|
"Täältä tulee hirmuinen vauva..." |
Kesä! Suomen toukokuiset ennätyshelteet väistyivät koleiden sateiden tieltä, joten mitäpä muutakaan kuin suunnaksi Välimeri. Suuntasimme Wiin ensimmäiselle ulkomaan reissulle Sisiliaan.
Matkaan otettiin kumpikin mummi mukaan, jotta selviytymisen todennäköisyys
saataisiin kasvamaan. Vauvan kanssa koimme lisäksi helppona aloittaa
matkaamisen pakettimatkalla, joten varasimme suoraan matkan ja kuljetukset
hotellille (FF Pamar) Finnmatkoilta.
Sisilia on suurin saari Välimerellä ja kuuluu Italialle,
tosin saarella on itsehallinto. Saarella on asukkaita lähes saman verran kuin
Suomessa! Sisilia on kuuluisa suuresta, yli 3000 metriä merenpinnan yläpuolella
sijaitsevasta aktiivisesta tulivuorestaan, Etnasta. Etnan purkaukset ja
maanjäristykset ovatkin ajoittain aiheuttaneet Sisiliassa melkoista tuhoa!
Esimerkiksi Catanian kaupunki on aikoinaan osittain tuhoutunut
tulivuorenpurkauksessa ja Messinan kaupunki kärsinyt valtavia vahinkoja
maanjäristyksen seurauksena. T lähtikin äitinsä kanssa katsastamaan Etnaa 2000
metrin korkeudelle. Toinen asia mistä Sisilia on hyvin kuuluisa on toki mafia.
Äitini olikin ennen reissua hivenen huolissaan turvallisuudesta, mutta mitä
turhia. Mafia varmasti pitää huolen siitä, että turisteilla on hyvä olla.
|
Etnalta |
Italia on toki kuuluisa myös suussasulavasta ruuastaan –
etenkin pitsasta ja pastasta. Välimeren keittiöt kaikkiaan kuuluvat myös omiin
ruokasuosikkeihini, joten matkaa tältäkin osin odotettiin innolla! Wiin
atooppisen ihottuman vuoksi meillä kuitenkin oli aika neuvolalääkärille
lähtöpäivän aamuna – pienillä vauvoilla, jotka eivät vielä syö kiinteää ruokaa,
vaikeaa ja keskivaikeaa atooppista ihottumaa pahentamassa on useimmiten jokin
tai jotkin ruoka-aineallergiat. Niinpä lähdimme matkaan saatuani uudeksi
ruokavaliokseni (entisen laktovegetaarisen lisäksi) maidottoman, munattoman,
viljattoman (vehnä, kaura, ruis, ohra) sekä soijattoman! Hyvästi siis pitsa,
pasta, herkulliset juustot ja jäätelöt... Ainesosaluetteloiden tutkiminen
tuotti melkoista tuskaa, sillä huomattavan moneen tuotteeseen on lisätty jotain
mitä siellä ei todellakaan kuvittelisi olevan. Esimerkiksi kaupan
mehujäätelöistä valtaosassa on käytetty maitoa jossain muodossa! Tummasta
suklaasta löytyy usein soijalesitiiniä. Sorbetissa voidaan käyttää
munanvalkuaista. Argh! Lopputuloksena ravintoloissa saatoin tilata
lähinnä
ranskanperunoita ketsupin kera, hedelmäsalaattia tai vihersalaattia.
|
JOn ruokavalikoimaa |
Hotellimme FF Pamar sijaitsee erinomaisella paikalla
Naxoksen rantakadulla. Perheomisteisen hotellin yhteydessä on mukava ravintola
ja huoneet ovat yksinkertaisia, mutta siistejä. Keskeisen sijainnin
miinuspuolena toimivat ulkoa kantautuvat häiritsevät äänet etenkin
liikenteestä. Hotellin katolla on kattoterassi, jossa voi nauttia
merimaisemista aurinkotuleissa hiekalla löhöten. Olimme varanneet hotellista myös aamiaisen,
joka oli yksinkertainen, mutta miellyttävä, tosin omalla kohdallani tämä
tarkoitti jokainen aamu kahta appelsiinia ja lasillista ananasmehua.
|
Giardini-Naxos |
Giardini-Naxoksen kaupunki osoittautui mukavaksi
pikkukaupungiksi. Lyhyet etäisyydet, rantakatu ravintoloineen ja
pikkuputiikkeineen, hiekkarannat (maksuttomat rannat, joilla ei ole palveluita
sekä maksulliset rannat varjoineen ja rantatuoleineen) sekä hyvin kohtuullinen
määrä turisteja. Lämpötilat pysyttelivät koko ajan + 25 yläpuolella ja sää oli
joko aurinkoinen tai puolipilvinen. Päivät kuluivat rannalla poiketen,
rantakadulla käyskennellen, eri ravintoloissa syöden (yhtä lukuunottamatta
tarjolla kerrassaan erinomaista ruokaa – myös ranskanperunoiden osalta) ja
iltaisin jalkapallon MM-kisoja seuraten. Kahteen otteeseen vierailimme myös lyhyen
bussimatkan päässä vuorenrinteellä sijaitsevassa kuvankauniissa Taorminan
kaupungissa (bussilippu 2 €/suunta). Taorminasta maisemat ovat upeat ja
palveluita on tarjolla huomattavasti enemmän kuin Naxoksessa – tosin myös
turisteja. Kiitin itseäni Naxoksen valinnasta majapaikaksi myös hintatason
osalta, jossa Naxoksen ja Taorminan välillä oli selkeä ero. Hintataso
Sisiliassa ylipäätään ei ole varsinaisesti edullinen, mutta toki edullisempaa
oli kuin Suomessa.
|
Stromboli, mereen valuvaa laavaa |
Yhden päivän ajan saimme T:n kanssa myös kahdenkeskistä
laatuaikaa mummien huolehtiessa Wiistä ja meidän suunnatessamme järjestetyllä
retkelle Strombolin tulivuorisaarelle. Stromboli on kuuluisa paitsi alati
aktiivisesta tulivuorestaan myös Ingrid Bergmanin ja Roberto Rossellinin
rakkaustarinasta. Suuntasimme alkajaisiksi Milazzon
|
Strombolin edustalla |
satamakaupunkiin bussilla
oppaan kertoillessa saaren historiasta ja satamasta läksimme
kantosiipialuksella kohti Liparin saaria, joita on seitsemän suurempaa ja
useita pienempiä ja jotka kuuluvat Unescon maailmanperintökohteisiin.
Ensimmäisen stoppimme teimme Panarealla, jossa kuulemma rikkaat ja kuuluisat
viihtyvät. Panarea osoittautui pieneksi ja sieväksi saareksi, jolla teimme
pienen kävelyretken läheiselle kirkolle ja istahdimme satamaan nauttimaan
virvokkeita ja niitä iän ikuisia ranskanperunoita.
|
Panarea |
Panarealla ei ole tavallisia
autoja lainkaan, vaan kaikki taksitkin ovat pikkuruisia ja sähkökäyttöisiä,
mikä oli mukavaa vaihtelua. Tavallisen kokoisilla henkilöautoilla ei saaren
kapeilla kujilla olisi kyllä mihinkään mahtunutkaan! Parin tunnin Panarean
pysähdyksen jälkeen suuntasimme takaisin laivalle ja matkalla kohti Strombolia
näimme esimerkiksi vedenalaisia purkauksia! Ihastelin maisemia T:n leikkiessä innoissaan
kuin pikkulapsi uudella kamerallaan. Saavuttuamme Strombolille ihailimme ensin
|
Näkymiä Strombolilta |
veneestä käsin saarta: toinen puoli on vulkaaninen puoli, josta laava virtaa
mereen ja asutus sijoittuu toiselle puolen, asukkaita saarella on reilut 400.
Suuntasimme satamaan, emmekä olleet ainoat turistit reissussa, mutta se ei
menoa haitannut. Kävimme ensin kurkistamassa Bergmanin ja Rossellinin entistä
kotitaloa, jonka jälkeen päädyimme viettämään loppupäivää sataman
vieressä
sijaitsevalle tummalle laavahiekkarannalle tulivuoren pöhistessä korkealla
takanamme. Illan päätteeksi suuntasimme takaisin laivalle, joka vielä jatkoi
Strombolin aktiivisen vulkaanisen puolen kiertämistä ja näimmekin illan
pimetessä Strombolin purkautuvan kolmesti! Keskimäärin näin tapahtuu 20
minuutin välein. Sen jälkeen oli vuorossa hintaan sisältyvä illallinen,
tonnikalapastaa ja viiniä, tosin minulle ei tietenkään muuta kuin vettä.
Illallisen jälkeen alkoi pitkä
ja
|
Laavahiekkaa |
raskas
kotimatka takaisin hotellille, jossa olimme puolen yön jälkeen.
|
Strombolin ranta |
|
Strombolin purkaus | |
Viimeisten matkapäiviemme aikana pääsimme todistamaan Etnan
purkausta! Vielä iltalennolla koti-Suomeen katselimme lentokoneen ikkunasta
kuinka punaisena hehkuva laava virtasi vuorenrinnettä pitkin. Purkaus oli
onneksemme kesy, joten henkilövahingoilta vältyttiin ja matkaankin päästiin
pienellä lentoreitin muutoksella.
Mukava reissu! Vauvan kanssa matkustaminen tuo omanlaisiaan
haasteita, mutta selvisimme niistä melko hyvin. Lentomatka sujui mallikkaasi,
Wii nukkui suurimman osan ajasta jomman kumman meistä sylissä, eikä häriintynyt
paineenvaihteluista. Nousun ja laskun ajan Wii oli turvavyöllä kiinni jomman
kumman meistä vyössä. Turvatarkastuksen läpi sai viedä vauvalle maitoa, joten
sikälikään ongelmia ei ollut ja paikalla oli helppo imettää. Wii oli matkan
aikaan vielä niin pieni, 3 kk, että matkarattaiden käyttö ei tullut kyseeseen
(no, kokonaan makuuasentoon taittuvat olisivat käyneet, mutta turha spekuloida
kun meillä ei edes rattaita ole), joten päädyimme ottamaan mukaan
yhdistelmävaunumme (phil & teds). Vaunuille jouduimme vuokraamaan
lentokentältä säilytyspussin, kyseinen lentoyhtiö ei muuten korvaisi jos matkan
aikana syntyisi vaurioita. Siirtymiset lentokentillä olivat kaikkiaan hivenen
hankalia valtavan tavarapaljouden takia! Vaununsuojalaukku oli kaikkea muuta
kuin pieni, kevyt tai kätevä. Eniten matkatavaraa oli nimenomaan
pikkuintiaanilla (atooppisen ihonhoitoon mm. iso liuta erilaisia voiteita).
Ruumaan menneen kahden laukun lisäksi matkassa olivat kaksi reppua
käsimatkatavaroihin sekä lastenhoitolaukku.
|
@ Taormina |
|
Maisemia Taorminasta |
|
Tupruttava Etna |
Vaunujen lisäksi otimme reissuun mukaan rintarepun. Naxos ei
ollut parhaita kohteita vaunuja
ajatellen. Kadut olivat melko kapeita ja
jalkakäytävissä korokkeita. Vaunuja käytimmekin pääasiassa rantakadulla, joka
oli muita selvästi leveämpi. Muutoin neiti matkasi rintarepussa. Wii on temperamenttinen
ja rintarepussa matkatessaan pysyy hyvin tyytyväisenä – suuttumus iskee kun
pysähdytään, mikä on välillä varsin raskasta kun itse olisi kiva joskus levätä
tai vaikka syödä rauhassa. Tosin ei Wiikään aina saanut olla rauhassa, kun
amatöörivanhemmat kauhuissaan tökkivät rauhassa nukkuvan vauvan hereille peläten
lämpöhalvausta...
Etukäteen huolta aiheutti myös vauvan suojaaminen auringolta
– hyvin kevyitä, mutta hyvin peittäviä vauvan vaatteita oli nimittäin erittäin
hankala löytää! Pääsiassa vauvalla oli pitkähihainen body, kevyet puolipotkarit
ja aurinkohattu. Lisäsuojaa teimme tarvittaessa harsoista ja pyrimme vauvan
pitämään varjossa. Rannalla käytössä oli myös uv-suojapuku sekä rantavarjo.
Pienille vauvoille ei suositella aurinkovoiteita, mutta varuiksi otimme mukaan
myös lapsille tarkoitettua aurinkovoidetta, farmaseutinkin mukaan sen käyttö on
pienempi paha kuin ihon palaminen. Onneksi selvisimme hyvin vähäisellä
aurinkorasvan käytöllä, eikä ihokaan päässyt palamaan. Ruuan puolesta reissu
taas olikin helppo, Wii kun ei vielä syönyt kiinteitä eli pääasiassa
imetyksellä selvittiin – tosin joka kerta kun minne tahansa lähdettiin niin
hetihän se nälkä iski. Mukava oli myös uutta korviketta, joka ei sisällä
lehmänmaidon proteiineja tunnistettavassa muodossa. Korvikkeen teko olikin
sitten oma operaationsa kun ensin keitetään pullovettä, joka sitten
jäähdytetään kädenlämpöiseksi ja sekoitetaan jauheeseen – hotellilla teko kyllä
onnistui, mutta tienpäällä olisi ollut toinen juttu.
Sellainen ensireissu uudella kokoonpanolla, jatkoa seuraa... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti