Chicago - Windy city

Viime vuoden työreissulta paluu Köpiksestä tyssäsi kentälle koneen oltua täyteen buukattu. Hyvityksenä sain SAS:n 300 €:n lentovoucherin, joka tietysti oli käytettävä :) Euroopassa melkein minne vaan lentelee reippaasti alta kolmensadan kunhan katsoo vähän minne menee ja milloin, joten olisi tuntunut voucherin hukkaanheitolta käyttää se Euroopan lentoon. Siispä perehdyin SAS:n kaukotarjontaan, josta löytyi Peking, Shanghai, Washington, New York ja Chicago. Muissa paitsi Chicagossa ja Shangaissa olin käynyt ja voiton Chicagolle ratkaisi se tosiasia, että Shanghaissa esiintyy denguekuumetta.

Chicago on Yhdysvaltojen kolmanneksi suurin kaupunki (lähes 3 miljoonaa asukasta, edelle menevät New York ja Los Angeles), joka sijaitsee Pohjois-Yhdysvalloissa suurten järvien luona lähellä Kanadan rajaa, Michigan-järven rannalla Illinoisin osavaltiossa. Maineeltaan Chicago on vaarallinen ja roikkuukin ihmeekseni murhatilastojen kärjessä, olisin luullut tittelin osuvan vielä pahamaineisemmaksi mieltämälleni Detroitille... Lahteahan monesti luonnehditaan Suomen Chicagoksi, joten alkuperäisenä lahtelaisena ja sinne vastikaan paluumuuttaneena, en nähnyt lainkaan syytä huoleen yksin matkatessa.

Menomatka Jenkkilään taittui tutusti Kööpenhaminan ihanan Kastrupin kentän kautta. Ensimmäisellä lennolla vieressäni istui hyvin vanha ja arvokkaan oloinen rouvashenkilö, jonka kanssa ehdittiin lennon aikana läpikäydä niin sota-ajat, taidehistoriaa, Ranskan viinitilat kuin kotimaan politiikkaakin. Kastrupista edessä oli vielä hurja 9,5 h lentomatka Chicagoon. Onnekseni sain vallata itselleni kaksi vierekkäistä paikkaa koneesta, joten matka pituudestaan huolimatta sujui edes kohtuullisen mukavasti. Perillä sitten totutusti saikin odottaa jonossa melkein kaksi tuntia päästäkseen antamaan sormenjälkensä, maahantulokaavakkeet, valokuvaukseen ja vastatakseen mitä ihmeellisimpiin sedän keksimiin kysymyksiin (Olet opettaja? Voiko ton ikäinen olla pätevä opettaja Suomessa? Olet yksin? Miksi ihmeessä? Pelkäätkö? Miksi passisi on vastikään uusittu? ja sitä rataa...). Lopulta kuitenkin matkatavarat saatuani pääsin etsiskelemään tietä hostellille. Terminaalista 5 ei pääse suoraan keskustaan, vaan ensin täytyy mennä sisäisellä junalla terminaaliin 3, josta pääsee CTA:n sinistä linjaa pitkin Lasallen asemalle South Loopin alueelle. Matka kestää noin 45 minuuttia ja lippuja saa ostettua automaatista (kertaliput + 1/2/3/7 päivän liput). Osa automaateista toimii vain käteisellä ja osa myös korteilla, kaikissa lukee kissankokoisin kirjaimin, että ne eivät sitten anna vaihtorahoja, hähää! Itselläni oli Visa sekä Visa electron, joista kumpikaan ei toiminut automaatissa! Kiitos ihanan ex-työtoverini S:n minulla kuitenkin oli suuri valikoima pieniä dollareita mukanani (masiina päätti myös olla tunnistamatta yhtäkään 5 dollarin seteliäni...)


Lasallen asemalta on parinsadanmetrin kävelymatka hostellilleni (Hostelling International Chicago). Hostelli on todella bueno! Sijainti aivan loistava ydinkeskustassa. Hostelli on todella siisti, henkilökunta äärimmäisen mukavaa ja osaavaa ja hintataso edullinen (4 yötä/130 USD = 100 €). Hinta sisältää lakanat, pyyhkeet ja aamiaisen (bageleita, paahtoleipää, levitettä, hilloa, muffinsseja, muroja, omenoita, kahvia, mehua). Hostelli vaikutti myös hyvin turvalliselta, sisätiloihin pääsee vain avainkortilla, samoin hissi toimii vain sillä. Jokaiselle on huoneessa oma iso lukittava säilytyskaappi, jonne mahtuu esim. pienehkö matkalaukku kokonaan. Itselläni oli 10 hengen naisten huone, jossa tosin oli meitä enimmillään 5 samaan aikaan. WC ja suihku löytyivät huoneesta. Pienenä miinuksena ohikiitävä juna kuuluu kyllä huoneeseen öisin, mutta ainakaan itseäni ei moinen matkaväsymyksen kanssa lainkaan haitannut. Jetlag pitikin huolen siitä, että heräsin joka aamu 4-5 aikaan...

The Field museum

Chicagossa -jonka nimi alun perin btw tarkoittaa lähinnä villiä valkosipulia- on paljon todella suuria rakennuksia (mm. Jenkkilän tämän hetken korkein tönö, Willis tower). Kadulla kävellessä olo on toisinaan kuin muurahaisella. Toisin kuin useissa kaupungeissa Jenkkilässä, niin Chicagossa keskustassa jalankulku onnistuu aivan mainiosti. Myös julkinen liikenne toimii ja etenkin junat ovat käteviä, mutta asemia ei tokikaan ole lainkaan samaan malliin kuin Euroopan metropoleissa. Asemakaava on helppo, pitkittäisiä ja poikittaisia katuja, eikä juurikaan kiemurtelijoita. Kaiken lisäksi kadut on usein nimetty "itä", "länsi", "pohjoinen" tai "etelä" liittein. Madison street ja State Street muodostavat pisteen nolla ja katunumerot kasvavat sen mukaan kun liikkuu etelään tai pohjoiseen Madison streetistä tai itään/länteen State streetistä. Liikkuminen on siten melko yksinkertaista kunhan pysyy selvillä ilmansuunnista, jossa helpottaa kun muistaa, että Michigan järvi on aina idässä. Järven läheisyys ja valtavien pilvenpiirtäjien luomat tuulitunnelit, eikä kaupungin lempinimi syyttä ole windy city...Näin helmikuun loppupuolella lämpötilat heiluvat vähän nollan ylä- ja alapuolella. Lunta ei juurikaan ole puistoja lukuun ottamatta, loskaa sen sijaan senkin edestä :D Oikea Suomen talvi! Parina päivänä aurinko on kiitettävästi paistanut, mutta pureva tuuli saa kyllä varpaat hytisemään. Kivisen keskustan vastapainona aivan keskustan liepeillä sijaitsee useampia suuria puistoalueita (mm. Grant park, Lincoln park & Millenium park) sekä Chicago-joki.

T-Rex

Tuloiltana olin väsynyt yli vuorokauden mittaisen valvomisen jäljiltä ja painuin suoraa päätä unten maille. Seuraavana aamuna suuntasin kävellen alustavasti tutustumaan kaupunkiin ja hoitamaan pakolliset shoppailut pois alta. Pyörin keskustaa umpimähkää ristiinrastiin ja eteen sattui mm. The Trump Hotel & Tower (Jenkkilän 2. suurin rakennus), Tribune tower (jonka yhteydessä on kiviä vähän sieltä sun täältä, kuten Colosseumista ja Kiinan muurista), Vietnamin sodan muistomerkki sekä Milleniumin ja Grant parkin puistoalueet. Shoppailut hoituivat myös hetkessä Michigan avenuen kuuluisalla "magnificient mile" pätkällä. Ex-työkaverini S toivoi tapansa mukaan mitä merkillisimpiä tuliaisia (tosin itseasiassa tällä kertaa oikeastaan huomattavasti vähemmän merkillisiä kuin yleensä), pikkusiskolleni A:lle piti tapojen mukaisesti noutaa Hard Rock cafen Hurricane-lasi ja itse käytin loppuajan (loppurahat?) Victorias Secretillä.

Maitovalas (Beluga whale)

Lauantaina oli museokierroksen vuoro. Museum Campus alueella sijaitsevat The Field museum (luonnonhistoriallinen museo), Shedd aquarium ja Adler Planetarium. Planetaario ei itseäni kummemmin napannut, mutta niemen kärjessä sen luona kannattaa toki käydä käyskenetelemässä jos sää on hyvä, takaa nimittäin hulppeat näkymät Loopin alueelle! Päätin aloittaa the Field museumista eli luonnonhistoriallisesta museosta, jossa kiertelin viitisen tuntia ihmettelemässä. Suosikkejani ovat ehdottomasti dinosaurusten jäänteen, sisäinen paleontologini heräilee... The Field museumissa on maailman parhaiten säilynyt tyrannosaurus Rexin luuranko (nimeltänsä Sue). The Shedd aquariumin olin päättänyt jättää luonnonhistoriallisen museon jälkeen käytäväksi, olihan se tunnin pidempään aukikin. Tämä oli ehdottomasti virhe, jonka saatoin todeta jonotettuani 2 tuntia ulkona pelkkää sisäänpääsyä satojen muiden kanssa. Jäsenyys tai jonkinmoinen yhteislippupassi olisi oikeuttanut sisäänpääsyyn jonottamatta, mutta hinta oli turhan suolainen. Pääsin kuitenkin lopulta sisälle ihmettelmään esimerkiksi valkoisia belucavalaita. Lisäksi akvaariossa oli erikoisnäyttely meduusoista, delfiinejä, pingviinejä, saukkoja, erilaisia kaloja, käärmeitä, sammakoita ja muita enemmän ja vähemmän pieniä otuksia.  Lippujen hinnoissa muuten perushintaan sisältyy hyvin rajallisesti nähtävää. Niiden lisäksi löytyy tsiljoona erikoislippua, jotka sisältävät milloin mitäkin "ylimääräistä". Museo + akvaario + 2 tunnin ulkona värjöttely riittivät mainiosti täyttämään koko lauantain. Lauantai-iltana päätin kuitenkin sinnitellä hereillä, jotta sunnuntaina ei tarvitsisi taas nousta aamuyöstä.

Sunnuntaina sitten sain puhelun Suomesta neljältä aamulla, joten se siitä suunnitelmasta :D Aamiaisen jälkeen päätin vähän hankkia yleiskuvaa kaupungista ja lähdin umpimähkään suhailemaan junalla. Juna kulkee kaupungissa ilmassa 2. kerroksen korkeudella, joten sikäli se on hyvä paikka tähystellä näkymiä. Chigagon keskusta tuhoutui aikoinaan 1870-luvulla suuressa palossa lähes läpikotaisin, joten arkkitehtuurissa on esitettynä lähes kaikki tyylisuunnat tuon jälkeen. Suomalaisarkkitehteja ei ole onni pahemmin Chicagossa suosinut, Eliel Saarisen jäätyä toiseksi Tribune-talon suunnittelukilvassa.

Keskellä päivää kävin pitkän kaavan mukaan suihkussa ja laittautumassa hotellilla, jotta jaksaisin illalla lähteäkin ulos, kun viimeistä iltaa kerran vietiin :) Illalla kävin drinkillä (cola zero...) John Hancock centerissä. Observatorio 94. kerroksessa on maksullinen, mutta kulman takaa pääsee 96. kerroksen baariin ja voi käyttää rahansa drinkkeihin pääsymaksun sijasta ja samat lievästi kuvaten hulppeat näkymät avautuvat ;)

The Bean

Viimeisenä aamuna pyörähdin vielä Milleniumpuiston kautta katsastamassa kuuluisaa "papua" (Cloud Gate), jonka jälkeen olikin jo kotimatkalle lähdön aika :)

Jenkeissä muuten kannattaa varautua siihen, että oli kuinka iso kenttä tahansa niin tax free ostosmahdollisuudet ja ravintolatarjonta on usein aivan arsesta, niin tälläkin kertaa. Tosin yksi helmi löytyi, Chivas Regalia 2 litran pulloa yhteishintaan 60 dollaria! En tosin ole ihan varma, olisiko sääntöjen mukaan saanut tuoda vain 1 litran, mutta eipä kukaan välilaskulla Arlandassakaan marissut :)

Paluumatka oli pitkä ja tuskallinen ja uneton, sillä sain vieruskaverikseni ruotsalaisen, jonka olkapäähän ei kehdannut nuokkua. Helsinki-Vantaalla sain todeta matkalaukkuni jääneen matkan varrelle, nyt illalla tuli tekstari, että ovat sen Arlandasta keksineet ja lähettäneet Suomeen, huomenna pitäisi saapua ovelle...