Prahassa hintataso on mukavan edullinen, joten olimme päätyneet hieman tavanomaista laadukkaampaan majoitusvaihtoehtoon, Hotel Jurys Inn:iin. Hotellista minulla oli ennestään kokemusta, sillä majoituin siellä aiemminkin. Sijaintikin on mukava, suoraan Florencin metroasemaa vastapäätä, josta pääsee sekä linjalle C että B (Prahassa on yhteensä kolme metrolinjaa) ja vieressä on iso ruokakauppa, Billa. Äiti majoittui omaan huoneeseen ja me kolme omaamme - joka sekin oli ruhtinaallisen kokoinen kolmine vuoteineen. Hotelli oli myös ehdottoman siisti ja hiljainen, ilmastointi oli juuri sopiva, sängyt ja etenkin tyynyt supermukavat, aamiaispöytä valtavan runsas ja amme kylpyhuoneessa luksusta.
Hankimme suoraan Prahan lentokentältä julkisen liikenteen passit, joilla sai 72 tunnin ajan suhata niin paljon kuin ehti. Kannattava ostos, riitti kun lapun leimasi ensimmäisellä kerralla ja muuten piti vain mukana (liput tarkastettiin useampaan otteeseen matkamme aikana). Prahassa näkee paljon ja voi toki liikkua kävellenkin, mutta metro- ja raitiovaunuliikenne olivat myös erittäin käteviä käyttää ja osa kohteista (esim. eläintarha, Strahovin luostari jne.) on hiukan etäänpänä. 
Prahan reissu sujui vanhan kaupungin kujia ja pieniä putiikkeja kierrellen, kuuluisaa Kaarlen siltaa ja kuninkaanlinnaa ihmetellen ja tunnelmasta nauttien. Poikkesimme myös Strahovin luostarissa, jossa T ja äitini pääsivät maistamaan paikallisen luostarin oman panimon olutta, perinteistä tsekkiläistä ruokaa sekä jälkiruuaksi olutjäätelöä. Minun ruokavalioni oli edelleen kasvis + maidoton + viljaton + munaton + soijaton. Onneksi toisaalta Praha ei ollut kulinaristisesti kohdallani ollenkaan samanlainen menetys kuin Sisilia tai Budapest, tsekkiläiset kun rakastavat lihaa ja kasvisruokanakin mainostetussa ruuassa voi aivan hyvin olla vaikkapa makkaraa. Prahassa muuten olut on halvempaa kuin coca cola.
Prahasta teimme lyhyen osapäiväreissun myös läheiseen pieneen Kutna Horan kaupunkiin, noin tunnin junamatkan päähän, jossa sijaitsee kuuluisa Sedlec Ossuary eli luukirkko. Kirkossa on yhteensä noin 40 000 ihmisen maalliset jäännökset, jotka Frantisek Rink järjesteli uudelleen 1800-luvulla, kooten näistä esimerkiksi kattokruunun, jossa on käytettynä jokainen ihmiskehon luu.Muutama päivä reissussa kului nopeasti. Nukuimme myös paremmin kuin pitkään aikaan, Suomen ennätyshelteet tekivät nukkumisen tuskaisaksi kotimaassa. Prahassa lämpötila ulkona oli vain noin + 25 astetta ja hotellin ilmastointi piti huolen lopusta :)
Viimeinen päivä meinaa usein käytöltään jäädä hieman muita tehottomammaksi, joten päätimme suunnata silloin läheiseen ostoskeskukseen tuliaisostoksille (löysimme pikkusiskolleni aivan ihanan uuden lemmikin, vaaleanpunaisen röh röh possun, joka kuljeskeli orpona saparo ja kärsä vipattaen ympäri lelukauppaa). Tuliaisostosten lomassa päädyimme syömään erääseen aasialaiseen ravintolaan, jossa pöytien keskellä oli kaksikerroksinen kiertävä linjasto, jossa kiersivät erilaiset pienet ruoka-annokset. Näistä sitten asiakkaat napsivat haluamiaan vaihtoehtoja näiden tullessa kohdalle. Kiva idea!
Vauvan kanssa matkustamisesta todettakoon sen verran, että Wiin kanssa reissussa on melkeinpä helpompaa kuin Wiin kanssa kotona. Wii on tyytyväinen kun koko ajan sattuu ja tapahtuu ja ollaan liikkeessä. Reissussa tämä on luontevaa, toisin kuin kotona olkkarin ympäripyöriminen päättömästi ottaa voimille. Rattaita ei otettu tälläkään kertaa mukaan mukulakivetyksien vuoksi ja pärjättiin ihan hyvin ilmankin - tosin päätettiin seuraavalle kerralle hankkia kunnon kantoreppu rintarepun rinnalle. Lentokentällä on mukavaa kun vauvan kanssa pääsee jonojen ohi ja Prahan lentokentän lastenhoitohuone oli ehkä hienoin missä ikinä olen ollut! Valtaisa huone omassa rauhassa seinämaalauksineen, leluineen, ruokapöytineen, mikroineen, hoitopöytineen ja mikä parasta - ei vessaa ja oletusta, että vauvan pitäisi ruokalla virtsan ja ulosteen hajussa kun eiväthän aikuisetkaan niin tee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti