torstai 27. lokakuuta 2011

Cammottava Caracas

Lufthansan nettisivuilla oli hinnoitteluvirhe kahden vuorokauden ajan kevattalvella 2011. Lentoja Caracasiin Venezuelaan ja Kolumbian Bogotaan sai varattua pelkkien verojen hinnalla Oslosta ja Helsingista. Tilaisuuttahan ei tietenkaan voinut jattaa kayttamatta ja niinpa varatuksi tuli kaksi lippua Caracasiin hintaan 250 e/hlo. Virheen selvittya uutisissa spekuloitiin pitkaan mita tekee Lufthansa, keraako lisamaksuja vai peruuko lippuja. Osa lipun ostaneista saikin Luffelta postia, jossa haluttiin lisaa rahaa, mutta itse en koskaan saanut minkaanlaista yhteydenottoa eli liput olivat ihan jees, nollan euron hinnastaan huolimatta.

Caracasin lievasti kuvattuna heikko turvallisuutilanne tuli hieman yllatyksena (olin kuvitellut Kolumbian vaarallisemmaksi), joten aloin kehitella jatkosuunnitelmaa Caracasista eteenpain. Lopulta varasin majoituksen Caracasista yhdeksi yoksi ja sielta jatkon Curacaolle (Willemstad, 3 yota), josta Trinidadiin (Port of Spain, 3 yota), josta matka jatkuu Grenadalle (St. George's, 7 yota), josta tullaan Trinidadin (Port of Spain, 1 yo) kautta takaisin Caracasiin ja Frankfurtin kautta takaisin Helsinkiin. Caracasista piti lahtea pian pois turvallisuustilanteen vuoksi, mutta aika muuttaa asioita: reissun lahestyessa puolestaan Trinidadissa on voimassa osittainen hatatila korkean vakivaltarikollisuuden riskin vuoksi ja ulkonaliikkumiskielto 23-04, wuhuu!

Paatin talla kertaa luottaa siihen, etta mitaan ei tapahdu kun kaikkeen valmistautuu kunnolla. Siispa ulkoministeriolle on tehty matkustustiedotteet, Suomen kunniakonsuliin Trinidadissa on oltu yhteydessa, kotimaassa matkatiedot ja yhteystiedot on kolmella eri henkilolla, tarvittaessa rahansiirto Karibialle onnistuu muutamassa kymmenessa minuutissa, kaikenkattavat matkavakuutukset on voimassa, laakkeita on joka lahtoon, samoin kun rokotuksia. Rahavyot on hankittu ja salataskuja ommeltu iskan vaatteisiin, itse luotan perinteisesti rintsikoihin. Lisaksi toissa ihana pomoni kirjoitti kielitaidottomalle isalleni englanniksi, espanjaksi ja hollaniksi laput "Hei olen herra X, olen eksyksissa, voisitteko auttaa minut majapaikkaani, joka on...". Nailla evain oli siis hyva lahtea matkaan :) Tosin jo kentalla sain huomata iskan valinneen kasimatkatavarakseen vanhan lapparilaukkuni. Tosi oivallinen valinta, Caracasissa ja Trinidadissahan on hyva nayttaa silta, etta kanniskelee koko ajan lapparia mukanaan...

Helsingista tsekkasimme itsemme ja matkatavarat suoraan Caracasiin. Matka Frankfurtiin vei reilut 2 h ja vaihtoaikaa jai melkein 3 h. Frankfurt on Ateenan lisaksi ehdottomasti suosikkilentokenttiani, joten ei haitannut :) Paluumatkalla vaihtoaikaa pitaisi jaada 6 h, joten silloin voisi poiketa Frankfurtin keskustassakin. Iska onnistuikin sitten ensimmaista kertaa eksymaan jo Frankfurtin kentalla, eika ollut kylla kaynyt mielessakaan, etta sinnekin olisi tarvinnut oman lappusensa o.O Muutenkin hammentavaa, etta mikali kavellaan samaan suuntaan joudun jatkuvasti pysahtelemaan odottelemaan iskaa, mutta jos itse pysahdyn hetkeksikin katsomaan jotakin niin eikos se ole jo juossut jonkun nurkan taakse piiloon! Iska kuitenkin onneksi loytyi ajoissa ja paasimme koneeseen.

Lento Frankfut-Caracas kesti reilut 10 h ja sujui ihan kelvollisesti, mita nyt yrtin turhaan koko matkan opettaa iskaa tilaamaan punaviinia saksaksi. Lopulta kuitenkin lentoemannat oppivat suomea nopeammin ja loppumatkasta "punaviinia, kiitos" oli jo ihan tuttu juttu. Lennolla taytettiin maahantulokavaakkeet seka tullilomakkeet, jossa kyseltiin ihan kaikki mita tuodaan maahan ja mita niiden arvo mahtaakaan olla.
Kentalla mentiin ensimmaisena valtavan pitkaan jonoon odottelemaan maahantulomuodollisuuksia. Jonossa vierahtikin yli tunti ja iska aiheutti minussa suunnatonta verenpaineennousua keskustelemalla kovaan aaneen suomeksi Chavezista, Osamasta, Gaddalfista ja kumppaneista. Myoskin eras jonossa etuilija sai kuulla kunniansa suomeksi... Caracas onkin paikka, jossa haluaa vetaa huomiota itseensa.

Maahantulomuodollisuuksien jalkeen kavimme hakemassa matkalaukut ja seuraavaksi vuorossa oli tulli, jossa matkalaukut lapivalaistiin. Sen jalkeen paasimme suoraan jatkamaan matkaa, toisin kuin muutamat muut, joiden kasimatkatavaratkin pengottiin kokonaisuudessaan. Heti saapuessamme ovista ulos luoksemme tuli virkailija, joka lahti saattamaan meita taksialueelle. Pimea rahanvaihto Caracasissa on selvasti helppoa, miekkonen tarjoutui valittomasti vaihtamaan bolivareja dollareihin kurssilla 1 USD = 7 VEF, kun pankista saatava virallinen kurssi on 1 USD = 4,3 VEF. Bolivarit olimme kuitenkin vaihtaneet jo kotimaassa.

Seuraava operaatio oli turvallisen taksin valinta. Takseja oli jos jonkinmoisia, iso osa pimeita takseja, joissa oli vain jostakin repaisty taksikyltti katolla. Viralliset taksit ovat yleensa mustia ja isoja ja niissa on virallinen tarra. Meidan taksikuskimme tosin kaivoi tarran takakontista huomattuaan meidan kaipailevan sita... Paadyinkin lopulta taksin valinnassa kiinnittamaan ensisijaisesti huomiota taksikuskin kokoon ja fyysiseen olemukseen, ongelmien sattuessa paasisimme kaikkein helpoimmalla mikali riittaisi, etta iska tarvittaessa antaisi kuskille turpaan, eika minun tarvitsisi osallistua. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja kuski osoittautui luotettavaksi.

Caracasissa liikenne on kamalaa. Tata ennen luulin, etta liikenne on kamalaa myos Kreikassa ja Italiassa, mutta ei se ole. Autoja on paljon, isoja maastureita ja osa busseista ajaa ovet auki. Bensa ei maksa kaytannossa juuri mitaan. Lentokentan lahella on slummia, kaikkialla on todella likaista, lapset keraavat roskien seasta jotain kayttokelpoista. Tien viereen on rakennettu isot kaivannot sadekaudeksi vetta kuljettamaan, mutta nekin ovat tayttyneet roskista, joita kulkukoirat kaivelevat.

Olin varannut majoituksen kentan lahelta Hotel Marriot Venezuela Playa Grandesta, joka oli aivan rannalla ja selkeasti hieman paremmalla alueella, vieressa oli mm. lahden poukama, jossa oli joukko luksushuvijahteja. Hotelli osoittautui oikein mukavaksi ulkouima-altaineen ja kielitaitoisine henkilokuntineen. Hintatasokin oli lopulta melko kohtuullinen, oluen sai viiden tahden hotellin ravintolasta kuitenkin alle 2 eurolla. Iskan kanssa oli jalleen hermo toisinaan kirealla, miesten toottaillessa autoistaan ohi mennessaan, oli iskan aina vilkutettava takaisin, huokaus. Hotellissa viivyimme vain yhden yon ja aamulla suuntasimme takaisin lentokentalle hotellin ilmaisella kuljetuksella.

