Halloween Disneylandissa

Syysloma lähestyi kovaa vauhtia, vapaata oli tiedossa minulla ja lapsilla, mutta ei mitään kivaa suunniteltuna. Syyslomalla yleensä ulkomaanmatkat ovat kovissa hinnoissa, joten en erityisemmin uskaltanut haaveilla ulkomaille lähdöstä, vaan selvittelin ensisijaisesti kotimaan vaihtoehtoja - nekin muuten todellakin ovat hinnoissaan syyslomalla! 

Bongasin kuitenkin Ryanarilta lennot Pariisiin n. 125/henkilö. Olin jo pitkään ajatellut, että haluan viedä tytöt käymään Disneylandissa, ensisijaisesti tämä oli kuitenkin suunnitelmissa vasta seuraavan kesän interrailille, mutta tilaisuus houkutti ja varasin lennot. I:n rakkaimmat pehmolelut Jinx (pikkukissa) ja Pikko-Ukko (valtava Peppi Pitkätossun hevonen) oli otettava mukaan, koska muutoin I:n matka olisi totaalisen pilalla. Ryanairilla lippuihin sisältyy vain hyvin minimaaliset matkatavarat, joten tämän hevosen takia oli maksettava mukaan isompi ressu (50€!). 

Ryanair lentää Pariisin Beauvaisin kentälle (joka todellisuudessa on Pariisin ulkopuolella) ja jonne en ole koskaan ennen lentänyt vaikka muutoin olenkin Pariisissa neljästi käynyt. Selvittelin ennakkoon matkustamista kentältä Pariisiin ja parhaimpana vaihtoehtona näyttäytyi ostaa lentokentän sivujen kautta bussikyyti. Lippu oikeuttaa matkaan Beauvaisin kentältä  Pariisin Pointe Maillotiin. Lippu on vuoden voimassa eli se ei ole mihinkään tiettyyn vuoroon, mikä tuo mukavasti joustoa, mutta toisaalta taas hieman hirvitti, että olisiko sekin mahdollista, että emme mahtuisi ajoissa takaisin kentälle menevään vuoroon (Beauvais nimittäin on siinä määrin kaukana, että esimerkiksi taksilla matkustaminen olisi hurjan kallista). Lueskelin etukäteen netistä kommentteja ja osassa niistä oli ollut ongelmia kyytiin mahtumisen kanssa, mutta toisaalta myös onnistuneita kulkemisia oli ja suurin osa niistä, joilla ei ole ongelmia, ei varmastikaan netissä jaa kokemuksiaan. Meille ei osunut matkoille mitään ongelmia. Lapset eivät kyllä päässeet bussissa istumaan vierekkäin tai minun viereeni (mikä tuntui erikoiselta kun ainoat lapset kyydissä), mutta lähekkäin kuitenkin. Paluumatkalla tosin minua yritettiin häätää paikaltani muualle istumaan, jotta kaksi nuorta aikuista(!) pääsisivät vierekkäin. Kieltäydyin vaihtamasta paikkaa kauemmaksi lapsista.

Majoitukseksi valikoitui Bookingin kautta Résidence de Bourgogne 10. kaupunginosasta. Erityisesti vaakakupissa painoi sen aivan erinomainen sijainti sekä Disneylandiin kulkemisen että Porte Maillotista kulkemisen kannalta, mutta majoitus oli myös hyvin kohtuuhintainen ja jääkappi huoneessa ehdottomasti plussaa. 150 metriä matkaa metroasemalle ja tutulle sellaiselle - tämän aseman lähistöllä olen majoittunut myös kahdesti aiemminkin. 

Ennen lähtöä pientä lisäjännitystä toivat vielä eri lentokentille kohdistetut pommiuhkaukset - Beauvaisiin sellainen kohdistettiin viisi päivää ennen lähtöämme ja toisaalta sekä Louvreen että Versaillesin palatsiin kohdistui uhkauksia ihan reissumme alla. 

Pariisin kentälle laskeuduttuamme suuntasimme bussille, joka olikin lähes täynnä, mutta mahduimme vielä mukaan ja pääsimme pian matkaan. Porte Maillotista matka jatkui metrolla yhden vaihdon kautta hotellillemme, jonne löysimme pienen etsiskelyn ja whatsapp-viestittelyn jälkeen. Illalla päätimme vielä lähteä katsomaan Eiffel-tornia, V on jostain syystä ollut sen fani pienestä pitäen.
Eiffel-torni olikin huikean kaunis iltavalaistuksessaan. Joka ilta tulee myös tasatunnein viiden minuutin pituinen "valoshow" ja kellon ollessa jo varsin lähellä iltakahdeksaa, päätimme jäädä odottelemaan ja katsomaan showta ja Eiffelin tuikkimista. Lasten piti saada myös ostettua kotiin omat pienet valaistut Eiffelit.

Disneylandiin olin etukäteen ostanut liput sovelluksen kautta. Liput tulevat halvemmaksi etukäteen ostettuna ja pääsee varmasti sisään, miinuspuoli on se, että pitää valita tietty päivä (tai maksaa lisää). Meillä oli tasan kaksi vaihtoehtoa päiviksi, jolloin voimme Disneylandissa käydä ja seurasin tarkasti säätiedotuksia. Valitettavasti Foreca osoittautui jälleen tosi kehnoksi ennustajaksi (en sitten oppinut mitään Serbiasta!) ja ennustusten perusteella valitsemamme päivä osoittautui lopulta aika sateiseksi (ja seuraava kauniiksi ja aurinkoiseksi). No, toivottavasti se vähensi väkeä. 

Disneyland oli kuitenkin aivan ihana kuten aina. Halloweenina en ole aiemmin Disneylandissa käynytkään ja Halloween teema näkyi kyllä hienosti kaikkialla kurpitsoineen. Kovin monessa laitteessa emme lopulta käyneet vaan keskityimme enemmän katselemaan, ihastelemaan ja nauttimaan tunnelmasta. Kiersimme kuitenkin esimerkiksi junalla puiston (Disneyland railroad) ja lapset ihastuivat ikihyviksi veneajeluun Pirates of the Caribbean -tunnelmissa (tässä piti käydä kolmesti perätysten!). Sovellus osoittautui siitä kivaksi, että se antoi arvioidut ajat jonojen pituudesta - veneajelulle osasimme suunnata, koska sovellus näytti sinne 5 minuutin jonoa. Toisaalta kummitusteemaiseen Haunted Mansioniin sovellus näytti 20 minuutin jonoa ja taisimme jonottaa tuplat - ja lopulta sisällä jouduimme poistumaan ulos hätäuloskäynnin kautta juuri ennen kuin olisimme päässeet vaunun kyytiin, sillä I:n yllätti kova vessahätä. Disneylandissa on myös upeita esityksiä, joihin voihin varmistaa paikkansa varaamalla etukäteen liput ja maksamalla niistä suolaisesti. Meillä kävi tuuri ja osuimme paikalla juuri kun Leijonakuningasnäytös oli alkamassa ja olimme viimeiset, jotka pääsivät sisään - maksutta! Esitys oli todella upea, lapsetkin huokailivat katsellessaan. Musiikki, liike ja värit kaikki hienosti sopivat yhteen. Näimme myös monia tuttuja Disney-hahmoja. Kulkuettakin pääsimme katsomaan kahdesti, vaikkakin ruuhkaa oli ja saapuessamme paikalla vasta paria minuuttia ennen jouduin lapsia vuoron perään nostelemaan, jotta he näkisivät paremmin. 

Ruokapaikat olin onneksi käynyt ennalta netistä läpi - läheskään kaikista kun ei löydy syötävää, joka molemmille omille lapsilleni olisi maistunut. Nimestä ei voi myöskään aina päätellä mitä paikasta saa, sillä esim. Happy nugget ei muuten myynyt nugetteja. En uskaltautunut varaamaan paikkaan kun en tiennyt mihin aikaan nälkä yllättää lapset, mutta mahduimme onneksi syömään, eikä jonotusaikakaan ollut ihan kohtuuton. Tosin isomman sateen aikaan piti jo hieman nähdä vaivaa, että löytyy kuiva ja lämmin sisäpaikka (onneksi olimme ottaneet sadetakit mukaan!).

Disneylandissahan olisi illalla myöhään myös ilotulitus, mutta Marne-ala-Valleesta on aika pitkä matka Pariisin keskustaan, meillä matka hotellille vei ehkä noin tunnin verran, joten iltajuttujen näkeminen olisi vaatinut majoittumista puiston lähellä olevissa hotelleissa. Katselin niitäkin vaihtoehtoja, mutta hinnat olivat aika korkeita - etenkin kun meillä ei ollut aikomuksena viettää puistossa kuin yksi päivä. Studiot jätimme tällä kertaa kokonaan välistä ja se oli hyvä ratkaisu - yhdessä puistossa oli päiväksi nähtävää ihan riittämiin. Lapset halusivat toki ostaa kotiinkin jotain ja yritin toppuutella, että Ryanairin sallimiin käsimatkatavaroihimme ei juuri mitään mahdu. Kumpikin kuitenkin lopulta valitsi Stitch-aiheisen päähineen, joten ongelma toki ratkesi sillä, että sitä voi pitää päässä. Ja sen jälkeen oli toki helppo myös erottaa omat ipanat väkijoukosta.

Loppulomalla poikkesimme Pariisin Vincennesin eläintarhassa. Nettitietojen perusteella jäin siihen käsitykseen, että sielläkin on joku Halloween teema, mutta en sellaista kyllä käydessä huomannut. Ihan mukava kaunis päivä tuli kuitenkin vietettyä ja ihasteltua esimerkiksi seeproja ja kirahveja. Poikkesimme myös Sacré-Cœurilla ihastelemassa maisemia. Sacré-Cœur eli pyhän sydämen basilika sijaitsee boheemilla Montmarten kukkulalla. Katolinen kirkko on valkoinen ja koska se sijaitsee korkealla kukkulalla, näkyy se moniin osiin kaupunkia ja toisaalta sieltä on mainiot näkymät kaupunkiin. Tykkään myös kovasti funikulaareista ja halusin, että lapsetkin pääsevät sellaista kokeilemaan, joten matkustimme kukkulalle funikulaarin kyydissä. Lapsille tästä retkestä ehkä parhaiten jäi mieleen kukkulan rinnettä alas juossut rotta, rinteen alaosassa tapaamamme "Mikki Hiiri", jonka kanssa sai ottaa kuvan pientä maksua vastaan ja merirosvoteemainen karkkikauppa, jossa oli myös aivan merirosvohinnat. 

Piipahdimme myös katsomassa maailman kuuluisimman katutaitelijan, Banksyn, teosta, jossa Napoleon on ratsailla. Pariisista olisi löytynyt Banksyn teoksia enemmänkin (ja yksin matkaillessani olisin varmaankin etsinyt muitakin), mutta olin tyytyväinen, että lasten kärsivällisyys riitti tämän etsimiseen (oli nimittäin läheisimmältä metrolta aika paljon odotettua pidempi matka kun tulimmekin ulos väärästä päästä). V on jo nähnyt kaksi Baksyn teosta oikeassa ympäristössään! (minä olen nähnyt kolme). 

Oli tosi kiva reissu, lapset selvästi skarppaavat kun ollaan kolmisin liikkeellä ja käyttäytyvät paremmin kuin kotona. Kaikki meni hyvin ja metrolla matkustamisetkin sujuivat, vaikka usein istumaan ei päässytkään. Tosin yhteen tosi kiukkuiseen mummoon törmättiin metrossa, joka pahoinpiteli roskapönttöä siihen malliin, että V ei meinannut uskaltautua kulkemaan ohitse, mutta päästiin kipittämään ohi kun mummo keskitti kaiken tarmonsa pöntön pieksemiseen eikä vaikuttanut muita huomaavan.

(Jälkikäteen minulle myös selvisi, että oli hyvä veto käydä Pariisissa ja Disneylandissa nyt erikseen, eikä osana interrailia, Pariisiin ja Pariisista menevät suurnopeusjunat nimittäin ovat sellaisia, että niissä reilaajille on kiintiö eli reililipulla ei ole junaan asiaa, vaikka tilaa olisi, jos reilaajia on jo kyydissä tietty määrä. Ei yhtään kätevää.).

Loppuun vielä lisää kuvia reissusta:

Löydettiin T:lle tuliaisiksi Messi pepsi max!! Sitä ei saanut toki käsimatkatavaroissa kuljettaa, koska nestettä oli yli sallittu 100 ml, mutta tuotiin tyhjänä kotiin :)

Kesän viime henkäykset Kreetalla

 2020 syksylle meillä oli varattuna matka Kreetan Rethymnoniin. Korona tuolloin perui suunnitelmat, mutta nyt kolme vuotta myöhemmin päätimme toteuttaa reissun. Varasimme matkan TUI:lta ja hotelliksi valikoitui Blue Star Ibiscos Garden. Päädyimme valitsemaan varsin kurjat lentoajat, koska kohtuullisilla lentoajoilla matka olisi tullut pelkästään meidän perheellemme maksamaan noin 600 euroa enemmän ja toki mummitkin olisivat omalta osaltaan saaneet lisää maksettavaa. Autossamme on onneksi seitsemän (joskin hyvin ahdasta) paikkaa, joten mahduimme kaikki matkatavaroinemme kyytiin kunhan toisen matkalaukun tilalle valitsimme rinkan. Lentokenttämatka keskellä yötä julkisilla kulkuvälineillä ei ole se kaikista houkuttelevin.

Menolento Kreetalle sujui ihan mukavasti, mutta bussissa saimmekin odottaa hyvin pitkään ennen kuin oli valmista lähtöön ja matkaa hotellille oli kentältä vielä noin 1,5h. 

Hotellille saavuimme pitkälti puolen yön jälkeen rättiväsyneinä. Ilahduttavasti aulassa odotti leipätarjotin, joten myöhäinen saapumisaika oli ainakin jollain tapaa otettu huomioon. Aulassa piti odottaa, että kaikki tulijat saivat kirjauduttua sisään, mikä herätti yöllä ainakin itsessäni hieman ärtymystä. Sen jälkeen henkilökunnan jäsen lähti opastamaan koko porukkaa huoneisiin ja totesin, että tämä olikin hyvä idea. Hotelli on suuri ja osia on monta, eivätkä numeroinnit vaikuta aina menevän loogisesti, joten emme varmaan olisi löytäneet huoneeseemme ikuisuuteen, jollei meille sitä oltaisi erikseen näytetty.

Olipa kuitenkin ihanaa herätä perillä uuteen, aurinkoiseen aamuun. Majoitukseemme ei kuulunut aamiaista ja aamiainen oli varsin tyyris. Saimme edellisenä iltana tullessamme alennuskupongin, jolla olisi saanut alennusta ensimmäisen aamun aamiaisesta, mutta myöhäisen tulomme vuoksi emme ylipäätään heränneet vielä aamiaisaikaan. Meillä onneksemme oli kuitenkin huoneisto, joten pientä syötävää onnistui laittaa huoneessakin ja olimme pakanneet ensimmäiselle aamulle evästä mukaan. 

Hotelli osoittautui tosi kivaksi. Varsinaisia isoja allasalueita oli kaksi erillistä ja lisäksi oli sitten muutama pieni lastenallas. Syyskuussa väkeä oli sopivasti, joten esimerkiksi uima-altaan ympärillä olevat levitettävät rantatuolit riittivät kaikille. Sääkin suosi lämpötilan ollessa noin 25 astetta koko reissun ajan. Hotellissa oli myös pieni kauppa, josta saattoi ostaa juomista ja pientä syömistä huoneeseen. Sen lisäksi oli allasbaari ja pieni ravintola, josta sai kevyttä syötävää. Buffet olisi myös ollut tarjolla, mutta sitä emme missään vaiheessa kokeilleet. Rantakadulle oli matkaa muutama sata metriä, samoin läheiseen isoon ruokakauppaan. Lähistöllä oli myös useampi mukava ravintola, joissa lapset oli hyvin huomioitu. Hotellilla asusteli myös muutama seurallinen kissa, jotka olivat kiinnostuneita ruuan rippeistä. Muistelin, että silloin kun ensimmäistä kertaa olimme varanneet matkan tänne syksyksi 2020, olisi hotellilla ollut myös jonkinlainen lastenkerho, jota nyt ei valitettavasti ollut. TUI:n oppaat kuitenkin järjestivät lapsille puuhaa useamman kerran viikossa (esim. piirtämistä, pelejä, mölkkyä) vaikka osallistujina ei muita ollutkaan kuin meidän lapset. Toinen opas oli ruotsalainen, joten lapsetkin saivat hyvin harjoitella englannin kielen taitoaan. Lisäksi hotellin oma henkilökunta tai henkilökunnan lapsi järjesti pari kertaa viikossa yhteistä kokkausta, fetasalaattia ja tomaattibruschettaa. Lisäksi yhtenä iltana esiintyi taikuri ja toisena iltana oli aikuisille elävää musiikkia ja tanssia.

Päivät kuluivat lähinnä lasten kanssa altaalla vesileikeissä. Rantabulevardilla kävimme kyllä kävelemässä ja syömässä, mutta mereen emme menneet uimaan. Tuulta oli jonkin verran ja ainakin aina rannassa kulkiessamme olivat tyrskyt aika komeat ja punaiset liput liehuivat varoittamassa merelle menemisestä. Silti muutamia uskalikkoja näkyi rantavedessä.

Se mitä erityisesti jäin kaipaamaan edelliskesän Kyproksen reissuun verrattuna on mikroruoka. Lapset syövät niin monta kertaa päivässä pieniä annoksia, että koko ajan ravintoloissa syöminen tulisi hurjan kalliiksi ja veisi paljon aikaa. Siitä syystä erityisesti lasten kanssa  tykkäämme suosia huoneistoja, joissa on keittiö. Toisaalta lomamatkoilla emme ole innostuneita kokkaamaan, sitä saa tehdä ihan riittämiin kotona. Siispä valmiit makaronilaatikot, lihapullat jne. ovat olleet lomamatkojen aikana ihan jees ja kerran päivässä ravintolassa syöminen. Mutta näyttäisi kauppojen perusteella siltä, että kreikkalaiset syövät terveellisesti ja kokkaavat, eivätkä käytä mikroruokia. Emme nimittäin onnistuneet löytämään sellaisia koko reissun aikana mistään kaupasta. No, se toisaalta selitti hyvin myös sitä miksi huoneessa ei ollut mikroa lainkaan. Lasten leikkitilasta hotellin pohjakerroksesta sellainen olisi kyllä löytynyt, joten jos mikroruokia olisi ollut tarjolla niin kyllä ne lämmitettyä olisi saanut.

Yleensä olemme tehneet matkoilla jonkin pidemmän päiväretken jonnekin ja mummit ovat vahtineet lapsia, mutta tällä kertaa pysyttelimme Rethymnonissa ja kävimme muutamaan kertaan kahdestaan T:n kanssa vanhassakaupungissa. Itse olen Kreetalla aiemmin viettänyt kolme viikkoa, joten melko monessa paikassa olen ehtinyt jo käydäkin. Pienellä niemellä sijaitsevassa vanhassa kaupungissa on viehättävä venetsialainen satama, pieni majakka, kaunis rantabulevardi ja useita kujia pienine putiikkeineen ja ravintoloineen. Kukkulalla on myös venetsialainen Fortezzan linnoitus, jonne menimme katselemaan auringonlaskua hieman ennen sulkemisaikaa. Muurien sisäpuolella on esimerkiksi moskeija ja kirkko sekä teatteri (Erofili). Teatterissa järjestetään usein konsertteja ja meillä kävikin tuuri sillä paikalla alkoi juuri hevikonsertti, jota siis pääsimme livahtaen seuraamaan muutaman euron nähtävyysmaksua vastaan. Siinä sitten seurasimme auringonlaskua hevin jyskeessä ja T:n nauttiessa olutta. Olisi pitänyt ottaa kuva, hieman erotuin täysin mustiin pukeutuneesta yleisöstä oranssissa mekossani. 

Poikkesimme vanhassakaupungissa myös koko porukalla. Pieni kaupunkijuna kiertää vanhan kaupungin ja kyytiin voi hypätä pääsymaksua vastaan, joten lapset ja mummitkin saivat yleiskuvan paikasta. Rantabulevardilla heti vanhan kaupungin alkaessa oli myös pieni alue, jossa oli lapsille tekemistä kuten trampoliini, jossa saattoi pomppia vöiden kanssa sekä muutamia erilaisia virtuaalilasikohteita. Lapset kokeilivat innolla esimerkiksi tuolia, jossa saattoi istua virtuaalilasit päässä ja katsoa vuoristoratakyytiä penkin samalla heiluessa. Virtuaalilasit viehättivät ja niitä piti saada kokeilla uudestaankin, mutta lopulta käytöstä seurasi pahoinvointi.

Viimeiselle päivälle suunnittelimme reissua vesipuistoon, Watercityyn. Ostimme liput + kuljetuksen Watercityn nettisivuilta. Sain sähköpostiin varausvahvistuksen ja päätin käydä etukäteen varuilta katsomassa myös lähtöpaikan, joka oli ihan nurkan takana hotelliltamme. Vahvistuksessa muistutettiin, että Google maps voi näyttää väärin ja oli linkki, josta kehotettiin varmistamaan sijainti. Linkki vei Google mapsiin. Yritin myös olla asiakaspalveluun yhteydessä chatin ja sähköpostin kautta, chattiin vastattiin ensin hei ja sitten ei mitään, muuten ei mitään kuulunut. Päätin luottaa löytäneeni oikean paikan, sillä noutopaikaksi ilmoitettiin Minos hotel, Google maps ohjasi sen eteen ja edustalla oli syvennys, joka sopii busseille pysähtymispaikaksi. Aamulla suuntasimme hyvissä ajoin paikalle, jolla oli muutamia muitakin ihmisiä. Odottelimme aika kauan ja hermostuneisuus alkoi nousta. Paikalla ollut pariskunta tuli kysymään mihin olemme menossa, hekin olivat menossa vesipuistoon, mutta toiseen sellaiseen. Paikalla oli iso kolmiomainen risteysalue, jonka vastakkaisella laidalla oli myös bussipysäkkejä. Sinne pysähtyi jokin bussi, jonka kuljettaja lähti kävelemään nurkan taakse, josta pian saapui lapsiperheitä uimaleluineen. Tuomas juoksi katsomaan mitä bussissa lukee ja siinä luki Watercity. Bussi oli kuitenkin täysin toisella puolella vilkasta risteystä, joten yli emme olisi mitenkään ehtineet kiertää nopeasti. Päädyimme siihen, että bussi varmaan kääntyy seuraavaksi meidän pysäkillemme, mutta huitomisesta huolimatta se ajoi ohitse. Odottelimme vielä jonkin aikaa siltä varalta jos meidän bussimme onkin jokin muu, mutta bussia ei kuulunut (eikä niiden toistenkaan, jotka olivat kanssamme samassa paikassa odottamassa). Lopulta suuntasimme hotellille. Soitin Watercityyn, josta soitettiin bussille: se oli tosiaan mennyt ja jo niin kaukana, ettei se kääntyisi takaisin. Meille tarjottiin mahdollisuutta tulla toisena päivänä, mutta se ei ollut mahdollista kun kyseessä oli viimeinen päivämme. Palvelu oli kuitenkin hyvin ystävällistä ja rahat palautettiin ongelmitta parissa päivässä. Tuulen kanssa ilma tuntui hieman viileältä, eikä vesipuistojen altaita usein lämmitetä, joten en ole ihan varma muutenkaan miten erityisesti V olisi viihtynyt - Kyproksella vesipuistoilu oli edellisenä kesänä menestys, mutta silloin lämpöä oli + 30 astetta.

Viimeinen päivä meni ihan mukavasti hotellinkin altailla, vaikka lapsille oli toki reissun peruuntuminen pettymys. Viimeisenä päivänä viimeisteltiin myös loput läksyt - niitä olikin tullut aika kasa viikon poissaolon ajaksi. Olin myös elätellyt toiveita ja kysellyt jos olisi voinut tiedot saada jo reissua edeltävänä perjantaina (kun lähtö oli tiistaina) niin olisi jotain ehtinyt tehdä jo viikonloppuna, eikä olisi tarvinnut kaikkia kirjoja raahata mukana kun tilaa oli muutenkin rajallisesti. Vain yksi opettaja antoi tiedot viikonlopuksi. 

Paluumatkalle lähdetiin illalla kahdeksan maissa. Yllättävän hyvin lapset jaksoivat koneeseen asti, jossa uni maittoi. Olimme etukäteen ottaneet lapsille lentoateriat koneeseen - näitä ei voinut valita vain menomatkalle, joten paluumatkalla ne menivät hukkaan kun niitä tuotiin keskellä yötä. Hämmentävää oli myös se, että lapsille ei jaettu ruokia ensimmäisenä edes vaikka oli yö, jolloin aika oletetettavaa on, että perheen pienimmät nukahtavat. Paluumatka sujui hyvin ja yllättävän hyvin lapset jaksoivat Helsingin päässäkin olla ylhäällä sen aikaa, että odoteltiin matkatavarat ja suunnattiin autolle, jonka T kävi parkista noutamassa.

 

Kesälomareissu Belgradiin

Tarkoituksenamme oli kesällä 2023 lähteä Pohjois-Norjaan ja jättää lapset matkan varrella anopin hoiviin. Anoppi kuitenkin päättikin suunnata luoksemme Etelä-Suomeen niin päädyimme siihen, että täältä on kätevämpää matkata lentokentälle kun ei ole pakko mennä ensin pohjoiseen ja tällöin myöskään säät eivät samalla tavoin vaikuta reissuun. Selvittelimme siis minnepä saa edulliset lennot ja missä myös eläminen olisi kohtuuhintaista. Kohteeksi valikoitui Serbian Belgrad, jossa olen käynyt kerran aiemminkin ja josta pidän kovasti.

Lämpötilat Belgradissa ovat heinäkuussa tyypillisesti 18-31 astetta eli ihan ok. Puolitoista viikkoa ennen lähtöä Forecan säätiedotukset kuitenkin lupailivat kaupunkiin 40 astetta, jolloin alkoi vähän jännittää. Saimme reissun ajaksi kyllä varsin kuumaa säätä (38-28 astetta), mutta emme sentään lopulta ihan niin kuumaa tai koko ajalle mitä alkuun ennustettiin.

Meillä oli lennot Belgradiin AirBalticilla Riian kautta. Huomasin ennen reissua uutisista, että AirBalticilla on ollut ongelmia saada varaosia tiettyyn konetyyppiin, josta on aiheutunut pulaa koneista ja myöhästymisiä sekä peruutuksia. Edellisenä iltana myöhään ennen aikaista aamulentoa sainkin AirBalticilta tekstarin, mutta siinä onneksi kerrottiin vain konetyypin vaihtuneen ja lentäisimmekin Airbusin sijaan Boeingilla. Myöhemmin sain kuitenkin toisenkin tekstarin, jossa kerrottiin jatkolentomme lähdön Riiasta Belgradiin myöhästyvän noin puolella tunnilla.

Aamulennolla Helsinki-Vantaalta kaikki sujui hyvin. Olimme kaksi tuntia ennen koneen lähtöä paikalla ja saimme lähes heti jätettyä laukun ruumaan eikä turvatarkastuksessakaan ollut jonoa. Kone Riikaan lähti ja laskeutui ajallaan. Riiassa meillä piti alun perin olla alle kahden tunnin vaihto, mutta lopulta kone lähti matkaan melkein kaksi tuntia myöhässä. 

Serbiassa meitä oli vastassa 38 lämpöastetta ja tuntui kun saunaan olisi astunut. Kiitin itseäni siitä, että olin varannut majoittajani kautta meille lentokenttäkyydin ja meitä olikin Severin kentällä nimikyltin kanssa vastassa. Severin myös antoi meille asunnon avaimet ja tuli näyttämään asunnon.

Majoituksen olin varannut Booking.comin kautta, Belgrade apartments. Meillä oli noin 50 neliöinen kaksio, jossa oli oma kylppäri suihkuineen ja pyykinpesukoneineen ja pieni keittiö. Meillä oli myös sohva, nojatuoli, sohvapöytä, työpöytä tietokoneineen, televisio ja dvd-laite sekä mikä parasta - tosi tehokas ilmastointi. Sijainti oli myös loistava kivenheiton päässä keskustasta ja Kalemegdanin linnoituksesta. Jos jotain miinusta pitää mainita niin 5 kerrosta portaita (121 porrasta) oli kyllä 38 asteen helteessä ihan urheilusuoritus. Jostain syystä myös alaspäin mennessä käytävän valo pysyi vähemmän aikaa päällä kuin ylöspäin noustessa ja se sammui aina kesken matkaa - päivällähän tällä ei ollut väliä, mutta iltaisin oli tällöin ihan pilkkopimeää. Kaiken lisäksi kaikkien asuntojen ovikellot olivat samalla korkeudella kuin valokatkaisin ja saman mallisia kuin valokatkaisin, joten pimeässä sai arpoa osuuko valokatkaisimeen vai soitteleeko naapurin ovikelloa :D 4 yötä majapaikassa kahdelle sai selvästi alle 200 eurolla, joten täällä oli kyllä hinta-laatusuhde loistava.

Tulopäivänä oli yksinkertaisesti niin kuuma, että mitään ihmeellistä emme jaksaneet. Lähdimme alkuun hakemaan vettä läheisestä kaupasta. Emme kuitenkaan sitä saaneet, koska meillä ei ollut vielä Serbian dinaareja ja kävi ilmi, että kummankaan meistä kortit eivät toimineet, koska olimme verkkopankissa asettaneet maarajaukseksi Euroopan. Nordean mukaan siis Serbia ei ole Euroopassa. Harmitti etten ollut osannut tätä ennakoida, näin oli nimittäin käynyt minulle aiemminkin sekä Valko-Venäjällä että Ukrainassa. Ei auttanut muu kuin laahustaa etsimään rahanvaihtopistettä, niitä lopulta sitten olikin ainakin keskusta-alueella lähes joka kadunkulmassa. Komissiota ei ollut ja kurssikin oli varsin sama kaikkialla, 1 eurolla sai 116 dinaaria. 

Laahustimme lähinnä ydinkeskustassa viihtyisällä kävelykatu Knez Mihailovalla ja kävimme pyörähtämässä Kalemegdanin linnoituksen puistossa. Päivälliseksi T söi lohta ja minä salaattia, oltiin kumpikin tyytyväisiä. Serbiaa aina kehutaan alhaisesta hintatasosta ja onhan se sitä suomalaisen näkökulmasta, mutta ei kuitenkaan likikään niin alhainen kuin mitä netissä muutaman vuoden takaiset blogitekstit ja oppaat väittävät vaan hintataso on noussut täälläkin. Ydinkeskustassa puolen litran oluen sai lähes ravintolasta kuin ravintolasta noin 3 eurolla ja päivällisen riippuen siitä mitä tilasi noin 6-20 eurolla, esimerkiksi T:n lohiannos maksoi 18 euroa (mutta annoksessa oli kyllä huomattavan paljon lohta - selvästi enemmän kuin mitä Suomessa tyypillisesti olisi). 

Seuraava päivä oli myös tosi kuuma, 36 astetta. Päätimme vierailla eläintarhassa, joka sijaitsi kävelymatkan päässä Kalemegdanin linnoitusalueella. Eläintarhassa oli esimerkiksi norsu, kirahveja, merileijona, virtahepoja, simpansseja, paljon erilaisia kissaeläimiä (joista lähes mitään ei tässä säässä näkynyt), hyeenoja, kenguruita ja paljon erilaisia lintuja. Kahteen hyvin hätääntyneeseen lintuun törmäsimme myös aitauksen ulkopuolella ja kumpikin selvästi hädissään pohti miten ihmeessä aitaukseen pääsisi. Hienointa oli nähdä hyeenan pentu. Muuta erityistä ohjelmaa meillä ei sitten loppupäivänä ollutkaan, kävimme kävelykadulla syömässä ja isossa ilmastoidussa ostoskeskuksessa hieman kiertelemässä.

Torstaina lämpötila jo laski lähemmäs 30 astetta mikä selvästi helpotti oloa. Kävimme aamiaisella läheisessä kahvilassa, Bloomissa, joka tarjosi brunssia koko päivän. Paikka ei ollut kovin suuri ja se oli tosi suosittu, mekin saimme kymmenisen minuuttia odotella pöydän vapautumista ja koko aamiaisemme ajan, joku oli odottamassa vapautuvaa paikkaa. Oli kuitenkin todellakin odotuksen arvoista! Minä otin smoothien ja puuron marjoilla, hunajalla ja pähkinöillä, T otti cafe latten, jonkun vihreän terveysmoothien, kinkkuleivät ja ties mitä muuta. Listalla oli hurjat määrät kaikkea valloittavaa. Tämä paikka oli aivan ihana! Olisin voinut koko vuoden joka aamu syödä täällä aamiaista.

Päätimme suunnata rannalle ja menimme bussilla Ada Ciganlijaan. Katsoin Google Mapsin reittioppaasta miten julkisilla pääsee perille ja valikoimme reitin, jossa alkuun kävelimme tasavallan aukiolle ja otimme sieltä pikkubussin numero 2 (200 dinaaria/suunta/henkilö), jolla matkasimme perille. Pikkubussissa ei ollut stop-nappuloita, eikä se pysähtynyt kuin niillä pysäkeillä, joilla joku huitoi tulevansa kyytiin tai kertoi jäävänsä pois. Seurasin GPS:n avulla koko bussissa olon ajan reittiämme, jotta tiesin milloin jäämme kyydistä. Belgrad lienee Euroopan suurin kaupunki (noin 1,5 miljoonaa ihmistä), joka on ilman metroa. Pikkubussien lisäksi siellä kuitenkin kulkevat myös normaalit bussit (joihin liput ovat edullisempia ja saa myös edullisia päivälippuja) ja raitiovaunut. 

Belgrad sijaitsee Tonavan ja sen sivujoen Savan risteyksessä. Ada Ciganlija on Belgradin ehkä tunnetuin virkistysalue, joka sijaitsee Sava-joen keinotekoisella saarella. Alueella on varsin paljon erilaisia palveluita, siellä on ravintoloita, baareja ja runsaasti erilaisia ulkoilu- ja liikuntamahdollisuuksia tenniksestä pyöräilyyn ja polkuveneilyyn. Bussipysäkiltä on perille lyhyt kävelymatka ja bussipysäkin vieressä on iso ostoskeskus jos kaipaa taukoa ilmastoinnin ääressä.

Valikoimme rannalta osan, jossa ranta oli pientä kiveä - ei niin miellyttävä oleilupohja kuin hiekka, mutta toisaalta ei tarvinut sotkea märän hiekan kanssa. Tarjolla olisi kauempana ollut myös rantatuoleja ja -varjoja. Kummallakin puolella jokea uintialuetta oli rajattu kelluvallaviirinauhalla (tai mikä ikinä sen nimi suomeksi sitten onkaan), sen toiselle puolelle sai kyllä mennä omalla vastuulla, mutta innokaita rantavahteja oli rannalla vähän väliä tähystämässä telineissään ja pilliin tuli vihellys aina jos lapsi meni liian kauas aikuisesta tai yritti mennä viirin toiselle puolelle. Alue oli aivan ihana ja päivä täydellinen. Vesi oli niin lämmintä, että edes minun ei tarvinut käyttää aikaa totutteluun, mutta kuitenkin virkisti mainiosti. Viereisessä kahvilabaarissa kävimme aina välillä juomatauoilla ja reilut puolipäivää kului mukavasti. 

Pyörimme  vielä aikamme ostoskeskuksessa ennen kuin suuntasimme takaisin keskustaan. Matkalla poikkesimme Skadarlijan alueella. Skadarlija on historiallinen alue, täynnä kapeita kujia, ravintoloita ja kahviloita, tunnelma on boheemi. Alue on suosittu erityisesti iltaisin ja nyt iltapäivästä olikin varsin hiljaista. Skadarlijasta suuntasimme asunnolle levähtämään ja pohtimaan iltasuunnitelmia. Asunnolla huomasin, että vettä ei tule kylppärin eikä keittiön hanasta. Laitoin whatsapp-viestiä majoittajallemme ja kyselin onko jokin remontti talossa menossa. Majoittaja reagoi asiaan nopeasti ja sai selville, että 2. kerroksessa on jokin ongelma, jonka vuoksi vedet on pitänyt katkaista, toivottavasti eivät ole kauaa pois. Sen verran kauan olivat kuitenkin, että vessahätä iski ja päätimme lähteä läheiseen ostoskeskukseen vessaan ja iltakävelylle.

Sen jälkeen meillä oli suunnitelmissa mennä syömään läheiseen pitseriaan, joka oli saanut mainiot arviot netissä. Ilta oli kaunis ja täysin tavanomainen: paljon ihmisiä oli liikkeellä, ravintoloiden terassit olivat täysiä ja iloinen puheensorina kuului. Täysin yhtäkkisesti läheisen kerrostalon katolta rämähti peltejä alas ja silmämme täyttyivät hiekasta valtaisan tuulenpuuskan nostaessa kaiken lähellä olleen riittävän kevyen ja irtonaisen ilmaan. Samalla taivas - joka hetki sitten ei ollut varoittanut mistään - repesi totaalisesti ja alkoi mieletön salamoiden pauke myrskytuulen puhaltaessa. Kaikki ihmiset - me mukaan lukien - lähtivät juoksemaan kuka minnekin ja ravintolatyöntekijät siirtyivät kiireesti hakemaan terasseilta kaikki sisään. T:llä oli nälkä, joten hän oli sitä mieltä, että nyt kun olemme ihan ravintolan kulmalla, on meidän sama juosta sinne odottamaan myrskyn loppua. Juoksimme ja juoksimme, mutta todella nopeasti kävi selväksi, että matka on lyhyydestään huolimatta aivan liian vaarallinen. Tuulenpuuskat katkoivat isoja oksia ja heittivät niitä tielle ja päätimme rynnätä mahdollisimman pian asunnolle. Katu, jolla asunto sijaitsee, oli siinä mielessä keskimääräistä turvallisempi, että sitä eivät reunustaneet puut kuten useimpia sivukatuja, joten omalle kadullemme päästyämme saimme juosta sitä alaspäin kahviloista karanneet istuintyynyt seuranamme. Päästyämme asunnolle katselimme myrskyä kattoikkunasta. En ole koskaan nähnyt tai kokenut mitään vastaavaa, taivas oli valkeana jatkuvista salamoista. Ihan maailmanlopunmeininki.

Parin tunnin kuluttua tilanne näytti hieman paremmalta ja päätimme uskaltautua läheiseen ostoskeskukseen syömään. Muutoin emme olisi suunnanneet ulos, mutta tiesimme matkaa olevan ehkä 100 metriä ja pääsisimme perille omaa katuamme pitkin, joten matkan varrella ei olisi esimerkiksi puita. Juoksujalkaa ostoskeskukselle - jossa muuten oli aikamoinen määrä ihmisiä suojassa odottamassa milloin uskaltaa lähteä - ja Vapianossa onneksi oli vielä muutama paikka vapaana ja ruokaakin ehdittiin saada ravintolan ollessa vielä puolituntia avoinna.

Jäkikäteen selvittelin, että kyseessä oli supersolu-ukkonen eli rajuin mahdollinen ukkosmyräkkä. Se oli pyyhkinyt myös muun Balkanin yli ja aiheuttanut kuolonuhreja niin Sloveniassa kuin Bosniassakin. Belgradissakin vahinkoja tuli: muutama ihminen kuoli, autoja kolhiintui, puita kaatui runsaasti ja nostokurki meni nurin. 

