2023-2024 talvi Suomessa tuntui jatkuvan ikuisesti. Lunta tuli aina vaan ja jos ei lunta niin vähintään räntää. Lumitöitä sai tehdä vuosien tarpeiksi ja Aavetta sai kantaa kuukausikaupalla pihalle kun sekin olisi mielummin odotellut kevättä. Pimeä ja kylmä aika on muutoinkin itselleni aika haastavaa, mutta nyt erityisesti talven jatkuminen tosi pitkälle, helmikuussa ollut pariksi kuukaudeksi pahasti voimat vienyt sairastelu ja kevätlukukauden työkiireet saivat aikaan sen, että oli pakottava tarve päästä hetkeksi eroon kaikesta, jonnekin missä on aurinkoista ja mahdollisuus ladata akkuja ja d-vitamiinia.
Ryanairilta löytyi tähän kohtuukustannuksin vastaus ja niinpä toukokuun alussa suuntasin kohti Alicantea, joka sijaitsee Espanjan itärannikolla, Välimeren rannalla Costa Blancalla. Ilokseni ystäväni E lähti mukaan, joten pitkästä aikaa pääsimme taas reissuun yhdessä.
Ryanairin lento on Alicanten kentällä vasta juuri ennen puolta yötä, mutta kenttä on vain noin 10 kilometrin päässä keskustasta. Yritimme etukäteen ottaa selvää julkisesta liikenteestä ja se osoittautui jokseenkin haastavaksi, mutta selvisi, että ainakin vuosi sitten on puolen yön aikaan vielä mennyt bussi keskustaan. Niin meni nytkin ja ehdimme ylätasanteelta lähteneen bussin 1C kyytiin, bussi täyttyikin seisomapaikkoja myöten. Matkan pystyi kätevästi maksamaan suoraan kortilla ja hinta keskustaan oli hieman alle 4 euroa. Pysäkillä näytti siltä, että busseja todellisuudessa kulkee kentältä keskustaan ilmeisesti myöhemminkin.
Majoituksen varaaminen Alicantesta oli tuottanut etukäteen hieman päänvaivaa. Halusimme erinomaiselle sijainnille ydinkeskustaan, mutta varsin kohtuuhinnalla. Katselimme majoituksia Bookingin kautta ja jos valitsi sisäänkirjautumisen 24h niin vaihtoehdot laskivat huimasti. Päätimme kuitenkin varata keskustasta huoneiston (Alojamiento Centro San Anton), vaikka kuvauksessa luki, että sisäänkirjautuminen on klo 22 asti. Yksi asiakas oli kuitenkin palautteessa kommentoinut, että avainten nouto boksista sujui hienosti ja lisäksi majapaikalla oli maksuton perumismahdollisuus, joten olisimme voineet perua ja vaihtaa majoitusta jos saapuminen yöllä olisi ollut ongelma. Onneksi näin ei ollut, vaan majapaikasta vastattiin heti kyselyymme, että saapuminen yöllä onnistuu, avaimen saa boksista koodilla ja ohjeet tulevat saapumispäivänä. Laskeuduttaessa vähän jännitti kun ohjeita ei ollut tullut ennen Suomesta lähtöä vaikka lähdettäessä oli jo ilta, mutta lennon aikana ohjeet olivat tulleet Bookingin viestipalveluun ja ohjeiden avulla pääsimme hyvin perille.
 |
| Näkymä kattoterassiltamme Santa Barbaran linnakkeelle |
Ääriään myöten täynnä oleva lentokenttäbussi saapui keskustaan rantakadulle yöllä ja kävelimme noin 10 minuutin matkan majapaikalle. Oli perjantai-ilta, joten iltapalaakin sai kätevästi vielä ostettua kadun varrelta (bürek!). Majoitus oli ihan keskustan kupeessa, linnakukkulan vierellä, mutta hiljaisella sivukadulla. Hissiä ei ollut, mutta toisaalta portaita oli vain kolme kerrosta. Ensin noustiin portaat ylös ja mentiin ovesta hienolle kattoterassille, josta sitten sisään huoneeseen. Huone oli ihan perussiisti, pieni keittiö ja kylppäri, yhdistetty olohuone-makuuhuone kerrossängyllä ja sohvasängyllä. Sohvasänky oli aika kehno, eikä kumpikaan meistä halunnut nukkua yläsängyssä, joten ratkaisimme asian siirtämällä yläsängyn patjan sohvasängyn päälle. Hyvä ja toimiva wifi oli ehdoton edellytys, koska lähdimme E:n kanssa molemmat matkaan siten, että ajalle osui pari (lyhyttä) työpäivää. Wifi oli saanut arvosanaksi 10 ja toimi minulla ihan hyvin läppärissä, mutta jostain syystä puhelinta en saanut siihen missään vaiheessa yhdistettyä. Huoneessa oli pikkuruisia muurahaisia, joista ei kuitenkaan ollut harmia.
Alicantessa voi yhdistää ranta- ja kaupunkiloman. Rantoja löytyy kauempaa keskustasta, mutta myös ihan keskustan kupeesta sataman vierestä (ruuhkaa siellä tosin riitti). Alicante on reilun 300 000 asukkaan kaupunki, mutta keskusta-alue (vanha kaupunki-satama-alue ja viereinen ranta) on hyvin kompakti ja helposti käveltävissä. Oikein sopiva paikka muutaman päivän vierailulle!
