Bang Bang Bangkok

Ei mitään käsitystä miten tämä teksti pomppasi tänne, mutta ei se mitään. Thaimaassa tosiaan olin kesäkuussa ja kiitos denguekuumeen takaisin ei ole muutamiin vuosiin asiaa laisinkaan :)

Air Asia Thailla siirryttiin sitten Thaimaan pääkaupunkiin Bangkokiin, jossa muuten lämpötila ei laske ikinä alle 28. Hotelli oli varattu netistä etukäteen (Royal view resort) ja otimme kentältä taksin perille. Kentältä pois lähtiessä piti maksaa joku tietulli 25 THB ja matkan hinnaksi tuli jotakuinkin 250 THB.

Hotelli osoittautui kivaksi. Perus kolmen tähden hotelli aamiaisella ja ilmaisella Internet-yhteydellä. Siisti ja nätti paikka, sijainti ok, kävelymatkan päässä ilmajunan pysäkistä ja ostosmahdollisuudet nurkan takana. Ihanat isot pehmeät sängyt! Phuketissa sängyt olivat valtavan paksuista patjoista huolimatta kivikovia ja ehdin jo ajatella tämän olevan trendi koko Aasiassa, sillä samoin oli tilanne Beijingissä 2005, mutta Bangkok teki onneksi poikkeuksen.

Bangkok on valtava. Kuuma, saasteinen, totaalisen kaoottinen ja levittäytyy ympäriinsä kuin mikäkin syöpä. Kaupungista on vaikeaa saada otetta, kaoottinen massa vain leviää hallitsemattomana joka suuntaan. Silti paikassa on jotain aivan valtavan charmanttia. Se ei ole nätti tai siisti. Se ei ole rentouttava. Mutta se on todellakin Jotain.

Käveleminen Bangkokissa on itseasiassa kohtuullisen rasittavaa. Tien ylitys on suuri operaatio useimmiten ja liikkuminen hyvin hidasta, mikäli yrittää tienylitystä liikennevalojen vartioimassa risteyksessä (enkä menisi takuuseen senkään turvallisuudesta). Ilmajunalla pääsee eteenpäin melkoisen kivuttomasti, samoin jokilaivoja voi hyödyntää. Tuktukit ja taksit eivät paljoa maksa, joten päädyimme pääasiassa ajelemaan paikasta toiseen tuktuk-kyydillä. Hengissä ollaan yhä, vaikka ajeltiin kesken pahinta ruuhka-aikaa vastaantulijoiden kaistaa pitkin kuskin samalla tuprutellessa tupakkaa ja naukkaillessa taskumatista. Välillä setä toki muisti kääntyä kokonaan selkä menosuuntaan ja selostaa kartan avulla missä sitä ollaankaan menossa...

Bangkokissa pääasiassa suunnittelimme shoppailevamme ja kävimmekin suuressa ja hienossa MBK-ostoskeskuksessa ja hotellin läheisessä Central-ostoskeskuksessa. Tavaraa on järkyttävät määrät, mutta monet kaupat ovat kuin kopioita toisistaan. Lopulta emme edes kummoisesti mitään ostelleet, kengissä koot riittivät kyllä aina 39 asti, mutta todellinen koko olikin sitten selvästi pienempi kuin mihin länsimaissa on totuttu. Alusvaatteissa kaikki päättyi maksimissaan b-kuppiin ja ihonhoitotuotteista sai suurennuslasin avulla tutkia, ettei se vain  vaalenna. Siispä Hard Rock cafesta perinteisesti siskolle lasi tuliaisiksi ja muuten ostokset taisivat jäädä yhteen hameeseen, pariin dvd-elokuvaan ja pariin meikkituotteeseen.

Kun kerran Bangkokissa oltiin niin päätettiin myös mennä pienelle jokiristeilylle ja nähtävyyksiä ihmettelemään. Joelta käsin kaupunki näyttäytyi huomattavasti kivemmassa valossa kuin keskeltä liikennettä :) The Grand Palace oli muuten hieno.

Kotimatka alkoi aikaisin torstai-aamuna. Lentokentällä tehtiin viime hetken tuliaisosostokset töihin (suklaaseen dipattua kuivattua ananasta ja muuta mukavaa) ja tuskallisen pitkä kotimatka Finskillä alkoi. Ja kuume nousi.

Koko paluumatkan olinkin sitten hillittömässä kuumeessa, mikä sikälikin oli ihmeellistä, että viimeksi olen kuumessa ollut joskus ala-asteella. Seuraavalle päivälle varasin sitten ajan työterveyteen välttääkseni ihastuttavan iltavuoron. Parhaimmillaan kuume huiteli 40 asteessa. Lääkärisetä otti verikokeet sekä nielu-ja nenänäytteet, eikä missään näkynyt yhtikäs mitään, edes valkosolut ei olleet koholla. Pari päivää saikkua ja kotiin. Lauantaina sitten en enää ollut kuumeessa, mutta heräsin neljältä aamulla siihen, että luulin kuolevani kivusta. Ja olen sentään aina kuvitellut omaavani erinomaisen kivunsietokyvyn. Tuntui kuin jokainen lihas olisi vähintäänkin tulessa. Niveliä kolotti, päätä särki silmien takaa ja kurkkua kuumotti. Buranaa poskeen ja seuraavana päivänä töihin. Kivut vaan sen kun jatkuivat, mutta tiistaiaamuna herätessäni meinasin saada slaagin katsottuani peiliin ja todettuani lihoneeni ainakin 10 kg yhdessä yössä. Lähempi tarkastelu osoitti, että käteni olkapäistä asti sekä jalkani olivat aivan tulipunaiset ja totaalisen turvoksissa. Esimiehen käskystä uudestaan työterveyteen. Tällä kertaa työterveystäti oli sitä mieltä, että vahva epäily denguekuumeesta... Niinpä otettiin verikoe, jonka tuloksia ei ole vielä tähän mennessä saatu. Oireet sopivat denguekuumeeseen hyvin, riski siihen turistialueilla Kaakkois-Aasiassa ei ole korkea, mutta olemassa. Ja jalat ja kädet olivat reissun jäljiltä hyttysen puremilla. Jotain lohdullista jos tästä kaikesta hakee niin muhun sattuu aivan yhtä paljon olisin sitten töissä tai kotona ja potentiaalisesti tähän ei voi kuolla kukaan muu kuin minä. Sovittiin jo (ex)-esimiehen kanssa siitäkin millaiset hautajaiset haluan, mikäli huonosti käy. Saan suuren viikinkilaivan, joka sytytetään palamaan ja työnnetään vesille. Kaikki pukeutuvat vaaleanpunaiseen ja laulavat "Oli kerran orava". Näin.

Nyt ei ole enää ollut kuumetta aikoihin, mutta lihaskivut jatkuvat kovina. Tänään kivut säteilivät hampaisiin, mikä muuten oli vielä huomattavasti sietämättömämpää. Panadolia saan syödä 4 g/päivä, mikä ei aivan riitä. Buranaa en saa enää syödä lääkärin epäiltyä minun olevan sille allerginen ja aspiriini on pannassa verenvuotoriskin vuoksi. Mikään muu kuin appelsiini ei edelleenkään pysy täysin alhaalla. Tänään illlalla piti olla lähtö subarktisen ekologian kenttäkurssille Kilpisjärvelle, jonne hain vaatimattomat 6 kertaa. Vihdoin kulttuurimaantieteilijäkin kelpasi biologien seuraan ja nyt en voi lähteä. 10+ kilometriä vaativassa tunturimaastossa tuntikausien matkan päässä lähimmästä sairaalasta - ehei tässä tilanteessa. Siispä otin äkkilähdön Turkin Alanyaan tiistaille. Tosin matkan varatessani kuvittelin olevani nyt jo ihan ok, mutta ainakaan siellä ei tarvitse urheilla jos ei tahdo tai kykene. Ja siellä on lämmintä. Ja voisin toivottavasti tehdä gradun loppuun ja valmistua joskus. Saahan sitä haaveilla.