hannibalin
hävittämän Taurasian tilalle perustettuun historialliseen kaupunkiin, jossa oli
kylmä ja kuollutta. Pääsiäinen ja Genovassa oli bileet, mutta Torinossa kaikki
tuntui olevan suljettuna ja nälkä kurni. Kiersimme keskustan nähtävyydet
katsomassa, Torino on yleisluonteeltaan arkkitehtuurisesti hivenen jylhä ja
mahtipontinen, täysin erilainen kuin Genova. Pikainen kaupunkikierros näytti
meille esimerkiksi Piazza Castellon, jonka laidalla on kuninkaallinen palatsi
ja yritimme myös löytää tiemme Johannes Kastajan katedraaliin ihmettelemään
ikivanhaa käärinliinaa, mutta siellä sitten näytettiinkin käärinliinaa vain
videolta. Torino on muuten aikoinaan ollut yhdistyneen Italian ensimmäinen
pääkaupunki.
|
Torinosta matkamme jatkui takaisin kohti Nizzaa. Junanvaihto
San Remossa ja olimme jälleen Ventimigliassa. Jossa saatoimme todeta, että
yksikään juna ei enää maanantai-iltana mene Ranskaan. On muuten tosi hienoa
todeta illalla klo 23 sateisella rautatieasemalla, että olemme Italiassa ja
lentomme kotiin lähtee seuraavana aamuna Ranskasta. Siispä päätöntä säntäilyä
edestakaisin ja yrityksiä selvittää miten pääsemme perille. Lopulta eräs
papparainen suostui heittämään meidät pienestä maksusta perille! Pappa tosin ei
puhunut kuin ranskaa ja italiaa, joten tyydyimme toistelemaan: ”alla stazione,
la gare, per favore, s'il vous plaît”. Matkan varrella on muuten autolla ajaessa
useampi tietulli, joiden ohittaminen verottaa aina muutaman euron.
Papparaisella oli selviä vaikeuksia selvitä Nizzan asemalle, joten Nizzassakin
pyörimme vielä tunnin verran ympyrää samalla kun papparainen huuteli auton
ikkunasta reittiohjeita muilta autoilijoilta…
Kaikesta huolimatta selvisimme perille. Reissussa
rähjääntyneinä, mutta onnellisina. Aamulla olikin sitten kotiinpaluun aika.
Huippureissu, huippuseuraa, ranskalaista setämiestä lukuun ottamatta. 6 päivää,
5 yötä ja valtavasti ehdittiin nähdä. Seuraavaa kertaa odotellessa :)