Kentalle saavuttuamme ensimmaiseksi huomion kiinnitti se, etta lahtevien lentojen listassa ei ollut ainoatakaan lentoa Curacaolle, vaikka lentomme piti lahtea 11.30. Ei muuta kun siis etsiskelemaan Asercan tiskia... helpommin sanottu kun tehty paikassa, jossa kukaan ei puhu englantia ja itse puhut paskaa espanjaa ja sinulla on mukana apuri, joka ei puhu mitaan muuta kuin suomea, mutta tekee sita sitten suunnattomalla innolla ja auttamishalulla. Lopulta Arcan tiski loytyi henkilokunnan tiloista. Kavi ilmi, etta lentomme oli kokonaan peruttu. Kahden tunnin odottelun jalkeen meidat ohjattiin hotelli Eduard'siin odottelemaan seuraavaa lentoa. Aserca maksoi niin hotellin, ruuat, kuljetukset kuin uudet lentoliputkin illaksi FlyDAE:lle eli palvelu pelasi loistavasti huolimatta yhteisen kielen puuttumisesta. Hotelli Edward's oli oikein mukava, tosin ainoa kasvisruoka mita paikassa sai oli rakaa tomaattia, raa'an sipulin kera, mutta mikas siina, ei mulla ole mitaan tomaatteja eika sipuleja vastaan :)

Illalla saavuimme uudestaan kentalle ja jos jotain hyvaa asiasta hakee niin lahes koko kentta oli autio ja mihinkaan ei tarvinnut jonottaa. Lisaksi kavi ilmi, ettei meidan tarvinutkaan maksaa lentokenttaveroa, joka maksetaan maasta poistuttaessa (190 VEF), vaan Aserca oli jo hoitanut sen. Turvatarkastus sujui nopeasti, mutta passintarkastuksessa seurasi ongelmia, seta ei tykannyt passistani. Seta ei puhunut englantia ja olisi halunnut kysya jotain, mutta tata strategisen tarkeaa espanjankielista sanaa en sitten ymmartanyt, joten seta haki paikalle toisen sedan, jonka kanssa puolisen tuntia ihmeteltiin passiani ja toljotettiin jokaikista leimaa ja seta toisteli samaa espanjankielista sanaa, jota en edelleenkaan ymmartanyt. Lopulta seta keksi yhden englanninkielisen sanan, joka oli "license". Edelleenkaan en tosin ymmartanyt mita ihmetta seta passini lisaksi mahtaa tahtoa, kun en kerran tarvitse viisumia. Lopulta seta sitten paasti meidat menemaan, ilmeisesti todettuaan, etta tuskin kuitenkaan olen terroristi. Jalkeenpain ajatellen ilmeisesti hamminkia aiheuttivat passissani olleet aikaisemmat leimat (minulla on viela 10 vuoden passi, ollut vuodesta 2004, kun taas iskalla oli juuri uusittu ihan tyhja passi).

Kaisainvalisella puolella ehdimme viela hengata yli tunnin verran ennen kuin lento kohti Curacaoa lahti. Caracas ei lopulta ollut niin pelottava kun mita ehka etukateen kuvittelimme ja hyva niin. Saa oli kokoajan ihan kelvollinen, n. + 25 astetta, pienta vesisadetta muutaman minuutin ajan ja puolipilvista sadekaudesta huolimatta. Palvelukulttuuri oli melko erilainen kun mihin Suomessa on totuttu, iska totesikin heti alkajaistunnelmiksi "ihan kuin olisi tultu Neuvostoliittoon". Caracasissa olisi hyin voinut viettaa pari paivaa, mutta millaan tasolla viehattavaksi kaupunkia ei voi kutsua ja jatkoimme matkaa eteenpain ihan mielellamme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti