I oli matkasta varsin täpinöissään. Matka laivalle oli pitkä: bussilla Lahdesta Helsinkiin, jossa vaihto toiseen bussiin ja satamaan, jossa tapasimme H:n. Lähtöselvitys ja lippujen kanssa pitkää käytävää pitkin laivalle. Yllätyksenä saimme paremman hytin kuin mitä varauksemme edellytti ja pääsimme yläkerroksiin kolmen hengen Muumi-hyttiin. I saavuttuaan hyttiin istahti sängylle, katsoi ulos ja totesi niin totisena kun vain 2,5 vuotias voi todeta: "Tultiin laivaan". "Nyt voidaan mennä kotiin". No ei menty ja I:n fiiliksetkin paranivat kunhan hän pääsi vauhtiin.
Reissu tehtiin varsin pitkälti lapsen ehdoilla eli tutuksi tuli Siljan leikkialue, jossa oli esimerkiksi pallomeri, lasten ohjelmia, piirustusmahdollisuudet, legoja, liukumäki ja hieman isommille lapsille myös pelikoneita. Tiettyinä aikoina oli myös ohjelmaa, kuten kasvomaalausta, joka erityisesti olikin I:n mieleen. Myös Muumit seikkalivat pitkin laivaa, ainakin Muumipeikon ja PikkuMyyn bongasimme useasti, I vähän ujosteli ja olisi tahtonut nurkan takaa aina seurata touhuja. Illalla oli myös muumidisco, jossa kävimme pyörähtämässä.Omanlaisensa elämys I:lle oli myös laivan buffett, jossa alle 6-vuotias syö maksutta maksavan aikuisen seurassa. Valinnanvara oli sekoittaa ja I usein päätyikin mielellään rosvoamaan minun ja H:n lautasilta ruokaa sen sijaan, että olisi syönyt itse valitsemaansa. Erityisesti melonit tekivät kauppansa.
Silja vie Tukholmassa Värtahamneniin eli ei yhtä lähelle keskustaa ja vanhaa kaupunkia kuin Viking Line. Satamasta on kuitenkin kätevät kulkuyhtydet. Meillä suunnitelmissa oli mennä Junibackeniin Djurgårdenin saarelle. Laivan Infosta saattoi ostaa liput joko Siljan omaan kuljetukseen hieman kalliimmalla hinnalla tai sitten ihan paikallisbussiin edestakaiset liput (bussissa niitä ei myydä, joten ehdottomasti kannattaa Infosta ostaa meno-paluu, jos bussilla aikoo kulkea). Bussipysäkki oli helppo löytää terminaalista ulostullessa kulkemalla "putken" päähän ja portaita alas sekä ylittämällä tien toiselle puolelle (kannattaa kuitenkin huomata, että tämä reitti edellyttää rattaiden kantamista portaissa). Bussilla 76 pääsi suoraan Djurgårdenin saaren eteen ja bussi kulki varsin hyvin sunnuntaisinkin (noin vartin välein). Jos kulkee lastenvaunujen kanssa niin bussista ei tarvitse maksaa.
Junibacken on lastenmuseo, joka on saanut innoituksensa useista lastenkirjoista, mutta erityisesti Astrid Lindgrenin tuotannosta. Sisällä aloitimme tutustumisen paikkaan hyppäämällä satujunan kyytiin, jossa suomenkielisen selostuksen kera kiersimme reitin satumaailmassa kuunnellen samalla otteita saduista. Näimme niin Eemelin lipputankoon vetämän Pikku-Iidan kuin Katto Kassisen liitämässä pimeiden Tukholman kattojen yllä. Satujuna on aivan ihana, mutta siihen pääsee vain kerran (kassalta saa kuitin, jonka ojentamalla junaan pääsee)! 2,5 vuotias tosin oli hieman huolissaan siinä vaiheessa kun juna nousi ilmaan ja valaistus oli hämärä. Toisaalta kierros on myös varsin surullinen ja nyyhkin aina Veljeni Leijonamielen tarinan kohdalla.Kävimme vierailemassa myös Peppi Pitkätossun talossa huvikummussa, täällä oli myös esitys, jossa esiintyivät Pepin lisäksi myös Tommi ja Annika (på svenska). Pikku-Ukon kyytiin pääsi myös ratsastamaan, mikä taisi olla I:llä oma hittinsä.
Kiersimme eri puolilla tutustumassa eri satujen maailmoihin, osa oli itselleni tuttuja, kuten Viiru ja Pesonen, moni taas oli täysin vieras, mutta se ei näyttänyt I:tä harmittavan. Hyvin sujui liukumäen lasku, leipomon pito, korukaupan myyjän työ kuin lentäjänkin velvollisuudet. Junibackenista löytyy myös ravintola jos nälkä yllättää ja hyvällä säällä leikkiä voi jatkaa vielä ulkonakin pienellä leikkialueella.
Illalla oli laivassa tyytyväinen ja väsynyt lapsi. Ruuan ja leikkipaikan jälkeen uni tuli nopeasti ja aamulla aamiaisen jälkeen olimmekin taas perillä Helsingissä, ehdimme sitä ennen käydä viedä hakemassa siskolle tuliaisostokset. Reissun jälkeen I olikin sitä mieltä, että hän kyllä lähtee laivalle uudelleenkin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti