Elamaa paratiisissa ja mutkia matkassa.

Paivat paratiisissa alkavat olla takanapain.

Kreikka on ihana maa, tykkaan saaristosta valtavasti. Korfun saari on vehrea ja kaunis, kevat on maaliskuussa jo pitkalla. Saaren samanniminen paakaupunki (Kerkyra) on todella viehattava, etenkin vanha kaupunginosa, jossa arkkitehtuuri on hyvin kaunista, kujat kapeita ja mutkittelevia. Mieleton tuuri, etta satuin tormaamaan Joniin, vapaaehtoiskoordinaattoriin ja muihin vapaaehtoisiin ja paadyin mukaan Silvaprojektiin. Minulla oli mielettoman kivaa, ihmiset olivat aivan valtavan ihania, kaipaan kaikkia jo nyt, samoin kuin elaimia.

Maanantaina autoin tallilla hevosten hoidossa eli siis kaytannossa lapioin lantaa suurimman osan ajasta. Valitettavasti sunnuntaina satoi, eli maa oli taysin mutavellia ja saappaat jalassa sain hiihtaa pitkin makia ja lopulta olin jokatapauksessa yltapaalta mudan peitossa. Hevosia on talla hetkella tallilla 36, suurin osa pienia Skyrian hevosia (tai oikeastaan poneja, mutta kreikankielessa ei ole ponia tarkoittavaa sanaa), mutta myos yksi viela pienempi hevonen ja muutamia isoja. Lannan lapioimisen lisaksi pakistanilainen poika, jolla on niin vaikea nimi etten sita taaskaan muista, opetti minua myos harjaamaan ja ruokkimaan hevosia. Paiva oli kiva, loysin uusia lihaksia, joiden olemassaolosta en tiennyt mitaan ja sain olla koko paivan ulkona ja rypea mudassa. Tassa oppii todella arvostamaan kotona odottavaa siistia sisatyota ;)

Iltapaivalla Jon vei minut ajelulle ja esitteli kaupunkia ja poikettiin kaakaolla. Maanantaina oli joku lomapaiva, joten suurin osa paikoista oli edelleen kiinni. Toisin sanoen luultavasti minulla olisi ollut hyvin tylsaa ilman uusia ystaviani hengata kaupungissa sunnuntai seka maanantai :) Illalla illastettiin porukalla, kasvisruokaa.

Tiistaina suunnattiin  luomukiivifarmille Jonin ja Englannin Yorkista kotoisin olevan Dannyn kanssa. Ensin kaytiin kunnon metsalenkilla koirien (7) kanssa ja sen jalkeen siirryttiin farmille keraamaan risuja poltettavaksi. Paiva meni kivasti auringon paistaessa, risuja keraillessa, poikien kanssa jutellessa ja lampaiden laidunnusta seuratessa. Osa lampaista on minilampaita ja nailla oli viela pari pienenpienta karitsaa :) Iltapaivalla kaytiin viela Jonin kanssa kavelyttamassa villalla asuvia koiria ja samalla Jon esitteli villan ymparistoa, kuten rannan ja metsan siimeksessa olevan kirkon. Sen jalkeen katseltiin Up in the air leffa ja sitten suunnattiin kasinolle! Kasinolle paasee ilmaiseksi ennen kello kymmenta illalla ja saa lipun, jolla saa ilmaisen drinkin. Joka yo puolenyon aikaan kavijoiden kesken arvotaan 500 euroa. Kavimme siis toki pyorahtamassa yhdeksan aikaan juomassa ilmaista teeta ja palasimme varttia vaille kahdeltatoista juomaan lisaa ilmaista teeta, syomaan leipia ja kuulemaan arvontatuloksen. Ei voitettu, hoh. Loppuyo jannitettiinkin Sunshine ponin synnytysta ja aamulla vastassa olikin pikkuruinen varsa :)

Buster

Keskiviikkona oli haikeat tunnelmat illalla koittavan lahtoni vuoksi. Suunnattiin kuitenkin aamulla Jonin kanssa kiivifarmille, kaytiin koirien kanssa kunnon lenkilla laheisessa kylassa ja kerailtiin risuja kuten edellisenakin paivana. Saa oli aivan ihana, aurinkoinen ja kevainen :) Sen sijaan illat ja yot on taalla kylla olleet jaatavia, nukun vaatteet paalla makuupussissa ja paalla on kolme vilttia ja silti olen aivan jaassa :S Aamutraditionani onkin taalla ollut boilerin halailu keittiossa pitkaan ja hartaasti...

Kaikki ihmiset taalla ovat mielettoman ihania ja tulen varmasti kaipaamaan jokaista. Vapaaehtoiskoordinattori Jonia, joka jatkuvasti auttoi minua kaikessa ja naytti paikkoja, kanadalaista vapaaehtoistyontekijaa Shannonia, jonka kanssa kavimme pitkia ja mielenkiintoisia keskusteluja elainsuojeluun liittyen, brittilaista vapaaehtoista Dannya, joka on erittain ystavallinen ja hauska, pakistanilaista poikaa, jonka nimea en koskaan muista ja joka opettelee kovasti englantia, Michiganista kotoisin olevaa Ariellaa, jonka kanssa jaoimme saman huoneen ja tietysti paikan omistajaa, iakasta ihanaa terasleidia, Mrs. Teensia, joka joskus lapsuudessaan on poikennut Suomessakin. Tanne pitaa viela joskus palata!

Matkaan on mahtunut myos mutkia. Ainakin opin jottain uutta. Albaniasta lahdettyani laskin sen varaan, etta kaytan Malevilta vain jatkolennon Suomeen perjantaina (Budapest-Helsinki). Ei ollut ikina kaynyt mielessakaan, ettei pelkkaa jatkolentoa voisi kayttaa... Laitoin kuitenkin siskon miehelle varmuuden vuoksi tekstiviestin kysyakseni pitaisiko minun ilmoittaa etukateen, etta kaytan vain jatkon. Kuulemma homma kaykin vain jos lentoyhtio suostuu ja Malev:han ei tahan sitten suostunut.... :/ Vaihtoehdoiksi siis jaa palata Albaniaan ja lentaa alkuperaisen suunnitelman mukaan Tiranasta Budapestin kautta kotiin tai hankkiutua kotiin jotain muuta reittia. Tassa vaiheessa olin jo varannut torstaiaamulle lennon Ateenasta Wieniin... Huokaus.

Albaniaan paluuta hatkitsin hetken, mutta mikali jotain menee pieleen, enka paasisi lennolle, niin olen satakertaa mieluummin yksikseni jumissa jossain pain Euroopan unionia kuin Albaniassa. Kielitaidon, infrastruktuurin ja aikataulujen seka reittikarttojen puuttumisen johdosta Albaniassa lennon missaaminen olisi hyvinkin mahdollista. Pohdin hetken aikaa myos sita mahdollisuutta, etta soittaisin Sabotaasille, joka tulisi minua vastaan Sarandaan ja huolehtisi kentalle, mutta hylkasin ajatuksen hyvin pian, silla en osannut paattaa olisiko kamalampi ajatus yksin yrittaa reissata halki Albanian ja joutua kenties ryostetyksi tai murhatuksi vai joutua jalleen viettamaan aikaa Sabotaasin kanssa ja kenties jaada viela kiitollisuuden velkaan. Lopputuloksena siis paatin ottaa perjantaille lennon Wienista Tukholman kautta takaisin Helsinkiin. Lisaongelmia tuotti se tosiasia, etta olin ottanut luottokortin mukaan, mutta en ollut tajunnut tarvitsevani nettipankkitunnuksia luottokorttimaksun suojaamiseen eli niita ei tietenkaan ollut matkassa! Onneksi aiti sai hoidettua lentovaraukset Suomesta kasin, iso kiitos! Muuten olisinkin sitten jaanyt tanne ;) Ei valttamatta sekaan olisi ollut huono vaihtoehto...

Lennot Ateena-Wien ja Wien-Tukholma-Helsinki toivat vahan ikavasti lisakustannuksia, mutta toisaalta koko yhdeksan paivan ja seitseman yon mittaisen reissun aikana maksan yopymisesta kahden yon osalta (hotelliyo Sarandassa ja hostelliyo Wienissa yht. 28e) ja ruokaan kuluu rahaa enaa vain kahtena paivana ja tuskinpa niinakaan paljoa kun kayn vain kaupassa. Tahan asti ruokaan onkin kulunut yhteensa huimat 4 euroa.

Jon lupasi heittaa minut illalla bussiasemalle, josta suuntaan siis yobussilla Ateenaan (9 h eli joskus viiden kieppeilla aamusta Ateenassa). Elattelen toiveita, etta bussi vie suoraan lentokentalle tai vaikka Syntagmalle, josta osaan itsekin kentalle, eika jata minnekaan Omonian seudulle, josta myoskin toki osaan pois, mutta jossa ei todellakaan huvita olla yksin keskella yota... Aamulla jatkan matkaa Wieniin, josta olen varannut hostellimajoituksen yhdeksi yoksi (Westend City Hostel, 12 hengen sekahuone). Perjantai aamuna Wienista sitten Tukholman kautta kotiin.

Tastahan tuli seikkailu. Lopuksi ihanaisen Kreikan ihania maisemia <3