Seuraavana aamuna illan jäljet olivat huomattavat. Pitkin katuja oli kaatuneena puita ja suuria oksia, joita sai väistellä. T:llä oli alkanut kova kurkkukipu, joten mietimme päivän suunnitelmia uusiksi. Minulla oli ollut toiveissa suunnata Zemuun, historialliseen kaupunginosaan, joka sijaitsee Sava-joen pohjoisrannalla ja joka on ikään kuin kokonaan oma kylänsä omine perinteineen ja tunnelmineen. Kurkkukivun tultua päätimme haikeasti hylätä suunnitelman ja suunnata edellispäivän tapaan viettämään rantapäivää Ada Ciganlijaan, koska todennäköisesti kurkkukipu silloin parhaiten pysyisi aisoissa. Ei ole erityisesti meidän tapaistamme viettää rantalomaa kahden kesken, mutta ihan kiva oli vaihteeksi näinkin ilman isompia suunnitelmia.

Tämä oli reissun aiempi pitsa - normaalikokoa. 

Alkuillasta T halusi kurkkuineen levätä, joten sovimme, että käyn hakemassa meille pitsat Chaplin pitseriasta, jossa meidän oli ollut edellisenä päivänä tarkoitus käydä syömässä. Saavuttuani paikalle totesin, että pitseria on luukku seinässä - siellä ei siis ole minkäänlaisia asiakastiloja vaan ainoastaan take away -mahdollisuus. Hieno juttu siis, että emme jääneet lopulta tätä etsimään myrskyä paetessamme... Paikka oli myös todellakin suosittu ja jonottaa sai. Minulta myös kysyttiin otanko pienen vai ison pitsan ja tein sen virheen, että valitsin näistä ison - se oli jättimäinen. Onneksi oli jääkaappi ja mikro, pitsaa syötiinkin sitten loppureissu. Oli kyllä hyvää pitsaa.

Illalla suuntasimme Kalemegdan-linnoitukselle, koska halusin nähdä siellä auringonlaskun (ja niin halusi aika moni muukin). Ihan parasta Belgradia 💖. Historialliselta linnoitukselta on upeat näkymät kaupunkiin ja jokiin, siellä on myös laajat viehättävät puistoalueet. 

Supersolu-ukkosesta järkyttyneenä ja hengissä selviämisestämme kiitollisena seurasin loppuloman erityisen aktiivisesti säätiedotuksia lähinnä Ilmatieteen laitoksen ja Forecan kautta. Täytyy todeta, että erityisesti Foreca ennusti kaiken iloisesti päin honkia. Edellisenä päivänä olin tietoinen siitä, että illaksi oli luvattu ukkosta (en tosin tiennyt millaista ukkosta!), mutta Foreca ennusti sen alkavan klo 22 kun taas me olimme liikkeellä 19.30. Seuraavan päivän rantareissu vähän jännitti kun Foreca lupaili ukkosta klo 15, mutta lopulta ukkonen saapui klo 23 jälkeen, jolloin olimme ja turvallisesti sisällä asunnolla viettämässä iltaa. Edellisen illan toisinto oli kuitenkin meneillään asunnon ulkopuolella. 

Seuraavana päivänä oli kotiinlähdön aika. Päätimme pyytää majoittajaamme järjestämään kyydin kentälle ja hieman jännitimme lentojen toteutumista, sillä jälleen oli luvassa ukkosta. Lento Riikaan kuitenkin lähti ajallaan ja sujui ongelmitta.

Minä pidän Belgradista ja sen tunnelmasta. Kalemegdanin puistoalue on ihana, tunnelma mukavan eloisa, mutta suuret turistimassat puuttuvat. Belgrad tuntuu myös varsin turvalliselta kaupungilta - ilman ukkosia voisin hyvin kuvitella yöaikaankin liikkuvani yksinkin keskustan alueella. T oli alkuun huolissaan turvallisuudesta, hämmentävää kyllä naapurimaamme vuoksi eikä suinkaan vaikka Kosovon tilanteen takia. Minkäänlaisia turvallisuuteen liittyviä ongelmia emme kuitenkaan kohdanneet, eikä T:kään tuntenut perillä oloaan missään kohtaa turvattomaksi. Serbian jonkinasteinen mieltymys naapurimaahamme, ei sekään paistanut millään tavoin. No, yksi aita tosin oli maalattu Serbian lipun värein mikä T:ssä herätti alkuun hämmennystä ennen kuin hänelle selvisi, että lipussa on samat värit kuin itänaapurimme lipussa. Minulla oli myös edellisestä reissusta mielikuva hieman rähjäisemmästä kaupungista ja suuremmista NATO:n pommitusten jäljistä, mutta nyt ei raunioita osunut enää yhtä paljoa silmiin - voi toki olla, että ei nyt vaan liikuttu samoilla alueilla kuin aikoinaan. Kaikkiaan oli tosi kiva reissu, vaikka sairastuminen loppumetreillä iskikin. Se mitä jäin vähän kaipaamaan, oli burek eli eräänlainen piirakka, jossa oli erilaisia täytevaihtoehtoja kuten perunaa, pinaattia tai fetaa. Edellisellä reissulla E:n kanssa taisimme elää näillä koko reissun, tällä reissulla en onnistunut löytämään näitä kertaakaan.

Riiassa meillä oli ilta aikaa piipahtaa syömässä ikisuosikissani Double Coffeessa. Aikoinaan niitä oli lähes joka kadun kulmassa, mutta nyt niiden määrä oli huomattavasti laskenut (korona-ajan kohtalo?) ja jouduimme selvittelemään mistä paikan löydämme. Löysimme kuitenkin perille ja ruuan jälkeen suuntasimme edulliseen majataloon noin kilometrin päähän vanhasta kaupungista. Jos aikaa olisi ollut niin tällä olisi viihtynyt pidempäänkin kuin yhden yön (lyhyen yön vielä, sillä aamulla oli aikainen lähtö), majoitus oli tosi kiva. Kodinomainen, siisti huone, tosi ihana iso vuode ja Netflix.