Olen haaveillut vuosikausia interrailista. Koskaan ei olevinaan ollut riittävästi aikaa, eikä ehkä ollutkaan. Nyt edessä oli ensimmäinen opettajan täysi kesäloma, joten ei muuta kuin matkaan! Toki puolison töiden vuoksi lapset oli otettava mukaan, mutta olipahan matkaseuraa.
Valmistelut aloitin hyvissä ajoin syksyllä 2023. Interrailpassit ostin Black Friday alesta -25% hintaan 10 päivälle, lapset saivat passin maksutta kun minä maksoin omani, mutta myös heille piti omat passit ottaa. Suunnittelin hartaudella reittiä ja tekemisiä ja päädyin siihen, että varasin myös kaikki majoitukset etukäteen. Junamatkojen kohdalla pyrin pitämään kiinni periaatteesta, että mahdollisimman pienet riskit siihen, että jotain menee isommin pieleen: siispä suosin suoria yhteyksiä ja kohtuullisia päivämatkoja. Olisin kovasti halunnut aloittaa reissun sillä, että olisimme laivalla suunnanneet Helsingistä Travemundeen, mutta Finnlinesin hinnat osoittautuivat sietämättömiksi: yli 300e pelkkä matka, siihen kun huomioi, että jos haluaa syödä buffetissa ja ottaa lapsille netin niin summa nousee yli 500 euron. Siispä aloitimme reilin siitä, että lensimme Finnairilla Berliiniin (yksi aikuinen, 2 lasta ja 1 rinkka 200€).
Reittimme (3.-19.6.) oli seuraava:
- Helsinki - Berliini (Finnair)
- Berliini (2 yötä), visiitti Tropical islandilla
- Hampuri (1 yö)
- Freiburg (3 yötä), visiitti Europapark
- BadenBaden (1 yö)
- München (2 yötä)
- Innsbruck (1 yö)
- Verona (1 yö)
- Peschiera del Garda (5 yötä)
- Bergamo-Helsinki (Ryanair)
Junamatkustamisesta täytyy kyllä todeta, että selvästi tuntui olevan hyväosaisten harrastus - kaikkialla on omanlaisensa varaussysteemit ja sata erilaista asiaa, jotka täytyy huomioida ja tietoa saa sieltä sirpaleen, toisen täältä - reissu vaati siis normaaliin lentomatkustamiseen verrattuna ihan valtavasti tiedonhankintaa. Esimerkiksi joissain junissa tai maissa paikkavaraukset ovat pakollisia, toisissa eivät tai sitten ne voivat olla vaikka jonain aikana pakolliset ja toisena eivät. Joissain maissa on juniin interrailaajille omat kiintiöt eli vaikka juna olisi puolityhjä niin kyytiin ei pääse interraillipulla jos kiintiö on täynnä. Joissain maissa pakollisen paikkavarauksen voi ostaa vain ko. maassa tiskiltä tai soittamalla. Italiaan rajan yli reilipassilla matkustettaessa taas täytyy maksaa pakollinen lisämaksu, sen sentään onneksi voi maksaa myös junassa. Joissain maissa myös vain osa junista on sellaisia, joita reilipassilla voi käyttää ja osa ei. Reittiä suunnitellessani ja junamatkustukseen tutustuessani päädyin olemaan tyytyväinen siitä, että Disneylandissa tuli käytyä viime vuonna, eikä sitä ollut tarve sisällyttää reiliin, Ranska nimittäin ei ole erityisen mukava reilimaa kun tietyissä junissa reilaajien määrää on rajoitettu.
Arvokkaaksi tietolähteeksi reissulle osoittautui the man in seat sixty one (https://www.seat61.com/) ja maata pitkin matkustavien fb-ryhmää tuli myös hyödynnettyä. Matkalla erityisesti pidin Deutsche bahnin sovelluksesta, josta näki hyvin mm. junan myöhästymiset (ja myöhässä ne lähes joka kerta olivatkin).
Paikkavaraukset tein juniin ennalta, osaan ne olivat pakolliset, osaan eivät olisi olleet, mutten halunnut ottaa kesäaikaan riskiä, että lapset olisivat joutuneet seisomaan junassa tunteja, vaan toivoin, että he saavat mukavan kokemuksen. Deutsche bahnilla oli tosi kiva varaussysteemi, paikat sai itse valita ja näki vaunukartan, joten pystyin kuukausia etukäteen valitsemaan paikat pöydän ympäriltä ja matkatavarasäilytyksen vierestä. Lisäksi Deutsche bahnilla pystyi myös säätämään haluamansa pysähdyksen kestoa, ottaisipa VR tästä oppia! Itävallan ÖBB ei niinkään ihastuttanut, paikan varaaminen kyllä onnistui, mutta paikkoja ei voinut valita. Junassa myös kävi ilmi, että systeemi oli laittanut minut erilleen istumaan lapsista, lapset pääsivät yhteisen pöydän ääreen, vastapäätä olisi ollut vapaat paikat, mutta tyypit, joiden paikat olivat jossain muualla, olivat nämä ottaneet. Italiaan mennessä maksettavaa maksua päädyin olemaan maksamatta etukäteen ja odottelemaan josko junassa sitä kysytään. Sitä kysyttiin kyllä kun lähdimme Münchenistä, mutta tällöin olimme menossa vain Innsbruckiin (junan jatkaessa Veronaan), joten totesin konduktöörille, että menemme Itävaltaan. Innsbruck-Verona välillä sitten kukaan ei tuota maksua tai mitään muutakaan kysellyt, joten vältyimme sen maksamiselta. Opin myös, että paikat kannattaa varata suoraan junayhtiöltä, sillä reilipassin sovelluksen kautta paikkoja ostaessa tulee selvä lisämaksu.
Majoitukset varailin Bookingin.comin kautta lukuun ottamatta yhtä guesthousea, jonka etsin kyllä ensin Bookingista, mutta varasin heidän omien nettisivujensa kautta, koska se tuli halvemmaksi. Hintojen saattoi todeta nousseen selvästi, toki yleinen kustannustaso on noussut muuallakin kuin Suomessa. Majoituksissa suosimme Ibis budget -ketjua (2 yötä Berliinissä, 1 yö Hampurissa ja 2 yötä Münchenissä), hostelleja (Freiburg 2 yötä ja Verona 1 yö), guesthouseja (Freiburgissa 1 yö ja Inssbruckissa 1 yö) ja huoneistoja (BadenBadenissa 1 yö ja Peschiera del Gardassa 5 yötä). Valinnassa painotin ensisijaisesti sijaintia ja viimeisen majapaikan osalta myös uima-allasta. Kaikki majoitukset osoittauivat oikein kelvollisiksi. Ibis budget on aika koruton, mutta yöpymiseen ihan riittävä ja lapsilla oli tappelua kumpi saa olla yläsängyssä. Etenkään Veronan hostellia ei kyllä hotellista erottanut mitenkään ja Freiburgin hostelli sai lapsissa aikaan ihastuksen huokauksia kahdella kerroksellaan. Eniten piti maksaa Peschiera del Gardan majoituksesta (700€/5 yötä), edullisin oli Münchenin Ibis budget (110€/2 yötä).
Junamatkoja voi monessa Euroopan maassa ostaa varsin halvalla jos varaa todella paljon etukäteen ja esimerkiksi Saksassa kumpikin lapseni olisi matkustanut mukanani maksutta myös ilman reilipassia. Saksassa olisi voinut myös hankkia n. 50e/kk maksavan kortin, jolla lähijunia voi käyttää miten paljon vaan ja kaupunkien lähiliikennekin sisältyy. Vaikka siis sain reilipassista selvän alennuksen niin tarkalla etukäteissuunnitelulla ja varauksilla olisi myös erikseen ostettuna junamatkat voineet tulla halvemmaksi. Reilipassin etuja on kuitenkin joustavuus, jos suunnitelmat muuttuvat niin reittiä voi muuttaa (toki usein ongelmana on se jos majoituksia ei voi muuttaa) tai jos tulee myöhästymisiä niin usein voi hypätä seuraavaan vaihtoehtoon ilman, että täytyy asiakaspalvelun kanssa käydä säätämässä. Reittimuutosta jouduimme matkan varrella harkitsemaankin kun Etelä-Saksassa oli ennen reissuamme tulvinut ja vaikutti epävarmalta pääsemmekö Baden-Badenista Müncheniin (päästiin!).
Yksi päänvaivaa reissulle tuottanut asia oli toki pakkaaminen kun aikuisia olisi mukana yksi ja kummallakin lapsella "ylimääräisiä" mukaan otettavia - toinen tarvitsee tilaa vieviä rasvoja ja toinen ei voi matkustaa ilman pehmokissaa ja Pikku Ukkoa (kyllä, se Peppi Pitkätossun hevonen pehmoleluversiona - on muuten iso!). Päädyimme lopulta siihen, että otimme mukaan kolme pikkureppua (joista yksi olisi aina pakattuna rinkkaan silloin kun myös rinkkaa kannetaan) ja yhden ison rinkan. Lasten rooliksi jäi kantaa omat vesipullot ja eväät sekä I kantoi kissansa. Valitsimme majoitukset siten, että joka paikassa oli petivaatteet ja pyyhkeet tarjolla ja mukaan pakkasimme ohuet hamam-pyyhkeet, uikkarit, lapsille uimalasit, släpärit, V:lle kaksi yökkäriä ja I:lle yksi, kummallekin kolmet housut (yhdet paksut ja yhdet ohuet) sekä kolme paitaa (joista yksi paksu) ja yhdet ohuet fleecetakit. Alusvaatteita oli lapsilla 4 päivälle, itsellä kahdelle. Päädyimme siihen, ettemme ottaneet esimerkiksi takkeja tai ulkohousuja ollenkaan mukaan vaan tyytyisimme kerrospukeutumiseen (ja tarvittaessa ostoksilla käyntiin). Eniten jännitystä ehkä aiheutti kengät, mukaan oli mahdollista ottaa vain yhdet, mikä voisi olla ongelmallista niiden kastuessa. Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt ja järkeilin, että hätätapauksessa sitten släpärit hetkellisesti rankkasateessa jalkaan. Sadevarusteita ei ollut myöskään mahdollista kanniskella, mutta rinkalla on oma sadesuoja ja otin mukaan kaksi meille retkeilyä varten ostettua suojapussia, joihin lasten reppujen sisällön olisi tarvittaessa voinut pakata suojaan. Lisäksi mukana oli muutama kertakäyttösadetakki kaiken varalta. Tekemistäkään ei voinut juurikaan mukana kanniskella, joten puhelimet saivat junamatkoilla toimia viihdyttäjänä, lisäksi mukana oli kaikilla pieni vihko ja kynä (ja I osti kesken matkaa värikyniä) ja uno-pelikortit.
Varsin hyvin päädyimme pärjäämään pakkaamillamme tavaroilla, toki osin on kiittäminen säätä, joka ei missään vaiheessa ollut hurjan kylmä (viileimmillään n. + 12 astetta) eikä kovin sateinen. Nyrkkipyykkiä sai toki jatkuvasti olla pesemässä (tosin viimeisessä majoituksessa oli pesukone!) ja usein lyhyillä pysähdyksillä sai vähän jännittää ehtivätkö vaatteet kuivua. Aina ei ihan ehtineet.
Ennakkoon myös matkan pituus vähän jännitti, sillä I itki puoli vuotta etukäteen joka ilta sitä, että isi ei tule mukaan ja ollaan niin pitkään reissussa. Lopulta viimeiset itkut tulivat Helsinki-Vantaan lentokentällä isin saattaessa kentälle ja reissussa sitten itkettiinkin vain sitä kun piti lähteä paikasta toiseen ja kotiin. Itkun määrä vaikuttaa olevan vakio.
Interrail-reissun osalta kirjoittelen jokaisesta kaupungista oman pienen postauksen kunhan saan aikaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti