Duunin joka vuotinen konferenssi osui tänä vuonna Tanskan harteille, joten niinpä suuntasimme viikonlopuksi Helsingörin kaupunkiin, joka on pienehkö ja sievä, oikein peritanskalaisen näköinen merenrantakaupunki vierivieressä olevine värikkäine taloineen. 

Jo matka kentälle alkoi jännittävissä merkeissä, olinhan evakossa keskellä ei-mitään, josta duunikaverini P:n (joka on tunnettu huonomuistisuudestaan ja unohtaisi kenties oman päänsäkin, ellei se olisi hartioissa kiinni) piti minut taksimatkallaan kentälle poimia. Edellisenä päivänä P:n kanssa oli sovittu, että soitan hänelle aamuviiden jälkeen, joten ensimmäiset sydämen tykytykset tulivat kun P ei vastannut. Lopulta P taksin kanssa ilmestyi paikalle, P oli pakannut puhelimensa taksin takakonttiin ja antanut kuskille väärän osoitteen. Hyvitykseksi P antoi minulle valmiiksi lämmittämänsä paikan autosta ja kiersi itse toiselle puolelle :D

Koneessa istuskelin lyhyen lentomatkan jonkun ventovieraan randomsedän olkapäätä vasten torkkuen. Pian oltiinkin jo Kastrupin kentällä, joka on muuten ihan hurjan hieno kenttä kauppakatuineen. Kentällä meillä olikin ruhtinaalliset pari tuntia aikaa hengailla ennen loppuporukoiden saapumista ja bussikuljetuksen lähtöä. Siispä käytettiin aika hyödyksi mm. lainaamalla H:n puhelinta (lasku firman piikkiin) ja soittamalla M:lle Suomeen ja laulamalla synttärionnittelut. Itse olisin varmaan saanut slaagin jos olisin nähnyt, että H soittaa ja kuunnellut vastaajastani kyseisen kailotuksen. Sen lisäksi käytiin sitten tupakalla (harrastan edelleenkin ainoastaan passiivista tupakointia) tupakointikieltomerkin päällä.

Hamletin linna

Lopulta oli aika suunnata kohti Helsingöriä, meidän bussimme lähti matkaan viimeisenä, sillä jouduimme odottelemaan myöhässä olevia ruotsalaisia. Helsingörissä majotuimme hotel Marienlystiin, joka oli varsin hieno hotelli oikein kivalla merinäköalalla :) Hotellista käsin saattoi ihailla niin Hamletin linnaa (Kronborgin linna) kuin Ruotsin Helsinborgia.

Hotel Marienlyst

Konferenssi alkoikin samantien saavuttuamme, myöhäisestä tulostamme johtuen saimme paikat eturivissä. Viime vuonna Oslossa konfa käytiin ruotsi-norja-tanska-skånen murre siansaksalalla, mutta tänä vuonna koko konfa vedettiin englanniksi! Tanskalaiset siis hiffasivat, että kaikki eivät ehkä ymmärrä tanskaa, jee!! (johtuisikohan siitä, että tanskalaiset ymmärtävät varsin huonosti norjaa ja ruotsia?). Tänä vuonna konfa oli myös erittäin hauska, tanskalaiset laittoivat riman korkealle. Puhujien vaihtuessa soitettiin aina asiaan kuuluvaa musiikkia (mm. bad boys) ja puhujat tanssahtelivat paikalle. Ohjelmassa nähtiin myöskin sketsejä ja taukojumppana oli tajolla zumbaa, jota veti tanskalainen poika Alfred J. Kwak -hymy kasvoillaan :) Tulevista tapahtumista saatiin paljon hyödyllistä tietoa, mutta konfassa oleellistahan on kuitenkin nimenomaan nähdä muita ja nähdä maailmaa :)

Illalliselle tanskalaiset olikin sitten keksineet jäynää, kaikkien tuli ottaa isosta kulhosta lappu, jossa oli maan nimi ja pöytiin oli jattu eri maiden lippuja ja pöytä riippuisi siten nostamastasi lapusta (ja eri maiden lippujen tunnistustaidosta). Tehtiin etukäteen suunnitelma, että kaadetaan kippo ja kaivetaan porukalla meille samaan pöytään liput, mutta Tanskan maajohtaja sitten hallinnoi silmä kovana kippoa koko illan vesittäen suunnitelman. Epäonnisena vedin itselleni Ecuadorin ja sain huomata, ettei pöydässä ollut ketään kenen kanssa olisin siellä halunnut olla... Siispä vähin äänin hiippailin Kenia-pöytään tyhjäksi jääneelle paikalle ja kun vihdoin viimeinen Kenia-lapun vetänyt henkilö ilmestyi paikalle ihmettelemään paikan puuttumista pysyttelin hiljaa ja vinkkasin, että Ecuadorin pöydässä näyttäisi olevan tilaa... Problem solved!

Tatti ja jotain palleroita

Ruoka oli taas kerran jotain überhienoa eli aika pahaa ja annokset minimaalisia. Alkupalaksi oli lohta, joten minä sain jonkun tatin, joka oli höystetty jollain palleroilla. Pallerot söin, tatti sai jäädä (tiesittekö muuten, että sienet ovat geneettisesti lähempänä eläimiä kuin kasveja?). Pääruuaksi oli jotain lihaa ja hassunnäköinen kasviskeko, itse sain sitten hassunnäköisiä kasviksia ja pahaa valkoviinissä uitettua riisiä. Jälkiruuaksi oli miniatyyri juustokakku, mikä oli hurjan hyvää. Ruuan kanssa oli niin valkoviiniä, punaviiniä kuin jälkiruokaviiniäkin (ollutta sai myös halutessaan) ja lisäksi saatiin 2 drinkkilippua. Cola zero olisi ollut huomattavasti kivempaa :) H tosin ilahtui ylimääräisistä drinkkilipuista niin, että lentosuukkoja sateli!


Illan mittaa ruokailun lomassa osallistuimme joihinkin omituisiin kilpailuihin pöytäkunnittain (tanskalainen tyttö pöydässäni luuli mm. Yhdysvaltoja ja Australiaa maanosiksi...) ja tutustuimme pöytäseuraamme. Jossakin vaiheessa Suomen ryhmästä iso osa kokoontui "salaa" puimaan viime aikaisia muutoksia työpaikalla. Periaatteessa hyvä, että asioista puhutaan ja ilma puhdistuu, mutta tietysti olisi ollut kivempi tämäkin tehdä selvinpäin. Tai vaihtoehtoisesti niin, että minä olisin ollut kännissä kuten muutkin.

Loppuilta menikin sitten muiden juomista ja säätämistä seuratessa sekä tanssilattialla kunnes joskus aamuyöstä tyyny kutsui, halusin kuitenkin saada jotain irti seuraavan päivä Köpiksestäkin!

Aamulla suuntasimme mainion aamiaispöydän kautta Köpiksen rautatieasemalle vievään bussiin. Köpiksessä jakauduimme omiin porukkoihimme ja oma ryhmäni suuntasi M:n johdolla tutustumaan kaupunkiin. M on aiemmin ollut oppaana Köpiksessä, joten homma sujui ja näimme mm. kuuluisan tivolin, joka sijaitsi aivan ydinkeskustassa sekä pitkän kävelykatu Strogetin ja monenmoisia hienoja pytinkejä sekä vanhaa arkkitehtuuria. Keskustan kanaalin luona värikkäät talot toivat väistämättä mieleen mitä ihastuttavimman Curacaon. Yhtenäisenä porukkana suuntasimme vielä lounaalle erittäin hyvään ja edulliseen ravintolaan keskustan laitamille, tosin itse tyydyin cokikseen ollessani edelleen täynnä aamupalan johdosta. Lounaan jälkeen porukkamme jakautui pienempiin osiin ja itse suuntasimme M:n, M-P:n ja S:n kanssa tutustumaan Cristianian kuuluisaan vapaakaupunkiin. 70-luvun alussa joukko talonvaltaajia ja ties mitä hippejä otti alueen haltuunsa ja sittemmin alue on säilynyt anarkistien, taiteilijoiden ja narkkareiden tyyssijana Tanskan hallituksen toisinaan järjestämistä yritelmistä huolimatta. Christianissa on omat sääntönsä, mm. valokuvaaminen on kielettyä ja esimerkiksi juoksemista kehoitetaan välttämään sekasorron välttämiseksi. Kaupungissa pyritään kannustamaan ekologisuuteen, esimerkiksi take away-kahvi pahvimukissa maksaa enemmän kuin kupponen posliinikipossa paikan päällä. Asukkailla on erilaisia velvotteita mm. partioinnin ja alueen siistinä pidon suhteen. Mietojen huumeiden myynti ja käyttö on sallittua ja kaikkialla leijuukin jonkinmoinen pöhnä. Elämä kaupungissa vaikuttaa hyvin verkkaiselta, ikään kuin aika melkein olisi pysähtynyt. Yksityisautoilu on kiellettyä ja kaikki liikkuvan jalan tai pyörillä, joiden kyydissä kulkee helposti mukana vaikkapa pienimuotoinen kahvila. Graffitit sävyttävät seiniä ja muistuttavat valokuvauskiellosta. Poistuessamme takaisin Kööpenhaminen puolelle toivottaa kyltti meidät tervetulleeksi EU:n alueelle.

Stroget

Kentälle palatessa odottelikin yllätys, check in - masiina ei löytänyt varaustani laisinkaan. Siispä etsiytymään tiskille ja tiukkaamaan mistä ihmeestä on kyse. Kävi ilmi, että lento on ylibuukattu ja kaikki eivät mahdu koneeseen. Siispä jäin Köpiksen kentälle muiden suunnatessa kohti kotia. Kuulemma minulle olisi varma paikka lennolle, joka olisi aamuyöstä perillä Helsingissä, mutta saattaisin päästä aiemmallakin lennolla, mikäli joku lipun ostanut matkustaja ei saapuisikaan paikalle. Kävi tuuri ja pääsin aiemmalle lennolle! Lisäksi 300 €:n arvoinen lentolahjakortti hyvityksenä ei ollut lainkaan hassumpi ;) Tosin kolmen tuskallisen vähän nukutun yön jälkeen seuraava aamuvuoro kyllä kirpaisi...

Köh köh, tuliaisina Tanskasta olikin sitten vuosisadan megaflunssa! Kyllä kelpasi palata töihin kouluttamaan ja tekemään ylitöitä :P Nyt alkaa jo elämä voittaa...

Tivoli

T:n kesäasunto

"Med lov skal man land bygge"