Curacao on ihana. Venezuelan jalkeen tuntuu kuin olisi astunut kokonaan toiseen maailmaan, vaikka fyysisesti kilometreissa mitattuna etaisyytta Venezuelan rannikkoon ei juuri olekaan. Kulttuuri kuitenkin on aivan toisenlainen, ihmiset ovat todella iloisia ja ystavallisia, kadullakin kaikki tervehtivat ja tervehtia voi huoletta takaisin ilman, etta siltikaan kukaan alkaa roikkua lahkeessa (kuten usein esimerkiksi Turkissa on tapana). Saaren virallinen kieli on hollanti, mutta lahes kaikki puhuvat papiamentoa, myos englanti ja espanja ovat hyvin yleisesti kaytossa. 
Willemstad on hurjan pieni ja sieva paakaupunki. Kanava jakaa kaupungin kolmeen osaan (Punda, Otrabanda & Scharloo), joita yhdistavat kolme siltaa, kuningatar Emman, kuningatar Wilhelminan ja kuningatar Julianan sillat, joista Emman silta on kaytossa vain osan ajasta, silla se siirretaan moneen otteeseen paivan aikana pois kanavasta lapi kulkevien alusten tielta. Tana aikana Pundan ja Otrabandan valilla liikennoi ilmainen paatti. Talot Willemstadissa ovat pienia ja varikkaita, pastellinsavyisia. Ihan kuin koko kaupunki hymyilisi :) Saakin on suosinut, joka paiva vahintaan + 30 astetta ja auringon paistetta, sadekausi kun on niin yhtena paivana saatiin toki sadettakin melkein 5 minuutin ajan. 
Etukateen olin yrittanyt ottaa selvaa Curacaosta ja hintatason piti olla Suomen luokkaa, mika ei mielestani pitanyt lainkaan paikkaansa. Hintataso on kaikkiaan melko kohtuullinen, taksi, juomat (esim. iso limsa rantakadulla 2 USD), ruuat, majoitus (70 USD/yo 2 hlo sis. aamiaiset) eivat maksa lahellekaan sita mita Suomessa. Kaikkialla voi maksaa joko Antillien guldeneilla tai Yhdysvaltojen dollareilla ja takaisin saa joko dollareita, guldeneita tai naita molempia sekaisin tilanteesta riippuen. 1 USD vastaa noin 1,78-1,80 NAf (esim. hotel Plazan vaihtokurssi 1 USD = 1,75 NAf). Alkuun oletin, etta dollareilla maksaessa haviaisi koko ajan vahan, mutta tahan asti nain ei ole itseasiassa kaynyt viela kertaakaan (vertailuna olen kayttanyt hotel Plazan tarjoamaa kurssia). Rahaa en siis ole vaihtanut, kavin kylla jonottamassa yhdessa pankissa, mutta puolen tunnin jonotuksen jalkeen luovutin, kun taulussa oli edelleen sama vuoronumero kuin aloittaessani jonottamisen.
Kavin eilen saarikierroksella jenkkien ja paikallisen Robert -nimisen oppaan kanssa. Saatiin samalla iskan kanssa kaivattua lomaa toisistamme, kun vihdoin oltiin paikassa, jossa uskalsin laskea iskan liikkumaan yksinkin. Ensin tehtiin pieni kaupunkikierros Willemstadtissa, jossa Robert kertoi mm. aikoinaan espanjalaisten tulleen ensimmaisina saarelle, mutta lahteneen kun kultaa, hopeaa ja mausteita ei loytynytkaan. Myohemmin sitten seurasivat perassa ranskalaiset, englantilaiset ja kuten tuttua, hollantilaiset. Curacao on pinta-alaltaan varsin pieni saari, joten ehdimme kiertaa paivan aikana koko saaren ympari. Ensin kavimme itapuolella katsomassa nakoaloja (mm. Spanish water area ja Caracasin lahti), jonka lisaksi naimme myos saaren ainoan vankilan, jonka nimi englanniksi kaannettyna on oppaan mukaan "good future". Kenties sinne paatyneet eivat siis joudu sinne uudestaan...?
Seuraavaksi jatkoimme matkaa likooritehtaalle, jossa tutustuimme likoorin valmistamiseen ja jenkit maistelivat likooreja silla valin kun itse keskityin olennaiseen, eli kuvaamaan liskoja. Likooritehtaalta jatkoimme matkaa saaren pohjois- ja lansiosiin, jossa kavimme kansallispuistossa ihmettelemassa Boca Tabla -nimista luolaa, isoja liskoja ja erilaisia lintuja. Saaren pohjoiskarjessa kavimme lounastamassa ja tutustuin Yhdysvaltalaisiin Liziin ja Laureniin, pariskuntaan, joka on Curacaolla sukeltamassa. Lounaan jalkeen poikkesimme viela eraalle rannalle uimaan (ja loysin ravun!), jonka jalkeen poikkesimme viela suolajarvelle katsomaan flamingoja. Paluumatkalla bongailimme vuohia ja oppaamme valisti meita, etta mikali autolla tormaamme vuoheen niin parasta on ottaa vuohi ja tehda siita paisti. Vuohen omistaja kuulemma ei koskaan ilmoittautuisi, silla han joutuisi muuten korvaamaan autolle aiheutuneet vahingot ja poliisikaan ei kuulemma ikina vaivautuisi paikalle, silla he tietavat, ettei vuohen omistaja kuitenkaan ikina tule paikalle.Illalla kaytiin rantaravintolassa syomassa ja katsomassa auringonlaskua, joka taallapain on hyvin nopea ja tapahtuu melko aikaisin, jo noin ilta kuudelta, jolloin myos kaupat paasaantoisesti sulkevat ovensa ja on oikeasti hyvin pimeaa.
Tanaan on viimeinen paiva Curacaolla. Kaytiin aamupaivasta iskan kanssa meriakvaariossa ihmettelemassa delfiineja, merileijonia, kilpikonnia, haita ja monia muita otuksia, jonka jalkeen tultiin viela takaisin Willemstadtiin pyorimaan. Illalla lahtee lento Trinidadiin, aikataulun mukaan sen tulisi olla perilla klo 21 paikallista aikaa eli ehdittaisiin todennakoisesti hotellille juuri ennen ulkonaliikkumiskiellon alkua. Iskan toiveesta yritin tosin kehittaa vaihtoehtoista suunnitelmaa, jossa Trinidad olisi joko jatetty kokonaan valista menomatkalla tai aikaa ainakin lyhennetty, mutta mitaan varteenotettavaa vaihtoehtoa ei oikeastaan loytynyt, joten tanaan matka jatkuu Port of Spainiin.
Willemstadt <3 Toivottavasti Trinidadissa on yhta ihania ihmisia :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti