Tie vei takaisin Roomaan

Kaikki tiet vievät lopulta Roomaan, niin meidänkin. Vuoden 2022 alussa iski jotenkin aivan hillitön Rooman kaipuu ja niin varasimme puolison kanssa matkan toukokuulle.

En seuraa jalkapalloa, mutta olen aina ulkomailla tykännyt tunnelmasta mikä välittyy pienempien ja suurempien urheilujuhlien aikaan. Niinpä varmuuden vuoksi päätin selvittää pelaisiko Rooman kotijoukkue Roma ketään vastaan Roomassa matkamme aikana. Kävi ilmi, että Romalla olisi kotipeli englantilaisjoukkue Leicesteriä vastaan toisena lomapäivänämme, mahtavaa! Liput eivät olleet vielä tulleet myyntiin, joten niitäkin olisi jäljellä.

Laitoin puhelimeeni hälytyksen sille päivämäärälle ja kellonajalle kun lippujen oli määrä tulla myyntiin. Kirjauduin nettisivuilla ostamaan lippuja 3 minuuttia sen jälkeen kun liput olivat tulleet myyntiin ja sain tietää olevani jonossa sijalla 75 901. No Stadio Olympico vetää 72 698 katsojaa ja kaikki eivät varmasti pysty jonottamaan lippuja riittävän kauan, joten arvelin mahdollisuuteni saada liput kohtuullisiksi ja jäin jonottamaan. Kello oli tällöin Suomen aikaa 16.03. Laitoin läppärin laturin seinään kiinni ja asetuksista määräsin, että läppäri ei saa sammua missään vaiheessa. Jonotusohjelma ystävällisesti kertoi, että arvioitu jonotusaika on "yli tunnin". Seurailin noin tunnin välein tilannetta ja etenin jonossa. Lopulta puolen yön tienoilla oli käytävä nukkumaan, joten laitoin kännykkään 45 minuutin välein herätyksen, jotta saatoin tarkkailla missä kohtaa olen jonossa. Lopulta arvioitu jonotusaika oli "alle tunti", joten en uskaltautunut enää nukkumaan vaan jäin odottamaan. Lopulta oli minun vuoroni varata liput! Paikkoja oli jäljellä neljä, mutta kaksi niistä oli vierekkäin, joten sain liput! Kello oli tässä vaiheessa 4.36 ja olin siis jonottanut lippuja 12 tuntia 33 minuuttia. Olisi ehkä hitusen pänninyt jos olisin tässä kohtaa saanut todeta jääneeni ilman lippuja.

Toukokuun alussa suuntasimme siis lopulta Roomaan. Koronarajoitukset, kuten se, että futispelissä olisi pitänyt käyttää maskia, poistuivat juuri huhtikuun lopussa. Säätkin suosivat mittarin näyttäessä + 22-23 astetta.

Majoituimme Residenza Roma Imperiale nimisessä majapaikassa, joka oli oikein onnistunut valinta. Terminin asemalta saattoi kävellä majapaikkaan, metro kulki läheltä ja kivenheiton päässä sijaitsi Colosseum. Henkilökunta oli ystävällistä ja avuliasta, huone iso ja oikein siisti. Aamupalaa ei ollut tarjolla, mutta lähellä oli hyviä aamupalapaikkoja riittämiin.

Olen käynyt aiemmin Roomassa, mutta silloin en vieraillut Forum Romanumilla ja Colosseumilla sisällä, joten nyt halusin nämä maailman nähtävyydet nähdä lähempää. Se ei kuitenkaan ollut niin helppoa kuin olin kuvitellut. Halusimme ostaa yhteislipun Forum Romanumille ja Colosseumille, mutta paikalle saapuessamme kävi selväksi, että lippuja ei myy kukaan, vaan liput voi ostaa vain ja ainoastaan netistä (ehkä tämä johtui koronarajoituksista ja myöhemmin on tilanne toisin tai sitten ei). Sisäänkäynnin kohdilta löytyi qr-koodi, jonka kautta piti päästä ostamaan lippuja. Nettiä piti siis käyttää ja vaikka se ei ollut EU-datapakettini vuoksi ongelma niin en millään meinannut saada lippuja hankittua (ja olen kuitenkin aika paljon erilaisia lippuja ostanut, joten veikkaan ettei kyse ehkä ollut vain osaamattomuudestani). Lopulta sain kuitenkin liput hankittua. Niille oli kuitenkin päivämäärät ja kellonajat eli kun olisimme halunneet heti päästä Colosseumiin niin kävi ilmi, että se ei onnistuisikaan. Vierailimme sitten ensin Forum Romanumilla, kävimme drinkeillä läheisellä terassilla ja lopulta lipun määräämään kellonaikaan pääsimme myös Colosseumille.

Forum Romanum on antiikin aikainen tori, joka aikoinaan oli monin tavoin Rooman keskus niin hallinnollisesti, uskonnollisesti kuin kaupankäynnin kannalta. Toria reunustivat monet suuret ja merkittävät rakennukset, joiden lisäksi alueella oli erilaisia patsaita ja pylväikköjä. Alue sijaitsee kauniisti kahden kukkulan, Capitolin ja Palatiumin välillä. Forum Romanun on aina täynnä väkeä, niin oli tälläkin kertaa. Jos turistit olisivat pukeutuneet asiaan kuuluvasti antiikin roomalaisten tavoin niin vielä varmemmin olisi voinut kuvitella tepastelevansa keskellä muinaista Roomaa. Forum Romanumin alue on aika iso ja raunioita on runsaasti, monet niistä kuitenkin varsin hyvin säilyneitä. Pääkatu Via Sacraa pitkin pääsi kiipeämään Palatinus-kukkulalle ihailemaan maisemia. Forumilta löytyy myös runsaasti temppeleitä, esimerkiksi hallitsijoille, jotka korotettiin jumaliksi, kuten Augustukselle. Sentään Augustus itse ei tätä määrännyt kunniakseen pystytettävän vaan hänet korotettiin jumalaksi vasta kuolemansa jälkeen. Alueella on myös esimerkiksi Saturnuksen temppeli, joka aikoinaan paloi moneen kertaan, mutta rakennettiin aina uudelleen. Temppelissä juhlittiin Saturnaliaa, joka oli karnevaalimainen suuri uskonnollinen juhla. Riemukaarista esimerkiksi Septimius Severuksen riemukaari on hieno ja hyvin säilynyt, sekä kaunis valkoisine marmorineen. Tämä riemukaari rakennettiin onnistuneen sotaretken kunniaksi.

Colosseum puolestaan on verisen historian omaava antiikin aikaisen Rooman suurin amfiteatteri, joka

on kenties Rooman kuuluisin maamerkki. Colosseum valmistui vuonna 80 ja sinne mahtui aikoinaan jopa 50 000 katsojaa, jotka ensimmäisten vuosisatojen ajan katselivat muun muassa gladiaattoritaisteluja sekä teloituksia. Nykyisin Colosseum on Rooman suosituimpia nähtävyyksiä. Entisaikojen loistossaan se ei nykyisin enää ole vaan sitä ovat aikojen saatossa vaurioittaneet niin maanjäristykset kuin kiviaineksen ryöstäjätkin. Komeaa katseltavaa Colosseum on silti.

Pakollisiin Rooman nähtävyyksiin kierroksellamme kuului Colosseumin ja Forumin lisäksi toki myös Fontana di Trevi, Vittorio Emmanuele II:n muistomerkki ja Pantheon. Fontana di Trevi on kuuluisa suuri suihkulähde, jonne turistit toisinaan tahtovat pulikoimaan ja saavat isot sakot. Vuonna 1960 Fontana di Trevi tuli kuuluisaksi elokuvasta La Dolce Vita (Ihana elämä), jossa Anita Ekberg kahlasi suihkulähteessä. Uskomus myös väittää, että tähän suihkulähteeseen heitetty kolikko takaa paluun

Roomaan. Vittorio Emmuele II:n muistomerkkiä ihailimme vain ulkoa päin - se on niin suuri, että siihen törmää Rooman matkallaan aivan varmasti jos liikkuu myös jalkaisin vaikkei sitä etsisikään. Valkoisen marmorin vuoksi se erottuu ympäristöstä myös värimaailmaltaan. Pantheon puolestaan tunnetaan erityisesti siitä, että sillä on pyöreä kupoli, jonka keskellä on reikä, joka päästää valonsäteet (ja toki myös esimerkiksi sadepisarat) sisälle. Pantheonia kävimme ihailemassa myös sisältä, sinne nimittäin pääsee maksutta. Toki rakennus on hieno ulkoakin suurine pylväineen.

Futispäivän aamuna päätimme suunnata Vatikaaniin, sillä pitihän T:nkin nähdä maailman pienin itsenäinen valtio. Pyörimme aukiolla Pietarinkirkon pihalla ihastelemassa näkymiä. Olen aiemmin

käynyt Pietarinkirkossa sisällä ja Vatikaaninmuseoissa, joten päätimme tällä kertaa jättää ne väliin jonojen ja valtavien ihmismäärien vuoksi. Vaikuttava tämä Paavin valtakunta on ulkoakin katsellen. Nelirivisessä pylväskäytävässä on 284 toskanalaistyylistä pylvästä ja keskellä näiden muodostamaa ellipsiä seisoo Caligulan aikoinaan Roomaan tuoma egyptiläinen Vatikaanin obeliski.

Vatikaanista suuntasimme bussilla kohti Stadio Olympicoa. Kiitin itseäni siitä, että varasimme aikaa paikalle saapumiseen, sillä bussi oli pitkiä aikoja aivan jumissa varsin suuressa liikenneruuhkassa kun kaikki muutkin tuntuivat olevan matkalla stadionille. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen saavuimme stadionin lähistölle (muun bussillisen kanssa) ja tunnelma oli korkealla. Roman liput ja kaulahuivit liehuivat, musiikki pauhasi, ihmiset lauloivat ja väkijoukossa pamahteli jotain, mistä tuli punaista savua. Ihan mahtavaa!

Etsiskelimme lipussa mainittua sisäänkäyntiä ja päädyimme kysymään neuvoa järjestystyypiltä. Tyyppi ei osannut englantia, mutta näytti tosi huolestuneelta lippujamme katsottuaan ja haki paikalle toisen tyypin, joka osasi englantia. Tyyppi kysyi huolestuneen oloisena olemmeko Leicesterin faneja. Vastasimme, että emme. Sen jälkeen meiltä kysyttiin olemmeko Roman faneja. Vastasimme, että emme. Tämän jälkeen meitä katsottiin sen verran kummastuneina, että päätin todeta, että halusimme vain tulla katsomaan jalkapalloa. Järjestysmies vielä varmisti, että emmehän vain ole vahingossa varanneet lippuja väärältä puolelta. En tässä kohtaa vielä ymmärtänyt mistä tyyppi oli huolissaan, mutta ottelun aikana tämä kyllä selvisi minulle. Tyyppi saattoi meidän oikeaan paikkaan ja ilmeisesti kaiken hämmennyksen keskellä meiltä jäi turvatarkastuskin tekemättä. Paikalla saatoimme todeta, että paikamme olivat stadionin toisessa kulmassa ihan reunassa pleksin vieressä. Pleksi oli paikalla erottamassa Leicesterin ja Roman kannattajat toisistaan. Olin hieman hämmentynyt moisesta, vaikka tiesin kyllä etukäteen, että esimerkiksi Englannista ei voinut ostaa lippuja minnekään muualle kuin tiettyyn osaan katsomoa ja muualta taas ei voinut ostaa lippuja juuri siihen osaan.

Ottelu alkoi ja tunnelma oli katossa. Yleisö todellakin eli ja hengitti jalkapalloa ja oli täysillä mukana kaikissa kentän tapahtumissa. Leicesterin kannattajien puolella oli jonkin verran tyhjiä paikkoja, mutta paikalle saapuneet olivat selvästikin tosi faneja pitämästään mekkalasta päätellen. Roman puoli taas oli aivan loppuunmyyty. Kannattajat milloin lauloivat, milloin haukkoivat henkeä ja milloin taputtivat ja juhlivat villisti - erityisesti kun Roma teki maalin, josta tuli 1-0 päättyneen ottelun voittomaali. Sadekaan ei hillinnyt tunnelmaa (etenkään meillä kun istuimme riittävän ylhäällä ollaksemme sateensuojassa). Aina välillä jostain kohtaa yleisöä kuului kova pamaus ja nousi punaista savua.

Istuimme tosiaan siten, että toisella puolellammme oli Roman kannattajia ja toisella puolella Leicesterin kannattajia. Ihan hyvä, että oli pleksi välissä. Kannattaja huusivat ja ilveilivät toisilleen. Aina välillä jotain lensi pleksi yli - onneksi pääosin tyhjiä tai vettä sisältäneitä pahvimukeja, mutta jossain vaiheessa myös jotain palavaa, jota järjestysmies sitten sammutteli. Meidän päätymme oli onneksemme se pääty, jossa Leicesterin puolella oli myös tyhjiä paikkoja - toisessa reunassa, jossa Leicesterin ja Roman kannattajat kohtasivat meno näytti aika vakavalta ja lähes koko ottelun ajan siellä oli jokaisen rivin kohdalla jonkinlaista turvallisuushenkilökuntaa Leicesterin ja Roman kannattajien välissä ja näillä näytti olevan ihan täysi työ kypärineen ja suojakilpineen pitää Leicesterin kannattajia aloillaan. Vaikka jalkapallo erottaa niin voi se näköjään yhdistääkin. Pelin lopuksi alemmalla rivillä istunut Roman kannattaja ja toisella puolella istunut Leicesterin kannattaja, jotka olivat ottelun ajan irvailleet toisilleen jatkuvasti, päätyivät vaihtamaan keskenään Leicester hattunsa ja Roma kaulahuivinsa.

Yli 70 000 ihmisen poistuminen stadionilta yötä vasten oli myös aikamoinen operaatio. Pitkän aikaa kulkeminen oli todella hidasta kun ihmismassa valui eteenpäin ja autot yrittivät hiipiä pois paikalta. Olimme jo etukäteen päättäneet suosiolla kävellä noin 7 km matkan hotellillemme, sillä tiesimme ruuhkan olevan valtaisa, eikä esimerkiksi metro enää kulkenut. Reilun kilometrin kävelyn jälkeen pääsimmekin jo vapaammin kulkemaan pitkin öisen Rooman katuja.


Yhdeksi lomapäiväksi Roomaan lupailtiin sadetta niin päätimme suunnata käymään Pompeijissa. Itse olen käynyt siellä aiemminkin, mutta T ei. Menimme ensin junalla Napoliin ja siitä Circum Vesuviana junalla Pompeijiin.


Pompeiji on tai pikemminkin oli, roomalainen kaupunki, joka aikoinaan hautautui läheisen tulivuoren,

Vesuviuksen, purkautuessa vuonna 79. Nykyisin Pompeiji on Unescon maailmanperintökohde. Suurin osa siitä on edelleen kaivamatta esille, mutta paljon on esille kaivettukin kaupunkia, jossa elämä aikoinaan pysähtyi niille sijoilleen. Pompeijissa ehkä yllättävää on se miten siellä on joitakin kovin "modernin" tuntuisia asioita, kuten päällystetyt tiet ja korotetut jalkakäytävät. Varakkaimmilla perheillä oli myös sellaista luksusta kuin vesivessa ja kuuma kylpy. Muinaisessa Pompeijissa oli myös paljon palveluja kuten teattereita, kylpylöitä, leipomoja ja bordelleja.


Vesuviuksen purkaukseen aikoinaan ei oltu osattu varautua ja sitten kun tulivuoren purkaus vielä alkoi räjähdyksellä, oli se menoa. Ilmaan kilometrien korkeuteen sinkoitui satoja miljoonia tonneja tuhkaa ja hohkakiveä, joita tuuli levitti myrkkykaasujen lisäksi Pompeijin ylle, joka hautautui jopa viiden metrin tuhkakerroksen alle. Alkuvaiheessa ihmisiä vielä pääsi pakenemaan, tuhka kun ei paljoa paina. Myöhemmin kuitenkin tulivat pyroklastiset virrat eli seos kaasuja ja tulikuumaa laavaa, joka tappoi kaiken elollisen tieltään ja Pompeijissa kuoli yli 2000 ihmistä niille paikoille, jossa he sillä hetkellä sattuivat olemaan. Olin erityisen kiinnostunut näkemään kipsivaloksia ihmisistä, jotka olivat Pompeijissa jääneet purkauksen uhreiksi ja näitä olikin näkyvillä, mutta suurin osa näistä on ilmeisesti siirretty arkeologiseen museoon Napolissa. Sielläkin olisi ollut ihana käydä, mutta tällä reissulla ei valitettavasti ollut aikaa.

Banksyn Madonna con la pistola

Palasimme junalla Napoliin ja ajoimme vahingossa aseman (Napoli Centrale) ohi seuraavalle asemalle (Napoli P. Garibaldi). Olin alkuun tästä vähän huolissani, mutta kävi ilmi, että nämä juna-asemat ovat aivan hämmentävän lähellä toisiaan, joten ohi ajaminen ei käytännössä haitannut mitään. Napolissa meille jäi vielä hieman aikaa ennen junan lähtöä, joten suuntasimme etsimään maailman ehkä kuuluisimman katutaiteilijan, Banksyn, teosta. "Madonna con la pistola" (Madonna with a pistol) löytyi helposti sillä Google Maps osasi kertoa heti sen sijainnin kun haki sanoilla Banksy Madonna. Asemalta oli parin kymmenen minuutin kävelymatka pitserian luokse, jonka seinässä teos oli. Teos oli tosi hieno ja erinomaisessa kunnossa, sillä se oli hyvin suojattu.

Madonnan ihailun jälkeen siirryimme hiljalleen kohti päärautatieasemaa ja poikkesimme matkan varrella pieneen italialaiseen ravintolaan syömään pitsaa - mitäs muutakaan kun Napolissa oltiin! Oltuamme jo useamman päivän Roomassa, olimme opinneet, että Italiassa (ainakaan tänä aikana) ei ilmeisesti koronan vuoksi ollut tarjolla perinteisiä menuja vaan pöydissä oli qr-koodi, jonka skannaamalla näki listan. Näppärää siinä mielessä, että ei tarvitse käsin koskea mihinkään yhteisiin listoihin, mutta toisaalta netin tarvitsi olla käytettävissä tässäkin. En valitettavasti muista enää tämän pitserian nimeä, jossa vierailimme (vastapuolella katua oli hieno iso muraali ihmisen kasvoista), mutta söimme täällä kyllä elämämme parasta pitsaa, jota muistellaan vielä vuosia!

Viimeisenä lomapäivänä kävimme vielä katsomassa kapusiinimunkkien luukryptaa. Pienehkö, astetta erikoisempi nähtävyys. Krypta on koristeltu luilla. Näkymä ei ole oikeastaan ollenkaan kauhistuttava (toisin kuin vaikkapa Palermon katakombissa) vaan enemmänkin kiinnostava samaan tapaan kuin Tsekin Kutna Horan luukirkossa. Polvet ja olkapäät piti peittää, jotta kryptaan saattoi mennä ja kuvata siellä ei saanut.

Villa Borghesen puistoa

Kävimme myös syömässä Hard Rock Cafessa ja hakemassa matkamuistolasin, jollaisia T kerää. Muutoin keskityimme reissun kanssa ihanaan italialaiseen ruokaan eli esimerkiksi gnocheihin ja pitsaan (vaikka Napolin pitsalle ei mikään pärjännyt). Kävimme myös kauniilla Villa Borghesella ja sen kauniilla isolla puistoalueella, joka oli mukavan vehreä ja rentouttava ilman Rooman keskustan kiireistä ilmapiiriä.

Espanjalaiset portaat

Ennen kotimatkaa kävimme vielä kurkkaamassa kauniit Piazza de Spagnan aukiolta Trinita dei Montin kirkolle johtavat Espanjalaiset portaat. Portailla sinänsä ei käsittääkseni ole varsinaista tekemistä Espanjan kanssa, vaan ne on nimetty aukiolla sijaitsevan Espanjan pyhän istuimen suurlähetystön mukaan. Täällä olisi hienoa vierailla joskus keskellä yötä niin saattaisi saada kuvan ilman kymmeniä tai satoja turisteja.

Sitten olikin aika suunnata kotia kohti. Tältä reissulta jäi kyllä erityisesti halu palata vielä jossain kohtaa tutkimaan Napolia hieman tarkemmin. Arkeologisen museon lisäksi ainakin Diego Maradonaa esittävä muraali olisi hieno nähdä. Ehkäpä joku kerta suuntamme siis Amalfin rannikolle ja yhdistämme siihen Napolin reissun :)