Tri Tri Trinidad

Port of Spain

 Trinidadille meno etukateen vahan janskatti, olihan maassa osittainen hatatila ja oinen ulkonaliikkumiskielto erittain korkean vakivaltarikollisuusasteen vuoksi. Surinam airwaysin koneella suunnattiin illalla kohti Trinidadia ja kentalla meidan lisaksemme olikin naemma kaksi muuta turistia menossa Trinidadiin, kaikki muut olivat paikallisia. Maahantulomuodollisuudet olivat samankaltaiset kuin Venezuelassa, mita nyt tulliseta meinasi mulle hermostua, etta faijan pitaa itse tayttaa tullilappu - miten kun ei osaa englantia?

Katukuvaa, Port of Spain

Trinidadissa mikaan ei nayta silta mita on, se saatiin oppia heti. Takseista kannattaa kayttaa vain luotettavia takseja, mutta ne voivat olla aivan minka nakoisia tahansa, eika missaan lue mika on taksi. Auktorisoidun  taksin tunnistaakin rekisterikilven ensimmaisesta h-kirjaimesta, olisihan se pitanyt arvata!

Saatiin siis taksi, kuski puhui kreolienglantia, joten hyvin tarkkaan sai kuunnella, jotta tajusi mita seta hopisee. Perille hostellille paastiin osoitteen avulla, missaan, yhtaan missaan, ei nakynyt jalkeakaan siita, etta kyseessa olisi hostelli. Lopulta kuitenkin ikkunoita kolistelemalla saatiin joku poika tulemaan ulos talosta monen lukitun portin takaa toteamaan, etta ollaan oikeassa paikassa. Yovyttiin siis The Little Inn:ssa New Townin kaupungin osassa ja saatiin aivan ihastuttava kauttaaltaan vaaleanpunainen huone!


Port of Spainissa on ehka kaikki ison kaupungin huonot puolet, joita saatan keksia. Kaupunki on ruma, siivoton, meluisa, liikenteen tukkima ja vastenmielinen. Ilma on tukahduttavan kuume, paitsi sen hetken kun paivalla sataa kaatamalla. Maailma on viehattavampia paakaupunkeja pullollaan.

Trinidadissa kaupungit eivat olekaan se juttu, vaan luonto. Suojeltua sademetsaa on saarella tarjolla ja saarikierroksella paastiinkin vahan nakemaan kaupunkien (mm. San Fernando, Prices town) lisaksi myos maaseutua ja luontoa. Bongattiin mm. nuori scarlet ibis. Ibis on Trinidadin kansallislintu, se on musta syntyessaan, valkoraitainen nuorena ja lopulta aikuisena kirkaanpunainen - samat varit loytyvat myos Trinidadin lipusta. Lisaksi nahtiin termiittien pesia ja miljoona erilaista hedelmapuuta, kuunneltiin Trinidadilaista musiikkia ja vaikka mita.

San Fernando

Opas seta oli aivan yli-innokas ja saatiin ihan privaattitour, jonka piti olla 9- 16, mutta joka venahtikin 9-18, eika opas silloinkaan olisi viela meista halunnut lupua o.O Seta puhui aivan tauotta, mika oli hivenen raskasta, silla kreolienglantia on oikeasti pakko keskittya kuuntelemaan ja seta viela vahan valia varmisteli, etta kuulinhan mina ja ymmarsinhan mina... (tasta huolimatta han myos toisteli asiat moneen kertaan ja kertoili ihan innolla maantieteilija-biologille mm. mista flamingot saavat punaisen varinsa jne...). Reissun jalkeen siis tiesinkin Trinidadista ihan kaiken mita olen koskaan halunnut tietaa ja myos kaiken mita en ehka olisi halunnut tietaa, tosin taisin jo unohtaa 90 %. Sedan yli-innokkuus tuli esiin myos siina, etta han saattoi keskella paikallista motaria laittaa hatavilkut paalle ja pysahtya keskelle tieta, jotta voitaisiin valokuvata. Han saattoi myos ajaessaaan taitella karttaa ja katsella taaksepain, samalla eteenpain ajaen. Lisaksi han ryntasi kesken kaiken takapuoli pystyssa puskaan milloin mitakin aarteita hakeakseen ja minulle nayttaakseen (opas haki mm. termiitin ja kasoittain erilaisia hedelmia).  Paiva oli tosi rankka, mutta toisaalta myos ihan antoisa. Lento Grenadalle oli hyvin tervetullut seuraavana paivana :P

Trinidadiin matkatessa suosittelen suuntamaan suojelualueille tutustumaan paikalliseen lajistoon, shoppailijan paratiisi loytyy Princes townista, mutta muuten kaupunkeihin tutustuminen kannattaa jattaa vahalle :)

Termiittitalo. Opas todella kiipesi puuhun voidakseen esitellä minulle termiitin...