Keskityimme reissulla nyt ensisijaisesti kulinaristisiin nautintoihin, lämpöön ja lepäämiseen. Kävimme myös ihailemassa Alicantea ylhäältä Benacantil-vuoren huipulla sijaitsevasra Castillo de Santa Barbárasta. Tosin aivan huipulle ja sisään linnaan emme menneet - itseasiassa näytti ihan siltä kuin sinne ei olisi edes päässyt - ketään ihmisiä ei näkynyt ja kulkureitit (jotka löysimme) oli suljettu. Maisemat olivat silti hienot! Hissilläkin ilmeisesti pääsisi ylös, mutta portaat ja polutkaan eivät olleet paha rasti.
Alicante ei ole Espanjan kauneimmasta päästä kaupunkeja, mutta sieltäkin löytyy myös viehättäviä alueita. Esimerkiksi vanhassa kaupungissa, kukkulan juurella sijaitseva Santa Cruzin kaupunginosa on sievä kapeine kujineen, portaineen ja vanhoine hieman ränsisysteine rakennuksineen. Rantakatukin on hieno (vaikka ihan eri tavalla): värikkäästä marmorist rakennettu Explanada de España -kävelykatu, jonka varrella on kahviloita, ravintoloita, putiikkeja ja kaikenmoisia katutaiteilijoita. Keskustasta löytyy myös katu, jota hallitsevat useat sienipatsaat!
Hyvää ruokaa Alicantesta kyllä löytyy. Toukokuussa iltaisin monet ravintolat olivat kuitenkin varsin täynnä ja usein saimmekin odotella, että pääsimme haluamaamme paikkaan. Kävimme melkolailla joka aamu mainiolla aamiaisella Mist Mist -nimisessä kahvilassa (patonki ja levitettä, amerikkalaisia pannukakkuja, marjoja, appelsiinimehu, teetä ja kreikkalaista jugurttia hunajalla ja pähkinöillä, hintaa noin 12€). Aamiainen oli mainio, mutta palvelu taas oli hyvin epätasaista. Osa henkilökunnasta ei ilmeisesti ymmärtänyt oikein englantia ja vähän oli tuurista kiinni mitä sattui ensiyrittämällä saamaan pöytään. Tosin jossain kohtaa osaa tilauksesta ei myöskään laskutettu, meille ei selvinnyt johtuiko se siitä, että itsekin hoksasivat palvelun olleen tosi huonoa vai oliko tämäkin vain moka. Kävimme muutamaan otteeseen syömässä erinomaista italialaista ruokaa ravintola Spigassa ja samalla silmiimme osui lähes vieressä sijaitseva Livanti gelato di Sicilia, joka mainosti olevansa Espanjan parhaimpia jäätelöbaareja. Se saattoi hyvin olla tottakin, sillä jono yleensä oli valtava, vaikka vieressä olisi ollut toinenkin, lähes tyhjä ja hyvältä näyttävä jäätelöpaikka. Piti siis jätskit maistaa ja hyvää oli. Churroja toki myös nautittiin yhtenä iltana. Ruokapuolesta oikeastaan ainoa pettymys oli intialainen ravintola, Welcome India, joka oli saanut Googlessa aivan huippuhyvät arvostelut. Ruoka oli täysin mitäänsanomatonta, myös naan-leipä. Joku toinen suomalainen sentään oli jonkin aikaa sitten kommenttien perusteella ollut samaa mieltä. Ehkä osui vaan huono päivä kokille, mikäli kokki ylipäätään oli paikalla.
Vierailut lähialueille jäivät tällä kertaa tekemättä, Murcia ja Elche (jossa on suuri palmupuisto) olivat harkinnassa, mutta kokonaan vapaita (= ei töitä) päiviä oli käytössä kaksi ja E halusi rannalle, joten nämä jäävät toiseen kertaan. Kävimme kuitenkin muutaman kilometrin päässä Alicanten keskustasta sijaitsevassa palmupuistossa, joka sekin oli ihan mukava vierailukohde kauniina kesäpäivänä.
 |
| Löydettiin tietämämmekin taitelijan teos, arvaatko kenen tämä on? |
Kulttuuriakin tarvitaan, joten piipahdimme nykytaiteen museossa (MACA), jonne oli vapaa pääsy. Euroviisujen finaalikin osui reissullemme: olisipa ollut mahtavaa jos Espanja olisi voittanut, Espanjaa edustanut puumatar kun oli kaiken lisäksi kotoisin Alicantesta. Katsoimme lähetystä telkkarista ja totesimme lähetyksen tulevan Alicantesta. Ensi alkuun luulimme, että kyseessä olisi härkätaisteluareena ihan kivenheiton päässä majapaikastamme, mutta valitettavasti lähetys tulikin kauempaa, joten pitäydyimme telkkarin ääressä.
Reissu toimi siihen mihin oli toivottukin, rentoa meininkiä, hyvää ruokaa ja aurinkoa.
 |
| Eräs sienikadun sienistä |
 |
| Rantakadun marmoripäällysteet |
 |
| Näkymiä Benacantil-vuorelta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti